Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!
Tämän päivän päivityksessä kilpailemme Espanjassa
International Cosplay League finaaleissa!
 |
| Valokuva: Phoenix Orange |
Tämä on neljästä osasta koostuva päivityssarja ja kolmannessa osassa pääsemme itse asiaan, eli finaalikilpailuun! Ennen tätä postausta sinun kannattaa lukea kaksi aikaisempaa osaa. Osa yksi löytyy tästä linkistä ja osa kaksi tästä linkistä.
KOHTI FINAALEJA
Lauantai 21.9.2024 oli the day, finaalipäivä! Tähän oli valmistauduttu se noin 130 päivää. Ylikierroksilla hereille, aamiaiselle ja kulmakarvat naamaan. Kello 10 linja-autot lähtivät hotellilta kohti IFEMA Madridia ja Japan Weekend -tapahtumaa. Osa kisaajista oli jo täysissä cosplaypukeissa, osalla oli vasta meikkiä ja peruukki. Me säästimme asujen pukemisen ja osan meikkaamisesta tapahtumapaikalle, koska tuomarointimme oli vasta iltapäivällä. Se, kuinka valmiina on lähtiessään hotellilta, on jokaisen cosplayaajan henkilökohtainen valinta. Organisaatio ei vaadi muuta kuin, että kilpailijat ovat täysissä pukeissa 15 minuuttia ennen omaa tuomarointivuoroaan.
Olimme saaneet tietää tuomarointien aikataulut ja esiintymisjärjestyksen etukäteen. Suomi oli joukkue numero seitsemän, mutta lavalle nousimme numerolla yhdeksän. Lauantaina ensimmäiseksi tuomaroitiin solo-kilpailijat klo 11.30 alkaen, numerojärjestyksessä. Tuomaroinnit alkoi aika nopeasti, joten ei yhtään ihme, että osa cosplayaajista oli valmiina jo hotellilla Tämän jälkeen klo 14 alkaisi duo-kilpailijoiden tuomarointi. Meidän kahden tuomarointi oli klo 15. Tuomarointijärjestykseen vaikutti kilpailijoiden omat arviot siitä, kuinka kauan aikaa menee saada itsensä valmiiksi. Oli mukavaa, että cosplayaajat pystyivät itse vaikuttamaan tuomarointijärjestykseen. Miksi lavalle mentiin eri järjestyksessä, niin ensimmäinen esiintyjä arvottiin ja loput laitettiin sellaiseen järjestykseen, että kaksi samankaltaista näytöstä (esim. komediaa sisältävät näytökset) ei olisi peräkkäin. Millainen tyylilaji meidän näytöksellemme annettiin, sitä emme tiedä.
Lauantaina ajelimme ylimääräisen kierroksen tapahtuma-alueen ympäri. Linja-autoja ei jostakin syystä päästetty backstagen oville, ja ne ajoivat… IFEMAn pääportille? Emme ole varmoja, mutta se ei varmasti ollut paras ovi ICL-kisaajille. Pihalla käveli satoja Japan Weekendin kävijöitä ja sisäänpääsyllä oli varmasti ruuhkaa. Toisesta linja-autosta ehtivät matkustajat purkua ulos asti ihmettelemään ennen kuin heidät hätistettiin takaisin. Autot ajoivat uudestaan backstagen porteille, ja onneksi tällä kertaa ne päästettiin alueelle ja kisaajat saatiin oikeista ovista sisään aloittelemaan päiväänsä. Koska tällaista tapahtuu, niin ei kannata tehdä itselleen luotettavaa minuuttiaikataulua. Hotellilta tapahtuma-alueelle on noin 15 minuutin ajomatka. Linja-autokyyteihin ei ole pakko osallistua, mutta jos aikoo matkustaa omilla aikatauluilla, täytyy varautua maksamaan taksimatkat itse.
