UruharaFC cosplay

torstai 29. toukokuuta 2025

Taideruukin pääsiäinen ja helmikorupaja

Hei ja tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Huhtikuussa Kuusankoskella tapahtui jälleen, kun Taideruukissa järjestettiin koko perheen pääsiäistapahtuma pitkäperjantaina 18.4.2025. Osallistuimme samaiseen tapahtumaan myös viime vuonna, jolloin avustin virpomavitsapajassa. Kuitenkin pitkäperjantai oli siinä vaiheessa pääsiäistä, että virpomiset oli jo ehditty virpoa. Näin ollen meitä pyydettiin Taideruukkiin pitämään (ajatonta) helmikorupajaa. Olin maaliskuussa järjestänyt onnistuneesti samanlaisen pajan Chibiconissa ja kaikki tarvikkeet oli valmiina, joten Taideruukki kutsuu!


Helpottaaksemme pajapäiväämme, torstai-iltana kävimme jo etukäteen  jättämässä kaikki pajatarvikkeet Taideruukille. Perjantaina ei sitten olisi niin kova kiire päästä Taideruukille pajaa kokoamaan. Huolimatta siitä, että Pääsiäistapahtuman ovet aukesivat kävijöille vasta 12:00, olimme paikalla hyvissä ajoin ottamassa valokuvia ja viimeistelemässä pajaa. Olimme molemmat pukeutuneet teemaan sopivasti:



Minulla oli, juhlapyhän mukaisesti, pääsiäismunien kuvilla koristeltu liivi. Talvella olimme löytäneet Eurokankaasta pupukuvioisen kankaan, josta Päivi ompeli liivin kaveriksi hameen ja puhelinpussin. Koska olin pitämässä helmipajaa, tein itselleni asukokonaisuuteen sopivia koruja. Monissa niistä lukee joko "easter egg" (pääsiäismuna) tai "easter bunny" (pääsiäispupu). Koska aakkoshelmissä ei ollut Ä-kirjainta, niin en voinut kirjoittaa "pääsiäinen".



Omien sanojensa mukaan Päivi oli pääsiäisnoita. Hän oli pukeutunut Lahden Pelastusarmeijan kirppikseltä ostamaansa violettiin vintagepukuun. Siihen kuuluu pitkä hame ja paita. Näiden päälle Päivi valitsi värikkään ja kiiltävän liivin sekä samaa sarjaa olevan takin. Kokonaisuuden viimeistelee kultaiset yksityiskohdat, helmikorut ja violetti meikkaus. Kasvojen sivussa hänellä on käärmettä esittävä siirtotatuointi.




Tasan puolilta päivin ensimmäiset kävijät saapuivat innokkaina sisään - ei tosin helmikorupajan takia, vaan koska Taideruukissa oli käynnissä pääsiäismunajahti. Tässä ohjelmanumerossa piti etsiä mustavalkoinen kuva pääsiäismunasta. Niitä oli jemmattu Taideruukin yleisiin tiloihin. Jos kuvan löysi, se piti värittää. Kun väritetyn kuvan palautti, palkkioksi annettiin oikea suklaamuna! Hyvää mieltä, aarteenetsintää ja taloon tutustumista. 


Kun suklaannälkä oli tyydytetty, saapuivat kävijät helmikorupajaan. Pajamme sijaitsi 1. kerroksen aulassa ja oli kävijöille ilmainen. Jokainen kävijä sai tehdä yhden helmityön. Välttääksemme valinnan vaikeutta, olimme jo ennalta päättäneet, että tämä yksi helmityö olisi joko rannekoru tai avaimenperä. Koimme tämän helpottavan etenkin pienien lapsien työskentelyä, koska esimerkiksi avaimenperä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vain lukko ja pätkä kuminauhaa, mihin saattoi pujotella mieleisiään helmiä pötköksi.


Ensimmäiseksi saapuessaan pajaan kaikkien lukutaitoisten kuului lukea yksinkertaiset pajaohjeet ja desinfioida kätensä. Tämän jälkeen he saivat päättää tekevätkö rannekorun vai avaimenperän. Tasapuolisuuden nimeen kuminauha oli saman pituinen molemmissa töissä ja tämä oli leikattu jo valmiiksi kaikille. Kävijöille annettiin pieni muovikippo, johon kerätä helmet, sekä pääsiäismunaa esittävä tarra. Tarrojen avulla laskin kävijöitä ja pidin huolta siitä, ettei pajassa käyty kahta kertaa. Tämän jälkeen pääsi helmipöydän äärelle keräämään helmiä muovikippoonsa. Vieressä oli työpajapöydät, joihin istuttiin pujottelemaan helmityö.

