Miten blogipostaus syntyy?

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Uutena vuotena teimme lupauksen: Joka kuukausi pyrimme tuottamaan sellaisen blogipäivityksen, millaista ei ole aikaisemmin tässä blogissa nähty. Tarkoituksenamme on luoda monipuolisempaa sisältöä ja haastaa itsemme sisällöntuottajina. Tämä on helmikuun päivitys ja se kertoo päivityksestä. Postauksen aiheena nimittäin on ”Miten blogipostaus syntyy?”. Luonnollisesti käsittelemme aihetta oman blogimme näkökulmasta.

Ensimmäiseksi muutama SÄÄNTÖ:

1. Blogia päivitetään silloin, kun materiaalia on. Materiaalia ei tehdä väkisin ja pidetä kiinni tiukasta päivitystahdista. Monesti aiheet blogiin syntyvät elämänvirran mukana, mistä pääsemme…

2. …sääntöön kaksi, eli asioita ei tehdä pelkästään blogia varten. Vaatteita ei pueta vain koska pitää saada kuvia blogiin, eikä kohteisiin tai tapahtumiin matkusteta pelkästään artikkelin toivossa. Kaikkeen toimintaan täytyy löytyä luontaista mielenkiintoa.

3. Blogissa ei tarvitse julkaista sellaisia valokuvia, mihin ei ole tyytyväinen.

4. Blogipostauksia saa poistaa sitten kun/jos niihin ei ole enää tyytyväinen.

5. Kaikesta ei tarvitse kirjoittaa blogiin.

6. Blogissa pyritään julkaisemaan ajankohtaisia juttuja, ei kuukausia tai vuosia vanhoja materiaaleja.

Elämäntilanne vaikuttaa vahvasti siihen, onko blogin tekemiselle aikaa. Jos koulu- tai työkiireiden vuoksi emme ehdi pukeutua tai matkustella, tämä saa näkyä blogissa päivitystaukoina.

Artikkelit syntyvät tässä järjestyksessä:

1. Sisällön etsiminen ja aiheeseen sitoutuminen

Sisältöä syntyy vain sitä tekemällä, miksi aiheita blogiin etsitään mm. erilaisten asukokonaisuuksien suunnittelulla ja matkakohteita selaamalla. Kuitenkin muistutamme säännöstä kaksi, eli etsitty sisältö suuntautuu meitä kiinnostaviin aiheisiin, ei pelkästään ajankohtaisiin tai trendikkäisiin ilmiöihin, tai väkinäiseen tarpeeseen tuottaa artikkeli. Kaikki potentiaaliset juttuideat eivät päädy blogiin, mutta valittuihin aiheisiin sitoudumme hyvissä ajoin.

2. Suunnittelu

Hyvä suunnittelu säästää aikaa ja vaivaa, ja parantaa mahdollisuuksia onnistua aivan kaikessa. Kamera kaulassa tiedämme etukäteen mihin olemme menossa ja mistä aiheesta haluamme tehdä postauksen, eli tiedämme mitä valokuvata ja mistä kirjoittaa.

Kohteisiin ja tapahtumiin mentäessä selvitämme…

- Mitä tapahtuu, missä, milloin ja monelta?

- Miten sinne pääsee ja miten pääsee pois? Sopivatko aikataulut yhteen?

- Paljonko kaikki maksaa? Täytyykö tehdä esim. pöytävaraus?

- Onko kohteessa jotakin, mistä aivan erityisesti haluaisimme valokuvia?

- Onko kohteesta kirjoitettu aikaisemmin ja millaisia vinkkejä/arvosteluja on annettu?

- Millaista säätä on luvattu?

Myös sen, miten tapahtumaan/kohteeseen pukeudumme, päätämme mahdollisimman aikaisin. Jos haluamme kuvata vaatetta tai rooliasua…

- Suunnittelemme asukokonaisuuden etukäteen, myös peruukin ja meikkauksen

- Päätämme, missä kuvataan ja mihin kellonaikaan (kohteissa tätä on vaikea päättää etukäteen)

- Millaista säätä on luvattu, koska sää vaikuttaa kaikkeen!

Sää vaikuttaa kaikkeen, mutta vuodenaika ei.
Blogiin otetaan valokuvia ympäri vuoden. 

3. Valmistautuminen

Valmistautumiseen varaamme riittävästi aikaa jotta mitään ei unohtuisi matkasta ja yllätyksiä pääse ilmenemään. Valmistautumiseen kuuluu mm.

