Comic Con 2024 Osa 2/2

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä jatkamme seikkailujamme Tampereella Comic Con -tapahtumassa. Päivitys on jaettu kahteen osaan. Tämä on toinen ja viimeinen osa.

Edellisessä päivityksessä kerroimme vähän perustietoa Comic Conista ja International Cosplay League -kilpailusta. Kilpailimme ICL:ssä lauantaina ja erilaisista vaikeuksista huolimatta, voitimme duo-kategorian. Illalla kävimme syömässä ja siirryimme majoitukseen Mango Hotelliin. Lepoa ei kuitenkaan ollut tiedossa: Sunnuntaina kilpailun kategorioiden voittajien odotettiin osallistuvan haastattelutilaisuuteen voittoasut päällänsä. Ilta kului asujen siistimiseen ja silittämiseen. Jopa silloin, kun kippasi sänkyyn nukkuakseen, uni ei ottanut tullakseen. Kello yhdeltä yöstä löysit itsesi googlettamasta mistä saisi palkeita ja onko Silas sitten kuitenkaan espanjalainen hahmo.

Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen kohti Comic Con sunnuntaita! Lauantain auringonpaiste oli tipotiessään ja ulkona sateli vettä. Päivän aikataulu oli seuraava: Klo 10:00 tapahtuman ovet aukeavat, klo 11:00 pääsee pukuhuoneisiin, klo 13:30 täytyy olla valmistautumassa haastatteluun, klo 14:00 alkaa haastattelu ja klo 18:00 tapahtuman ovet suljetaan. Koska emme voineet olla varmoja kuinka paljon ehdimme kierrellä Comic Conissa enää haastattelun jälkeen, yritimme ottaa kaiken ilon irti siitä tunnista, mikä oli ovien avaamisen ja pukuhuoneiden ovien avaamisen välissä.

Sunnuntaina aamupäivällä Comic Conissa oli hyvin tilaa kävijöille. Ehdimme tavata tuttuja ja jutella heidän kanssaan, ja suunnitella mitä ostamme tuliaisiksi. Myyntipöytiä ja messuosastoja oli useita, tuttuja ja turvallisia, mutta myös erikoisempia. Mieleen jäi mm. Nissin, jonka osastolta pystyi ostamaan kuppinuudeleita! Parilla messuosastolla tehtiin tatuointeja ja sellaisesta olemme kuulleet viimeksi, noh, tatuointimessuilla. Ja sitten oli niitä myyntipöytiä, jotka vaikuttivat siltä, että tuotteet olivat piraattitavaroita ja tekijänoikeuksia rikkovia. Kuvittelemmeko vain, vai oliko tarjonta kuitenkin enemmän “manga” kuin “comic”? Kuitenkin, kaikenlaista oli tarjolla oheistuotteista kokonaisiin cosplayasuihin, printtejä ja avaimenperiä, hattaraa ja karamelliomenoita. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä tavaratarjonta perjantaina heti ovien auetessa, ja kuvata messuhalleja lauantaina kävijämäärän ollessa korkeimmillaan. Olemme olleet mm. Japan Expo Parisissa pari kertaa, ja Comic Conissa oli samaa “suuren maailman messumeininkiä”. Jotkut tykkäävät, toiset eivät.

Comic Con oli aina välillä “jonocon”. Paikkalippusysteemi ei nähtävästi ollut järjestäjille tuttu ja ohjelmanumeroihin yms. jonotettiin pitkissä jonoissa ja mukaan pääsivät he, ketkä mahtuivat. Myös se, että kunniavieraiden valokuviin ja nimikirjoituksiin täytyi ostaa erillinen lippu pääsylipun lisäksi, yllätti osan kävijöistä. Todennäköisesti osasyy tähän oli se, että Comic Con Finlandin kotisivu ei ollut erityisen selkeä ja monisanainen. Tietoa sieltä täytyi suorastaan etsiä.

