Ryoma seikkailee jälleen

Tervetuloa nukkeilemaan blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksen tähti on aasialainen pallonivelnukkemme Ryoma. Jos kaipaat pohjusta aiheelle, voit lukea tämän päivityksen. Kerromme siinä enemmän pallonivelnukeista ja Ryoman taustatarinasta.

Kuluneina viikkoina Ryoman arki on ollut vauhdikasta. Hän on saanut uuden puvun ja käynyt peräti kahdessa nukkemiitissä! Taideruukin joulumarkkinoilla Ryoma pääsi jälleen katselemaan nukkekoteja.

15.11.2025 järjestimme täällä Kouvolassa nukkemiitin. Tapaamiseen olivat tervetulleita kaikenlaisten nukkejen harrastajat ja aiheesta kiinnostuneet henkilöt. Kokoonnuimme Kouvolan pääkirjastolla ja esillä oli erilaisia lelunukkeja, keräilynukkeja ja myös muutama pallonivelnukke. Ryomaa nähtävästi jännitti niin paljon, että hänen kuminauhansa menivät ihan lötöksi. Nukke ei suostunut seisomaan, joten hän vietti miitin lähinnä Päivin sylissä.

Kuva Kouvolan nukkemiitistä

Viikon kuluttua tästä ajelimme Tampereelle Kotae Expoon. Pidimme siellä helmikorutyöpajaa koko viikonlopun ajan. Lauantaina Päivi ja Ryoma vierailivat tapahtuman nukkemiitissä. Siltä varalta, että jalat pettävät taas alta, Ryoma seisoi telineessä koko miitin ajan. Koska Ryoma pitää itseään pienemmistä asioista, tietenkin hän ystävystyi miitin pienimmän (ja kummallisimman) nuken kanssa. Kotae Expon tapahtumista kerromme lisää aihetta koskevassa päivityksessä (ei vielä julkaistu).

Miiteistä voimme päätellä, että nukkeilumme Ryoman kanssa on saavuttanut sosialisoitumisen pisteen. Olemme kiinnostuneita tapaamaan muita nukkeharrastajia, näkemään heidän nukkensa, kuulemaan ohjeita ja vinkkejä nuken ylläpitoon yms. Sekä tietenkin Ryoma on valmis esiteltäväksi. Vielä vähän alle puoli vuotta sitten hän oli laatikossaan pelkät kalsarit jalassa!

Tästä syystä olemme pohtineet nukkeharrastusta. Alkuinnostuksen jälkeen miten sitä saisi pidettyä yllä? Onko harrastuksen sosiaalinen puoli pelkästään somessa ja harvoissa miiteissä?

Omalla kohdallamme nukkeiluun liittyy vahvasti käsityöt. Ommellaan vaatteita, tehdään peruukkeja sekä sisustetaan Ryomalle nurkkausta kodiksi. Siinä on näpertämistä milloin kankaiden ja milloin puisien huonekalujen parissa. Jonkinlainen ohjattu käsityötoiminta voisi olla kivaa yhteistä tekemistä nukkeharrastajille oli sitten kyseessä hameen valmistus nukelle tai vaikka pienen säkkituolin täyttäminen. Miksi ohjattu toiminta, niin kaikki eivät osaa tehdä käsitöitä ilman ohjausta tai/ja kaikilla ei ole käsityövälineitä ja materiaaleja. Tällöin ei ole itsestään selvää, että harrastajan intoa pitää yllä esim. vaatteiden ompelu nukelle.

Nukkeja valokuvataan paljon ja tämä on aika luonnollista, koska merkittävä osa harrastuksen sosiaalisesta puolesta on netissä ja somessa. Siellä nukke esitellään kuvan kautta. Valokuvaukseen liittyy tekninen ja taiteellinen puoli, sekä tarinan kerronnan puoli. Valokuvilla kuvitetaan nuken tarinaa. Harrastajien nukeille voisi järjestää yhteisen photoshootin johonkin mielenkiintoiseen ympäristöön tai tapahtumaan. Otetaan nukeista tarinallisia ryhmäkuvia ja tietenkin jokainen saisi kuvata omaa nukkeaan myös yksittäisenä. Photoshootissa voisi olla teema, esim. väri tai jokin tietty tapa pukeutua.

Miiteissä Ryomalla on mukanaan kaksi pientä muistikirjaa. Näihin kirjoihin saa piirtää tai kirjoittaa terveisiä Ryomalle. Meidän mielestämme tämä on hauska tapa, koska se luo illuusion siitä, että nuket vuorovaikuttaisivat keskenään. Aika usein nukeilla on persoona, joten miksi ei kirjoittaisi persoonaan sopivaa viestiä toiselle nukelle. Tämän lisäksi kokoamme kirjoihin pieniä muistoja tapahtumista.

Sosialisoitumisesta päivän asukuviin! Hauska puhua nukkejen photoshoottaamisesta, kun Ryomasta ottamamme valokuvat ovat niin epätarinallisia potretteja – itse asiassa juuri sellaisia samanlaisia kuvia, mitä otamme toisistamme. Vaatteet näkyvät kivasti, mutta ei muuta sen ihmeellisempää.

Päivi valmisti Ryomalle uuden asun Kotae Expoa varten. Puvun ydin on keltainen haori-takkia muistuttava vaate. Muut kankaat on valittu sopimaan sen väreihin. Takissa on kuvia samuraista, ja kontrastina tähän haalarin maastokuvioinen kangas tuo mieleen nykyaikaiset sotilaat. Leveä vyö on ommeltu pienestä palasta Japanista ostettua puuvillaa. Kultaisen värinen lohikäärmekoriste on pariton korvakoru. Punainen kissakassi on tehty pienestä kirpparilta ostetusta laukusta. Päivi repi irti vetoketjun ja hihnan, ja liimasi laukun uudestaan kokoon avoimeksi kassiksi. Sinne mahtuu hyvin Ryoman muistikirjat.

Teline, missä Ryoma seisoo, on niin ikään meidän itsemme kokoama (iskä auttoi myös). Ostimme osia kirpputorilta ja pistimme ne yhteen telineeksi. ”Haarukat” menevät nuken kainaloiden alta ja estävät sitä kaatumasta. Haarukoiden korkeutta voi myös säätää. Ryomalla on hyvä tasapaino, mutta geta-sandaalit jalassa tämä tasapaino ei ole ihan viimeisen päälle.