- Kameran lataaminen

- Syöminen ja juominen ennen kuvaamaan lähtemistä

- Kaiken tarpeellisen mukaan pakkaaminen, kuten meikit, matkaliput, ajokortti, vesipullo…

- Asukokonaisuuden valmistelu. Tarkistamme, että vaatekappaleet ovat siistejä, silitettyjä ja ehjiä. Jos asukokonaisuuteen tarvitaan jotakin pientä, valmistamme sen.

- Entuudestaan vieraan kuvauspaikan käymme katsomassa etukäteen varmistaaksemme mm. valon suunnan ja korkeuden.

Hyvä tapa valmistella asukokonaisuus on sovittaa se tai koota lattialle ”ihmishahmon” muotoon. Tämä toimii erinomaisesti myös silloin, kun pitäisi muistaa ottaa kaikki cosplayasuun kuuluvat osat mukaan. Näin puvusta näkee onko siinä huomioitu kaikki tarpeellinen, esimerkiksi mitkä kengät aikoo pukea. Lähdön hetkellä ei tarvitse tuskastella mitä pukisikaan päälleen ja onko ehjiä sukkahousuja jäljellä, kun on varmistanut koko asun jo edeltävänä päivänä.

Menemisestä ja tekemisestä tulee sitä helpompaa mitä useammin sitä tekee. Äkkilähtöjen varalta kaikki olennainen kannattaa pitää mahdollisimman lähtövalmiissa kunnossa, esimerkiksi kameran akku ladattuna. Myös kyky tehdä nopeita päätöksiä ja luovia ratkaisuja, sekä epämiellyttävyyden sietokyky, tulevat toisinaan tarpeeseen.

4. Valokuvaaminen

Valokuvaaminen on blogimme sisällön tuottamisen tärkein kohta. Pyrimme varaamaan sille riittävästi aikaa ja etenkin asukuvia ottaessa, ympäristön täytyy tuntua rauhalliselta ja toimivalta. Kuvia kannattaa ottaa paljon koska niitä on helppo karsia myöhemmin, mutta lisää voi olla vaikeampi tuottaa. Jokaiseen kuvaan täytyy keskittyä eikä vain räpsiä menemään. Yritämme välttää sitä, että kuvissa näkyy tuntemattomia ihmisiä ja ns. perinteisiä kuvausmokia, eli lyhtypylväs kasvaa päästä tai vastavaloon kuvaamista.

Koska kuvien visuaalisuudella on merkitystä, voi meidät löytää kiemurtelemasta ties miten aiheen edessä vain saadaksemme siitä näyttävän kuvan. Suurimman osan blogin valokuvista ottaa Päivi. Hän yrittää hyödyntää kuvakulmia, etäisyyksiä ja esineiden eri tasoja tehdäkseen kuvasarjoista mielenkiintoisia.

Kuvakulman vaihtaminen tekee tarjoilusta houkuttelevamman, 

koska nyt useampi kohde pääsee näkyviin.

Kuva on myös esteettisesti nätimpi esineiden täyttäessä sen tasaisesti.

Käytämme kuvaamiseen Panasonic Lumix GX880 kameraa. Yhdestä asukuvauksesta tulee noin 80 valokuvaa per henkilö, kohteista yli 100.

Asukuvissa suosimme ulkokuvia, koska monesti ulkona on parempi valo kuin sisätiloissa ja erilaisia taustoja loputtomasti. Esittävä tausta, esim. kaupunkimaisema, tuo valokuvaan elämisen makua. Ulkona voi rauhassa järjestellä valokuvaustaan siinä missä sisätilat ovat hyvin rajattuja ympäristöjä ja mahdollisesti yksityisalueita, ja tilaa täytyy antaa kaikille muillekin kävijöille. Aina täytyy muistaa säännöt, ohjeet, käytöstavat ja oma turvallisuus.

Ennen valokuvaamisen aloittamista varmistamme, että kaikki on kohdillaan asuissa. Sitten otetaan testikuva, tehdään mahdolliset korjaukset kuvaustilanteeseen, ja ilmoitetaan mallille kuvauksien alkavan virallisesti. Emme räpsi toisistamme valokuvia ilman, että kuvattava tietää olevansa kuvauksen kohteena.

Joskus valokuva on melko rajattu pala todellisuutta. Näkymättä jää erotiikkakauppa ja se kaveri,
kuka joutuu pitelemään tavaroitasi kuvanoton ajan. 

