Raiju Exodia

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Hyvää vuoden 2023 viimeistä postausta! Tämän päivän päivityksessä tarkastelemme suunnittelemaani ja valmistamaani asua, joka tunnetaan nimellä Raiju Exodia.

Pitkäaikaiset seuraajat saattavat muistaa Raijun, koska asukokonaisuus on melkein 10 vuotta vanha! Raiju ei todellakaan jäänyt kaappiin yhden käyttökerran jälkeen ja puvun omistaja eli siskoni Satu on ehtinyt seikkailla asussa yhdessä jos toisessa tapahtumassa. Raijusta on paljon valokuvia ja juttua, joten miksi tehdä vielä yksi postaus?

Viime vuonna keskustelimme asun tulevaisuudesta. Satu halusi säilyttää puvun ja tämä pisti koko Raijun remonttiin. Yksi toisensa jälkeen korjasin ja muuntelin puvun osia,  ja tein myös ihan uusia vaatekappaleita asuun. Raiju Exodia, jonka nyt esittelen, on entistä ehompi ja ansaitsee kokonaisen oman blogipäivityksen! 

Raiju Exodia sai alkunsa keväällä 2014. Tällöin Satu tilasi minulta puvun. Hän halusi sen olevan värikäs ja koristeellinen, mutta asun malliin sain minä itse vaikuttaa. Näin ollen päätin ommella japanilaisia hakama-housuja muistuttavan alaosan ja kireän, vatsan paljastavan yläosan. Siihen aikaan etenkin kyseisen malliset housut olivat tyypillistä minulle. Asusettiin kuului myös irtohihat, Satun pujottelemia koruja, vaihtelevia asusteita (kuten rusetteja ja reppu) sekä kookas huivi, jonka Satu solmi vyötärölleen. Syksyllä 2014 pukusetti täydentyi pienellä liivillä ja silinterillä. Tämä selittää, miksi kyseiset vaatekappaleet on valmistettu eri kankaista kuin esim. housut. Ja tästä päästään asun materiaalivalintoihin: Siihen aikaan en miettinyt mitään liikaa ja heitin Raijun asuun kaikkea kiiltävää ja värikästä kangasvarastostani. Merkittävä osa materiaaleista oli kierrätyksestä. Pinnat muodostuivat pienestä tilkuista ja liitoskohdat peittyivät nauhojen ja pitsien alle. Kuitenkin Raiju opetti, että materiaalien suhteen voi tehdä huonoja valintoja. Toisin sanoen pukuihin ei voi vain mättää kaikkea nättiä, vaan on tehtävä valinnat niin, että asu kestää myös käyttöä. Vuosien jälkeen remontti oli todellakin tarpeellinen

Se, mikä minua kiehtoo vanhemmassa Raijussa, on harkitsemattomuus. Tietenkään en suunnitellut asua paperille yhtään ja tästä syystä Raiju on niin eloisa luomus. Kun jotakin ei ole suunniteltu valmiiksi, sillä on varaa kehittyä loputtomasti. Nykyään luotan kynään ja paperiin enemmän kuin koskaan ennen, joten on kai turha kysyä millä tavalla villi suunnittelijaminä kadotettiin. Tilaustyönä tehtyjä asuja ei ole aikaa kehitellä luovasti seuraavat kaksi vuotta.

Kun Raiju puetaan, ensimmäiseksi laitetaan spandex shortsit ja yläosa. Shortsit on kaksiväriset, koska minulta loppui kultainen spandex kesken. Yläosaa on helppo säätää, koska selässä on korsettimainen nyöritys. Tähän päälle tulee kaksi alushametta. Vaaleanpunaisen hameen ompelin itse valoverhoista, mutta sininen on ostettu kierrätyksestä. Raijun hame on tukevista vanteista ja kovitetuista kangaskappaleista koostuva. Kaitaleiden sisällä on jäykkää PVC:tä ja sivuille on ommeltu muoviluut. Hamonen pitää pyöreän muotonsa jopa ilman alushameita. Hameeseen kuuluu leveä, saumoista korsettiluilla vahvistettu vyö, joka kiinnitetään paikoilleen neppareilla.

