Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!
Päivi tässä!
 |
Hyvää toukokuuta! Blogin vauhdikkaasti alkanut päivitystahti on päässyt hidastumaan vuoden 2025 edetessä. Kuten edellisessä postauksessa kerrottiin, maaliskuun alussa siskoni Satu kaatui polkupyörällä ja sai kaksi hiusmurtumaa jalkateräänsä. Liikkuminen rajoittui eikä silloin matkustella tai oteta asukuvia. Kuitenkin, maaliskuun lähestyessä loppua oli jälleen aika perinteiselle Tampere Kuplii -tapahtumalle. Satun jalka oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että sillä pystyi kävelemään tukevapohjaisella kengällä. Siispä lauantaina 29.3. matkustimme ”Manseen” käydäksemme Kupliissa ja kiertääksemme pari suosikki kauppaamme Tampereella.
Alun perin meitä oli lähdössä kolme henkilöä täältä Kouvolasta. Kuitenkin lauantaina aamulla kolmas henkilö joutui perumaan tulonsa. Näin ollen minä ja Satu nousimme junaan kahdestaan. Mitä lähemmäs Tamperetta pääsimme, sitä enemmän junan vaunuissa istui selvästi Kupliiseen menossa olevaa porukkaa. Tietoisesti olimme itse jättäneet cosplay yms. rooliasut matkasta ja pukeutuneet niin, että päivän vaatetuksessa olisi helppo matkustaa ja liikkua kaupungilla. Myöhemmin tulette huomaamaan, että tämä oli todella fiksu valinta.
Olimme Tampereella noin kello 10 ja heti ensimmäiseksi menimme kauppakeskus Tullintoriin. Viime vuoden elokuussa sinne avattiin myymälä Vanity Case, joka kuvailee valikoimaansa sanoilla ”retrohenkisiä vaatteita kaikenkokoisille naisille sekä asuihin sopivia kenkiä”. Meille Vanity Case on tuttu myös nimellä Wannabe ja blogin todella pitkäaikaiset seuraajat saattavat muistaa Wannaben Savonlinnasta! Joten vierailu Vanity Casessa ei ollut pelkästään ihania vaatteita, vaan ennen kaikkea vanhojen tuttujen moikkaamista. Ja ostin sieltä parin kenkiä ja Satu osti kaksi paitaa.
 |
 |
 |
Vanity Casesta menimme kerrosta alemmas East Asia Martiin syömään. Lounaaksi currya, riisipalloja ja melonisoodaa.
 |
Kello oli noin 11.30 kun lähestyimme Tampere-taloa. Sitten tapahtui jotakin: Maihinnousukenkäni solki hajosi – taas. Pahaenteistä… Tampere-talon ulkopuolella kiemurteli ainakin 100 metrin jono. Näpäytin somen auki ja Tampere Kupliin Instagramissa luki ”Pahoittelemme ruuhkaa! Festarialue on ruuhkautunut suuren kävijämäärän vuoksi, varauduttehan jonottamaan. Ilmoitamme tilanteen muutoksista.”
 |
Tampere Kuplii kuvailee itseään ”hyvän mielen sarjakuvafestivaaliksi, joka on tarkoitettu kaikille sarjakuvista kiinnostuneille.” Tapahtuma kestää useamman päivän ajan, eli Tampere-talo viikonlopun lisäksi myös arkipäivinä on erilaista ohjelmaa, mm. perjantaina Sampolan kirjastossa jaettiin vuoden 2025 Sarjakuva-Finlandia-palkinto. Tampere Kuplii on pääsymaksuton tapahtuma ja tämä on varmasti osasyy sille, miksi tulijoita on niin paljon. Tapahtuman tiedotuksen mukaan 2025 kävijöitä oli huikeat 24 782 kpl. Tämä on noin 1580 kpl enemmän kuin vuonna 2023, kun viimeksi vierailimme Kupliissa. Mainittakoon nyt kuitenkin, ettei Tampere Kuplii 2025 ole Suomen ensimmäinen Jonocon. Esimerkiksi vuonna 2019 Kouvolan Kumakumaconiin täytyi jonottaa, koska pääsymaksuttomaan ja -liputtomaan tapahtumaan tuli enemmän kävijöitä kuin mitä pienelle tapahtumapaikalle pystyttiin ottamaan sisään.