Lopuksi esittelemme Orvokin. Orvokki on Ryoman ”Blythe-nukke”. Blythe-nuket ovat niin ikään keräilynukkeja. Hienoimmat niistä ovat sen verran arvokkaita, ettei Blythejä voi pitää pelkästään leluina. Orvokki sen sijaan on Little Pet Shop -sarjan pikkuinen lelu”blythe”. Siis kasvojen ja silmien muotoilu on tunnistettava, mutta muuten Orvokkia ei voi sanoa kunnon Blytheksi. Häneltä mm. puuttuu takaraivosta vetonarusysteemi, mikä on hyvin tunnusomainen Blytheille. Eli Orvokki on juuri sopiva rekvisiitaksi! Ostimme Orvokin kierrätyksestä. Päivi ompeli nukelle vaatteet, ja Satu teki kampauksen, kengät ja yksityiskohdat. Koska Ryoma pitää violeteista asioista, Orvokki on saanut nimensä violetin kukkasen mukaan. Mainittakoon myös, että orvokki on englanniksi violet. 

Terveisin,

Päivi ja Satu

Animecon 5.-6.7.2025 Jyväskylä

Tervetuloa animuilemaan blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä! Tänään vierailemme Animeconissa Jyväskylässä.

Animecon on viimeinen kesältä 2025 roikkumaan jäänyt päivitys. Toisin sanoen tämän julkaisun jälkeen kaikki kesän tapahtumat on paketissa. Kiva puhua kesästä näin joulukuussa. Mutta hyvä saada asia hoidettua ennen uutta vuotta! Aivan kuten Tallinnankin kohdalla, mietin kovasti haluanko julkaista Animeconista päivitystä. En ehtinyt ottamaan tapahtumasta erityisiä valokuvia, ja epäilin saanko tekstistä kiinnostavaa, koska koko Animecon sujui työtehtävissä. Tämän lisäksi Animecon sijoittui juuri siihen ajanjaksoon elämässäni, kun siipi oli maassa. Kuitenkin Satu suositteli kirjoittamaan Animeconista mm. siksi, koska meillä oli siellä ohjelmaa. Tämän lisäksi kävimme 22.-23.11.2025 Tampereella Kotae Expo-tapahtumassa ja siellä tuli puhe Animeconista. Avatkoon tämä päivitys edes vähäsen heinäkuisen viikonlopun tapahtumia meidän kahden näkökulmasta.

Animecon World 2025 oli kaksipäiväinen anime- ja cosplaytapahtuma Jyväskylässä. Tapahtumapaikkana toimi Jyväskylän Paviljonki, sama paikka missä kävimme maaliskuussa Chibiconissa. Tapahtuma oli avoinna lauantaina 5.7. klo 10–18 ja sunnuntaina 6.7. klo 10–16. Tapahtumaan oli pääsymaksu.

Minun matkani Animeconiin alkoi siinä vaiheessa, kun pääjärjestäjä kysyi tulisinko tapahtuman cosplayvastaavaksi. Olin toiminut aikaisemmin pienien conien, kuten Kumakumaconin, cosplayvastaava. Ajattelin, että Animecon olisi kokoluokassaan hyvä seuraava askel. Tämän lisäksi minua houkutti conin taloudellinen vastuu, mistä voi lukea lisää tästä linkistä.

Minun konkreettinen matkani Animeconiin alkoi perjantaina 4.7. Ajelimme Jyväskylään ja päivälle oli luvattu rajuja tuulenpuuskia. Olimme kuitenkin ahtaneet takakontin niin täyteen tavaraa, ettei mikään tornado olisi saanut autoa heilumaan. Miksi niin paljon tavaraa, niin siskoni Satu piti Animeconissa kahta työpajaa: Lauantaina helmikorutyöpajaa ja sunnuntaina leikekirjatyöpajaa. Tähän päälle kaikki cosplaytarvikkeet, vaatteet, majoittumisvälineet, kosmetiikka, kannettava tietokone, kamera yms. kevyitä kantamuksia pikku viikonloppureissua varten.

Jyväskylässä ensimmäiseksi kävimme syömässä ja vähän kiertelemässä kaupungilla. Sen jälkeen ajoimme Paviljongille kokoamaan omat osa-alueemme tapahtumasta. Sitten kohti majoitusta!

Majoituimme Jyväskylän kristillisellä opistolla. Paikka oli vallan viihtyisä ja ainoa pikkuvika oli eläimen uloste pihatiellä. Mitä coniviikonloppu olisikaan ilman kakkaa? Ja toivottavasti se oli ihan oikeasti vain eläimen ulostetta. Majoitushuoneisto oli asunto keittiöineen ja kylpyhuoneineen, ja sinne sai näppärästi kolme henkilöä nukkumaan niin, että kaikilla oli oma huone. Kävelymatkan päässä sijaitsi pieni ruokakauppa, mutta perjantai-illan päätteeksi meidän täytyi kuitenkin ajaa lähimpään isoon markettiin. Animeconin cosplayvarustelu kaipasi täydennystä, eikä pikkumarketeista löydy silityslaudan päällisiä.

Lauantaina aikaisin hereille. Kuinkakohan monta lauantaiaamua olemme aloittaneet meikkaamalla kelloa vilkuillen ja kuuntelemalla Club Millennium -radio-ohjelmaa Yle Areenasta? Cosplayhengessä olin päättänyt pukeutua koko viikonlopun ajan cosplayasuun, ja tämä puku oli Yugo sarjasta Beyblade Burst. Olen ties kuinka monta kertaa mainostanut miten helppo ja mukava Yugon lämmittelyasu on. Tämän lisäksi puku on sen verran värikäs, että en pääse katoamaan väkijoukkoon. Kuka on cosplayvastaava? Tuo tyyppi keltaisessa irokeesissa. Lauantaina Satu ohjasi helmikorupajaa ja helmikoruhengessä hän oli pukeutunut kandi raver -asuun. Tämä tyyli on tunnettu itse tehdyistä helmikoruista.