Hame on näkyvin muutos Raijun puvussa. Muunsin hakamat hameeksi Satun pyynnöstä, koska hän halusi uudesta Raijusta tyttömäisemmän. Tämän lisäksi tarvitsin materiaaleja, ja kutistamalla housut hameeksi sain enemmän kangasta muiden osien korjauksiin. Suunnittelemani kovitettu hame oli vaikea tehdä ja lopulta ompelin sitä metritolkulla käsin! Mainittakoon, että olen valmistanut asussa näkyvät kukkaset itse.

Seuraavaksi laitetaan korut, ja sitten liivi ja irtohihat. Lopuksi puetaan kengät ja hattu. Kengät on minun valmistamani shoecoverit. Käytin niiden pohjana erään vanhan cosplayasun kenkiä. Olisimme ostaneet Raijulle kengät, mutta pitkän etsinnän jälkeen jouduimme toteamaan, että noin persoonalliseen pukuun on parempi tehdä itse jalkineet. Silinterissä komeilee vaaleanpunainen silmikko, joka on jäänyt asuun erään vappujuhlinnan jälkeen. Raijussa on osia asun koko elämän varrelta. Voisikin sanoa, että puku koostuu muistoista!

Kesäkuussa kävimme Lahdessa valokuvauksessa. Kameran takana hääri Dandeliooni -nimimerkkiä käyttävä nuori kuvaaja ja mallina toimi asun omistaja Satu. Kuvissa näkyy myös valmistamani laukku Mr. Super Sparkle. Säihkyvän luomuksen lähde on amerikkalainen TV-sarja The Simpsons.

RAIJU EXODIA

Kuvattu 25.6.2023

Mallin valokuvaus ja editointi: Dandeliooni

Vaatteiden valokuvat: Päivi Asikainen

Vaatteiden suunnittelu ja valmistus: Päivi Asikainen

Malli: Satu

Peruukki ja meikkaus: Satu

Kuvauksissa oli myös avustaja, mutta hän ei nähnyt tarpeelliseksi tulla mainituksi nimeltä. Olemme kiitollisia kaikkien osapuolten panostuksesta onnistuneeseen kuvauspäivään.

Blogin valokuvia ja tekstejä ei saa kopioida ja julkaista muilla sivustoilla ulkopuolisten toimesta. Photos and texts from the blog may not be copied and published on other sites by outsiders.

Kiitos tästä vuodesta! Helmiä ja ketjuja blogiin tuli kirjoitettua 25 postausta ja suosituin niistä oli Hypecon - Raiju oli muuten sielläkin! Toiseksi eniten luettiin Tampere Kuplii -tapahtuman postausta. 

Terveisin,

Päivi

Puput, piparit ja rannekorut: Taideruukin joulu

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Joulunajan aktiviteetit jatkuvat täällä blogissa kun lähdemme Taideruukin joulumarkkinoille. Taideruukin markkinat järjestettiin 2.-3.12.2023, eli viikko edellisessä päivityksessä mainitun Verlan joulun jälkeen. Taideruukin joulumarkkinat ovat perinteinen tapahtuma Kuusankoskella ja niistä on kirjoitettu tännekin pariin otteeseen. Taideruukista ilman lumipeitettä voi lukea TÄSTÄ postauksesta.

Viime vuonna myyntipöytäilimme Pato areenalla, mutta tänä vuonna Von Aidainder oli päivittänyt statustaan ja siirtynyt osaksi Ruukin Puotia. Ruukin Puoti on Taideruukin 2. kerroksessa sijaitseva kauppa. Myymälän valikoima koostuu paikallisten ja lähiseutujen käsityöläisten ja yrittäjien tuotteista, kuten keramiikasta, lasi- ja puuesineistä, vaatteista, elintarvikkeista ja koruista. Samassa tilassa toimii myös vaatteita ja asusteita myyvä Vintage Frilla.