VALMISTAUTUMINEN
ICL-backstage on tila tavaroiden ja itsensä säilyttämistä varten. Se ei ole ihanteellinen meikkaamiseen tai pukemiseen, mutta silti suurin osa kilpailijoista meikkaa ja pukee siellä omissa ruuduissaan. Tapahtuma-alueella on pukuhuoneet, mutta me emme käyneet niissä. Tästä syystä emme osaa sanoa millaisia ne ovat. Perjantaina kaikille pakollinen tutustuminen pukuhuoneisiin, greenroomiin, vessoihin, lavaan, tuomarointitilaan ja ruokapaikkaan yms. olisi hyvä lisä ohjelmaan.
Koska backstagella ei ollut vaaterekkejä, ripustimme pukumme kangasseiniin. Siellä ei ollut myöskään henkilökohtaisia pöytiä tai peilejä. Ainoat pari pöytää olivat elintarvikkeita varten ja pukeutumispeilit kaikkien kilpailijoiden yhteiseen käyttöön. Kuitenkin jokaiseen ruutuun tuotiin muutama tuoli ja saimme pullollisen vettä per kilpailija. Virvokkeita ja naposteltavaa oli saatavilla ainakin vielä aamulla. Nekolii, espanjalainen avustajamme, oli paikalla koko ajan. Jos tämä on epäselvää, niin Espanjan nimittämät avustajat toimivat vain tapahtumapaikalla, eivät hotellissa tai kuljetuksissa.
Backstagen valaistus menettelee, mutta meteli on kova. Lava on vain kymmenien metrien päässä ja sillä on koko ajan ohjelmaa. Jos kaipaa rauhaa, kunnon valaistusta ja isoa peiliä pukeutumista ja meikkaamista varten, kannattaa tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi jo hotellilla. Valo-ongelmaan auttaisi pienet, rautakaupasta saatavat akkukäyttöiset valot.
 |
Valokuvassa näkyy, että meidän kosmetiikat olivat messuhallin lattialla. Tätä on ihmetelty jälkikäteen täällä Suomessa. Pöytien puutteessa levitimme maahan pukupusseja (niitähän oli meillä miljoona mukana), pyyhimme ne desinfiointiliinoilla, ja laitoimme tavarat siihen päälle. Ainoa pöytämme oli iso matkalaukku. Myös beyblade areenan päälle pystyi pinoamaan pukujen osia. Kun oli omat meikkipeilit mukana, siinä pärjäsi ihan hyvin ja rauhassa teimme meikin loppuun. Ainoastaan silloin, kun Päivin piti saada hampaat maalattua mustalla hammaslakalla (hänen hahmollansa on sahalaitaiset hampaat), hän meni läheiseen vessaan paremman valon ja peilin äärelle. Naisten vessa oli heti kulman takana. Sinne oli harvoin pitkä jono ja tila oli todella siisti. Kuitenkin käsipapereita vessasta ei saa ja siksi pari pientä pyyhettä meikkien joukkoon on näppärä lisä.
Näin myöhemmin olemme valokuvista huomanneet, että kun asetuimme kangasseinän viereen, itse asiassa olimme ruutumme ulkopuolella.
PUKUJEN ESITTELY
Yleensä coniraporteissa emme avaa aihevalintamme juonta tai hahmoja, mutta teemme nyt poikkeuksen. International Cosplay League finaaleissa kilpailimme hahmoilla Silas Karlisle (Päivi) ja Rantaro Kiyama (Satu) sarjasta Beyblade Burst Evolution.
Beiburēdo on Japanista lähtöisin oleva hyrräpeli. Aiheesta on julkaistu leluja ja pelejä, sekä sarjakuvia ja piirrosanimaatioita vuodesta 1999 lähtien (1999 ensimmäinen sarjakuva, 2001 ensimmäinen anime). Suomessa aihe tunnetaan nimellä Beyblade.
Beyblade Burst (2016) on kiekkouniversumin kolmas sukupolvi. Aikaisempien edeltäjiensä tavoin se perustuu beyblade-kiekoilla pelattavaan peliin. Hyrriä muistuttavat kiekot laukaistaan pyörimään areenalle ja voittaja on hän, kenen hyrrä pyörii viimeisenä. Vastustajan kiekko pyritään tönimään pois areenalta tai saamaan se pysähtymään. Näkyvin kolmannen sukupolven erikoisuuksista on kiekkojen hajoaminen kolmeen osaan kovan iskun voimasta, burst.
