Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!
 |
| "I can smell the victory already" Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki |
Tämän päivän päivityksessä lähdemme Tampereelle Comic Con -tapahtumaan ja kilpailemme Suomen ICL-karsintakilpailussa. Päivitys on jaettu kahteen osaan ja tämä on ensimmäinen osa.
Comic Con järjestettiin 10.-12.5.2024 Tampereen messu ja urheilukeskuksessa. Tämä oli Suomen ensimmäinen Comic Con ja tapahtuma herätti positiivista kiinnostusta laajassa yleisössä. Malliltaan tapahtuma muistutti enemmän messuja kuin sellaista perinteistä conia, mihin animetapahtumissa vieraileva coninuoriso on tottunut. Comic Conissa oli hyvin laaja myyntipöytäsali ja paljon näytteilleasettajia. Kunnianhimoinen kunniavierasvalikoima houkutteli paikalle monia kävijöitä ja viikonloppu sisälsi paljon haastatteluita, tapaamisia ja kyselytilaisuuksia. Tämän lisäksi ohjelmassa oli tietenkin myös luentoja, esityksiä ja työpajoja.
Comic Conissa järjestettiin Suomen ensimmäiset International Cosplay League -karsintakilpailut. International Cosplay League eli ICL on kansainvälinen cosplaykilpailu, jonka finaalit kisataan Espanjassa Madridissa Japan Weekend -tapahtumassa syyskuussa. ICL on järjestetty vuodesta 2017 lähtien ja mukana on osallistujia yli kymmenestä maasta. Kilpailussa on kaksi kategoriaa: Solo (yksilö) ja duo (pari). Kategorioiden merkittävin ero on se, että solossa arvostellaan asu eikä esitys kuulu kilpailusuoritukseen. Duossa pisteytys on 40 % asuista ja 60 % näytöksestä. Voisi sanoa, että duo-kategoria on kilpailu cosplayesityksille ja solo-kategoria puvun valmistukselle. Suomessa karsintakilpailun järjestämisestä vastaa Cosvision ry, rautainen kisojen tekijä joka on vastuussa mm. cosplayn suomenmestaruuskilpailuista.
 |
Meidän matkamme Tampereelle alkoi Instagramista. Huomasimme Cosvisionin sivun kautta, että duo-kategorian lisähaku oli avoinna. Emme olleet edes ajatelleet ICL-kisoja tai Comic Conia, mutta lisähaku sai meidät keskustelemaan. Löytyisikö pukuvarastosta mitään millä kisata? Meillä ei ollut aikaa tehdä täysin uusia pukuja. Kuitenkin Sisco Karlisle ja Rantaro Kiyama, sama parivaljakko jolla kisasimme Nekoconissa viime kesänä, sopi sääntöihin. Hahmot ovat animesta Beyblade Burst. Sovimme, että osallistumme jos pojille pystyy tekemään näytöksen. Satu, kuka yleensäkin vastaa joukkueemme esiintymisistä, alkoi kerätä materiaalia animesta. Kommentteja, musiikkia, videoita… Jahka totesimme laadukasta materiaalia olevan riittävästi näytöksen muodostamiseen, lähetimme osallistumisemme matkaan. Kilpailimme nimellä UruharaFC. Kisan säännöt ja ehdot voi käydä lukemassa Täältä.
Tästä pääsemme noin kahden kuukauden valmistautumisprosessiin, joka huipentui Comic Coniin. Milloin viimeksi kilpailimme näytöksellä? Vuonna 2018 European Cosplay Gatheringissa. Meillä ei enää ollut tietokoneohjelmia ääniraitojen tai videoiden tekoon, mutta onneksi kaikkia kunnan palveluita ei ole ajettu alas. Kouvolan kaupunginkirjastolla sijaitsee Mediamaja. Mediamajalta pystyy mm. lainaamaan välineitä video- ja valokuvausta varten, siellä voi äänittää, soittaa ja 3D-tulostaa, ja tietokoneilta löytyvät uusimmat Adoben ohjelmat. Mediamajasta on paljon hyötyä cosplaynäytösten tekoon. Siellä Satu operoi ääni- ja videoraidan kokoon. Koska puhe on leikattu sarjan yhdysvaltalaisesta versiosta, vaihdoimme ilmoittautumiseen hahmojen nimet tätä versiota tukeviksi. Sisco on yhdysvaltalaisessa versiossa Silas ja jatkossa puhumme hänestä tällä nimellä.
