Jyväskylän Teeleidi

Hei ja tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

21. joulukuuta, vuoden pimeimpänä päivänä, lähdimme käymään Jyväskylässä. Meillä oli siellä muutamia asioita hoidettavana ja samalla reissulla päätimme pistäytyä jossakin paikallisessa kohteessa. Kaupungissa asuva ystävämme suositteli teehuone Teeleidiä ja miten kieltäytyä paikasta, mistä saa ”Afternoonteen”? Olemme nauttineet iltapäiväteen useampaan otteeseen eri kohteissa, joten uteliaina suunnistimme katsomaan millainen on Teeleidin kattaus.

Teeleidi sijaitsee Jyväskylän ydinkeskustan ulkopuolella entisessä kaupunginjohtajan virka-asunnossa ja edustustiloissa Kramsunkadulla. Pysäköintitilaa autoille on aika vähän itse rakennuksen edessä, mutta meidän onneksemme tienlaidassa oli muutamia ruutuja vapaana. Huvila on mitä kaunein paikka teehuoneelle! Pitää tulla kesälläkin käymään jotta näkee puutarhan vailla lumipeitettä. Tiistai oli kylmä ja luminen päivä, ja ilmassa oli mukavaa joulunodotusta.

Teeleidin Afternoontee kannattaa varata etukäteen. Samalla varmistaa pöytäpaikan itselleen, mikä rauhoittaa hermoja kummasti sesonkina ja etenkin, jos saapuu paikan päälle kauempaa. Iltapäiväteehen kuuluu pieniä voileipiä, skonsseja kermavaahdolla ja hillolla, pieniä leivonnaisia sekä tietenkin pannullinen vapaavalintaista teetä. Jokaisessa tarjoilussa on ollut omia erikoisuuksiaan, ja Teeleidissä tämä oli piirakanpala osana voileipiä. Vuodenaika oli otettu huomioon: Leivonnaisista löytyi makuina sekä piparia että kanelia. Tarjoilun suosikkejamme olivat pannacotta ja punajuuri+suklaaleivos, joka oli erikoinen yhdistelmä, mutta toimi todella hyvin.

Teehetken jälkeen kävimme tutustumassa tarkemmin Teeleidin myymälään. Tarjolla oli paljon teetä ja teenvalmistusvälineitä, naposteltavaa, teetä, tuliaisia, lahjoja ja teetä. Teeleidin pöytävaraukset liittyvät lähinnä erikoisempiin tarjoiluihin ja tilaisuuksiin, eli normaalia kahvittelua varten ei varausta tarvitse tehdä.

Kun olimme lähdössä jatkamaan matkaa, valitettavasti automme jäi sutimaan tyhjää liukkaaseen mäkeen. Taakse oli ajettu toinen auto sen verran lähelle, ettemme pystyneet pakittamaan riittävästi. Palvelu pelaa ja Teeleidistä tuli henkilökunnan jäsen työntämään autoa Satun kanssa kunnes saimme sen liikkeelle. Ei kuulemma ollut ensimmäinen kerta, kun asiakkaan auto on kyseisessä mäessä jumissa. Kiitos paljon avusta!

Tämä oli vuoden 2021 viimeinen päivitys. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Terveisin,

Päivi ja Satu

We'll be strong together!

LEAVE NO GARFIELD BEHIND

There's a rainbow inside your mind -mallisto

Kuvattu 9.12.2021

Vihdoinkin pääsemme ihan kunnolla rave-mallistoni pariin. There's a rainbow inside your mind sai alkunsa keväällä 2018 osana muodin ja puvustuksen opintoja, kun malliston suunnittelun ja toteutuksen koulukurssi tuli ajankohtaiseksi. Yhteinen teemamme oli musiikki ja koska minulla oli kutina tehdä jotakin värikästä, yksityiskohtaista ja ihan älytöntä, lopulliseksi teemakseni valikoitui happy hardcore -musiikki ja elektronisen musiikin juhlat reivit (eng. rave).

2019 keväällä mallistoni esiteltiin opiskelijoiden järjestämässä OUTRO -muotinäytöksessä. En ollut 100% tyytyväinen lopputulokseen ja siksi siirsin malliston virallista valokuvausta kuukaudesta toiseen. Malliston asuista on kyllä näkynyt valokuvia täällä blogissa, mutta ne ovat olleet yksittäisiä otoksia tapahtumista yms. Nyt oli pakko tarttua aiheeseen uudestaan ja nitistin itsekriittisyyteni. 9.12 järjestin tänne Kouvolaan malliston valokuvauksen malleilla ja valokuvaajalla, ja jopa lainasin vaaleanpunaisen taustapahvin Mikkelin kampukselta täydentämään värikästä visiotani. Nyt pääsemme näkemään  valokuvauksen onnistumisia kolmessa osassa. 