Mitä cosplayvastaava tekee? Työtehtävät ja niiden laajuus vaihtelevat conista ja vastaavasta riippuen, mutta tässä muutama esimerkki:

- Cosplayvastaava suunnittelee conista toimivan sellaisille henkilöille, ketkä saapuvat tapahtumaan cosplay- tai roolipuvuissa. Vastaava kirjoittaa mm. cosplayta koskevat järjestyssäännöt ja ohjeet, esim. missä on pukuhuoneet ja miten niissä toimitaan. Nämä ohjeet varmistetaan yhteistyössä muiden vastaavien ja järjestäjien kanssa. Cosplayvastaava voi myös antaa ohjeita mm. siihen, missä cosplay-/roolipukuisia henkilöitä saa valokuvata tapahtumapaikalla tai millainen käytös on häiritsevää cosplayaajia kohtaan. Jos lähetät tapahtumalle cosplay-/roolipukuja koskevan kysymyksen, suurella todennäköisyydellä se on cosplayvastaava kuka sinulle vastaa.

- Cosplayvastaava järjestää tapahtuman cosplaykilpailut. Tämä on yleensä se paikka, mistä vastaavan löytää kaikista varminten: Kisojen ääreltä. Cosplayvastaava kirjoittaa kilpailun/kilpailujen säännöt ja ohjeet, sekä aikatauluttaa koko kisaprosessin alkaen ilmoittautumisten avautumisesta aina siihen pisteeseen, kun viimeinen cosplayaaja poistuu backstagelta. Tämän lisäksi vastaava järjestää kilpailuihin tuomariston ja toimittaa heille kilpailijoiden lähdekuvat.

Pukukilpailut ovat vahvasti cosplayvastaavan käsissä. Isoissa tapahtumissa ne toteutetaan yhteistyössä mm. saliohjelmasta vastaavan henkilön, lavatekniikan ja ehkä jopa peräti lavashown ohjaajan kanssa. Animeconissa minulle tärkeitä yhteistyöläisiä olivat mm. tapahtumamme graafikko, kuka suunnitteli kilpailunumerot ja teki diaesityksen lavaosuuden taustalle, sekä tietenkin Paviljongin lavatekniikka.

- Cosplayvastaava ohjaa cosplayhenkilökuntaa. Cosplayhenkilökunta koostuu vapaaehtoisista henkilöistä, ketkä astuvat työtehtäviinsä conipaikalla. Eli toisin kuin cosplayvastaava, he eivät tee hommia etukäteen. Puhekielessä cosplay”vänkäreitä” (vänkäri = apulainen) kutsutaan usein cosplaymammoiksi. Mammat ohjaavat ja auttavat cosplayaajia tapahtumapaikalla, huolehtivat cosplaytoimintojen ylläpidosta (esim. pukuhuoneiden siisteydestä) sekä auttavat cosplaykisojen toteutuksen onnistumisessa.

Tapahtumien vapaaehtoiset työntekijät valitaan ennakkoon. Cosplaymammaksi voi hakea silloin, kun conin ”vänkärihaku” avataan, ja hakulomaketta täyttäessä laittaa työtoiveeksi cosplay. Sitä kautta cosplaymammat tulevat cosplayvastaavalle. Cosplayvastaava laatii heille työajat ja -tehtävät, sekä ohjeistaa mm. miten työtehtäviin kannattaa pukeutua, mihin saapua työvuoron alkaessa yms.

- Cosplayvastaava huolehtii conien pukuhuoneista, mm. tiedottaa missä ne on ja mitä pukuhuonetiloissa saa ja ei saa tehdä. Cosplayvastaava voi myös voi tuoda pukuhuoneisiin silitystarvikkeet ja pukujen korjaamista varten materiaaleja, kuten hiuslakkaa, liimaa ja ompeluvälineet.

Muita cosplayvastaavan hommia ovat mm. musiikin valinta lavaosuuden taustalle ja jos sponsoreilta on saatu palkintoja, vastaava jakaa ne sijoitusten kesken. Tekemistä on siis paljon, isoja ja pieniä juttuja. Hyvä esimerkki pienestä jutusta on se, että olin kirjoittanut vuorosanat kuulutusta varten. Tasaisin väliajoin Paviljongilla kuulutettiin missä ja milloin voi ilmoittua mukaan päivän cosplaykilpailuun.

Ja vaikka cosplay on näkyvässä roolissa tapahtumissa, coneihin ei tarvitse tulla cosplaypuvussa! Coneihin saa pukeutua itselleen mieluisalla tavalla, esim. miten pukeutuu arkena tai kouluun - tietenkin Suomen lakia, tapahtuman järjestyssääntöjä ja hyvää makua kunnioittaen.

Verkkarit päälle, puhelinlaukku kaulaan ja Paviljongille! Nyt ei voi olla onnea liikaa, joten otin mukaan isoimman omistamani amuletin, kissadaruman muotoisen kulkusen ja pienen pipopäisen Karvisen. Satu työpajalle ja minä pukuhuoneille. Päivän ensimmäinen ”Olisi pitänyt tehdä tämä toisin” oli se, että olin jättänyt muutamia tulosteita tulostettavaksi vasta tapahtumapaikalla – ja niin oli muutkin. Olisi pitänyt sittenkin tulostaa ne ennakkoon, koska nyt jäin tulostusjonon häntäpäähän. Tästä syystä pukuhuoneille opasti sellaiset kuulakärkikynällä kirjoitetut kyltinrumilukset.

Lauantaina Animeconissa kisattiin cosplaypukukilpailu kategoriassa kokeneet. Kilpailuun kuului pukutuomarointi ja lavaosuus, ja lopuksi kolme parasta + kunniamaininta saivat palkinnon. Lavaosuutta ei arvioitu. Pidin todella paljon Animeconin palkintoruusukkeista. Ne olivat kivaa vaihtelua perinteisille mitaleille ja pokaaleille. Kilpailun tuomaristo koostui kolmesta kokeneesta cosplayharrastajasta, ja lauantaina ja sunnuntaina paikalla oli eri tuomaristo.

Perustin cosplaytukikohdan, eli tuomarointihuoneen, samalle käytävälle pukuhuoneiden kanssa. Animeconin pukuhuoneet olivat niin hienot! Tilavissa tiloissa riitti peilejä, pöytiä, istumapaikkoja ja WC-tiloja. Ja matka tuomarointiin oli todella lyhyt, koska kilpailijoiden pukuhuone oli ihan heti tuomarointihuoneen vieressä. Cosplaymammat ja päivän tuomaristo saapuivat paikalle, ja kisapäivä oli valmis alkamaan!