5. Kuvien läpikäyminen ja käsittely

Jahka pääsemme takaisin kotiin, siirrämme valokuvat tietokoneelle. Monesti ennen tätä on jo rauhoituttu takaisin normaaliin arkeen, meikit pesty pois yms. Jos asukuvien onnistumisesta ei ole täyttä varmuutta, ennen vaatteiden vaihtamista kuvat tarkistetaan tietokoneelta ja tarvittaessa mennään kuvaamaan lisää.

Koska valokuvia kertyy paljon, sijoitamme ne nimettyihin kansioihin. Yleensä jo ensimmäisellä läpikäynnillä kuvista löytyy suosikkeja. Joskus palaamme kuviin vasta useita päiviä myöhemmin. Jos ei pysty itse päättämään mikä valokuvista on paras, näytämme kuvia toisillemme kysyäksemme toisen mielipiteen. Jahka huonot kuvat on poistettu, hyvät valokuvat editoidaan ja blogiin laitetaan parhaimmat niistä. Editointiin käytämme Adobe Photoshop -ohjelmaa. Valokuvia suoristetaan ja rajauksia parannellaan. Valoja, varjoja ja värejä voidaan korjailla. Myös roskia, ihmisiä tai autojen rekisterikilpiä sumennetaan tai poistetaan kuvien taustalta. Lopuksi kaikki valokuvat pienennetään ja säilötään. Edes Photoshop ei auta korjaaman surkeita valokuvia, joten yritämme saada kuvista mahdollisimman hyviä jo kuvaushetkellä. Toisaalta taas Photoshopilla on myös pystytty pelastamaan monta kuvaa, jotka olisivat muuten karsiutuneet pois pienien virheiden takia.

6. Kuvien valinta

Asukuvia sisältävään postaukseen valitaan 4–7 valokuvaa. Matkailua koskeviin artikkeleihin kuvia tulee noin 12. Valitsemme keskenään erilaisia kuvia, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Tarvittaessa jälkikäteen otamme täydentäviä kuvia, kuten kuvia vaatekappaleista. Haluamme artikkelin kaikkien valokuvien olevan tasoltaan samanlaisia ja liittyvän samaan aiheeseen. Näin pyrimme luomaan harmonisen sisältökokonaisuuden.

Kun aiheena on asukuvat, otamme asukokonaisuudesta erilaisia kuvia vaihtamalla poseerauksia ja rajauksia. Asukuvia on kiva täydentää myös valokuvilla vaatekappaleista tai vaatteiden yksityiskohdista ja printeistä. Asua valokuvatessa on tärkeää muistaa kuvauksen päätähti, eli asukokonaisuus. Jos lähes kaikki kuvat rajautuvat mallin kasvoihin tai vaatteet peittyvät poseeratessa, on turha sanoa esittelevänsä asukokonaisuutta.

Kun aiheena on kohde tai tapahtuma, valokuvaamme miljöötä, tiloja, yksityiskohtia, ruokaa ja päivän asuvalinnan. Vaihtuvat etäisyydet, aiheet ja kuvakulmat luovat vaihtelua postauksen kuvavirtaan. Matkakohteista ei tarvitse paljastaa kaikkea. Jotakin voi jättää yllätykseksi, koska hyvä artikkeli saa myös lukijan harkitsemaan kohteessa käymistä. Liian tyhjentävä tai epäolennaisuuksiin keskittyvä postaus latistaa matkahaluja.

7. Artikkelin kirjoittaminen

Kirjoitamme artikkelit Word -tiedostoon. Tiedosto poistetaan julkaisun jälkeen, eli emme kerrytä mitään järkyttävän pitkää postaustiedostoa! Toisin kuin blogialustalle, tekstitiedostoon on helpompi palata jatkamaan kirjoittamista eikä se vaadi nettiä toimiakseen. Joskus teksti syntyy helposti, joskus päivien työnä. Lopuksi tekstin joukkoon pudotellaan valokuvia ja näin syntyy järjestys, missä kuvat tulevat julkaisuun ja selviää myös, tarvitaanko niitä vielä lisää tai täytyisikö jokin kuva vaihtaa.

Tekstissä haluamme panostaa siihen, että se on äidinkielellisesti hyvin kirjoitettua, selkeää ja ytimekästä kerrontaa. Välttelemme puhekieltä, koska ilman äänensävyä, sen merkitystä voi olla vaikea tulkita. Kerronta saa kuitenkin olla elävää ja hauskaa, ja yhtenäisyyttä luo tuttu tervehdys ja lopetus.