Vaikka puvut olivat valmiita, halusimme parannella niitä. Tässä projektissa asujen rajallinen paranteluaika täytyi kohdistaa niihin osiin, mitkä ovat lavalla olennaisia. Onko se saappaat joihin voisi tehdä siistimmät shoecoverit? Ei, vaan Rantaron housuihin täytyy ommella taskut koska lavalla hän kantaa tavaroita taskuissa (aikaisemmin taskut olivat valetaskut). Vaatiiko liivi hienosäätöä? Ei, vaan mangavyö täytyy muokata sellaiseksi, että pokkarit pysyvät tukevasti housun kauluksessa näytöksen ajan.
Karsintakilpailua varten hankimme asuihin jotakin, mitä meillä ei ollut Nekoconissa: Kiekot ja laukaisijat. Tilasimme nämä Ebaystä käytettyinä. Laukaisijoiden täytyi olla samanlaiset kuin animessa: Naruilla toimivat (laukaisijoita saa nimittäin myös virittäjällä). Ja sen jälkeen kun on oikean värinen ja mallinen laukaisija, täytyy siitä rakentaa samanlainen kuin animessa. Tämä on se tapa, jolla olemme aina tehneet laukaisijat pukuihimme: Yhdistäneet leluosan ja itse rakennetun osan. Tietenkin jos oikein nettikauppojen leluvalikoimaa kaivelee, pystyy varmasti ostamaan kaikki tarvittavat osat laukaisijaansa valmiina. Mutta cosplaykilpailun nimeen pyrimme tekemään mahdollisimman paljon itse ja käyttämään leluosia vain toimivuutensa kannalta olennaisissa osissa. Leluosat eivät välttämättä vastaa sitä, mitä animaatiosta leikatussa profiilikuvassa näkyy. Perustele siinä sitten, että “profiilikuvassa se näyttää tuolta, mutta oikeasti se on tällainen”. Kaikissa Beyblade asuissamme ei ole laukaisijoita, koska ne ovat työläitä valmistaa. Ja uusille lukijoille tiedoksi: Me cossaamme paljon Beybladea.
 |
| Valmistautuminen summa summarum |
Näytöstä harjoittelimme ensin sisätiloissa ja jahka sää lämpeni, pihalla. Ensimmäiset kierrokset kävimme läpi niin, että näytös oli hidastettu. Tällä tavalla kommentteihin ja koreografiaan pääsee helpommin mukaan. Meillä oli lavasteina kaksi tuolia, pöytä ja beyblade-areena. Ensimmäinen kerta, kun meillä oli lavalla kokonainen areena ja vielä aika iso! Areena on rakennettu vanerilevystä, tukitangoista, muovimatosta ja retkipatjasta. Siitä tuli yllättävän hyvä huomioon ottaen, että tekemiseen meni vain noin pari päivää. Aiheesta tietämättömille, niin lavasteita ei tässä kilpailussa arvostella.
Kaksi kuukautta kului nopeasti. Töitä riitti ja hommia oli pakko priorisoida niin, että cosplayharratus oli viimeisenä tärkeysjärjestyksessä. Kaikki oli kuitenkin koossa kun perjantaina lähdimme ajamaan Tampereelle hiukan kaoottisen viikon päätteeksi. Perjantaina Comic Con oli käynnissä klo 13:00 - 21:00, mutta me kävimme vain jättämässä lavasteet takahuoneeseen ja siirryimme majoitukseen. Vaikka kaikki olisi koossa, kaikenlaista voi vielä stressata illalla. Kuitenkin se, että lavasteet pystyi jättämään coniin jo perjantaina, helpotti tavaramäärän kanssa kummasti. Nukuimme Mango Hotellissa, samassa paikassa missä olimme Kädentaidot-messujen aikana. Paikka on oikein toimiva, mutta nyt oli päässyt käymään moka: Kun astuimme meille varattuun huoneeseen, se olikin likainen. Tällaista tapahtuu hotelleissa vähän väliä: Huoneita unohtuu siivota. Onneksi meille järjestyi toinen huone - tai huoneet. Pääsimme tilaan, missä oli yhteinen pieni eteinen ja kylpyhuone, ja kaksi erillistä makuuhuonetta.