Olemme pyörineet hyrräuniversumissa vuodesta 2004 lähtien ja siksi on tyypillistä nähdä meidät cosplayaamassa Beybladen eri tuotantokausia. Cosplayaamme Rantaroa ja Silasta, koska hahmot ovat miellyttäviä, tarinan kannalta hyvin toimivia henkilöitä, ja fyysisten piirteidensä puolesta he sopivat meille ihan hyvin.
 |
| Valokuva: Axel Clergeau |
Satu oli pukeutunut hahmoksi Rantaro Kiyama (hahmo vaaleilla hiuksilla). Rantaro on kotoisin Japanista ja tarinassa häntä kutsutaan lempinimellä Head Honcho/Honcho. Rantaro on eräänlainen isovelihahmo: hän näyttää muita kypsemmältä ja jossain kohdissa tarinaa käyttäytyy muita kypsemmin. Rantaro on hyvä pelaaja, mutta välillä liian itsevarma omista kyvyistänsä ja tämä ajaa Rantaron erilaisiin tiukkoihin tilanteisiin. Hahmo on hyvin oikeudentajuinen ja hieno ystävä tarinan päähenkilölle. Tarinan toisessa tuotantokaudessa Evolution, päähenkilö ja Rantaro pääsevät opiskelemaan beybladen pelaamista Espanjaan BC Solin akatemiaan.
Päivi oli pukeutunut hahmoksi Silas Karlisle (hahmo vihreillä hiuksilla). Itsevarmassa Silaksessa on kestämistä, koska hahmo todellakin tietää olevansa hyvä, ja siksi ylenkatsoo muita. Espanjassa ensiesiintymisensä tekevä Silas päätyy parin juonikuvion kautta opiskelemaan samaan kouluun Rantaron kanssa. Koulussa koetut haasteet saavat Silaksen arvioimaan taitojaan uudestaan ja kehittymään sekä pelaamisessa että sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Jos tätä postausta lukee joku, kuka ei vielä tiedä cosplaysta mitään, niin cosplaykilpailuissa asujen täytyy olla kilpailijoiden itsensä valmistamia. Meidän tapauksessamme puvut ovat Päivin kaavoittamia ja ompelemia, ja Satu on tehnyt ”kovat osat” eli propit (Silaksen vyönsolki, aurinkolasit, laukaisijat...) ja peruukkien muotoilun. Myös näytös on Satun kokoama. International Cosplay League -kilpailun säännöt voi lukea tästä linkistä.
Rantaron pukuun kuuluu poikien koulupukua muistuttava musta asu, punainen hihaton paita ja kengät. Rantaro pitää asun takkia harteillaan ja se pysyy kiinni paidassa neppareilla. Hahmolla on, toistaiseksi selittämätön tapa, laittaa kolme sarjakuvapokkaria housujensa kaulukseen pelaamisen ajaksi. Finaaleja varten piirsimme Adobe Illustratorilla sarjakuviin samanlaiset kannet kuin animessa ja tulostimme ne painotalossa sarjakuvien kantta vastaavalle paperille. Lopputuloksesta tuli aika hieno! Sarjakuvat on kiinnitetty koneruuveilla vyöhön, joka puetaan housujen alle. Puvussa on myös animesta tarkkaan kerättyjä yksityiskohtia, kuten se, että Rantarolla on valkoiset sukat.
Silaksen asuun kuuluu lyhythelmainen paita, liivi turkisreunuksella, housut, hansikkaat, aurinkolasit, vyö ja pitkävartiset saappaat. Saappaissa (ja myös Rantaron kengissä) on ”shoecoverit”, eli kengät on päällystetty keinonahalla ja näin niiden väriä ja muotoilua on onnistuttu muuttamaan samanlaiseksi lähdekuvan kanssa. Silaksen käsivarressa olevaa kuviota varten tilasimme leikkitatuointeja. Sellainen on paljon nopeampi ja helpompi kiinnittää kuin kuvion maalaaminen.