Minun ja Ruukin Puodin yhteinen taival alkoi syyskuussa. Silloin aloitin yhtenä kaupan uusista käsityöläisistä. Myymälään pystyy tälläkin hetkellä hakemaan, eli jos haluat myyntipaikan tuotteillesi ja kokemusta myymälätyöskentelystä, ohjeet voi käydä lukemassa Ruukin Puodin Instagramista. Omassa tapauksessani olen pörrännyt Taideruukissa tekemässä yhtä sun toista aina siitä lähtien, kun muutin takaisin kotiseudulle. Tänä vuonna minulla on ollut paljon tekemistä Von Aidainderin parissa ja siksi blogia on tullut kirjoiteltua vähemmän. Emme ole julkaisseet kuukauden kuulumisia pitkään aikaan, vaikka niissä olisimme voineet kertoa muun muassa, että elokuussa olimme mukana Taideruukin pop-up myymälässä kävelykatu Manskilla. Taideruukin Taiteiden Yössä pidimme jälleen myyntipöytää (ja kasvomaalausta). Osallistuimme myös talon kirppispäivään.

Taideruukin joulumarkkinoilla minut pystyi bongaamaan Ruukin Puodista poron sarvet päässä. Kävijöitä oli todella paljon ja raha vaihtoi omistajaa, mikä on siinä mielessä hyvä, että kaupalla käytetään kassakonetta. Viimeksi näpytin kassakonetta ensimmäisessä kesätyöpaikassani yli 10 vuotta sitten, joten mitä enemmän konetta pääsee käyttämään, sitä itsevarmempi sen äärellä on. Tämän lisäksi Satu toi minulle kakkua ja teetä talon kahvilasta. 

Verlan palanut pipari on muuttunut Joulupukin pikku apuriksi

Satu oli jälleen ei-palanut pipari

Normaalisti Ruukin Puoti ei ole tulvillaan yritykseni kohdeyleisöä, miksi en ollut turhan täynnä odotuksia joulumarkkinoiden suhteen. On tärkeää pitää hyllyt täynnä, mutta siitä ei ole pelkoa, että mitään loppuunmyytäisiin. Hyllyistä puheenollen, tässä on myyntipaikkani heti oven vieressä:

Vaatteita en ole vielä tuonut valikoimaan, koska suunnittelen muuttoa toiseen kohtaan myymälää. Koruja ja pörröjä on kuitenkin saatavilla, sekä pari animereppua. Viime vuosina olen joutunut huomaamaan, miten paljon täytyy miettiä brändi-imagon mukaista esillelaittoa alkaen jo ihan siitä, että mitä värejä haluaa käyttää. Näin ollen yritykseen käytetty aika ei ole vain tuotteiden valmistusta, vaan myös mm. telineitä, sosiaalista mediaa, mallikappaleita ja graafista ilmettä. 

Von Aidainderin vuoden 2023 suosituin tuote on saman vuoden uutuus, pupumaskotti. 24 cm x 15 cm pitkäkorva sai ensi-iltansa Hypeconissa kesäkuussa ja elokuussa tein kyseisestä ensimmäisen punk-version. Tummasävyiset, piikkejä, ketjuja ja niittejä puput kiinnostivat selvästi muita teemoja enemmän ja näin rock on vakiintunut pupujen yleisimmäksi ulkoasuksi, vaikka olen valmistanut tupsuhäntiä muissakin teemoissa. Suurin osa varastosta myytiin Kouvola Inkfestin aikana lokakuussa. Pupuja oli joulumarkkinoilla vähän saatavilla, koska minulla ei ollut aikaa niiden tekoon. Ja tämän jälkeen ompelin niitä silti tilaustyönä kaikille heille, ketkä eivät ehtineet saada omaansa myymälästä. 