 |
Aamulla noin 8:30 saavuimme Tampereen messu- ja urheilukeskukseen. Kaikille Kotae Expoon meneville tiedoksi: Auton pysäköinti maksaa, se kannattaa hoitaa sovelluksella ja parkkipaikalta on yllättävän pitkä kävelymatka ulko-oville. Ja sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: Missä on Silaksen vyö? Pienessä paniikissa syöksyimme pukuhuoneeseen, kävimme laukut läpi ja soitimme kotiin: Vyö oli jäänyt sinne. Sitten tuli isompi paniikki. Päivi tunnustaa, että viimeiset kuukaudet hän on ollut hyvin stressaantunut ja siitä johtuen unohtanut koko ajan vähän kaikkea. Hän oli unohtaa jopa areenan matkasta! Vaikka olimme purkaneet tavarat illalla ja käyneet ne läpi, niin silti Päivi ei ollut tajunnut, että vyö puuttuu. Ja sitten tuli itku. Vajaa asu oli kirsikka sen stressikakun päälle, mitä kilpailu, työ ja henkilökohtainen elämä olivat kuukausien aikana leiponeet. Huudon mukana tuli ulos kaikkea muutakin kuin vain unohtuneen vyön harmi.
Jahka oli itketty riittävästi, tilannetta selvitetty cosplayhenkilökunnan voimin ja Päivi kaavittu kasaan, ei auttanut kuin rahjustaa takaisin pukuhuoneeseen. Olemme miettineet onkohan meistä paljonkin harmia coplayvastaaville yms. henkilökunnalle? Puhumattakaan sen sekoilun määrästä, jota vanhempamme joutuvat aina välillä todistamaan. Ennen kilpailua meidän piti lähettää pari cosplayvalokuvaa itsestämme esittelyjä varten, eikä meillä ollut kuvia edes riittävän suurilla resoluutioilla!
Joten pukuhuoneessa oli pirteitä duo-kisaajia valmistautumassa päivään + maansa myynyt UruharaFC, joista Päivi teki voimattomasti pohjameikkiä kolmatta kertaa. Ensimmäinen meni itkiessä ja toinen näytti huonolta. Loistavaa, nyt emme osaa enää edes meikata! Tällaisessa tilanteessa tasapainoilee kahden välillä: Onko millään enää mitään väliä vs. vyö puuttuu, joten kaikki muu täytyy tehdä mahdollisimman hyvin.
Kello 9:50 oli päivän ensimmäinen velvollisuus eli lavaharjoitukset. Tietenkin ensimmäisenä velvollisuutena voisi pitää myös sitä, että saapuu paikalle turvallisesti ja on muistanut ottaa koko asunsa mukaan. Kävikö jo selväksi, että vyö puuttuu? Esiintymistila ei ollut mahtipontinen kuin Tampere-talon iso sali, mutta katsomossa oli reilusti istumapaikkoja ja edessä lava, valot ja taustakangas videoita varten. Itse asiassa taustakangas oli paljon isompi ja matalammalla kuin mitä olimme odottaneet! Vedimme näytöksen kaksi kertaa lävitse ja samalla varmistimme, että lavasteet tulevat oikeille paikoille. Kaikki sujui muuten suunnitelmien mukaan, paitsi että Satulla oli kiekon laukaisussa ongelmia. Vaikka miten napakasti veti narusta, kiekko ei ottanut irrotakseen laukaisijasta. Beyblade-näytöksiä tehneinä voimme sanoa, että kiekon saaminen laukaisijaan tukevasti ja laukaisun onnistuminen, ne jännittävät kaikista eniten. Siltä varalta, että kiekkomme tai laukaisijat menevät paloihin näytöksen aikana, areenassa oli varakiekot ja laukaisijat molemmille. Tärkeintä on, että peli jatkuu, pelasit sitten hahmosi kiekolla tai sillä toisella etäisesti samanlaisella kiekolla. Todella positiivista oli se, että harjoituksesta annettiin palautetta. Näin lopputulosta pystyi hiomaan vielä vähän ennen virallista lavashowta. Lavatiimi oli helposti lähestyttävää ja mukavaa porukkaa. Tuntui todella siltä, että olet hyvissä käsissä ja he tekevät kaikkensa näytöksesi onnistumisen eteen.