Sitten kysymys, mikä meiltä aina kysytään kun cosplayaamme Beybladea: Mikä on tuo juttu kädessänne? Se on laukaisija, eli se vimpain, millä kiekko saadaan pyörimään. Rantarolla ja Silaksella on molemmilla yksilölliset laukaisijat. Ne on Satun muotoilemat. Koska emme osaa rakentaa sitä varsinaista mekanismia, millä kiekko saadaan pyörimään (tai toimivia kiekkoja), laukaisijoiden pohjassa on kiinni leluosa. Narusta vetämällä tämä pyöräyttää kiekon liikkeelle. Laukaisijan ja kiekon lisäksi Rantaron pukuun kuuluu iso viuhka ja tikkari. Viuhkan kehikko on puuta, mutta paperin korvasimme kestävämmällä materiaalilla, eli kankaalla.
Tarinallisesti kilpailunäytöstämme voi pitää kahden jakson yhdistelmänä. Esitys kuvastaa Rantaron ja Silaksen koulussa tapahtuvaa välienselvittelyä. Näytöksemme puhe on sarjan yhdysvaltalaisesta versiosta. Vaikka kommenttiraita kuulostaa tasaiselta, todellisuudessa hahmojen vuoropuhelu on leikattu 13 eri jaksosta ja yhdistelty loogiseksi kokonaisuudeksi. Myös näytöksen musiikki ja taustavideo ovat suoraan piirrosanimaatiosta.
LÄHTEMINEN TUOMAROINTIIN
Vaikka tuomarointimme kellonaika oli selvä, sinne lähtemisen aika oli vähän epäselvä. Säännöissä sanotaan, että täysin valmiina täytyy olla puoli tuntia ennen tuomarointia, mutta viime hetken sähköposteissa sama aika oli 15 minuuttia. Onko tämä 15 minuuttia silloin kun lähdetään backstagelta vai 15 minuuttia tuomarointihuoneen oven takana? Jos aikatauluista ei voi olla 100 % varma, kannattaa olla valmiina vähintään se puoli tuntia aikaisemmin. Siinä vaiheessa, kun Nekolii ilmoitti, että tuomarointiaikamme lähestyy, Satu oli vielä vessassa laittamassa piilolinssejä. Vaikka varsinaista kiirettä ei ollut, kiireessä laitoimme asut päälle. Cosplaykilpailuissa jos jostakin et halua myöhästyä, niin se on tuomarointi! Ja pari minuuttia enemmän aikaa pukea ei enää muuta asusi yleisilmettä merkittävästi.
 |
| Kävelykatu ja sen molemmilla puolilla messuhallit. Kauempana näkyy aurinkosilta. |
Tuomarointi ei tapahtunut backstagen vieressä, vaan kävelymatka päässä. Messuhallin lävitse, kävelykadun poikki, ihmismassojen läpi, portaat ylös 2. kerrokseen ja siellä jonottamista varjoisalla ulkoparvella. Jos kapeaan porraskäytävään ei mahtunut puvussaan, ylös pääsi myös hissillä. Hissi oli siinä mielessä ihana, että se oli ainoa paikka, missä on peili. Jatkossa kannattaa antaa avustajalle mukaan korissa tai kassissa kaikki, mitä kuvittelisi tarvitsevansa: Vesipullo, kampa, peili, ripsiliima, puhelin, viuhka... Semifinaaleissa Satu pudotti laukaisijansa lattialle, koska hänellä oli niin paljon tavaroita käsissään. Virheestä viisaampana finaaleissa annoimme Rantaron viuhkan Nekoliille ja laitoimme kaikki muut propit laatikkoon. Laatikosta niitä oli helppo esitellä myös sitten tuomaroinnissa.