Cosplaytukikohta ja the tolppa

Animeconin cosplaykilpailuihin oli ennakkoilmoittautuminen. Koska kisaajia mahtui kategorioihin vielä kisapäivänäkin, minun tehtäväkseni muodostui kiertää conipaikalla etsimässä potentiaalisia osallistujia. Sillä välin cosplaymammat pitivät huolen tuomaroinnin sujuvuudesta. Eli jos olit Animeconissa cosplaypuvussa ja joku härö tyyppi vihreässä lämmittelyasussa kävi juttelemassa sinulle cosplaypuvustasi hyvin kiusallisesti, se olin minä! Yritin selvittää onko pukusi itse tehty, koska cosplaypukukilpailuun saa osallistua vain itse valmistetuilla asuilla. En erityisellä riemulla hyppää sosiaalisiin tilanteisiin, mutta jos juttelemalla tuntemattomille saan lisää volyymiä cosplaykilpailuun, niin todellakin aion tehdä sen! Mainittakoon, ettei Animeconissa ollut kävijöitä kattoon asti, joten sitä todellakin sai jutella lähes kaikille cosplayasuisille henkilöille.

Samaan aikaan toisessa kerroksessa Satu piti helmikorupajaa. Jostakin syystä kaikki työpajat, Pokemon-korttipelipiste ja retropelit olivat laitettu samaan tilaan. Retropelit kiersivät pitkin seinustaa ja osasta pelejä pimputti musiikki koko päivänä ajan. Satu kuuli A Cruel Angel's Thesis -kappaleen alun ties kuinka monta kertaa viikonlopun aikana. Kitsune-maskipaja, kello- ja taulupaja, viuhkapaja ja pinssipaja kuuluivat kaikki samaan paja-alueeseen, joka oli käynnissä koko viikonlopun ajan. Lauantaina siinä vieressä olivat helmikorupaja ja pörröavaimenperätyöpaja omilla työpajapöydillään. Satun mielestä lauantai sujui oikein hyvin ja ainoa miinus tuli alueen ahtaudesta varsinkin, kun vieressä oli sali täynnä tyhjiä pöytiä ja tilaa hengata. Miksei tälle alueelle sijoitettu muutamaa pajaa? Positiivista oli se, että paja-alueelta oli lyhyt matka vessoihin ja kahvilaan, mikä helpotti Satun työskentelyä. Häntä ei kukaan tauottanut, joten kovin kauas ei voinut lähteä vessaan tai hakemaan ruokaa. Lauantain aikana tehtiin noin 72 helmityötä, joista suosituin aihe oli rannekoru.

Lauantaina cosplaykilpailun lavaosuus alkoi klo 15. Siihen mennessä koossa oli kelpo sakki kisaajia. Osa ennakkoilmoittautuneita, osa conipaikalta mukaan kutsuttuja. Tuomarointien jälkeen kävimme porukalla tutustumassa lavaan ja kerroin mitä siellä tapahtuu sitten lavaosuuden aikana. Tämän jälkeen alkoi ruokatauko. Allekirjoittanut käytti ruokataukonsa takoen kokoon lavashown diaesityksen ja juosten sponsoripalkinnot myyntipöytäsalista sekä jakaen ne palkintoihin. Cosplaykilpailijat alkavat kokoontua pukuhuoneille, juoksuta valmis diashow ja musiikit tekniikalle, tuomaristo ja cosplaymammat saapuvat ruokatauolta, palkinnot kuljetukseen, varauslaput eturivin penkeille, juontaja saapuu, hänelle vuorosanat, lukeehan sponsorit siellä? Aika riittää juuri ja juuri! Kurkistin sivuovesta saliin ja… Kunniavierastilaisuus oli kaikessa rauhassa käynnissä. Aikataulu oli mennyt hiukan pitkäksi eli cosplaykilpailun aloitus myöhästyi eli minun ei enää tarvinnut juosta ympäriinsä ja saatoin vetää syvään henkeä ennen lavaosuuden alkua.

Lauantain lavaosuus sujui sujuvasti. Ainoa töyssy oli se, että ennen shown alkua ihmettelin, että eikös salin ovet kannattaisi avata ja päästää katsojat sisään? Paviljongin salitekniikka vastasi minulle, että eikös jonkun Animeconista pitäisi hoitaa päätös siitä? No jos nyt avataan ovet että saadaan katsojia cosplaykilpailulle? Tästä syystä pitäisi olla salivastaava.

Onnea sijoittuneille!

Lavaosuuden jälkeen luvassa oli palaute, eli cosplaykilpailijat saivat käydä hakemassa tuomaristolta palautetta puvuistaan. Palaute ei ole pakollinen, mutta suositeltava osa suoritusta. Se auttaa kehittymään kilpailijana. On kiva kuulla mikä puvussa oli onnistunutta, ja jatkoa varten saa hyviä neuvoja miten parantaa kisasuorituksen heikoimpia osa-alueita.

Vilkaisu kelloon ja cosplayvastaavalla on tullut täyteen kahdeksan tunnin päivä ilman ruokataukoa. En tainnut edes käydä vessassa. Työpaja-alueella Satu pakkasi helmikorupajan ja vaihtoi tilalle leikekirjatyöpajan välineet. Sillä aikaa minä kävin juttelemassa toiselle tapahtuman cosplaykunniavieraista. Tilanne oli nimittäin se, että jos cosplaykunniavieras halusi kysyä jotakin tai tarvitsi apua, hän otti yhteyttä cosplayvastaavaan. Vaikka sana cosplay yhdisti meitä, valitettavasti minun toimenkuvaani ei kuulunut kunniavieraista huolehtiminen – ja jos kuului, tämä asia olisi pitänyt tehdä selväksi ennen tapahtumaa. Eikös kunniavieraista huolehdi kunniavierasvastaava? Joten kävin pahoittelemassa sitä, etten ehtinyt vastaamaan kaikkiin cosplaykunniavieraan viesteihin asap. Kaikeksi onneksi tilanteet olivat hoituneet ilman minuakin ja vieras vaikutti muutenkin todella rennolta ja mukavalta tyypiltä.