 |
Tämän jälkeen takaisin pukuhuoneeseen jatkamaan meikin tekoa, asun pukemista ja valokuvaukseen valmistautumista. Asujen valokuvaus tapahtui klo 14:00. “Olemme miettineet onkohan meistä paljonkin harmia coplayvastaaville yms. henkilökunnalle?” korostui jälleen, kun Päivi yritti kiemurrella kuvissa niin, ettei puuttuva vyö näkyisi. Silaksen valokuvaaminen on oma haasteensa, koska kasvojen edessä ja sivuilla on niin paljon kaikenlaista, mm. iso otsatupsu halkaisee kasvot pystysuunnassa ja aurinkolasit vaakasuunnassa. Kiitos kuitenkin valokuvaustiimille, arvostamme vaivannäköänne onnistuneiden kuvien eteen!
 |
UruharaFC, Beyblade Burst Evolution Kuva: Tamameru |
 |
Päivi as Silas Karlisle Kuva: Tamameru |
 |
Satu as Rantaro Kiyama Kuva: Tamameru |
 |
| Kuva: Tamameru |
Jotta päivä ei enää huonommaksi voisi mennä, niin paluumatkalla pukuhuoneeseen Satu pudotti laukaisijansa kivilattiaan. Se lohkesi pohjasta ja pari osaa lensi irti. Loistavaa, ja juuri ennen tuomarointia! Satun puvussa on melko paljon tavaroita ja kädet meinaavat loppua kesken, kun kaiken yrittää kantaa mukanaan. 14:40 siirryimme tapaamaan tuomaristoa ja mieliala ei ollut erityisen korkealla. Vielä ennen kilpailua olimme puhuneet siitä, miten kisapaikalla pitää sitten osoittaa reipasta asennetta ja antaa itsestään positiivinen kuva, mutta nyt se jos mikä tuntui vaikealta.
Kuitenkin se, mikä vaikutti todella paljon päivän tunnelmaan, oli kanssakilpailijat. Duo-sarjaan oli ilmoittautunut kuusi joukkuetta ja lopulta paikalle päässyt neljä. Olimme kaikki samassa pukuhuoneessa, valmistauduimme kilpailuun ja juttelimme keskenämme. Kaikki kilpailijat olivat mukavia ja kannustavia! Yhteishenki oli todella hyvä! Sosiaalinen puoli on yksi cosplayn tärkeimmistä asioista.
 |
| Duo-sarjan tuomarit ja kilpailijat Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki |
Mutta takaisin tuomarointiin. Olimme harjoitelleet esitelmää asuistamme, mutta tuomariston edessä pää tyhjeni ja unohdimme täysin mitä meidän piti sanoa. Tämä ei johtunut jännityksestä. Päässä vain pyöri liikaa kaikkea muuta päivän aikana sattunutta. Kymmenen minuutin tilaisuus meni asun osien yleiseen esittelyyn ja kysymyksiin vastaamiseen. Onneksi kaikki kisaajat olivat saaneet lähettää ennakkotuomarointiportfolion. Portfoliossa pystyi kertomaan pukujen valmistuksesta ja näytöksen yksityiskohdista. Kaikkea sellaista tärkeää, mikä saattaa unohtua tuomaroinnissa. Meidän portfoliossa oli kuva Silaksen vyöstä, joten vaikka vyö ei ollut Päivin päällä, niin tuomaristo pystyi näkemään sen sieltä. Yleisesti ottaen tuomarointi sujui hyvin vaikka esitelmä jäi pitämättä.