Vaikka puput on loppu, osastoltani löytyy runsaasti muovihelmirannekoruja! Satulla on ollut enemmän aikaa työhuoneella ja hän pujotteli markkinoita varten erilaisia tekstikoruja. Rakentelimme rannekoruille myös erillisen telineen. 

Markkinoiden jälkeen myymälä jatkaa joulun aukioloajoilla aattoon asti. Minut voi vähän väliä bongata kaupalta, mutta enimmäkseen olen työhuoneella ja yritän löytää tasapainoa pupujen tuotteiden ja tilaustöiden välille. Hyviä pyhiä ja voimia ensi vuoteen!

Terveisin,

Päivi

Verlan joulu 2023

Tervetuloa jouluilemaan blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Verlan joulumarkkinoille!

26.11.2023 sunnuntaina ajelimme läpi pakkasen ja lumen kohti Verlaa. Siellä järjestettiin joulumarkkinat, ja mitä joulunodotus olisi ilman vierailua paikallisilla joulumarkkinoilla? Ja mitä blogi olisi ilman pakollista postausta joulumarkkinoista? Verlan joulumarkkinat eivät ole vielä kummoinen perinne, koska ne järjestettiin ensimmäisen kerran vasta viime vuonna! Tämä ei kuitenkaan menoa hidastanut, sillä varsin nopeasti löysimme itsemme autojonosta ja tietenkin kaikki olivat matkalla kohti tapahtumapaikkaa. Itse saimme tietää markkinoista nähtyämme tapahtuman julisteen Taideruukin seinällä.

Jätimme auton ensimmäiseen vapaaseen parkkiruutuun ja kävelimme loppumatkan. Sää oli mitä kaunein talvipäivä ja puut olivat valkoisia pakkaslumesta. Satu ei ollut varautunut kävelemään ulkona niin paljon ja siksi hän oli valinnut tasapohjaiset kengät sopimaan lähinnä asukokonaisuutensa väreihin. Jatkuvasta liukastelusta huolimatta pääsimme Verlan tehdasmuseon alueelle kaatumatta kertaakaan. Verlasta ilman lumipeitettä pystyy lukemaan myös TÄSTÄ postauksesta.

Kuten autojono antoi ymmärtää, paikalla oli jo reilusti ihmisiä ja tunnelma korkealla. Jostakin syystä markkinoille täytyy aina päästä ensimmäisten joukossa, vaikka nähtävää ja myytävää riittää iltaan asti. Voisi vannoa, että osa kävijöistä tulee vähintään 15 minuuttia aikaisemmin välttääkseen ruuhkat. Toisaalta taas, kuka jättäisi joulumarkkinat välistä? Ilmassa on ihanaa jouluodotusta ja kotiseudun yhteisöllisyyttä. Markkinat sijoittuivat tehdasmuseon piha-alueelle ja rakennuksiin. Kannatti pukeutua hyvin, sillä jopa sisätiloissa oli viileää ovien ollessa avoinna. Myyntipöydistä löytyi paikallisten käsityöläisten, seurojen/yhdistysten ja yrittäjien tuotteita. Alueella pystyi myös ruokailemaan, ratsastamaan ponilla, laulamaan joululauluja, katselemaan lampaita ja tietenkin: Tapaamaan Joulupukin! 

Satu oli pukeutunut piparkakuksi. Vuosien aikana kertyneen positiivisen palautteen perusteella voisimme väittää, että vaaleanpunainen piparkakkumekko on suosituin kaikista Satun asukokonaisuuksista. Myös piparkakkutaloa esittävä laukku herättää ihmisissä ihastusta. Kyseessä on Ikean vanha leikkisetti, jonka teemana ei suinkaan ole joulu, vaan tarina Hannusta ja Kertusta ja makeistalossa asuvasta noidasta.

Ostimme markkinoilta hunajaa ja Satu hankki itselleen punaiset säärystimet. Jahka olimme riittävän paleltuneita, liukastelimme takaisin autolle ja animemusiikki kajareista pauhaten, ajoimme Kuusankoskelle leipomo-kahvila Zuffelaan.