Se, että perustiedot ovat oikein ja kaikki asiat saavat oikean nimityksensä, on meille tärkeää. Luemme tapahtumien ja kohteiden kotisivuja varmistaaksemme faktat, ja monesti myös linkitämme alkuperäiset sivut kaikkien saataville. Kohteista, tapahtumista ja cosplaysta kirjoitettaessa hyvä ohjenuora on ”Mitä minä haluaisin tietää tästä asiasta?” ja ”Mitä aiheesta tietämättömälle kannattaisi kertoa?”. Näin kaikki lukijat pääsevät sisältöön kiinni.

8. Julkaisu

Jahka kuvat ja tekstit ovat valmiita, siirrämme ne blogialustalle. Kirjoitamme Blogger -sivupohjaan. Helmiä ja ketjuja -blogi sai alkunsa marraskuussa 2018 ja sisältää tällä hetkellä 145 postausta. Ennen tätä blogia kirjoitimme noin kuusi vuotta Leikkipuisto -nimistä blogia. Olisi niin helppoa siirrellä Leikkipuiston parasta sisältö tänne, mutta sääntö nro 6: Ei vanhaa sisältöä. Kohti uusia juttuja!

Ensimmäiseksi käymme katsomassa julkaistun artikkelin älypuhelimella, jotta näemme, ovatko värit ja asetukset hyvät myös mobiiliversiossa. Tämän jälkeen ilmoitamme sosiaalisessa mediassa, että uusi postaus on saatavilla. Ihanteellisessa tapauksessa artikkelin sisällön näkee ensimmäistä kertaa blogissa ja siksi se houkuttelee lukijoita paikalle. Jos kaikki postauksen kuvat olisi jo julkaistu esim. Instagramissa, miksi kukaan tulisi niitä enää blogiin katsomaan?

Vasemmalla blogin internetnäkymä ja oikealla mobiilinäkymä

Julkaisun jälkeen ei tapahdu mitään. Blogia ei voi kommentoida, joten emme saa postauksista palautetta. Korkeintaan seuraamme artikkelien lukijamääriä. Blogin kirjoittaminen ei ole ollut aallonharjalla enää kymmeneen vuoteen, mutta silti heti päivittämisen jälkeen alamme suunnitella seuraavaa blogipostausta. Me todella pidämme blogin kirjoittamisesta, itsemme vuoksi.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Pastellinväriset lumihiutaleet neulepaidassa

Hei ja tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Terveisiä täältä korkeiden hankien keskeltä Kouvolasta! Lunta on satanut oikein urakalla ja vallitsevan sään hengessä esittelen tämän blogipäivityksen tähden lumihiutaleen, joka on pastellinvärinen vintage neulepaita. Löysin kyseisen paidan Kouvolan Goodwill kierrätysmyymälästä syksyllä, mutta halusin odottaa talvisempia säitä ennen paidan valokuvaamista. Neule on täydellisen värinen: Siinä on liilalla pohjalla valkoisia, vaaleanpunaisia, vaaleansinisiä ja turkooseja lumihiutaleita! Niskalapussa lukee Daily news, mutta tämä ei googletettuna johda minkään jäljille. Sen sijaan neuleen valmistaja Holopainen Oy on minulle entuudestaan tuttu. Todennäköisesti kyseessä on tämä suomalainen, edelleen toiminnassa oleva kutomo, jonka valmistamia neuleita minulla on muitakin.

Sovitellessani neuleeseen alaosaa, kaivoin vaaterekistäni esiin vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen raitahameen, jonka olen omistanut jo monta vuotta. Silloin 2016 Savonlinnan kirpputorilla en tullut tarkemmin katsoneeksi kyseisen vaatekappaleen valmistajaa, mutta kerrottakoon nyt hameen olevan suomalaisen lastenvaatevalmistaja Zalekuan valikoimasta. Nykyään Zalekua on lopettanut toimintansa. Tämä vaate on pesulapun perusteella jo vintagea ja kyseessä on tosiaankin 150 cm pitkille tarkoitettu pitkähelmainen hame. Kuminauha on niin löystynyt, että minun on helppo käyttää hametta eräänlaisena mekkona. Helman alta pilkottaa esiin Gina Tricotin turkoosi pliseerattu hame, joka ei suinkaan ole vintagea, mutta olen omistanut hameen jo vuodesta 2014 lähtien. Asukokonaisuuden viimeistelee kirjava valikoima sukkia ja säärystimiä, pörröinen hiuspanta ja Kaisa Turtiaisen käsialaa oleva laukku.