There's a rainbow inside your mind (Pääsi sisällä on sateenkaari) on saanut nimensä Praga Khanin kappaleesta Injected With A Poison. Malliston nimi kuvastaa reivien huumassa katoavaa todellisuudentajua. Valot välkkyvät, musiikki soi ja sydänmesi alkaa hakata samassa hysteerisessä tahdissa basson kanssa. Katoat pääsi sisäiseen maailmaan, missä oudot ihmiset tanssivat oudoissa vaatteissa. Mikä on enää totta?

Leave no garfield behind -asukokonaisuus syntyi keräilyvimmasta. Mitä hyötyä on keräillä järjetön määrä söpöjä pehmoleluja? Voisiko niihin pukeutua tarvittaessa? Karvinen-pehmoleluista koostuvaan muhkeaan takkiin on yhdistetty vartaloa mukaileva seksikäs keinonahkahaalari ja teemaan sopivia asusteita.

Mallien valokuvaus ja editointi: Petri Hurme, Vinkeä Design

Vaatteiden valokuvat: Päivi Asikainen

Vaatteiden suunnittelu ja valmistus: Päivi Asikainen

Malli: Merena

Mallin peruukki ja kuvausten avustaja: Satu Asikainen

Asun biisi: DJ Brisk & Trixxy - Eye Opener

Blogin valokuvia ja tekstejä ei saa kopioida ja julkaista muilla sivustoilla ulkopuolisten toimesta. Tarvittaessa ota yhteyttä paivi.asikainen89@gmail.com

Blog´s photos and texts may not be copied and published on the other websites etc. by outsiders. Please contact paivi.asikainen89@gmail.com and ask first before any actions.

Leave no Garfield behind

...on kokonaisista Karvinen -pehmoleluista valmistettu takki. Jokainen kissa on hankittu kierrätyksestä ja kiinnitetty käsin ompelemalla. Edestä avattavan turkiksen sisäpuolella on tukiliivi, mikä sitoo pehmolelujen painon tiukasti selkää vasten ja näin tekee takista hyvän käyttää. Takuuvarma huomionkaappaaja jos vain jaksaa kantaa 10 kg mukanaan tyylikkyyden nimessä! Parempi myös varautua silitettäväksi, sillä ihmisten on vaikea olla paijaamatta näitä veikeitä karvakasoja.

Mitä olisi kissapuku ilman kissantassuja? Karvistakkiin kuuluu mustat pörröiset tassulapaset, joiden kämmenpuolelta kurkistaa pyöreät silmät. Lapaset on vuoritettu fleecellä.

CatLady

…on joustavasta keinonahasta valmistettu seksikäs haalari. Leikkaukset muotoilevat vartaloa sulavasti ja eteen sijoitettu vetoketju tekee asusta helpon pukea. Haalari sopii luovaan vaatekaappiin ja sen ympärille voi rakentaa erilaisia yllättäviä asukokonaisuuksia. Haalarin toinen värivaihtoehto on sähkönsininen.

Kuvauspäivä oli todella mukana ja ihmiset taitavia <3. Kiitos paljon kaikille!

Kissamaisin terveisin,

Päivi

Kenkäveron joulu

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän artikkelissa lähdemme hyvin jouluisiin tunnelmiin Kenkäveroon.

Viime viikon perjantaina Päivin täytyi lähteä käymään Mikkelissä. Hän oli kuvauttanut mallistonsa vaatteita täällä Kouvolassa ja lainannut sitä varten vaaleanpunaisen taustapahvin Mikkelistä ammattikorkeakoulun tiloista. Tietenkin taustapahvi piti palauttaa ja kerta kun Mikkeliin ajaa, niin miksi ei kävisi samalla reissulla vaikka Kenkäverossa?

Kenkävero on hurmaava pappilamiljöö lähellä Mikkelin keskustaa. Kohde tuli meille tutuksi viime kesänä, kun vierailimme siellä ensimmäisen kerran. Näin puoli vuotta myöhemmin kukkasia oli paljon vähemmän ja ei ollut läheskään yhtä helteistä. Itse asiassa ulkona oli niin kylmä, että kaikki näytti siniseltä. Kylmästä säästä huolimatta tunnelma oli hyvin jouluinen valkoisen talven ja hyvällä maulla tehtyjen koristeluiden keskellä. Joulunaika selvästi pukee Kenkäveroa.