Varsin pian pukuhuoneet kutsuivat. Etenkin Silaksen pukemiseen menee yllättävän kauan aikaa. Hänelle täytyy liimata aurinkolasit ja hiustupsu kasvoihin, ja partaliiman kuivuminen ottaa aikaa. Myös sahalaitaisten hampaiden huolelliseen maalaamiseen menee tovi, ja sitten on tietenkin Silaksen käsivarteen tulevan kuvion maalaaminen. Sunnuntaina pukuhuoneessa olivat vain kategorioiden voittajat. Istuimme kaikessa rauhassa meikkaamassa ja kuuntelimme Yle Areenasta Club Millenium -ohjelmaa. Puhuimme solo-kategorian voittajan Iinabanin kanssa muutaman sanan sarjoista joita katsomme, ja tämä valotti aika hyvin sitä, miksi meillä on lähes aina Beyblade-pukuja: Viimeisimmät päälle puoli vuotta olemme katsoneet robotti-aiheisia animesarjoja! Tämän lisäksi seuraamme myös sellaisia sarjoja, joiden hahmot eivät fyysisesti sovi meille yhtään. Silaksen ja Rantaron kanssa olemme sentään edes jonkin verran samankaltaisia.

Vaikka olimme valmistautumassa ajoissa, aikataulu meni silti vähän tiukille. Meidän oli pakko syödä jotakin ennen haastattelua, ja ruuan hakemiseen ja syömiseen meni se kriittinen hetki. Onneksi cosplayasut olivat kunnossa ja siistejä - jos ei nyt oteta huomioon sitä, että Silaksen vyö puuttui edelleen. Meillä on tapana sanoa, ettei lavalla mennyt riittävän lujaa jos asut ovat esityksen jälkeen ehjät. Onneksi emme elä oppiemme mukaisesti.

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Iltapäivän haastattelu tapahtui Angry Birds -teemaisella Heroes Talk -lavalla messuhallissa. Haastattelijana toimi Elina, pitkän linjan cosplayharrastaja. Kysymykset eivät olleet tiukkarajaisia kuin tuomariston edessä (miten proppisi on tehty?) vaan keskustelu liukui aiheiden välillä. Opettavia kokemuksia, asujen osien valmistusta, aihevalintoja, miksi asusi vyö puuttuu… Meidän mielestämme kaikki saivat puhua tasapuolisesti. Muutamia ajatuksia joita nousi esiin:

- Yli 10 vuotta sitten kilpailu-uramme alkuaikoina meillä oli tapana valita aiheita kilpailupukuihin ihan suoraan etsimällä mielenkiintoisia ja näyttäviä hahmodesigneja. Tätä jatkui siihen asti kunnes meille tuli sellaiset asut, jotka eivät olleet niin näyttäviä tai kiinnostavia, mutta sarja ja hahmot puhuttelivat paljon. Puvut olivat Beybladesta. Lopulta päädyimme kilpailemaan näilläkin asuilla mikä todisti, ettei kilpailuissa menestyminen ole puvun näyttävyydestä kiinni vaan onnistuneista kokonaisuuksista. Kaikki kilpailut, isot ja pienet, ovat omanlaisiaan. Joskus kilpailusuoritusta voi räätälöidä sopimaan esim. pisteytykseen, mutta aina kun valitsee cosplayasuja, kannattaa valita itselleen merkityksellisiä hahmoja ja sarjoja. Tällöin kävi kilpailussa miten tahansa, puku säilyttää merkityksensä itselleen. Cosplaykokemukset on mukavampia sellaisten aiheiden äärellä, jotka ovat itselleen tärkeitä, eivätkä lähinnä vain pukuprojekteja. Tällä emme halua vähätellä pukujen valmistuksen, itsensä haastamisen ja onnistumisen riemua, vaan tarjota näkökulman omiin tuleviin cosplayasuihin sekä siihen, miten tarkastelee muiden cosplayaajien asuja.

- Cosplayjoukkueen vahvuutta ei mitata sillä kuinka vähän tiimi epäonnistuu. Kaikki epäonnistuvat, valitsevat sanansa väärin ja tuottavat pettymyksiä. Tulee erimielisyyksiä ja huonoja ajanjaksoja. Vahvuus mitataan sillä, kuinka joukkue selviää vaikeuksista ja tiimin jäsenten välisistä konflikteista. On turha etsiä virheetöntä tiimitoveria, sellaista ei ole olemassa. Mieluummin etsii cosplayaajan, kenen kanssa konfliktit on sovittavissa ja kuka pystyy jatkamaan kanssasi pettymysten jälkeenkin - aiheutti ne sitten hän, sinä tai kuka tahansa.

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Haastattelun jälkeen meidät kaikki ohjattiin Digital Aliens -osastolle 360-asteen videointiin. Videoinnissa noustaan alustalle ja kamera pyörähtää ympärilläsi kuvaten sinut mutkattomasti. Emme ole vielä nähneet millainen valmiista videosta tuli, mutta ainakin meille kahdelle kokemus oli täysin uusi. 360-asteen videointi on varmasti loistava matkamuisto Comic Conista kaveriporukoille ja cosplayasuisille henkilöille! Samalla osastolla toimi myös hanbok-experience, eli siellä pystyi sovittamaan perinteistä korealaista asua.