Ennen lavaosuutta oli parin tunnin tauko. Satu jäi pukuhuoneeseen korjaamaan lattialle pudonnutta laukaisijaa. Onneksi pohjan lohkeaminen ei vaikuttanut itse laukaisijan toimintaan. Päivi otti puvun pois, hyppäsi autoon ja ajoi takaisin Mango Hotellille. Hotellilta hän haki vyön, joka kuului sunnuntaille varattuun pukuun. Tuomariston eteen pystyi vielä menemään ilman vyötä, mutta lavalla tarranauhoja täynnä oleva housujen yläreuna näyttäisi typerältä. Kultainen keinonahkavyö ajaisi asiansa. Vyöasian jälkeen löysimme itsemme istumasta yhdestä messualueen ravintoloista. Ei ollut oikein nälkä, mutta jotain oli pakko syödä. Muuten lavalla ei enää jaksa.
 |
| Pukkaripäivä summa summarum |
Lavaosuus alkoi klo 17:30. Sitä ennen kaikki kilpailijat, tuomarit ja cosplayhenkilökunta ohjattiin saliin kuuntelemaan tiedotus lavaosuuden kulusta. Tämän jälkeen yleisö laskettiin sisään ja Cosvisionin mainosvideo pyöri kerta toisensa jälkeen videokankaalla. Jännitti aivan hirveästi, mutta kun oli istunut riittävän kauan ja kuunnellut saman mainosvideon biisin kerta toisensa jälkeen, jännitys alkoi haihtua. Satu, kenellä oli ongelmia laukaisijan kanssa, viritti kiekkonsa toistuvasti laukaisijaan, veti narusta ja antoi kiekon pudota syliinsä. Näin hän sai käsityksen siitä, miten kiekko pitää lavalla laittaa kiinni laukaisijaan ja vetää liikkeelle, jotta homma toimisi. Ensimmäiseksi lavalle nousivat duo-sarjan kilpailijat. Heidän esitystensä jälkeen oli solo-kisaajien vuoro. UruharaFC esiintyi viimeisenä ja sentään näytös sujui hyvin. Kaikki ne riskikohdat, jotka olivat vaivanneet harjoituksissa, onnistuivat nyt kiekon laukaisua myöten. Tykkäämme näytöksemme ideasta ja sekä taustavideo että ääninauha onnistuivat odotettua paremmin. Harjoittelimme näytöstä runsaasti ja panostimme pieniin yksityiskohtiin, miksi halusimme kovasti onnistua. Poistuimme lavalta tyytyväisinä seuraamaan solo-kisaajien esittelyä. Kategoriassa oli mukana kahdeksan kilpailijaa.
 |
| Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki |
 |
| Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki |
 |
| Kuva: Tamameru |
 |
| Kuva: Toru |
 |
| Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki |
Kaikista Beyblade näytöksistämme Silaksen ja Rantaron esitys on konservatiivisin tulkinta pelaamisesta. Beyblade Burstissa pelataan paljon lyhyitä otteluita samoja vastustajia vastaan. Se tarjoaa käyttöön aivan eri tavalla videomateriaalia pelaamisesta kuin mitä aikaisemmilla sukupolvilla on ollut. Kolmannessa sukupolvessa animaatio on myös laadukkaan näköistä.