Sunnuntaina luvassa oli cosplaykilpailu kategoriassa aloittelijat ja pukukilpailu teemalla omat hahmot. Näiden kahden ero on se, että cosplaykilpailussa saa kilpailla vain itse valmistetulla cosplaypuvulla (joka perustuu lähdeteokseen) ja omat hahmot saavat olla mitä tahansa itse valmistettuja roolipukuja. Koska omat hahmot -kategoriaan oli tullut vähän ennakkoilmoittautumisia, se yhdistettiin aloittelijoiden kanssa. Silti kisaajamäärä ei päätä huimannut, joten lähdin jälleen kiertämään conipaikkaa etsien potentiaalisia osallistujia. Lauantaina kilpailun lavaosuuden päätteeksi juontaja oli kertonut yleisölle, että vielä on mahdollisuus osallistua sunnuntain kilpailuun. Tämä mainoslause oli tuottanut toivotun tuloksen ja olimme saaneet muutaman kilpailijan lisää! Kuitenkin samalla luonani kävi myös cosplayaajia, keillä ei ollut itse valmistettuja pukuja. Kohtaaminen muistutti cosplay catwalk -toiminnan tärkeydestä. Jokaisessa conissa pitäisi olla myös sellaista kilpailemisesta vapaata lavaohjelmaa, missä esille pääsevät kaikki puvut riippumatta siitä, kuka ne on ommellut.

Samaan aikaan toisessa kerroksessa Satulla alkoi uusi työpajapäivä. Sunnuntaina hän kokeili ensimmäistä kertaa ikinä pitää leikekirjatyöpajaa. Satu itse on tehnyt leikekirjoja jo vuosien ajan. Etenkin coneista kootut leikekirjat ovat olleet meille hyvä tapa säilyttää tapahtumista saadut muistot yhdessä paikassa. Pajan idea oli se, että pajamaksua vastaan sai itsellensä yhden pahvin ja kansion. Kansiota ei ollut pakko ottaa vastaan. Molempia oli saatavilla koossa A4 ja A5. Tämän jälkeen Animeconin ohjelmalehti ja muut tapahtumasta kerätyt lippulappuset liimattiin kiinni pahviin ja tämän pahvin sai koristella molemmilta puolilta miten halusi. Pajassa oli tarjolla runsaasti erilaisia papereita, tarroja, teippejä, leikemateriaaleja, kyniä ja mitä nyt kuvitella saattaa, että tarvitsisi leikekirjan teossa. Valmis sivu laitettiin kansioon suojaan ja tässä oli kultainen alku omalle coneista kertovalle leikekirjalle. Mikäli kiinnostuit aiheesta, inspiraatiota on hyvä hakea mm. hakusanalla ”junk journal” eli ”roska/kierrätyspäiväkirja”.

Valitettavasti leikekirjapaja ei menestynyt läheskään yhtä hyvin kuin helmikorupaja. Satu yritti parhaansa mukaan tehdä havaintoja pajan toiminnasta kehittääkseen sitä. Näyttäisi siltä, että leikekirjan tekemisen sijaan pajan teema voisi olla ihan vain askartelu. Osa kävijöistä ei halunnut tehdä sivua, vaan eräänlaiseen julisteen, missä koristellun pahvin keskellä komeilee tapahtuman ohjelmalehti. Tämä laitetaan sitten seinälle. Satu koki pajan olevan vaikea etenkin nuorille kävijöille. Värikäs ja yltäkylläinen pöytä täynnä tarvikkeita veti puoleensa, mutta käsite ”leikekirja” oli vieras. Miten lähteä työstämään jotakin, mistä ei ole itsellään mitään mielikuvaa? Pajassa oli näytillä Satun omia leikekirjoja, mutta näiden tyyli ei kaikkia inspiroinut. Jäämme miettimään toimisiko askartelu- ja leikekirjapaja paremmin jos sen kohdistaisi vain vanhemmille conkävijöille, ketkä kiertävät enemmän tapahtumissa (= enemmän muistoja leikekirjaan) ja osaavat ehkä selkeämmin hahmottaa, millaista leikekirjaa haluaisivat tehdä.

Satun Animecon-aiheinen leikekirjan aukeama

Sunnuntaina pajatilan ahtaus saavutti sen pisteen, että jokainen pöytä ja tuoli oli käytössä ja haju paha. Koska pajoja ei oltu eritelty riittävän selvästi, kävijät istuivat siellä missä tilaa oli ja näin ollen pajat vyöryivät toistensa pöytiin. Kävijöiden oli vaikea hahmottaa, mistä yksi paja alkoi ja mihin toinen loppui. Tämä aiheutti mm. sen, että Satun piti vahtia etteivät hänen pöytänsä tarrat katoa sellaisiin pajatöihin, mihin niitä ei oltu tarkoitettu.

Animeconissa oli käytössä conikolikoita, concoins. Vänkärit, vastaavat ja ohjelmanpitäjät saivat niitä, ja kävijät saattoivat voittaa concoinseja tietokilpailuista palkinnoksi. Yksi kolikko vastasi yhtä euroa. Jos mietitte mikä concoinsien tarkoitus oli, niin ymmärtääkseni ne vastaavat lahjakortteja ja helpottavat tietyissä byrokratian kiemuroissa. Kolikoilla pystyi tekemään ostoksia, esimerkiksi kahvilasta sai syötävää concoinseilla, ja tietyistä myynti- ja taidekujapöydistä tuotteita. Satulle annettiin kolikoita pajojen pitämisestä. Minullakin oli kolikkoja, mutta en ehtinyt käyttämään niitä, joten annoin omani cosplaymammoilleni. Satu käytti kolikkonsa viereisen kahvilan antimiin ja yksittäisiin taidekujaostoksiin. Suurimman osan hän kuitenkin laittoi keräilykortteihin, joita oli pajatilassa pahvilaatikollinen. Kyseiset oli tarkoitettu pinssipajaan, mutta koska pinssikone oli mennyt rikki heti lauantaiaamuna, kortit lojuivat toimettomina. Pahvilaatikosta Satu kaivoi kortteja mm. Dragon Ballista ja Queen´s Bladesta, ja maksoi melkoisen korttipinonsa lopuilla kolikoillaan.

Sunnuntaina tuomarointien jälkeen minulla oli ainakin 15 minuuttia vapaa-aikaa aikaa juosta conipaikalla kameran kanssa. Kävin ottamassa muutaman valokuvan mm. Ginga-näyttelystä. Yksi Animeconin kunniavieraista oli Yoshihiro Takahashi, Hopeanuoli-sarjan luoja (Hopeanuoli = Ginga). Tämän kunniaksi tapahtuma-alueella oli aiheeseen liittyvää rekvisiitta ja ohjelmaa.