Päivi oli pukeutunut palaneeksi piparkakuksi. Kengistä kun puhuttiin, hänellä oli jalassaan raskaat New Rockin jalkineet. Päivin kaulassa on hänen itsensä tekemä kärpässienikaulakoru, raskas sekin.

Koruista yms. tulemme puhumaan lisää seuraavassa artikkelissa. Siinä lähdemme Taideruukin joulumarkkinoille ja kurkistamme miten Päivin yrityksellä Von Aidainderilla sujuu. 

 

Terveisin,

Päivi ja Satu

Sateinen seikkailu Hämeenlinnassa 2023

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämä päivitys on elokuun matkailuseikkailumme kolmas ja viimeinen osa. Kuukauden viimeisinä päivinä ajoimme Raumalle ja vietimme kaupungissa pari päivää. Keskiviikkona lähdimme jatkamaan matkaa. Raumalta pystyy helposti ajamaan mm. Turkuun tai Poriin, mutta meidän kohteenamme oli Hämeenlinna. Matka linnakaupunkiin sujui ankeassa vesisateessa. Valopilkku ajoreitin varrella on Humppilassa sijaitseva Kenkämaailma, mihin pysähdyimme tsekkaamaan löytyisikö valikoimasta mitään itseään miellyttävää. Myymälä sijaitsee maantien varrella ryhmittymässä erilaisia yrityksiä. Olemme monesti puhuneet siitä, miten reissujen aikana pitäisi useammin pysähtyä tällaisiin tienvarsikohteisiin ihan vain vaikka uteliaisuudesta.

Illasta olimme perillä Hämeenlinnassa. Majoituimme Emiliassa, hotellissa kaupungin ydinkeskustassa. Jahka olimme saaneet itsemme ja tavaramme huoneeseen, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Pörräsimme keskustassa ja jouduimme toteamaan, että ruuan löytäminen oli odotettua paljon vaikeampaa. Meillä on tapana sanoa, että "kaupungissa ei nälkään kuole", mutta nyt silmiin ei osunut edes markettia! Lopulta löysimme itsemme istumasta Lukiokadun Kotipizzasta. Isot plussat paikalle, koska henkilökunta osasi mm. neuvoa mihin auto kannattaa pysäköidä. Aina kun on autolla liikenteessä, pysäköintipaikka tuottaa päänvaivaa. Yön ajan auto oli Emilian parkkihallissa (joka on matala, tiivis ja pelottavalla rampilla varustettu), mutta seuraavana päivänä se pitäisi saada jonnekin muualle siksi aikaa, kun olemme kaupungissa.

Seuraavasta päivästä puheenollen torstai valkeni, yllätys yllätys, vesisateisena. Onneksi aamu lähti hyvin käyntiin hotellin aamiaisella. Päivän ohjelmaan kuului Hämeen linnaan ja sen ympäristössä oleviin kohteisiin tutustuminen, sekä kirppareilla ja vintage-kaupoilla kiertely. Ja vesisade.

Hämeen linna on keskiaikainen linna noin 700 vuoden historialla. Punatiilinen rakennus on vaikuttava näky vallihautojen keskellä. Samalla alueella sijaitsee myös mm. museokauppa ja -ravintola, sekä Vankila ja Museo Militaria. Linnan läheisyydessä järjestetään mm. Hämeen Keskiaikafestivaalit ja itse linnassa Tuomaan markkinat. Linnaa voi helposti pitää kaupungin sydämenä <3.

Hämeen linna on ympäri vuoden avoinna. Pääsymaksua vastaan siellä voi kierrellä itsenäisesti tai osallistua opastetulle kierrokselle. Sateisessa säässä alueella liikkuminen oli suorastaan kauhuesteettistä. Muutenkin ylellisiä salonkeja on turha odottaa, koska kyse ei ole satukirjojen prinsessalinnasta. Kaikkea muuta jännää linnasta kyllä löytyy, mm. haarniskoja, kapeita käytäviä ja portaikkoja, sekä maisemia linnantornien ikkunoista.