Mitä tulee täysin valmiina olemiseen, niin kilpailun säännöissä vaaditaan, että kilpailuasujen (ja näytöslavasteiden) täytyy olla täysin valmiita viimeistään Espanjaan saavuttaessa. Jos kilpailuasu/-asut on kesken, kilpailija/kilpailijat menettää käsityöpisteet. Tietenkin jos asut/propit/lavasteet ovat vaurioituneet matkan aikana, niitä saa korjata. Olettaisimme myös, että kokoaminen ei ole keskeneräisyyttä. Esimerkiksi proppi tai lavaste voi olla paloissa kuljettamista varten.
Koska jonottaminen tuomarointiin tapahtui ulkoparvella, siellä oli lämmintä. Päivi riisui Silaksen liivin heti, kun tunsi hikilänttien alkavan muodostua kainaloihinsa. Ajattelimme, että pääsemme tuomarointiin saman tien, mutta meidän edellämme olikin vielä yksi joukkue. Että jos jotakin ei ehtinyt rapsia kuntoon backstagella, tuomarointiin jonottaessa oli hyvin aikaa suoristaa paidankaulukset. Myös aikaa sille, että jotakin olisi unohtunut matkasta ja avustajan olisi täytynyt juosta hakemaan se, oli hyvin.
TUOMAROINTI
Tuomarointi on samanlainen kuin Suomen cosplaykilpailuissa. Pääset rauhalliseen tilaan ja läsnä ovat tuomarit ja muutama henkilö organisaatiosta siltä varalta, että apua tarvitaan. Tuomariston jäseniä oli kolme ja he arvioivat kaikki kilpailijat molemmista kategorioista. ICL:ssä soloja tuomaroidaan 6 minuuttia ja duoja 8 minuuttia. Ensimmäiset pari minuuttia kilpailijat saavat kertoa puvustaan itse. Jos pelkää unohtavansa mitä piti sanoa tai ei puhu englantia sujuvasti, saa kirjoittaa itselleen vuorosanat ja lukea ne. Me olimme opetelleet etukäteen mitä aiomme sanoa, ja aluksi Päivi kertoi projektistamme ytimekkäästi: Millainen työnjako meillä on, miksi tämä aihe, milloin puvut on tehty jne. Sitten kun Satu oli avaamassa suutaan, tuomaristo alkoi jo kysellä puvuistamme ja tarkastella niitä. Yritimme olla mahdollisimman avoimia ja rehellisiä. Puvuista ei paljoa juttua irronnut (ne on myönnettävästi aika koruttomat), joten esittelimme laukaisijoita, viuhkaa, Rantaron sarjakuvapokkareita... Vakiotemppu on pyöräyttää laukaisijalla kiekko pyörimään, vaikka ei se mitenkään erityisen ihmeelliseltä näytä – paitsi meistä! Tietenkin jos sinulla on pelivälineet, olisi todella hienoa tietää niiden toimivan + cosplayaajalla on juuri hänen hahmonsa pelivälineet eikä mikä tahansa kiekko. Yllättävän paljon jouduimme selittämään asioita, mitkä oli kerrottu jo portfoliossamme, kuten miten Silaksen aurinkolasit ja peruukki on tehty. Tähän täytyy varautua, koska on absurdia olettaa, että tuomaristo muistaa tarkasti 30 portfoliota. Sitten aika loppui ja meidät ohjattiin ulos. Valitettavasti jälleen kerran meiltä ei kysytty näytöksestämme mitään ja emme ehtineet sanoa siitä sanaakaan. Tuomaroinnista jäi neutraali tunne.
VIDEO- JA VALOKUVAUS
Sen jälkeen, kun sinusta on rutistettu mehut ulos tuomaroinnissa, onkin hyvä hetki päätyä saman tien video- ja valokuvaukseen. Kuvaukset oli kirjaimellisesti katsoen tuomarointihuoneen oven ulkopuolella. Kuvauspaikka oli valoisa ja rauhallinen aurinkosilta ja parvi kävelykadun yläpuolella. Auringonpaisteesta huolimatta siellä ei ollut erityisen kuuma. Jälleen kerran peili olisi ollut todella jees, joten painotamme: Kannattaa antaa avustajalle mukaan kaikki, mitä kuvittelisi tarvitsevansa. Aiheesta tietämättömille, niin kilpailijoiden valokuvia ja videoita ei arvostella.