Milleniaalit saattavat muistaa Hopeanuolen lapsuudestaan. Kyseistä koirasarjaa katsottiin VHS-kaseteilta ja itse asiassa juuri tästä syystä blogin allekirjoittaneetkin Hopeanuolen tietävät. Jos tunnistat itsestäsi Hopeanuoli-sarjan fanin tai olet kiinnostut sarjaan liittyvästä toiminnasta, niin Suomessa toimii Suomen Hopeanuoli-fanit ry. He järjestävät mm. Gingacon-nimistä tapahtumaa.

Sitten takaisin cosplaytukikohtaan! Pukukilpailun lavaosuus oli jälleen merkitty alkamaan klo 15 ja tilanne sujui samalla tavalla kuin lauantaina: Kurkkaa sivuovesta saliin ja kunniavierasohjelma on vielä käynnissä. Odottele. Lavaosuuden aikana cosplayvastaavan sydän pysähtyi siinä kohdassa, kun diaesityksessä oli virhe. Itse asiassa sieltä puuttui dia, eli ei mikään iso juttu, mutta silti pienen paniikin pystyi havaitsemaan yleisöstä.

Onnea sijoittuneille!

Sitten taas palautetta ja pikku hiljaa kohti tapahtuman purkua. Lavaosuuden aikana olin mainostanut, että seuraavaksi alkaa päättäjäiset. Siis mitä? Ei meillä olekaan päättäjäisiä? Katso ohjelmaa ja ei siellä ole päättäjäisiä, päättäjäisistä oli aivan varmasti puhetta yhdessä vaiheessa!

Rehellisesti sanottuna Animecon oli hiomaton. Ja vastaavia oli aivan liian vähän. Ja välillä conilla oli naurettavan huonoa tuuria, mm. Finnairin lakko aiheutti sen, ettei yksi kunniavieraista päässytkään paikalle. Mutta coni sujui ja monet asiat toimivat. Paviljonki on upea tapahtumapaikka ja sieltä löytyy hyviä peruspalveluita conia varten. Tietenkin Animeconissa oli myös asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa paremmin. Kuitenkaan en aio tunkea nenääni omia osa-alueitani pidemmälle. Minun tehtäväni oli hoitaa cosplayasiat kunnialla ja koko cosplayhenkilökunta, tuomaristo mukaanlukien, tekivät kovasti töitä tämän tavoitteen eteen. Puhumattakaan cosplaykilpailijoista ja heidän panostuksestaan kilpailusuorituksiinsa! Myös Satu oli nähnyt vaivaa työpajoihinsa ja pyöritti niitä yksin lähes koko conipäivän ajan tilassa, missä selvästi kävijät viihtyivät pelaamassa ja työpajailemassa.

Siinä vaiheessa, kun lopulta saavuimme kotiin, minulla oli vieläkin koko Yugon asu päälläni piilolinssejä myöten. Ja isoin omistamani amuletti, kissadaruman muotoinen kulkunen ja pieni pipopäinen Karvinen

Terveisin,

Päivi

Sateisen syyspäivän ajanvietteet

Hei ja tervetuloa! Tämä on blogi

HELMIÄ JA KETJUJA!

Marraskuu lähestyy loppuaan, mutta vielä toistaiseksi täällä Kouvolassa ei ole erityisen jouluinen sää. Vettä sataa enemmän kuin lunta - josta tuleekin mieleen eräs sateinen päivä syyskuussa. Silloin järjestettiin vuosittaiset Wanhan ajan käsityömarkkinat täällä Kouvolassa. Joka vuosi olemme huomanneet markkinoiden mainokset, mutta syystä tai toisesta emme ole koskaan päässeet paikalle. Tänä vuonna, vihdoin ja viimein, kurvasimme museokortteliin katsomaan millaisesta tapahtumasta on kyse!

Kouvolan Wanhan ajan käsityömarkkinat on vuosittain järjestettävä ulkoilmatapahtuma ja valitettavasti juuri sinä sunnuntaina satoi vettä. Sitä ajatteli, että onpahan ihanaa syystunnelmaa, kun vähän satelee. Oikeasti syyskuun puoliväli ei ole vielä erityisen syksyinen. Kukat kukkivat ja puiden lehdet helottavat vihreinä. Vasta lokakuussa luonto alkaa muuttua keltaiseksi. Ja sitä vettäkin satoi siinä määrin, että hieman alamäkeen kallistuvalle tielle muodostui, syystunnelman lisäksi, pieniä koskia. Kaikesta huolimatta sateenvarjot auki ja markkinoille!

Ostimme markkinoilta hunajaa ja valeampiaispesän. Se on harmaa pallero, joka ripustetaan keväällä sellaiseen paikkaa, mihin pörisijät tuppaavat tekemään ei-toivotun pesän. Ampiaiset eivät tee pesää kohteeseen, missä on jo pesä. Ja ampiainen ei tunnista onko esim. virkattu tai huovutettu pallo oikea ampiaispesä. Aiomme laittaa palleron kuistille, mutta toistaiseksi se talvehtii kamarin katossa. Näiden lisäksi Satu osti huovutetun omenan ja teki siitä laukkumaskotin.

Airine ja sellainen ihana huovutettu omena

Gopalan käsintehtyä fudgea

Luhtasara Oy

Meeri Koru

Honeybunny

Wanhan ajan käsityömarkkinoilla on paljon myyntipaikkoja, mutta valitettavasti vesisade vaikutti tapahtumaan. Osa pöydistä oli tyhjiä ja ilman katosta myyntipaikkaa oli varmasti melko ankea pitää etenkin, jos tuotteesi ei kestä vettä. Päivillä oli pitkä puuvillahame ja pian se oli kostea selän puolelta. Päivi kuittasi asian sanomalla ”Hyvä, rypyt suoristuvat”.

Kuivattelimme itseämme hetken Kouvolatalon kahvilassa Kolmisointu ja sieltä lähdimme kohti Koriaa. Samana viikonloppuna Kallioniemen tanssilavalla oli Elimäen Lähiruokamessut. Nimi ja paikka ovat ristiriidassa siksi, koska tapahtuma on aikaisemmin järjestetty Elimäellä. Tänä vuonna lähiruokailtiin Korialla ja täytyy myöntää, että Kallioniemen tanssilava on komea paikka! Näkymä Kymijoelle on mieletön!

Sade lakkasi hetkeksi ja käytimme tilaisuuden hyväksi kiertämällä ulkoalueen. Ulkona oli mm. muutamia myyntipöytiä, ruokakojuja ja eläimiä, sekä tekemistä lapsille. Tanssilavan sisäpuolella oli lisää myyntipöytiä ja terassilta pystyi ostamaan lettuja ja kalakeittoa. Vesisateesta huolimatta kävijöitä riitti ja tunnelma oli hyvä.