Hämeen linnassa on nähtävillä erilaisia näyttelyitä, mm. Metsien kuninkaalliset, jonka pääroolissa ovat pohjoisten metsien karhu, susi, hirvi ja ilves. Meidän mielestämme tämä oli sen hetkisistä näyttelyistä kiinnostavin. Näyttelytilassa pitää jättää reput ja/tai isot laukut pois tai laittaa ne etupuolelle rintaa vasten niin, ettei selässä olevalla laukku vahingossa töni näyttelyesineitä. Näyttäviä olivat Jenni Tieahon veistokset ja niitä näkyy useampi tässäkin postauksessa. 

Ja tässä kuvassa näkyvät allekirjoittaneet, eli Päivi ja Satu + blogin maskotti Karvinen.

Hämeen linnasta menimme Museo Militariaan ja sieltä Vankilaan. Tästä saa hyvän klikkiotsikon blogiin: Miten päädyimme Vankilaan? / Hämeenlinnassa ja suoraan Vankilaan! / Päivä Vankilassa jne. Päivä Vankilassa olisi kyllä liioittelua, koska pysäköintiaikamme oli menossa umpeen ja jouduimme käymään museon valitettavan nopeasti lävitse. Sota- ja sotilashistoriallinen Museo Militaria on huolellisesti toteutettu laaja näyttely, jotka jatkuu pihamaalle asti. Tällä kertaa emme julkaise yhtään valokuvaa museosta, mutta tämä ei tarkoita, etteikö kohde olisi ollut näkemisen arvoinen. Vankila on Hämeenlinnan lääninvankilan entinen rakennus joka toimii nykyään museona. Kohde on synkkä ja vaikka se tarjoaa mahdollisuuden valokuviin ja museokauppaan, seinien sisällä ei paljoa naurata. Samanlaisia ajatuksia heräsi Militariassa. Aiheet ovat raskaita ja siksi täytyy aina miettiä millaisella asenteella kohteeseen menee. Vankila on avoinna vain kesäaikana ja me olimme siellä sopivasti juuri elokuun viimeisenä päivänä. 

Museokierroksen jälkeen lähdimme Hämeenlinnan keskustaan shoppailemaan. Kävelimme koko matkan ja vettä satoi kaatamalla. Tarinan sankari on Päivi hiukset, jotka kestivät koossa koko päivän ajan, ja todellinen sankari on Satun kengät, jotka eivät kastuneet. Olisimme ottaneet paljon enemmän valokuvia keskustasta ja kaupoista, mutta vesisade tekee kaikesta niin paljon hankalampaa. Joten saatte valokuvan graffitista, joka esitti RoboCopia. Alex Murphyä ei voi ohittaa.

Kirpputoreista ja second handeista ei ollut Hämeenlinnassa pulaa ja internetistä löytyvien tietojen avulla sitkeästi kelluimme paikasta toiseen. Kolusimme läpi myös ostoskeskuksia ja keräsimme voimia kuplavohvelin ja kuplateen äärellä kahvila & teehuone BOBOssa. 

Päivän viimeisenä kohteena ajoimme Kantolaan pöytäkirpputoreille. Jos etsii Guido van Heltenin Hämeenlinnaan tekemää muraalia, niin se sijaitsee juurikin Kantolan alueella. Hämeenlinna on kiinnostava kaupunki ja olemme jo suunnitelleet sinne palaamista joulun aikoihin. Moni paikka jäi vielä näkemättä ja ehkä joulukuussa ei sataisi niin paljon vettä. Sateesta puheenollen, tietenkin sää muuttui heti paremmaksi ja aurinko tuli esiin pilven takaa kun aloimme suunnitella lähtöä takaisin Kouvolaan. 

Terveisin,

Päivi ja Satu