Ensi kertaan!

Terveisin,

Satu

Helppoja asusteita maalaamalla, muotoilemalla ja pujottelemalla

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Uutena vuotena teimme lupauksen: Joka kuukausi pyrimme tuottamaan sellaisen blogipäivityksen, millaista ei ole aikaisemmin tässä blogissa nähty. Tarkoituksenamme on luoda monipuolisempaa sisältöä ja haastaa itsemme sisällöntuottajina. Tämä on tammikuun päivitys, joka tulee hieman myöhässä arjen kiireiden keskeltä. Kaikki, ketkä olivat lukeneet vanhaa blogiamme Leikkipuistoa, muistavat meidän julkaisseen siellä erilaisia askartelu- ja ompeluohjeita. Nyt ensimmäinen askarteluohje on ilmestynyt tähänkin blogiin!

Tämän päivän päivityksessä kerron, miten valmistan yksinkertaisia asusteita ilman kangasta tai ompelemista. Nämä kaikki kolme ohjetta ovat helppoja ja tarvikkeet näihin löytyvät ihan perus askartelukaupoista. Suunnitellessasi asustetta, tarkastele samalla vaatekaappisi sisältöä. Onko siellä jokin väri tai muoto, jota haluaisit korostaa pukeutumisessasi enemmän, mutta siihen ei ole löytynyt sopivaa asustetta? Toivottavasti nämä ohjeet pystyvät auttamaan tässä ongelmassa.

Pinssien maalaaminen

Tarvitset minkä tahansa pinssin, jonka päälle olet valmis maalaamaan, akryylimaalia ja siveltimiä. Pinssejä löytää esimerkiksi kirpputoreilta. Käytetty pinssi on loistava pohja monille erilaisille asusteiden askarteluprojekteille, koska pinsseissä on jo valmiiksi neula niiden kiinnittämiseen. Maalaa pinssin näkyvä puoli valkoiseksi, jotta pinssin alkuperäinen kuva ei näy maalauksesi läpi. Jahka pohjamaali on kuivunut, voit maalata pinssiin minkä tahansa kuvan haluat: Iskulauseen, sateenkaaren, silmämunan, piirroshahmon tms. Mallikuvassa näkyy minun maalanneen neulepaitojeni kuvioita pinssiin, eli mihinkään kovin kummoiseen taideteokseen ei tarvitse pyrkiä. Näissä pinsseissä on kyse siitä, ettei moniväristä ja monimutkaista kuviota oikein pysty valmistamaan kankaasta, ainakaan pienessä koossa. Sen sijaan maalaaminen onnistuu! Jos tavoitteena on saada pinssiin sama väri kuin vaatteessa, varaudu sekoittamaan maalia ja pidä vaate lähelläsi voidaksesi verrata sävyjä. Varo kuitenkin maaliroiskeita, sillä kuivunutta akryylimaalia on erittäin vaikea saada irti tekstiileistä.

Helppo muunnos tästä ohjeesta on liimata esimerkiksi tarroja, glitteriä tai strasseja pohjamaalattuun pinssiin.

Rintaneulan valmistaminen askartelusavesta

Staedtlerin Fimo-massaa löytyy askartelukaupoista niin uunissa, mikrossa kuin huoneen lämmössä kovettuvana. Valitse itsellesi sopivin massavaihtoehto. Tässä ohjeessa käytämme huoneen lämmössä kuivuvaa valkoista massaa. Huomioi tämän massan käytössä, että kuivunut massa painaa hieman ja esimerkiksi katkeaa, jos voimalla taittaa. Jos teet kuvan mukaisia rintaneuloja, ensimmäiseksi piirrä tai tulosta paperille kuva samassa koossa kuin mitä rintaneulankin haluat olevan. Litistä askartelusavesta haluamasi kokoinen levy esim. kaulimella, ja aseta paperi levyn päälle. Piirrä kynällä kuva uudelleen, jolloin askartelusaveen painuu piirroksen ääriviivat. Ota paperi pois ja leikkaa veitsellä kuvio irti. Säilö ylimääräinen askartelusavi takaisin ilmatiiviiseen pussiin ja ryhdy työstämään tulevaa rintaneulaasi. Voit käyttää erilaisia muotoilutyökaluja sormiesi lisäksi ja askartelusavi kestää hyvin myös vedellä kostuttamista. Työ voi olla täysin littana tai hieman ulotteinen. Työ voi myös koostua siihen erikseen liimattavista osista (ks. jääkarhupinssin nenä). Jos työhön kuuluu esim. ripustukseen tarvittava reikä, tee se nyt. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen, jätä työ kuivumaan huoneen lämpöön.