Videoinnin jälkeen päivän cosplayvelvollisuudet oli hoidettu. Iso kiitos onnistuneista kisajärjestelyistä ja huolenpidosta cosplayhenkilökunnalle! Olimme hyvissä käsissä aina ilmoittautumisesta lähtien. Päätimme käydä ottamassa asut pois ja tutustua Comic Coniin vielä parin tunnin ajan. Miksi otimme puvut pois vaikka niissä pystyy ihan hyvin conittamaan? Vastaus: Cosplayjaat herättivät kiinnostusta muissa kävijöissä ja epäilimme, että jäljellä oleva coniaikamme olisi saattanut mennä valokuvissa poseeraamiseen. Normaaleissa vaatteissa et kiinnostanut ketään. Veimme puvut takaisin autoon ja kiersimme uudestaan messuhallit. Teimme ostoksia, söimme ja juttelimme tuttujen kanssa. Jopa Karviselle löytyi jotakin!

Tuliaisnameja

Vähän ennen sulkemisaikaa lähdimme ajamaan takaisin kohti Kouvolaa. Vettä satoi ja luukutimme auton stereoista “retro anime robo song karaoke medley” -musiikkia. Emme vielä tiedä mihin coniin menemme seuraavaksi. Kesällä riittää töitä ja ICL:ään täytyy aloittaa valmistautuminen heti. Olemme miettineet pari viikkoa finaaleja, lukeneet säännöt huolella ja tutkineet vaihtoehtojamme. Surullista kyllä, mutta meillähän oli parista toisesta Beyblade hahmosta koostuva suunnitelma finaalien varalle, mutta noin viikko ennen Comic Conia tajusimme, ettei se sovi näytöslavalle! Näistä kahdesta hahmosta ei ole yhteistä pelivideota! Ja sitten teimme toisen suunnitelman, mutta näillä aikatauluilla emme usko pystyvämme toteuttamaan sitä vaikka idea onkin vallan metka. Kilpailusuoritus vaatisi asujen lisäksi täysin uuden näytöksen: Taustavideo, äänet, musiikki, koreografia, valot ja lavasteet + harjoittelu. International Cosplay League finaalit ovat 117 päivän päästä 21.9, mutta osallistujien toivottaisiin olevan mahdollisimman valmiita jo syyskuun alussa kun esituomarointi portfoliot lähetetään. Kokemuksia viisaampina toteamme, että tässä tilanteessa olisi järkevintä hioa Silas ja Rantaro huippuunsa, ja tehdä Espanjassa parhaansa. Molemmissa asuissa on parantamisen varaa ja syyskuuhun mennessä olemme varmasti saaneet niiden potentiaalin uudelle tasolle.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Comic Con 2024 Osa 1/2

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

"I can smell the victory already"
Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Tampereelle Comic Con -tapahtumaan ja kilpailemme Suomen ICL-karsintakilpailussa. Päivitys on jaettu kahteen osaan ja tämä on ensimmäinen osa.

Comic Con järjestettiin 10.-12.5.2024 Tampereen messu ja urheilukeskuksessa. Tämä oli Suomen ensimmäinen Comic Con ja tapahtuma herätti positiivista kiinnostusta laajassa yleisössä. Malliltaan tapahtuma muistutti enemmän messuja kuin sellaista perinteistä conia, mihin animetapahtumissa vieraileva coninuoriso on tottunut. Comic Conissa oli hyvin laaja myyntipöytäsali ja paljon näytteilleasettajia. Kunnianhimoinen kunniavierasvalikoima houkutteli paikalle monia kävijöitä ja viikonloppu sisälsi paljon haastatteluita, tapaamisia ja kyselytilaisuuksia. Tämän lisäksi ohjelmassa oli tietenkin myös luentoja, esityksiä ja työpajoja.