Mainoskuvassa näkyi esimerkit avaimenperästä ja rannekorusta

Kun helmikorupaja lähti käyntiin, niin se todellakin oli käynnissä! Pajaan oli usein enemmän tulijoita kuin mitä pöytiä ja tuoleja riitti. Tästä syystä välillä kävijöitä täytyi pyytää odottamaan, että työtilaa vapautuu. Onneksi Taideruukki on iso paikka täynnä nähtävää ja koettavaa. Kävijät saattoivat piipahtaa puodeissa ja näyttelyissä odotellessaan pajapaikkojen vapautumista. Tämän lisäksi aulassa tehtiin ilmapalloeläimiä, ja monesti pajaan tuli tilaa sillä aikaa kun kävi hakemassa pallokaverin. Kun kävijöitä on paljon, minä en ehdi tehdä muuta kuin olla pajaohjaajana. Hyvä, että Päivi oli apunani, sillä yksinään pajan ohjaaminen... ei olisi ollut mahdotonta, mutta hyvin vaikeaa. Päivi ohjasi kävijät pajaan ja minä ohjasin työskentelyä. Pahimman alkuruuhkan jälkeen ehti pitämään pienen kahvitauonkin.

Tauko työn lomassa parantaa työturvallisuutta

Yleisesti ottaen pajatyöskentely oli, ruuhkasta huolimatta,  hyvin rauhallista. Helmikipot eivät olleet kertaakaan lattialla, kukaan ei saanut itkupotkuraivaria ja pajatarvikkeita ei yritetty varastaa. Tarjosimme aikuisillekin mahdollisuuden pujotella helmityön, ja ilahduttavan moni tarttui tähän tilaisuuteen! Kaikista suosituimmat helmet oli aakkoshelmiä ja kaikenlaisia hauskoja tekstejä näki kirjoitettavan päivän aikana. Tarjolla oli myös sellaisia helmiä, joista en itse niin tykkää, mutta lapset rakastivat laittaa niitä töihinsä! Yleisesti ottaen helmikorupajani sai paljon kiitosta sen monipuolisesta helmivalikoimasta.


Paja oli merkitty päättymään 15, mutta virallisesti tämä tarkoittaa sitä, ettei uusia pajalaisia oteta enää 15 jälkeen. Kello 15 - 16 välissä kävi enää vain muutama henkilö tekemässä helmikorun. Kaikessa rauhassa pakkailin helmet takaisin purkkeihinsa. Mikäli joku miettii, että miten minä kuljetan kaikki pajatarvikkeet, niin vetolaukussa. Pakkauksen lomassa huomasin, että joku oli unohtanut vaaleanpunaisen ilmapallokoiransa aulaan. Koska kävijöitä ei enää ollut Taideruukissa, päätin adoptoida koiran meille ja sen nimeksi tuli Pipi.

Vuh

Kiitos kaikille helmikorupajan kävijöille ja Taideruukille!
Seuraavan kerran helmitöitä tehdään Animeconissa Jyväskylässä!

Terveisin,
Satu

perjantai 16. toukokuuta 2025

Keväinen Tampere ja kaikenlaista sattuu

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!


Hyvää toukokuuta! Blogin vauhdikkaasti alkanut päivitystahti on päässyt hidastumaan vuoden 2025 edetessä. Kuten edellisessä postauksessa kerrottiin, maaliskuun alussa siskoni Satu kaatui polkupyörällä ja sai kaksi hiusmurtumaa jalkateräänsä. Liikkuminen rajoittui eikä silloin matkustella tai oteta asukuvia. Kuitenkin, maaliskuun lähestyessä loppua oli jälleen aika perinteiselle Tampere Kuplii -tapahtumalle. Satun jalka oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että sillä pystyi kävelemään tukevapohjaisella kengällä. Siispä lauantaina 29.3. matkustimme ”Manseen” käydäksemme Kupliissa ja kiertääksemme pari suosikki kauppaamme Tampereella.