Aluksi meitä valokuvasi yksi kuvaaja. Sitten toinen kuvaaja otti meistä videoita. Tämän jälkeen vielä lisää valokuvia kolmannen kuvaajan toimesta. Perus potrettien lisäksi asujen yksityiskohdista otettiin kuvia. Kuvauksissa kuulimme, että aikataulusta ollaan jäljessä. Kiire varmasti vaikutti mm. siihen, ettei mallinohjausta juurikaan ollut, mutta aivan varmasti kaikki kilpailijat saivat itsestään yhtä paljon valmiita kuvia. Tykkäsimme kolmannesta kuvaajasta Axel Clergeausta eniten. Hän kysyi minkä värisen taustan haluamme valmiisiin kuviin ja näytti kuvia kamerastaan niin, että pystyimme valitsemaan suosikkimme. Myöhemmin kun näimme valmiit kuvat, kiitimme häntä kärsivällisyydestä kanssamme. Kilpailutilanteet eivät ole helppoja cosplayaajille ja kun tunnemyrsky seisoo hermostuneesti kamerasi edessä, kuvaajalta vaaditaan myös sosiaalisia taitoja.
 |
| Valokuva: Phoenix Orange |
 |
| Valokuva: Phoenix Orange |
VALMISTAUTUMINEN NÄYTÖKSEEN
Kuvauksien jälkeen Nekolii saattoi meidät takaisin ruutuumme ICL-backstagelle. Nyt pitäisi syödä jotakin… ja täällä on sotku. Iso matkalaukku oli kaatunut maahan ja sen päällä olleet tavarat levinneet pitkin lattiaa. Meikit olivat virvoitusjuoman peitossa ja päällimmäisenä kellui Päivin puhelin. Kaikista ikävintä oli nähdä täysi iholiimapullo lähes tyhjänä. Ja me olimme olleet poissa vain noin tunnin X_X!
Laukun kaatumisen oletettava syy oli se, että Japan Weekendin kävijät nojasivat ICL-backstagen kangasseiniin. Tietenkin kangas antoi periksi ja pukkasi toisella puolella olevan laukun nurin. Emmepähän osanneet varautua tällaiseen. Onneksi olimme jo käyneet pukutuomaroinnissa, koska seuraavaksi piti riisua cosplayasut, alkaa siivota lattiaa ja pelastaa mitä pelastettavissa oli. Tietenkin asut piti ottaa pois, koska muuten ne olisivat saattaneet sotkeutua. Nyt jos koskaan oli hyvä hetki saada sydänkohtaus. Lavalla oli käynnissä suosittu konsertti. Musiikki ja yleisö huutavat tuhatta ja sataa korvasi vieressä, ja sinä nypit lattialta märkiä ja sotkussa olevia tavaroitasi samalla, kun Nekolii kiikuttaa paikalle paloja vessapaperia. Jos kysytään mikä oli kurjin hetki ICL:ssä, niin se oli tämä. Sillä hetkellä tunsit itsesi niin pieneksi. Pitäisi tsempata itseään lavaosuuteen ja sen sijaan siivoat lattiaa.