Comic Conissa järjestettiin Suomen ensimmäiset International Cosplay League -karsintakilpailut. International Cosplay League eli ICL on kansainvälinen cosplaykilpailu, jonka finaalit kisataan Espanjassa Madridissa Japan Weekend -tapahtumassa syyskuussa. ICL on järjestetty vuodesta 2017 lähtien ja mukana on osallistujia yli kymmenestä maasta. Kilpailussa on kaksi kategoriaa: Solo (yksilö) ja duo (pari). Kategorioiden merkittävin ero on se, että solossa arvostellaan asu eikä esitys kuulu kilpailusuoritukseen. Duossa pisteytys on 40 % asuista ja 60 % näytöksestä. Voisi sanoa, että duo-kategoria on kilpailu cosplayesityksille ja solo-kategoria puvun valmistukselle. Suomessa karsintakilpailun järjestämisestä vastaa Cosvision ry, rautainen kisojen tekijä joka on vastuussa mm. cosplayn suomenmestaruuskilpailuista.

Meidän matkamme Tampereelle alkoi Instagramista. Huomasimme Cosvisionin sivun kautta, että duo-kategorian lisähaku oli avoinna. Emme olleet edes ajatelleet ICL-kisoja tai Comic Conia, mutta lisähaku sai meidät keskustelemaan. Löytyisikö pukuvarastosta mitään millä kisata? Meillä ei ollut aikaa tehdä täysin uusia pukuja. Kuitenkin Sisco Karlisle ja Rantaro Kiyama, sama parivaljakko jolla kisasimme Nekoconissa viime kesänä, sopi sääntöihin. Hahmot ovat animesta Beyblade Burst. Sovimme, että osallistumme jos pojille pystyy tekemään näytöksen. Satu, kuka yleensäkin vastaa joukkueemme esiintymisistä, alkoi kerätä materiaalia animesta. Kommentteja, musiikkia, videoita… Jahka totesimme laadukasta materiaalia olevan riittävästi näytöksen muodostamiseen, lähetimme osallistumisemme matkaan. Kilpailimme nimellä UruharaFC. Kisan säännöt ja ehdot voi käydä lukemassa Täältä.

Tästä pääsemme noin kahden kuukauden valmistautumisprosessiin, joka huipentui Comic Coniin. Milloin viimeksi kilpailimme näytöksellä? Vuonna 2018 European Cosplay Gatheringissa. Meillä ei enää ollut tietokoneohjelmia ääniraitojen tai videoiden tekoon, mutta onneksi kaikkia kunnan palveluita ei ole ajettu alas. Kouvolan kaupunginkirjastolla sijaitsee Mediamaja. Mediamajalta pystyy mm. lainaamaan välineitä video- ja valokuvausta varten, siellä voi äänittää, soittaa ja 3D-tulostaa, ja tietokoneilta löytyvät uusimmat Adoben ohjelmat. Mediamajasta on paljon hyötyä cosplaynäytösten tekoon. Siellä Satu operoi ääni- ja videoraidan kokoon. Koska puhe on leikattu sarjan yhdysvaltalaisesta versiosta, vaihdoimme ilmoittautumiseen hahmojen nimet tätä versiota tukeviksi. Sisco on yhdysvaltalaisessa versiossa Silas ja jatkossa puhumme hänestä tällä nimellä.

Vaikka puvut olivat valmiita, halusimme parannella niitä. Tässä projektissa asujen rajallinen paranteluaika täytyi kohdistaa niihin osiin, mitkä ovat lavalla olennaisia. Onko se saappaat joihin voisi tehdä siistimmät shoecoverit? Ei, vaan Rantaron housuihin täytyy ommella taskut koska lavalla hän kantaa tavaroita taskuissa (aikaisemmin taskut olivat valetaskut). Vaatiiko liivi hienosäätöä? Ei, vaan mangavyö täytyy muokata sellaiseksi, että pokkarit pysyvät tukevasti housun kauluksessa näytöksen ajan.

Karsintakilpailua varten hankimme asuihin jotakin, mitä meillä ei ollut Nekoconissa: Kiekot ja laukaisijat. Tilasimme nämä Ebaystä käytettyinä. Laukaisijoiden täytyi olla samanlaiset kuin animessa: Naruilla toimivat (laukaisijoita saa nimittäin myös virittäjällä). Ja sen jälkeen kun on oikean värinen ja mallinen laukaisija, täytyy siitä rakentaa samanlainen kuin animessa. Tämä on se tapa, jolla olemme aina tehneet laukaisijat pukuihimme: Yhdistäneet leluosan ja itse rakennetun osan. Tietenkin jos oikein nettikauppojen leluvalikoimaa kaivelee, pystyy varmasti ostamaan kaikki tarvittavat osat laukaisijaansa valmiina. Mutta cosplaykilpailun nimeen pyrimme tekemään mahdollisimman paljon itse ja käyttämään leluosia vain toimivuutensa kannalta olennaisissa osissa. Leluosat eivät välttämättä vastaa sitä, mitä animaatiosta leikatussa profiilikuvassa näkyy. Perustele siinä sitten, että “profiilikuvassa se näyttää tuolta, mutta oikeasti se on tällainen”. Kaikissa Beyblade asuissamme ei ole laukaisijoita, koska ne ovat työläitä valmistaa. Ja uusille lukijoille tiedoksi: Me cossaamme paljon Beybladea.