Alun perin meitä oli lähdössä kolme henkilöä täältä Kouvolasta. Kuitenkin lauantaina aamulla kolmas henkilö joutui perumaan tulonsa. Näin ollen minä ja Satu nousimme junaan kahdestaan. Mitä lähemmäs Tamperetta pääsimme, sitä enemmän junan vaunuissa istui selvästi Kupliiseen menossa olevaa porukkaa. Tietoisesti olimme itse jättäneet cosplay yms. rooliasut matkasta ja pukeutuneet niin, että päivän vaatetuksessa olisi helppo matkustaa ja liikkua kaupungilla. Myöhemmin tulette huomaamaan, että tämä oli todella fiksu valinta.

Olimme Tampereella noin kello 10 ja heti ensimmäiseksi menimme kauppakeskus Tullintoriin. Viime vuoden elokuussa sinne avattiin myymälä Vanity Case, joka kuvailee valikoimaansa sanoilla ”retrohenkisiä vaatteita kaikenkokoisille naisille sekä asuihin sopivia kenkiä”. Meille Vanity Case on tuttu myös nimellä Wannabe ja blogin todella pitkäaikaiset seuraajat saattavat muistaa Wannaben Savonlinnasta! Joten vierailu Vanity Casessa ei ollut pelkästään ihania vaatteita, vaan ennen kaikkea vanhojen tuttujen moikkaamista. Ja ostin sieltä parin kenkiä ja Satu osti kaksi paitaa.




Vanity Casesta menimme kerrosta alemmas East Asia Martiin syömään. Lounaaksi currya, riisipalloja ja melonisoodaa.


Kello oli noin 11.30 kun lähestyimme Tampere-taloa. Sitten tapahtui jotakin: Maihinnousukenkäni solki hajosi – taas. Pahaenteistä… Tampere-talon ulkopuolella kiemurteli ainakin 100 metrin jono. Näpäytin somen auki ja Tampere Kupliin Instagramissa luki ”Pahoittelemme ruuhkaa! Festarialue on ruuhkautunut suuren kävijämäärän vuoksi, varauduttehan jonottamaan. Ilmoitamme tilanteen muutoksista.”


Tampere Kuplii kuvailee itseään ”hyvän mielen sarjakuvafestivaaliksi, joka on tarkoitettu kaikille sarjakuvista kiinnostuneille.” Tapahtuma kestää useamman päivän ajan, eli Tampere-talo viikonlopun lisäksi myös arkipäivinä on erilaista ohjelmaa, mm. perjantaina Sampolan kirjastossa jaettiin vuoden 2025 Sarjakuva-Finlandia-palkinto. Tampere Kuplii on pääsymaksuton tapahtuma ja tämä on varmasti osasyy sille, miksi tulijoita on niin paljon. Tapahtuman tiedotuksen mukaan 2025 kävijöitä oli huikeat 24 782 kpl. Tämä on noin 1580 kpl enemmän kuin vuonna 2023, kun viimeksi vierailimme Kupliissa. Mainittakoon nyt kuitenkin, ettei Tampere Kuplii 2025 ole Suomen ensimmäinen Jonocon. Esimerkiksi vuonna 2019 Kouvolan Kumakumaconiin täytyi jonottaa, koska pääsymaksuttomaan ja -liputtomaan tapahtumaan tuli enemmän kävijöitä kuin mitä pienelle tapahtumapaikalle pystyttiin ottamaan sisään.

Tampereella on parempaakin tekemistä kuin jonottaminen, joten lähdimme valokuvaamaan ja kiertelemään kauppoja. Jos te henkilöt, ketkä tapasimme junassa matkalla Tampereelle, luette tätä postausta, niin näin siinä kävi. Emme päässeet tekemään mitään niistä asioista, joita kerroimme teille aikovamme Kupliissa tehdä. Mainittakoon, että yleensä nämä asiat on "Täydennän Action Force / G.I.Joe -sarjakuvakokoelmaani". 




Tampereella olin pukeutunut Kouvolan iCaresta ostamiini tummansinisiin nahkahousuihin ja ”the union jack” -slipoveriin. Slipoveri oli lasten neule. Ostin sen kierrätyksestä ja leikkasin minulle liian pienet hihat pois. Lipputeema jatkui sujuvasti laukkuuni. Valitsin tarkoituksella ison laukun, jotta kaikki uudet Action Force sarjakuvani ostokseni mahtuisivat sinne. Sen jälkeen, kun olin koko päivän ajan raahannut olkalaukkua mukanani, toivoin hartaasti, että olisin sittenkin valinnut minkä tahansa repun!