Tampereella on parempaakin tekemistä kuin jonottaminen, joten lähdimme valokuvaamaan ja kiertelemään kauppoja. Jos te henkilöt, ketkä tapasimme junassa matkalla Tampereelle, luette tätä postausta, niin näin siinä kävi. Emme päässeet tekemään mitään niistä asioista, joita kerroimme teille aikovamme Kupliissa tehdä. Mainittakoon, että yleensä nämä asiat on "Täydennän Action Force / G.I.Joe -sarjakuvakokoelmaani".
 |
 |
 |
Tampereella olin pukeutunut Kouvolan iCaresta ostamiini tummansinisiin nahkahousuihin ja ”the union jack” -slipoveriin. Slipoveri oli lasten neule. Ostin sen kierrätyksestä ja leikkasin minulle liian pienet hihat pois. Lipputeema jatkui sujuvasti laukkuuni. Valitsin tarkoituksella ison laukun, jotta kaikki uudet Action Force sarjakuvani ostokseni mahtuisivat sinne. Sen jälkeen, kun olin koko päivän ajan raahannut olkalaukkua mukanani, toivoin hartaasti, että olisin sittenkin valinnut minkä tahansa repun!
 |
 |
 |
 |
Tietoisena maaliskuun viileästä säästä, Satu halusi panostaa ulkovaatteisiin ja näin ollen hänen asukokonaisuutensa rakentui Von Aidainderin Baby Dinosaur -takin ympärille. Kyseinen takki oli ollut myynnissä vuosien ajan ja koska kukaan ei sitä ostanut, Satu päätti lunastaa takin itsellensä. Itse asiassa niin paita, hame kuin jopa laukutkin ovat kaikki minun ompelemiani! Tämä kertoo jotakin siitä, kuinka ”helppoa” Suomesta on saada pastellinvärisiä vaatteita.
 |
 |
 |
Kävimme Ratinan ostoskeskuksessa ostamassa teetä ja askartelutarvikkeita, sekä katselemassa lelukaupan valikoimaa. Viereisessä Koskikeskuksessa oli iCaren second hand -myymälä. Noin kello 14.30 palasimme Tampere-talolle toiveikkaina lyhyemmästä jonosta. Ähäkutti, se oli entistäkin pidempi! Hylkäsimme haaveet Kupliista ja jatkoimme seikkailuamme Tampereella. Onneksi sää oli aurinkoinen ja tuulesta huolimatta lämmin. Muuten jonosta olisi saattanut kuulua äänekkäämpää kiukkuista mutinaa. Kuinkakohan ahdasta oli sisätiloissa. Täytyiköhän sielläkin jonottaa kaikkialle? Jalkansa takia Satu käveli ontuen ja hitaasti, miksi tunnit täytyi käyttää tehokkaasti. Siirtymisiin meni puolet enemmän aikaa. Mitäköhän jalkapöytä olisi tykännyt jonossa seisomisesta? Seuraavaksi suuntana oli Hämeenkadun ja Kuninkaankadun second hand -myymälät. Tampereen keskustassa oli tunnelmaa, koska alue- ja kuntavaalien äänestyspäivä lähestyi ja ehdokkaat markkinoivat aktiivisesti itseään Keskustorilla.
 |
Kello viiden aikaan iltapäivästä Satu mateli eteenpäin etanan vauhdilla. Vietettyänsä monta viikkoa kävelyä vältellen, molemmat koivet väsyivät ennätysnopeasti ja särkyä tuntui jopa sellaisissa kohdissa, mitkä olivat säilyneet kaatumisen jälkeen vammoitta. Näin toukokuussa, kun viimeistelen tätä artikkelia julkaisua varten, voin kertoa Satun jalan olevan kunnossa. Tampereella liikkuminen ei vahingoittanut jalkaa millään tavalla. Päästyämme juna-asemalla saimme tietää Tampere Kupliin jonotustilanteen helpottaneen, mutta Satun terveyden huomioiden ei ollut enää mitään toivoa pääsystä Tampere-talolle. Istuimme asemalla syömässä ja odottamassa junaa, joka veisi meidät takaisin Kouvolaan.
Yleensä kun jotakin poikkeuksellista tapahtuu, minulla on tapana sanoa ”Ainakin tästä saa hauskan jutun blogiin”. En tiedä onko hauska juttu matkustaa 300 km tapahtumaan, johon ei sitten kuitenkaan osallistu. En voi kirjoittaa ”johon ei pääse”, koska Kupliiseen olisi kyllä päässyt jos olisi jonottanut. Paluumatkaa helpotti hyvä matkaseura. Junassa vaihdoimme kuulumisia kavereiden kanssa, ketkä meidän piti tavata Kupliissa. He olivat olleet sitkeämpiä jonottajia kuin me kaksi ja päässeet sisälle tapahtumaan.
Kaikesta huolimatta huonomminkin olisi voinut käydä. Päivä oli kaunis, tapasimme tuttuja ja teimme ostoksia Tampereen keskustassa aina kotiinpaluuseen asti. Seuraava conireissu onkin sitten Pasilassa Comic Con, sitä postausta odotellessa!
Jos pidit tästä postauksesta, haluat ehkä myös lukea:
Terveisin,
Päivi