Lehmän kallo takki

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Hauskaa pääsiäistä! Yleensä en pyhistä välitä, mutta nyt olen lähes riemusta kiljuen heittäytynyt parin päivän lomalle. Koulutyöt ja viime lauantaina järjestetty muotinäytös ottivat sen verta koville, että pitkästä aikaa olen tuntenut olevani loman tarpeessa - tai vähintäänkin vapaa-ajan tarpeessa. Heti jahka muotinäytöksestä selvittiin, tein jotakin mitä en ole ehtinyt tekemään kahteen viikkoon: Pukeuduin, meikkasin ja asukuvatin.

Tämän päivityksen tähti on lehmän kallo takki. Takki sai alkunsa siitä, kun siskoni mustan keinonahkaisen takin hihoista meni pinta pilalle. Leikkasin hihat pois ja ajattelin korvata ne punaisesta organzasta valmistetuilla hihoilla. Sitten aloin sovitella pientä huivia, jossa on lehmän kallon kuva, takin selkään. Lumipallo lähti vyörymään ja uusien hihojen lisäksi keinonahkatakki sai uuden vuorituksen, runsaasti paljettinauhaa, näyttävän kauluksen rusetilla ja selän koristelun. Lopputulos on näyttävä ja erikoisista yhdistelmistä huolimatta harmoninen. Ja ennen kaikkea kehittämiskelpoinen! Voisin tehdä tästä paremman version, jossa miehusta on aitoa nahkaa, lehmän kallo ja nauhat kirjailtu yms. mutta toistaiseksi se kelpaa minulle näin. En ostanut takkia varten mitään lisää vaan kaikki tarvikkeet löytyivät varastostani. 

Lehmän kallo takki valmistui reilusti yli kuukausi sitten, mutta valokuvia siitä pääsimme ottamaan vasta maanantaina. Ulkona alkaa olla hyvät kuvausolosuhteet. Valoa ja lämpöä riittää vaikka vielä muutama lumikinos sinnittelee ja kaikkea soraa ei ole lakaistu pois.

Terveisin,

Päivi

Paita kuin Amppari mehujäätelö

Hei ja tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä pörisee!

Kevät on täällä, mikä tarkoittaa auringon paistetta ja lämpenevää säätä. Tämä vuorostaan tarkoittaa väistämätöntä tarvetta keventää vaatetusta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että nyt jos koskaan kannattaa kuvata viimeiset villapaitansa ennen kuin aletaan siirtyä kohti kevät ja kesä asukokonaisuuksien kuvaamista! Tämän päivityksen päätähti on keltapinkkiraidallinen neulepaita, joka tuo minulle mieleen legendaarisen Amppari mehujäätelön. Käytin kuvissa nähtävää asukokonaisuutta talvilomalla (miinus baskeri) käydessämme Heurekassa.

Koska vaatteeni eivät ole tummasävyisiä, ajattelin vuosien ajan pukeutuvani pastellinväreihin. Sitten tajusin vaatteideni olevan enemmän värikkäitä kuin pastellinvärisiä! Pidän valtavan paljon pastellinväreistä ja niihin liittyvästä estetiikasta etenkin retrosta näkökulmasta katsottuna, mutta en yksinkertaisesti pysty pukeutumaan pelkästään tämän estetiikan mukaisiin vaatteisiin. Heti kun näen kivan värisen vaatteen, mietin jo kaikkia tapoja, miten tämän voisi pukea päälleen, oli vaate pastellinvärinen tai ei.

Keltapinkkiraidallinen neulepaita on ostettu kirpputorilta. Paita melkein jäi saamatta, koska se laitettiin erään myyntipöydän rekkiin kun olin jo kävellyt pöydästä ohitse. Onneksi perässä tullut siskoni tiesi, ettei näin kivaa paitaa saa ohittaa, ja otti sen mukaan. Paita on 100 prosenttista akryylia ja itse asiassa hieman iso minulle, mutta tämä haittaa lähinnä liian isoina/virahtaneina hihansuina. Keltainen ja pinkki (ei siis vaaleanpunainen, vaan nimenomaan pinkki) on yksi suosikki väriyhdistelmistäni, mutta koska joka toisessa päivityksessä tunnun kehuvan jotain väriä suosikikseni, niin painotan nyt keltaisen ja pinkin olevan oikeasti lempivärejäni turkoosin lisäksi. Joten voi sanoa näissä asukuvissa näkyvän kaikkia lempivärejäni!

Ensi kertaan! 

Terveisin,

Satu

Marimekko, Luhta ja lämpimät sävyt

Hei ja tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Tämän päivityksen päätähti on Marimekkon keltaoranssi Lilja -neuletunika. Vaanin kyseistä vaatetta useamman kuukauden ajan kierrätysmyymälän merkkivaaterekistä odottaen sen hinnan laskevan. En siksi, että tunika on Marimekkon vaan siksi, että se on keltaoranssi. Marimekko toimii korkeintaan lupauksena siitä, että vaate voisi kestää laadullisesti pidempään kuin pari käyttökertaa. Viimeinkin koitti kaikki puoleen hintaan -päivä ja minusta tuli vaatteen uusi onnellinen omistaja. Minulla on tällä hetkellä kaksi Marimekkon vaatetta, joista molemmat olen ostanut kierrätysmyymälöistä.

Oranssi ei ole yleisin väri vaatekaapissani, mutta ajattelin tunikan olevan hyvä mahdollisuus tuoda enemmän tätä väriä pukeutumiseeni. Tunika istuu päälle hyvin ja helman pituus soveltuu käyttöön sekä ilman pitkiä housuja että pitkien housujen kanssa. Keltaiset kuviot jatkuvat puvun selkäpuolella ja puolipitkissä hihoissa. Tunikan ainoa heikkous on virahtanut kaulus, mikä kyllä heikentää vaatteen jälleenmyyntiarvoa paljon.

Nyt kun pääsimme suomalaisiin vaatemerkkeihin, niin tunikan kanssa olen tullut käyttäneeksi Luhdan neonkeltaista talvitakkia. Nykyään hieman erikoinen värimaailma selittyy sillä, että kyseinen takki on 80-luvulta, jolloin neonvärit olivat muotia. Meiltä löytyy myös saman sarjan toppahaalari.

Seuraavaksi kuvia Lilja-tunikasta käytössä. Huomaattehan kaikkien asukokonaisuuksien olevan tarkoituksella toisiaan muistuttavia. Seuraavan kerran, kun kuvaan tunikaa blogiin, näemme toivottavasti erilaisempia tarjoiluehdotuksia!

Terveisin,

Satu