Kiertävä farmi. Tuon pupun nimi on Bamboleila.

Kiertävä farmi

Päivi oli pukeutunut pöytäliinasta ompelemaansa hameeseen - siis pyöreä pöytäliinahan on ihan täydellinen kangas kellohameeksi! Kukkahame oli sen verran pirteä näky, että Harjun tila antoi hänelle lahjaksi auringonkukan. Kiitos!

Satu oli pukeutunut, vuodenajan huomioiden, Boreuksen syksyiseen siilineuleeseen ja tähän sopiviin vaatteisiin ja asusteisiin. Kovan sateen keskellä villasta valmistettu neule ei ollut se ihan paras idea. Jos Satulla ei olisi ollut sateenvarjoa, niin ehkä hänestäkin olisi huopunut omena.

Jos kaipaa markkinatunnelmaa, niin viikonloppuna 29.-30.11.2025 järjestetään perinteiset Taideruukin joulumarkkinat Kuusankoskella! Allekirjoittaneet ovat siellä tekemässä lahjapaketteja. Noin viikon kuluttua siitä 7.12. sunnuntaina pidämme pukeutumisharrastajien joulumiitin niin ikään Taideruukissa ja aiheesta voi lukea lisää edellisestä päivityksestä.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Ryoma

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä! Tämän päivän päivityksessä pääsemme vihdoinkin tutustumaan Ryomaan!

Tarina saa alkunsa kesäkuussa. Olimme kiertelemässä Kouvolan kirpputoreja. Ekomaassa huomasin kassojen edessä vitriinissä ison laatikon ja siellä nuken. Tuollaista en olekaan nähnyt vuosiin: Aasialainen pallonivelnukke! Joku pitkäaikainen harrastaja osaa kertoa nukkejen historiasta paremmin. Me muistamme lähinnä vain sen, että 2010 vuoden ympärillä aasialaisia pallonivelnukkeja ihailtiin, omistettiin ja esiteltiin. Kyllä niitä varmasti nykyäänkin omistetaan ja ihaillaan, mutta esittely… 2010 tuntui, että joka toisella oli pallonivelnukke ja ne näkyivät kaikkialla! Nyt emme enää muista milloin viimeksi kukaan olisi kertonut omistavansa vastaavan esineen saatikka ottaneen valokuvia siitä. Joten, minun silmissäni laatikossa makaava nukke oli muinaismuisto, ja juuri siksi niin kiinnostava.

Kesäkuussa olin sellaisessa tilanteessa, että kaikki käsityöharrastukseni olivat muuttuneet työksi. Kaikki, mikä kulki ompelukoneeni läpi, oli myynnissä. Luonnollisesti tämä alkoi nakertamaan, ja minua suositeltiin hankkimaan harrastus eikä tuoteideoita. Katselin pallonivelnukkea ja ajattelin, että koska se iso, sille olisi helppo ommella vaatteita. Ei menisi näpertämiseksi. Ja nuken vaatteita minä en vielä toistaiseksi myy.

Ja näin nukke lähti minun ja siskoni mukaan! Nimesimme hänet Getter Robo -sarjan päähenkilön Ryoma Nagaren mukaan. Ryoma on kiinalaisen Angel of Dream -valmistajan nukke. Ryoman päässä on AOD-merkintä ja hän tuli Angel of Dreamin laatikossa sertifikaatin kanssa. Olettaisimme, että Ryoma on hartsia (eng. resin), eli juuri sitä materiaalia, mistä yleensä vastaavat nuket valmistetaan. Päättelisimme tämän siitä, että Ryoma on kellastunut. Ja koska nukke on kellastunut, olettaisimme, että Ryoma on vanha. Tätä väittämää tukee se, että hänessä on vuosien aikana syntyneitä kolhuja ja kulumia. Me emme välitä Ryoman epätäydellisyyksistä. Kiinnyimme häneen ensisilmäyksellä ja naarmut rakentavat luonnetta! On epärealistista ostaa käytetty esine kierrätyksestä ja vaatia, että sen pitäisi olla uudenveroinen. Uusi tai käytettynä ostettu, keräilynukeissa on huolehtimista ja huomioitavaa, ja ne eivät ole leluja! Koska meillä ei ole kokemusta pallonivelnukeista, Ryoma on sopiva tasoisillemme uusille nukkeharrastajille. Tietoa nukeista ja niiden ylläpidosta on saatavilla sekä suomeksi että englanniksi internetistä.

Yksi Ryoman kaltaisten nukkejen ominaisuuksista on niiden paino. Herkästä olemuksesta huolimatta keho on tukevaa tekoa ja hartsi raskas materiaali. Täysin puettu Ryoma painaa 1,830 kg, eli melkein kaksi kiloa! Vertailun vuoksi Barbie painaa noin 135 grammaa, iso Lalaloopsy 400 grammaa ja isokokoinen pehmolelu 700 grammaa. Ryoma on painavampi kuin pari kenkiä.

Pallonivelnukkejen (eng. ball-jointed doll eli BJD) monipuoliset liikeradat ovat mahdollisia nivelten rakenteiden ja nukkejen sisällä kulkevien kuminauhojen ansiosta. Tämä mahdollistaa myös sen, että nuken voi purkaa ja kehoa kustomoida! Hartsille sopivilla maaleilla nuken kasvot tai koko vartalon voi maalata uudestaan. Aiommeko me maalata Ryoman uudestaan? Ehkä joskus. Ryoma on rauhallisesti etenevä projekti. Koska selvästi on kyse keräilyesineistä, hinta on sen mukainen. Uusi 62 cm AOD nuken keho ilman päätä maksaa noin 200 euroa, valmiiksi maalattu kokonainen keho 300 euroa. Tilauksen yhteydessä nuken ihon sävyn voi päättää ja lisämaksusta kasvot sävytetään. Katsoin hinnat Alice's Collections kotisivulta. Siihen päälle vaatteita ja peruukki. Näin ollen nuken näpertäminen itse ei ole pakollinen osa harrastusta, koska paljon osia myydään valmiinakin. Nukkeja myydään myös eri koossa alle 20 cm mittaisista jopa 90 cm pitkiin.