Valmistautuminen summa summarum

Näytöstä harjoittelimme ensin sisätiloissa ja jahka sää lämpeni, pihalla. Ensimmäiset kierrokset kävimme läpi niin, että näytös oli hidastettu. Tällä tavalla kommentteihin ja koreografiaan pääsee helpommin mukaan. Meillä oli lavasteina kaksi tuolia, pöytä ja beyblade-areena. Ensimmäinen kerta, kun meillä oli lavalla kokonainen areena ja vielä aika iso! Areena on rakennettu vanerilevystä, tukitangoista, muovimatosta ja retkipatjasta. Siitä tuli yllättävän hyvä huomioon ottaen, että tekemiseen meni vain noin pari päivää. Aiheesta tietämättömille, niin lavasteita ei tässä kilpailussa arvostella.

Kaksi kuukautta kului nopeasti. Töitä riitti ja hommia oli pakko priorisoida niin, että cosplayharratus oli viimeisenä tärkeysjärjestyksessä. Kaikki oli kuitenkin koossa kun perjantaina lähdimme ajamaan Tampereelle hiukan kaoottisen viikon päätteeksi. Perjantaina Comic Con oli käynnissä klo 13:00 - 21:00, mutta me kävimme vain jättämässä lavasteet takahuoneeseen ja siirryimme majoitukseen. Vaikka kaikki olisi koossa, kaikenlaista voi vielä stressata illalla. Kuitenkin se, että lavasteet pystyi jättämään coniin jo perjantaina, helpotti tavaramäärän kanssa kummasti. Nukuimme Mango Hotellissa, samassa paikassa missä olimme Kädentaidot-messujen aikana. Paikka on oikein toimiva, mutta nyt oli päässyt käymään moka: Kun astuimme meille varattuun huoneeseen, se olikin likainen. Tällaista tapahtuu hotelleissa vähän väliä: Huoneita unohtuu siivota. Onneksi meille järjestyi toinen huone - tai huoneet. Pääsimme tilaan, missä oli yhteinen pieni eteinen ja kylpyhuone, ja kaksi erillistä makuuhuonetta.

Aamulla noin 8:30 saavuimme Tampereen messu- ja urheilukeskukseen. Kaikille Kotae Expoon meneville tiedoksi: Auton pysäköinti maksaa, se kannattaa hoitaa sovelluksella ja parkkipaikalta on yllättävän pitkä kävelymatka ulko-oville. Ja sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: Missä on Silaksen vyö? Pienessä paniikissa syöksyimme pukuhuoneeseen, kävimme laukut läpi ja soitimme kotiin: Vyö oli jäänyt sinne. Sitten tuli isompi paniikki. Päivi tunnustaa, että viimeiset kuukaudet hän on ollut hyvin stressaantunut ja siitä johtuen unohtanut koko ajan vähän kaikkea. Hän oli unohtaa jopa areenan matkasta! Vaikka olimme purkaneet tavarat illalla ja käyneet ne läpi, niin silti Päivi ei ollut tajunnut, että vyö puuttuu. Ja sitten tuli itku. Vajaa asu oli kirsikka sen stressikakun päälle, mitä kilpailu, työ ja henkilökohtainen elämä olivat kuukausien aikana leiponeet. Huudon mukana tuli ulos kaikkea muutakin kuin vain unohtuneen vyön harmi.

Jahka oli itketty riittävästi, tilannetta selvitetty cosplayhenkilökunnan voimin ja Päivi kaavittu kasaan, ei auttanut kuin rahjustaa takaisin pukuhuoneeseen. Olemme miettineet onkohan meistä paljonkin harmia coplayvastaaville yms. henkilökunnalle? Puhumattakaan sen sekoilun määrästä, jota vanhempamme joutuvat aina välillä todistamaan. Ennen kilpailua meidän piti lähettää pari cosplayvalokuvaa itsestämme esittelyjä varten, eikä meillä ollut kuvia edes riittävän suurilla resoluutioilla!