Ensimmäiseksi vierailimme Kenkäveron myymälässä. 

Sieltä suunnistimme Pauliina Rundgren HandiCrafts-myymälään ja tämän jälkeen kävimme syömässä Pappilaravintolassa. Tähän aikaa vuodesta ravintolassa pystyy nauttimaan myös joulupöydän antimista, mutta meille riitti normaali lounas ja kuppi teetä.

Pappilan lämmin perunarieska

Satu oli pukeutunut Von Aidainderin Cookie Baker -mekkoon

Oli mukavaa kokea Kenkävero näin talvellakin. Kohde saa isot plussat siitä, että on avoinna ympäri vuoden.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Cosvision ja cosplayn suomenmestaruuskilpailut 27.11.2021

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Cosplayn suomenmestaruuskilpailut kisattiin tänä vuonna Helsingin Malmitalolla 27.11 Cosvision -nimisessä tapahtumassa. Perinteisesti loppuvuoteen sijoittuva kilpailu sai alkunsa 2015 ja lauantaina kisassa tavoiteltiin mestaruuksia kolmessa kategoriassa: Yksilönsarjan cosplaykilpailu, Cosplay music video -kilpailu ja Cosplaykuva valokuvakilpailu. Kilpailujen lisäksi Cosvisionin ohjelmaan sisältyi myyntipöytiä, taidekuja, työpajoja ja luentoja.

Tabi kauppa. Kissapurkkeja ja teepakkauksia.

Pandemiatilanteen seurauksena monia tapahtumia, myös cosplay-aiheisia, on peruttu tai siirretty. Me kävimme conissa viimeksi 2020 vuoden alussa ja olemme olleet mukana kahden, sittemmin siirretyn, conin tekemisessä. Virtuaalisia coneja on kyllä järjestetty, mutta me emme ole ottaneet niihin osaa. Yleensä käymme noin seitsemässä conissa vuodessa, joten yksi tapahtuma per vuosi aiheuttaa puutostilaa. Cosvisionissa meitä kiinnostivat etenkin päivän kilpailut ja Päivin luento-ohjelma.

Siinä vaiheessa, kun Päivi haki ohjelmanpitäjän paikkaa, kalenteri näytti mukavan tyhjältä. Siinä vaiheessa, kun coni oli viikon päässä, oli kalenteriin tullut yhtä sun toista menoa ja stressihikeä pukkasi otsalle. Päätimme silti lähteä Malmiin ja suorittaa päivän mahdollisimman vähillä paineilla. Pukeuduimme katumuotivaatteisiin ihan käytännön syistä. Cosplaypuvun valmistelu conia varten veisi oman aikansa jo muutenkin kiireisessä arjessamme. Halusimme conipäivän olevan helppo siinä mielessä, ettei tarvitse erikseen kuljettaa, pukea ja riisua cosplayasua tapahtumapaikalla. Katumuotivaatteet päällä oli helppo matkustaa junassa (cosplayasussa tai ei, olimme erikoinen näky) ja tavaraa meillä oli mukana repun ja käsilaukun verran. Malmitalo oli ihanteellinen paikka kokoluokkansa conille. Juna-asema sijaitsi lähellä ja lähiympäristöstä löytyi ruokapaikkoja yms. conipäivän aikana tarpeellista. Siis jos pikaliima loppuu, Tokmanni oli heti vieressä!

Aluksi Cosvisionissa oli vähän kävijöitä, mutta heti kun päivä pääsi kunnolla käyntiin, paikalle pelmahti paljon conittajia! Niin paljon nuoria harrastajia ja niin moni oli pukeutunut cosplayasuun! Ajattelimme SM-kilpailujen kiinnostavan lähinnä vanhempia cosplayharrastajia, mutta kävijämäärä osoitti luulomme vääräksi. Cosvisionin vetovoimaa lisäsi ehdottomasti se, että pääsy Malmitaloon oli ilmainen. Vain kilpailukatsomoihin täytyi ostaa sisäänpääsy. Tämä johtui siitä, että Malmitalolla pyörii myös perus palveluita, kuten kirjasto, eikä kirjastoa voi sulkea maksumuurin taakse. Tapahtumasta tietämättömillä siviileillä oli hämmästelemistä conikävijöiden pukuloistossa ja iloisessa tunnelmassa.