Kuivunutta työtä voi muotoilla hiomalla sitä pehmeällä hiomapaperilla tai hiomapalalla. Kuivuneeseen massaan voi myös lisätä uutta, tuoretta massaa ja antaa tämän taas kuivua. Kuvassa näkyy keltainen yleisliimapullo siksi, että jos ei halua askartelusaven pinnan erottuvan maalin läpi, niin ennen maalausta voi levittää yhden tai useamman ohuen kerroksen liimaa työn päälle. Yleisliimaa on hyvä käyttää myös silloin, jos jotain pitää kiinnittää tarkasti kohdilleen ja pelkää tämän liimautuvan vinoon. Toisin kuin pikaliimalla, yleisliimalla käsitelty kohde ei liimaudu saman tien paikoilleen, vaan sitä voi vielä siirtää ja tarvittaessa liima lähtee vedellä pois.

Valmiin työn voi maalata joko akryylimaalilla tai spraymaalilla riippuen siitä, millaisen lopputuloksen haluaa. Spraymaali sopii isoille pinnoille, kun pitää saada oikein tasaista jälkeä. Sekä spraymaaleja että valmiin pinnan suojaavaa sprayta saa kiiltävänä ja mattana. Akryylimaali sopii pienien yksityiskohtien kanssa työskentelyyn ja jättää isommilla pinnoilla näkyviin kevyen siveltimen jäljen. Akryylimaalia voi myös sekoittaa haluamansa väriseksi. Viimeistele lopputulos kiinnitysmekanismilla.

Helmikorujen pujotteleminen

Yksinkertainen tapa saada itselleen mieluisia helmikoruja on käydä ostamassa helmiä ja kuminauhaa askartelukaupoista tai askarteluosastoilta, ja pujotella korut itse. Myös kirpputoreilta voi etsiä koruja, jotka purkaa helmitöidensä raaka-aineiksi. Mitään monimutkaista helmityötä ei tarvitse lähteä tekemään, jos yksivärinen rannekoru samankokoisilla palloilla riittää. Suurin osa omista rannekoruistani on itseni tekemiä ja ne ovat kaikki lähes yksivärisiä, mutta ajavat asiansa pukeutumisessa erinomaisesti.

Ensimmäiseksi suunnittele koko helmityö pöydälle tai nostele helmet kuppiin ennen kuin aloitat pujottelun, jotta voit olla varma helmien riittävän ja asettuvan haluamallasi tavalla riviin. Kuvassa näkyy sekä ison helmityön että pienen helmityön suunnitelma levitettynä auki pöydälle odottamaan pujottelua. Kuminauhoja on erilaisia, joten pyri valitsemaan omaan projektiisi parhaiten sopiva mm. kuminauhan paksuuden tai värin perusteella. Vasta tämän jälkeen pujottele helmet kuminauhaan ja sovita valmistuvaa työtä ennen kuin vedät kuminauhan umpisolmuun.

Ylemmässä kuvassa näkyvä korvakoru tehdään solmimalla kuminauhan päähän niin iso solmu, että kun sen kiskoo helmestä läpi, solmu jumittuu helmen sisälle. Kuminauha kierretään korvakorukoukun ympäri ja pujotetaan takaisin helmien sisälle. Jos jonkin helmen reikä on iso, kuminauhan voi solmia ja piilottaa solmun helmen sisälle. Kuminauhan voi myös varovasti liimata helmen sisälle pikaliimalla.

Viime aikoina olen kokeillut maalata helmiä akryylimaalilla ja tehdä näin itselleni mieluisan värisiä koruja. Koska helmet hankautuvat toisiansa vasten, pelkään maalin alkavan irrota siitä huolimatta, että lakkasin helmien maalipinnan. Koska tämä projekti on vielä testausvaiheessa, en osaa sanoa sen kummemmin, kannattaako helmien maalaamista kokeilla.

Tässä olivat tämän päivityksen ohjeet. Ensi kertaan!

Terveisin,

Satu