Tietoisena maaliskuun viileästä säästä, Satu halusi panostaa ulkovaatteisiin ja näin ollen hänen asukokonaisuutensa rakentui Von Aidainderin Baby Dinosaur -takin ympärille. Kyseinen takki oli ollut myynnissä vuosien ajan ja koska kukaan ei sitä ostanut, Satu päätti lunastaa takin itsellensä. Itse asiassa niin paita, hame kuin jopa laukutkin ovat kaikki minun ompelemiani! Tämä kertoo jotakin siitä, kuinka ”helppoa” Suomesta on saada pastellinvärisiä vaatteita.




Kävimme Ratinan ostoskeskuksessa ostamassa teetä ja askartelutarvikkeita, sekä katselemassa lelukaupan valikoimaa. Viereisessä Koskikeskuksessa oli iCaren second hand -myymälä. Noin kello 14.30 palasimme Tampere-talolle toiveikkaina lyhyemmästä jonosta. Ähäkutti, se oli entistäkin pidempi! Hylkäsimme haaveet Kupliista ja jatkoimme seikkailuamme Tampereella. Onneksi sää oli aurinkoinen ja tuulesta huolimatta lämmin. Muuten jonosta olisi saattanut kuulua äänekkäämpää kiukkuista mutinaa. Kuinkakohan ahdasta oli sisätiloissa. Täytyiköhän sielläkin jonottaa kaikkialle? Jalkansa takia Satu käveli ontuen ja hitaasti, miksi tunnit täytyi käyttää tehokkaasti. Siirtymisiin meni puolet enemmän aikaa. Mitäköhän jalkapöytä olisi tykännyt jonossa seisomisesta? Seuraavaksi suuntana oli Hämeenkadun ja Kuninkaankadun second hand -myymälät. Tampereen keskustassa oli tunnelmaa, koska alue- ja kuntavaalien äänestyspäivä lähestyi ja ehdokkaat markkinoivat aktiivisesti itseään Keskustorilla.


Kello viiden aikaan iltapäivästä Satu mateli eteenpäin etanan vauhdilla. Vietettyänsä monta viikkoa kävelyä vältellen, molemmat koivet väsyivät ennätysnopeasti ja särkyä tuntui jopa sellaisissa kohdissa, mitkä olivat säilyneet kaatumisen jälkeen vammoitta. Näin toukokuussa, kun viimeistelen tätä artikkelia julkaisua varten, voin kertoa Satun jalan olevan kunnossa. Tampereella liikkuminen ei vahingoittanut jalkaa millään tavalla. Päästyämme juna-asemalla saimme tietää Tampere Kupliin jonotustilanteen helpottaneen, mutta Satun terveyden huomioiden ei ollut enää mitään toivoa pääsystä Tampere-talolle. Istuimme asemalla syömässä ja odottamassa junaa, joka veisi meidät takaisin Kouvolaan.

Yleensä kun jotakin poikkeuksellista tapahtuu, minulla on tapana sanoa ”Ainakin tästä saa hauskan jutun blogiin”. En tiedä onko hauska juttu matkustaa 300 km tapahtumaan, johon ei sitten kuitenkaan osallistu. En voi kirjoittaa ”johon ei pääse”, koska Kupliiseen olisi kyllä päässyt jos olisi jonottanut. Paluumatkaa helpotti hyvä matkaseura. Junassa vaihdoimme kuulumisia kavereiden kanssa, ketkä meidän piti tavata Kupliissa. He olivat olleet sitkeämpiä jonottajia kuin me kaksi ja päässeet sisälle tapahtumaan.

Kaikesta huolimatta huonomminkin olisi voinut käydä. Päivä oli kaunis, tapasimme tuttuja ja teimme ostoksia Tampereen keskustassa aina kotiinpaluuseen asti. Seuraava conireissu onkin sitten Pasilassa Comic Con, sitä postausta odotellessa!

Jos pidit tästä postauksesta, haluat ehkä myös lukea:

Terveisin,
Päivi