Satun asukokonaisuuden suurin vaikuttaja oli hiljalleen kylmenevä sää, joka sai Satun tarkasti miettimään sitä, kuinka pitkät hihat paidassa täytyy olla pysyäkseen lämpimänä. Kyseisessä asukokonaisuudessa oli hyvä olla sisätiloissa, mutta valokuvia varten ulos hiippailu ilman takkia kysyi luonteen lujuutta. Lopputulos koostui Satulle tunnusomaisista pastellinvärisistä vaatteista, joista monet ovat joko Päivin käsialaa tai Satun itsensä tekemiä.

Päivi oli pukeutunut valmistamaansa keinonahkaiseen housupukuun ja Cool Japan -takkiin. Jokin aika sitten hänen kampauksensa koki radikaalin muutoksen, mutta puhutaan siitä lisää joskus myöhemmin.

Kuvitellaan store

Kuppi teetä ja berliininmunkki Malmitalon kahvilassa, ja kohti luentosalia! Kello 12:00 alkoi Päivin 45 minuutin luento ”Patinointimenetelmät post-apokalyptisessä puvustuksessa”. Luento perustui Päivin viimeisimpään asiakastyöhön ja siitä tehtyyn tutkimukseen: Millaisia patinointimenetelmiä käytetään post-apokalyptisiä asuja tehdessä? Patinointi on puvustuksessa käytetty termi, joka viittaa vaatteen hallittuun kuluttamiseen. Päivi veikkasi paikalle saapuvan kolme kuuntelijaa, mutta lopulta yleisössä istui kahdeksan ihmistä! Kiitos kaikille kuulijoille ja kiitos kommenteista ja keskustelusta! Luento pidettiin ensimmäisen kerran Cosvisionissa ja pidetään myöhemmin uudestaan jossakin toisessa conissa. Siihen mennessä sisältö kehittyy ja palaamme aiheen pariin entistä viisaampina!

Ruokaa, lisää teetä, asukuvia ja myyntipöytiä. Päivi osti conista itselleen mustan haorin Tabi kaupasta. Myymälän antaman kimono-oppaan mukaan ”haori on kimonon päälle puettava takki, jonka voi hyvin yhdistää länsimaalaisiin vaatteisiin.” Kerta kun pääsimme vauhtiin Japania koskevissa aiheissa, osallistuimme Japanin Suomen-suurlähetystön järjestämään tsumamizaiku -työpajaan. Tsumamizaiku on kankaasta taiteltava, yleensä kukkaa muistuttava asuste. Ajattelimme työpajan olevan suosittu, mutta lopulta olimme siellä kahdestaan. Opettajan ohjauksessa valmistimme pienet kukkaset ja tulkki käänsi puhettamme japanista suomeksi ja suomesta japaniksi. Suurlähetystön henkilöt olivat todella mukavia ja opetustilaisuudesta jäi hyvä mieli. Päivi vei opin ohjaamaansa cosplaykerhoon ja myös siellä päästiin kokeilemaan kukkasien valmistusta.

Työpajasta kiirehdimme katsomaan päivän kilpailuja. SM-kisojen seuraaminen onnistui kahdessa eri muodossa. Me olimme ostaneet liput perinteiseen katsomoon, mistä näki lavanäytökset ihan konkreettisesti. Toisessa vaihtoehdossa kilpailua seurattiin suorana striiminä erillisessä huoneessa. Ensimmäiseksi esiintyivät cosplaykilpailijat. Heitä oli kahdeksan ja kuten isoissa kisoissa on tapana, kilpailusuoritukseen kuului näytösosuus. Esityksen lisäksi arvosteltiin puvun tekninen toteutus, hahmo- ja sarjauskollisuus sekä edustuskelpoisuus. Kilpailijat tuomaroi erikseen nimitetty tuomaristo, joka koostui kokeneista cosplayharrastajista. Seuraavaksi valkokankaalla esiteltiin valokuvaus -kategorian kilpailijat (kahdeksan valokuvaa), ja sitten näytettiin viisi musiikkivideo -kategoriaan osallistunutta valmista työtä. Kaikki sujui oikein näppärästi ja jokaista kilpailun kategoriaa oli viihdyttävä seurata. Lopuksi palkintoja sijoittuneille. Kilpailujen säännöt voi lukea Cosvisionin kotisivulta ja sieltä löytyvät myös osallistujat. Conikuvat.fi voi käydä katsomassa kuvia conista ja itse kilpailuista.