Kustomoinnista puheenollen, nuken persoonan ja tarinan saa tietenkin kehitellä itse! Vaikka me kaksi olemme hyvin luovia, Ryomalla ei ole mitään erityisen jännittävää taustatarinaa.  Nuken keho on miehen (se selviää jalkoväliin kurkkaamalla) ja käsittelemme Ryomaa miespuolisena hahmona. Luonteeltaan Ryoma on rauhallinen, varautunut ja tylyn rehellinen, mutta kyllä hänkin osaa heittäytyä naurettavan dramaattiseksi. Ryoma harrastaa käsitöitä, mutta on huono niissä. Voisimmekin sanoa, että hän on minun ja Satun vastakohta. Ryoman lempiväri on violetti ja hän kiintyy hänelle annettuihin esineisiin, kuten violettiin nalleen Tinky-Winky (lempinimeltänsä Stinky, haisuli) ja Muumimuki kokoelmaansa. Myös Ryomalla itsellään on nukke, Orvokki nimeltään. Vaikka teemme Ryomalle hienoja vaatteita ja peruukkeja, hän viihtyy parhaiten alasti laatikossaan ja katselee mielellään itseään pienempiä asioita, kuten nukkekoteja ja pienoismalleja.

Ja tästä pääsemme siihen, mikä ei vielä toistaiseksi ole myynnissä: Vaatteiden ompelu nukelle. Ensimmäinen asia, mitä ompelin Ryomalle, on kalsarit.

Kalsarit Stinkyn päällä

Seuraavaksi ompelin hänelle yukatan hyrrillä kuvioidusta kankaasta. Miksi yukatan, niin se on helppo vaate kaavoittaa ja ommella. Toistaiseksi vaikein asia on kengät. Kun ostimme Ryoman, hänen mukanansa tuli pari peruukkia, lasisilmiä ja pino vaatteita – mutta ei kenkiä. Kaikeksi onneksi Ryoman varpaiden välissä on pieni kolo, eli hänelle saa varvassandaalit jalkaan! En sano, että puusta sandaalien teko on lastenleikkiä, mutta nopeammin ne pyöräyttää valmiiksi kuin parin maihinnousukenkiä.

Ryoman sandaalit ja niiden säilytysarkku

Oli malli sitten ihminen tai nukke, vaatteiden valmistuksessa on samat vaiheet:

- Suunnittelu – jos kyseessä on asukokonaisuus, täytyy suunnitella kaikki puvun osat, myös ne kengät. Itse haen ideoita mm. Pinterestistä.

- Yksityiskohdat. Millä tavalla nuken vaatekappale näyttää vaatteelta eikä vain pieneltä palalta kangasta? Onko se tikkaukset, taskut, painokuvio tai jokin koriste?

- Materiaalien valinta. Kuviollisissa kankaissa kannattaa huomioida printin koko ja sijoittelu. Huomautuksena, että pieni tilkku kangasta ei riitä 60 cm nukelle. Jos aikoo tehdä yukatan taitteella, kangasta tarvitaan 1 m. 50 cm etupuolelle ja 50 cm selän puolelle. Noin 40 cm kangasta saa housut.

- Rakenteet ja ompeluratkaisut. Miten vaate puetaan ja suljetaan? Nukkekoon vetoketjut ovat nimittäin aika harvinaisia. Vaatteen ompeleminen nuken päälle ei ole nyt ratkaisu. Mikä on ompelujärjestys, jotta pieni paita valmistuu helposti? Tarvitseeko se vuorituksen tai jonkinlaisen alavaran siistimmän lopputuloksen aikaansaamiseksi?

Pallonivelnukeilta saa kädet ja jalkaterät irti. Näin keholle voi ujuttaa esimerkiksi paitoja, joiden hihansuut on kapeat. Täytyy vain huolehtia, ettei kuminauha pääse karkaamaan.

- Kaavoitus. Tässä kohdassa vaatealan tutkinto auttaa paljon: Ymmärrät, miltä toimiva kaava näyttää, ja tunnistat istuvuusongelmat sekä osaat korjata ne. Onneksi nukeille voi tehdä hienoja vaatteita yksinkertaisillakin kaavoilla, kuten juuri yukatan tai kellohameen. Sovitusversio on todella suositeltava.

- Ja sitten se ompelu. Jos aikoo huolitella vaatekappaleen, saumuriin voi laittaa vain kolme lankaa ja säätää tikin kapeaksi. Omien havaintojeni perusteella saumavarat kannattaa silittää auki jotta saumakohdasta saa mahdollisimman litteän.

- Ja lopuksi viimeistely! Ryoman vaatteissa on neppari siellä sun täällä pitämässä vaatekappaleet halutuilla paikoillaan. Korut tuovat mukavaa runsautta asukokonaisuuteen, ja pienistä koriste-esineistä saa nukeille asusteita ja rekvisiittaa. Esimerkiksi pieni kukkaro on 60 cm nukelle oikein näppärä laukku!

Kesäkuusta tähän hetkeen mennessä Ryoma on saanut kaksi asukokonaisuutta ja yhden Satun valmistaman peruukin. Olemme ostaneet hänelle kierrätyksestä rekvisiittaa, ja valmistelemme nukelle pientä nurkkausta kodiksi. Etenkin pikkuiset arkut ja laatikot ovat näppäriä, koska niihin voi säilöä tyylikkäästi kenkiä ja koruja. Lokakuun alussa kävin valokuvaamassa Ryoman yukatan. Yleensä Satu laittaa Ryoman hiukset. Minä yritin ja sain hänet näyttämään Mörrimöykyltä.

Säät kylmenevät ja kohta ulkona valokuvaaminen menee hankalaksi lähinnä siitä syystä, että sormet jäätyy. Tämä pakotti minut takomaan Ryoman toisen asukokonaisuuden valmiiksi, jotta ehtisin valokuvata sen ennen talvea. Tämä puku on näkynyt blogissa pari kertaa. Kuitenkin totuus on, että vihasin asun hihoja! Tein Ryomalle yläosan peruskaavan, ja sen avulla punaisen pussihihaisen paidan korvaamaan nykyiset hihat. Lopputulos näyttää paljon paremmalta! Asukuvausta varten vaihdoin Ryomalle keltaiset silmät ja tällä kertaa Satu sai tehdä kampauksen.

Jos sinua kiinnostaa videot Ryoman vaatteiden valmistuksesta yms. niitä näkee parhaiten Instagramistamme Helmiä ja ketjuja. Ryoman elämäntarina on tallennettu kohokohtiin.

Terveisin,

Päivi