Joten pukuhuoneessa oli pirteitä duo-kisaajia valmistautumassa päivään + maansa myynyt UruharaFC, joista Päivi teki voimattomasti pohjameikkiä kolmatta kertaa. Ensimmäinen meni itkiessä ja toinen näytti huonolta. Loistavaa, nyt emme osaa enää edes meikata! Tällaisessa tilanteessa tasapainoilee kahden välillä: Onko millään enää mitään väliä vs. vyö puuttuu, joten kaikki muu täytyy tehdä mahdollisimman hyvin.

Kello 9:50 oli päivän ensimmäinen velvollisuus eli lavaharjoitukset. Tietenkin ensimmäisenä velvollisuutena voisi pitää myös sitä, että saapuu paikalle turvallisesti ja on muistanut ottaa koko asunsa mukaan. Kävikö jo selväksi, että vyö puuttuu? Esiintymistila ei ollut mahtipontinen kuin Tampere-talon iso sali, mutta katsomossa oli reilusti istumapaikkoja ja edessä lava, valot ja taustakangas videoita varten. Itse asiassa taustakangas oli paljon isompi ja matalammalla kuin mitä olimme odottaneet! Vedimme näytöksen kaksi kertaa lävitse ja samalla varmistimme, että lavasteet tulevat oikeille paikoille. Kaikki sujui muuten suunnitelmien mukaan, paitsi että Satulla oli kiekon laukaisussa ongelmia. Vaikka miten napakasti veti narusta, kiekko ei ottanut irrotakseen laukaisijasta. Beyblade-näytöksiä tehneinä voimme sanoa, että kiekon saaminen laukaisijaan tukevasti ja laukaisun onnistuminen, ne jännittävät kaikista eniten. Siltä varalta, että kiekkomme tai laukaisijat menevät paloihin näytöksen aikana, areenassa oli varakiekot ja laukaisijat molemmille. Tärkeintä on, että peli jatkuu, pelasit sitten hahmosi kiekolla tai sillä toisella etäisesti samanlaisella kiekolla. Todella positiivista oli se, että harjoituksesta annettiin palautetta. Näin lopputulosta pystyi hiomaan vielä vähän ennen virallista lavashowta. Lavatiimi oli helposti lähestyttävää ja mukavaa porukkaa. Tuntui todella siltä, että olet hyvissä käsissä ja he tekevät kaikkensa näytöksesi onnistumisen eteen.

Tämän jälkeen takaisin pukuhuoneeseen jatkamaan meikin tekoa, asun pukemista ja valokuvaukseen valmistautumista. Asujen valokuvaus tapahtui klo 14:00. “Olemme miettineet onkohan meistä paljonkin harmia coplayvastaaville yms. henkilökunnalle?” korostui jälleen, kun Päivi yritti kiemurrella kuvissa niin, ettei puuttuva vyö näkyisi. Silaksen valokuvaaminen on oma haasteensa, koska kasvojen edessä ja sivuilla on niin paljon kaikenlaista, mm. iso otsatupsu halkaisee kasvot pystysuunnassa ja aurinkolasit vaakasuunnassa. Kiitos kuitenkin valokuvaustiimille, arvostamme vaivannäköänne onnistuneiden kuvien eteen!

UruharaFC, Beyblade Burst Evolution

Kuva: Tamameru

Päivi as Silas Karlisle

Kuva: Tamameru

Satu as Rantaro Kiyama

Kuva: Tamameru

Kuva: Tamameru

Jotta päivä ei enää huonommaksi voisi mennä, niin paluumatkalla pukuhuoneeseen Satu pudotti laukaisijansa kivilattiaan. Se lohkesi pohjasta ja pari osaa lensi irti. Loistavaa, ja juuri ennen tuomarointia! Satun puvussa on melko paljon tavaroita ja kädet meinaavat loppua kesken, kun kaiken yrittää kantaa mukanaan. 14:40 siirryimme tapaamaan tuomaristoa ja mieliala ei ollut erityisen korkealla. Vielä ennen kilpailua olimme puhuneet siitä, miten kisapaikalla pitää sitten osoittaa reipasta asennetta ja antaa itsestään positiivinen kuva, mutta nyt se jos mikä tuntui vaikealta.