Tarinallisesti näytöstämme voi pitää kahden jakson yhdistelmänä. Silas ja Rantaro opiskelevat samassa koulussa beybladea ja esitys kuvastaa hahmojen oppitunneilla tapahtuvaa välienselvittelyä. Puhe on lukuisista eri kohtauksista poimittujen kommenttien yhdistelmä. Animaatiossa pelin aikana tapahtuvaa keskustelua emme pystyneet käyttämään. Pelikohdissa soi musiikki, jota ei voi poistaa kommenttien taustalta. Siispä näytöksen kommentit on huolella etsitty sellaisista kohdista, missä ei kuulu taustamusiikkia. Näistä on räätälöity kahden hahmon välinen dialogi. Näytöksen videomateriaali ja taustamusiikki ovat lähtöisin itse sarjasta, josko Satun on täytynyt näpelöidä niitä saadakseen nämä sopimaan näytökseen.
Näytöksessä emme pelaa virallisten Beyblade Burst -sääntöjen mukaan. Kolmannessa sukupolvessa ottelu päättyy kiekon hajoamiseen, “burst”, mutta näytöksessämme pelaamista jatketaan. Syynä tähän on se, että hahmoista ei ollut saatavilla muunlaista pelivideota, vaan he voittavat toisensa aina burstilla. Lavalla pelaamme “Paras kolmesta” -henkistä ottelua, josta viimeinen matsi ja virallinen voittaja jäävät sitten näkemättä. Pisteet sentään menevät oikein, eli burstista saa aina kaksi pistettä.
Lavaosuus päättyi palkintojenjakoon. Kilpailuissa palkittiin voittaja ja toinen sija. Solo-kategorian voitti Iinaban hahmolla Yunjin pelistä Genshin Impact. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta duo-kategorian voitti UruharaFC. Tämä tarkoittaa, että syyskuussa me lähdemme Madridiin ICL-finaaleihin! Lavalla Satu ei uskaltanut edes tuulettaa ennen kuin näki, miten päivän aikana henkisesti nuijittu Päivi selviäisi voittajan julkistuksesta.
 |
| UruharaFC ja solo-kategorian voittaja Iinaban Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki |
Palkintojenjaon jälkeen kun kaikki valokuvat oli otettu yms. siirrymme takaisin pukuhuoneisiin. Kello oli noin 19:00 ja pukuhuoneet piti tyhjentää klo 20:00 mennessä. Tuomaristolta sai käydä hakemassa palautetta, mutta me päätimme, että kaikki muut saavat mennä ennen meitä. Tämän lisäksi olimme levinneet pukuhuoneeseen koko seinän mitalta ja hommaa riitti pakata kaikki lavasteet, puvut ja tarvikkeet. Sunnuntaina voittajien piti osallistua haastattelutilaisuuteen messuhallissa sijaitsevalla lavalla. Meidän odotettiin olevan paikalla kilpailuasuissa, joten pukuja ei kannattanut mytätä miten sattuu laukun pohjalle. Yritimme saada ne mahdollisimman siististi majoitukseen ja huomenna ehjänä takaisin päälle.
Loppuillasta istuimme rauhallisessa Hesburgerissa syömässä voittoateriaamme. Olipa päivä!
Tästä tuli nyt tälläinen vaikeuksien kautta voittoon kertomus. Meille sattui paljon kaikenlaista valitettavaa päivän aikana. Tarinan opetus: Pienet vastoinkäymiset eivät kaada koko suoritusta. On eri asia unohtaa vyö kuin se, ettei vyötä ole tehty ja siksi se puuttuu. Kuka tahansa saattaa pudottaa pukunsa osan. Lohkeama laukaisijassa on täysin eri asia kuin se, että laukaisija on huonosti valmistettu.
Olemme kriittisiä suoritustamme kohtaan. Näemme asuissa parantamisen varaa (etenkin nyt kun niitä on päässyt tarkastelemaan valokuvien kautta) ja näytöksessä hiomista. Finaaleja varten täytyy tsempata ihan tosissaan ja olla toistamatta niitä virheitä, joita teimme Comic Conissa! Nyt kuitenkin tämä riitti näin pitkälle, ja tästä kohti parempia suorituksia.
Seuraavassa postauksessa käymme läpi sunnuntain tapahtumia.
Terveisin,
Päivi ja Satu