Kilpailujen jälkeen päivä alkoi olla paketissa. Muutama vuosi sitten kirjoitimme eräästä valokuvauksesta Espoossa ja samana vuonna järjestetyistä cosplayn SM-kisoista. Jutun juju on tietenkin tämä valokuvataulu:

Vihdoinkin saimme viedä omamme kotiin ja seinälle tulee tilaa uusille cosplayn suomenmestaruuskilpailuiden voittajille. Mihin valokuvan ripustamme, emme vielä tiedä, mutta todennäköisesti työhuoneeseen.

Kuppi teetä, junaan ja kohti uusia seikkailuja! Sunnuntaina edessä oli musiikkivideon kuvaukset, eivät cosplay-aiheiset, mutta puvut ovat kyllä melkoiset.

Valokuvataulu kulki kotiin pahvilaatikossa. Tässä vaiheessa iltaa piilolinssit on jo vaihdettu silmälaseihin.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Aurinkoloman tunnelmaa neulepaidassa

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Näin kun lunta on jo maassa ja joulukuukin ihan ovella, lienee hyvä hetki esitellä vaate, joka on täysin päinvastaisissa tunnelmissa. Piristävässä neulepaidassa on selvää aurinkoloman henkeä: kukkasia ja kirkkaita värejä seuranaan postikorttia ja postimerkkiä esittävät kuvat flamingosta ja palmupuusta. Riemukas neuleen etumus saa toivomaan, että samanlaisia paitoja valmistettaisiin nykyäänkin. Valmistajasta puheenollen neuleen niskalapussa lukee "to see the world through rose coloured spectacles ragazzi". Neule saattaa siis olla suomalaisen, nykyään jo lopetetun, kauppaketju Vaatehuoneen valikoimasta. Ragazzi oli yksi kauppaketjun tuotemerkeistä. Ostin neuleen second handina 1st Comeback -vintagekaupasta, joten täysin selvä vaatteen alkuperä ei minulle ole.

Joka tapauksessa neule saapui rakastavaan kotiinsa jo viime talvena, mutta tällöin en ehtinyt kyseistä vaatetta sen kummemmin valokuvaamaan. Sitten tulikin kesä ja oli liian kuuma neuleille, joten projekti siirtyi työn alle vasta tässä syksyllä. Näissä valokuvissa olen rakentanut asukokonaisuuden neulepaidan kirjavan värimaailman ympärille. Vaate toimii kuitenkin erinomaisesti myös yksivärisen, pelkistetyn alaosan kanssa.

Ensi kertaan!

Terveisin,

Satu

Siilit ja lentävät lehdet

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Mukavaa marraskuuta kaikille! Kouvolassa elellään loppusyksyn tunnelmissa. Lehdet ovat pudonneet puista ja säät viilenevät koko ajan. Nyt jos koskaan on ollut viimeinen tilaisuuteni saada vielä edes jotenkin syksyisiä asukuvia ennen lumisateen saapumista ja talvikuviin siirtymistä.

Noin kuukausi sitten löysin Kouvolan Pelastusarmeijan kierrätystorilta veikeän siilineuleen. Sen valmistaja on nykyään toimintansa lopettanut suomalainen Boreus-tuotemerkki. En tiedä minä vuonna neule on tehty, joten en osaa sanoa, kuuluiko neule VPU Pukutehdas Oy:n vai uudemman omistajan Moduta Oy:n valikoimaan. Joka tapauksessa neule on erittäin korkealaatuinen ja 100 prosenttista englantilaista villaa.

Neuleessa esiintyvät siilit ja lentävät lehdet tuovat voimakkaasti mieleen syksyn, miksi halusin kuvauttaa vaatteen keskellä sen omaa vuodenaikaansa, vaikka aivan loppusuoralla syksyä ollaankin. Päivi suoritti opintoihinsa kuuluvia valokuvauksen tehtäviä ja niistä saimme, muiden kiireiden keskellä, hyvän syyn lähteä kuvaamaan minua ja neuletta. Aikani soviteltua erilaisia päähineitä asuuni, päätin lopulta mennä pelkällä hiuspannalla. Mitä, ei baskeria tällä kertaa? Hiljattain suoritin jokavuotisen peruukkien pesun ja huollon, ja toimenpiteen seurauksena ruskea peruukkini sai itseensä lisää hiuskuitua ja uuden muotoilun latvoihin. Peruukki on siis loistokunnossa tullakseen esitellyksi sellaisenaan!

Ensi kertaan!

Terveisin,

Satu