Kuitenkin se, mikä vaikutti todella paljon päivän tunnelmaan, oli kanssakilpailijat. Duo-sarjaan oli ilmoittautunut kuusi joukkuetta ja lopulta paikalle päässyt neljä. Olimme kaikki samassa pukuhuoneessa, valmistauduimme kilpailuun ja juttelimme keskenämme. Kaikki kilpailijat olivat mukavia ja kannustavia! Yhteishenki oli todella hyvä! Sosiaalinen puoli on yksi cosplayn tärkeimmistä asioista.

Duo-sarjan tuomarit ja kilpailijat
Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Mutta takaisin tuomarointiin. Olimme harjoitelleet esitelmää asuistamme, mutta tuomariston edessä pää tyhjeni ja unohdimme täysin mitä meidän piti sanoa. Tämä ei johtunut jännityksestä. Päässä vain pyöri liikaa kaikkea muuta päivän aikana sattunutta. Kymmenen minuutin tilaisuus meni asun osien yleiseen esittelyyn ja kysymyksiin vastaamiseen. Onneksi kaikki kisaajat olivat saaneet lähettää ennakkotuomarointiportfolion. Portfoliossa pystyi kertomaan pukujen valmistuksesta ja näytöksen yksityiskohdista. Kaikkea sellaista tärkeää, mikä saattaa unohtua tuomaroinnissa. Meidän portfoliossa oli kuva Silaksen vyöstä, joten vaikka vyö ei ollut Päivin päällä, niin tuomaristo pystyi näkemään sen sieltä. Yleisesti ottaen tuomarointi sujui hyvin vaikka esitelmä jäi pitämättä. 

Ennen lavaosuutta oli parin tunnin tauko. Satu jäi pukuhuoneeseen korjaamaan lattialle pudonnutta laukaisijaa. Onneksi pohjan lohkeaminen ei vaikuttanut itse laukaisijan toimintaan. Päivi otti puvun pois, hyppäsi autoon ja ajoi takaisin Mango Hotellille. Hotellilta hän haki vyön, joka kuului sunnuntaille varattuun pukuun. Tuomariston eteen pystyi vielä menemään ilman vyötä, mutta lavalla tarranauhoja täynnä oleva housujen yläreuna näyttäisi typerältä. Kultainen keinonahkavyö ajaisi asiansa. Vyöasian jälkeen löysimme itsemme istumasta yhdestä messualueen ravintoloista. Ei ollut oikein nälkä, mutta jotain oli pakko syödä. Muuten lavalla ei enää jaksa.

Pukkaripäivä summa summarum

Lavaosuus alkoi klo 17:30. Sitä ennen kaikki kilpailijat, tuomarit ja cosplayhenkilökunta ohjattiin saliin kuuntelemaan tiedotus lavaosuuden kulusta. Tämän jälkeen yleisö laskettiin sisään ja Cosvisionin mainosvideo pyöri kerta toisensa jälkeen videokankaalla. Jännitti aivan hirveästi, mutta kun oli istunut riittävän kauan ja kuunnellut saman mainosvideon biisin kerta toisensa jälkeen, jännitys alkoi haihtua. Satu, kenellä oli ongelmia laukaisijan kanssa, viritti kiekkonsa toistuvasti laukaisijaan, veti narusta ja antoi kiekon pudota syliinsä. Näin hän sai käsityksen siitä, miten kiekko pitää lavalla laittaa kiinni laukaisijaan ja vetää liikkeelle, jotta homma toimisi. Ensimmäiseksi lavalle nousivat duo-sarjan kilpailijat. Heidän esitystensä jälkeen oli solo-kisaajien vuoro. UruharaFC esiintyi viimeisenä ja sentään näytös sujui hyvin. Kaikki ne riskikohdat, jotka olivat vaivanneet harjoituksissa, onnistuivat nyt kiekon laukaisua myöten. Tykkäämme näytöksemme ideasta ja sekä taustavideo että ääninauha onnistuivat odotettua paremmin. Harjoittelimme näytöstä runsaasti ja panostimme pieniin yksityiskohtiin, miksi halusimme kovasti onnistua. Poistuimme lavalta tyytyväisinä seuraamaan solo-kisaajien esittelyä. Kategoriassa oli mukana kahdeksan kilpailijaa.

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Kuva: Tamameru

Kuva: Toru

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Kaikista Beyblade näytöksistämme Silaksen ja Rantaron esitys on konservatiivisin tulkinta pelaamisesta. Beyblade Burstissa pelataan paljon lyhyitä otteluita samoja vastustajia vastaan. Se tarjoaa käyttöön aivan eri tavalla videomateriaalia pelaamisesta kuin mitä aikaisemmilla sukupolvilla on ollut. Kolmannessa sukupolvessa animaatio on myös laadukkaan näköistä.

Tarinallisesti näytöstämme voi pitää kahden jakson yhdistelmänä. Silas ja Rantaro opiskelevat samassa koulussa beybladea ja esitys kuvastaa hahmojen oppitunneilla tapahtuvaa välienselvittelyä. Puhe on lukuisista eri kohtauksista poimittujen kommenttien yhdistelmä. Animaatiossa pelin aikana tapahtuvaa keskustelua emme pystyneet käyttämään. Pelikohdissa soi musiikki, jota ei voi poistaa kommenttien taustalta. Siispä näytöksen kommentit on huolella etsitty sellaisista kohdista, missä ei kuulu taustamusiikkia. Näistä on räätälöity kahden hahmon välinen dialogi. Näytöksen videomateriaali ja taustamusiikki ovat lähtöisin itse sarjasta, josko Satun on täytynyt näpelöidä niitä saadakseen nämä sopimaan näytökseen.

Näytöksessä emme pelaa virallisten Beyblade Burst -sääntöjen mukaan. Kolmannessa sukupolvessa ottelu päättyy kiekon hajoamiseen, “burst”, mutta näytöksessämme pelaamista jatketaan. Syynä tähän on se, että hahmoista ei ollut saatavilla muunlaista pelivideota, vaan he voittavat toisensa aina burstilla. Lavalla pelaamme “Paras kolmesta” -henkistä ottelua, josta viimeinen matsi ja virallinen voittaja jäävät sitten näkemättä. Pisteet sentään menevät oikein, eli burstista saa aina kaksi pistettä.

Lavaosuus päättyi palkintojenjakoon. Kilpailuissa palkittiin voittaja ja toinen sija. Solo-kategorian voitti Iinaban hahmolla Yunjin pelistä Genshin Impact. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta duo-kategorian voitti UruharaFC. Tämä tarkoittaa, että syyskuussa me lähdemme Madridiin ICL-finaaleihin! Lavalla Satu ei uskaltanut edes tuulettaa ennen kuin näki, miten päivän aikana henkisesti nuijittu Päivi selviäisi voittajan julkistuksesta.

UruharaFC ja solo-kategorian voittaja Iinaban
Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Palkintojenjaon jälkeen kun kaikki valokuvat oli otettu yms. siirrymme takaisin pukuhuoneisiin. Kello oli noin 19:00 ja pukuhuoneet piti tyhjentää klo 20:00 mennessä. Tuomaristolta sai käydä hakemassa palautetta, mutta me päätimme, että kaikki muut saavat mennä ennen meitä. Tämän lisäksi olimme levinneet pukuhuoneeseen koko seinän mitalta ja hommaa riitti pakata kaikki lavasteet, puvut ja tarvikkeet. Sunnuntaina voittajien piti osallistua haastattelutilaisuuteen messuhallissa sijaitsevalla lavalla. Meidän odotettiin olevan paikalla kilpailuasuissa, joten pukuja ei kannattanut mytätä miten sattuu laukun pohjalle. Yritimme saada ne mahdollisimman siististi majoitukseen ja huomenna ehjänä takaisin päälle.

Loppuillasta istuimme rauhallisessa Hesburgerissa syömässä voittoateriaamme. Olipa päivä!

Tästä tuli nyt tälläinen vaikeuksien kautta voittoon kertomus. Meille sattui paljon kaikenlaista valitettavaa päivän aikana. Tarinan opetus: Pienet vastoinkäymiset eivät kaada koko suoritusta. On eri asia unohtaa vyö kuin se, ettei vyötä ole tehty ja siksi se puuttuu. Kuka tahansa saattaa pudottaa pukunsa osan. Lohkeama laukaisijassa on täysin eri asia kuin se, että laukaisija on huonosti valmistettu.

Olemme kriittisiä suoritustamme kohtaan. Näemme asuissa parantamisen varaa (etenkin nyt kun niitä on päässyt tarkastelemaan valokuvien kautta) ja näytöksessä hiomista. Finaaleja varten täytyy tsempata ihan tosissaan ja olla toistamatta niitä virheitä, joita teimme Comic Conissa! Nyt kuitenkin tämä riitti näin pitkälle, ja tästä kohti parempia suorituksia.

Seuraavassa postauksessa käymme läpi sunnuntain tapahtumia.

Terveisin,

Päivi ja Satu