Jahka roskat ja hermosi riekaleet olivat raivattu pahvilaatikkoon, vilkaisu kelloon: Kas, lavaosuuden alkuun (16.30) on alle puoli tuntia aikaa! Ruokailu sikseen, pukuja täytyi alkaa laittamaan takaisin päälle. Aivan varmasti ihan kohta meidät järjestetään lavan taakse jonoon ja…
Pari sanaa espanjalaisesta aikakäsityksestä: Siellä ei olla yhtä täsmällisiä kuin Suomessa. Jos Suomessa cosplaykilpailu alkaa 10 minuuttia myöhässä, se on paha. Jos kilpailu on tunnin myöhässä, se on katastrofi! Japan Weekendissä klo 16.30 meni ohitse eikä kukaan panikoinut yhtään. Aivan kuten kuvauksissa oli sanottu. Aikataulusta oltiin jäljessä. Eikä se ollut katastrofi. Mikä on uusi aikataulu? Sitä emme koskaan saaneet tietää. Lavaosuus alkaa sitten kun se alkaa. Joten vielä kello 17.25 pyörimme backstagella kaikessa rauhassa. Jossakin vaiheessa kilpailijat järjestettiin jonoon lavasteidensa kanssa merkiksi siitä, että kohta mennään. Koko systeemi toimi niin rennosti.
Jo ennen finaalimatkaa meille muistutettiin Espanjan päädystä, että ICL ”ei ole stressaava, pitäkää hauskaa ja tavatkaa uusia ihmisiä”. Suomessa cosplaykilpailut ovat hyvin aikataulutettuja ja järjestelmällisesti hoidettuja, joten mietimme mitä mieltä olemme tällaisesta ”rentoilusta”. Tulimme seuraavanlaiseen lopputulokseen: Kokeneet cosplaykilpailijat osaavat ohjata itse itseään kaikenlaisissa ympäristöissä. Kuitenkin aivan varmasti jokainen kilpailija haluaa, uusien ihmisten tapaamisen lisäksi, tehdä myös hyvän suorituksen. Kilpailu saa olla rento jos se pystyy samalla tarjoamaan kilpailijoille huolenpitoa, tasa-arvoiset olosuhteet ja pitämään kiinni säännöistä ja ohjeista. ICL suoriutui tästä ihan hyvin. Pitää muistaa myös, että cosplaykilpailut ovat osa tapahtumia. Vaikka kilpailuorganisaatio tekisi kaikkensa, itse tapahtuman sattumukset voivat vaikuttaa kilpailun sujuvuuteen.
NÄYTÖS
Toisin kuin Suomen cosplaykilpailuissa, International Cosplay League näytösosuus tapahtuu messuhallissa, ei erillisessä salissa. Kaikki tapahtumahälinä kuuluu lavalle selvästi. Katsomossa on vain muutamia istumapaikkoja ja suurin osa yleisöstä seisoo. Lava on iso, siihen kuuluu lyhyt catwalk ja perällä on laaja taustakangas videoita ja kuvia varten.
Ensimmäiseksi lavalle nousee solo-kilpailijat. Vuonna 2024 solo-sarjassa Suomea edusti Iinaban aka Ii. Hän oli pukeutunut hahmoksi Yunjin pelistä Genshin Impact. Tämän linkin kautta pystyy katsomaan videon kaikista vuoden 2024 solo-kilpailijoista lavalla. Jahka kaikki on esitelty, solot palaavat yksitellen takaisin haastateltaviksi lavan (yleisöstä päin katsottuna) vasempaan laitaan. Samalla kun heitä haastatellaan englanniksi, duot valmistautuvat esiintymään. Solojen haastattelu on aika ytimekäs ja mitä siellä kysytään, niin Iiltä kysyttiin miksi hän valitsi juuri tämän hahmon cosplaypukunsa aiheeksi. Duo-kategorian kilpailijoita ei haastatella.
Kokemuksemme perusteella ICL:ssä ei ole lavavänkäreitä. Lavasteesi vie lavalle espanjalainen avustajasi (eli meidän tapauksessa Nekolii) ja kuka tahansa, kuka ehtii auttamaan – eli meidän tapauksessamme Ruotsin joukkueen espanjalainen avustaja. Samaan aikaan, kun Iitä haastateltiin lavan etuosassa, me kipitimme oikealta takareunasta lavalle lavasteiden kanssa. Areena oli avustajilla ja tuolit meillä kahdella. Lavasteidemme paikat eivät olleet täysin selvät ja jouduimme vähän säätämään areenan etäisyyttä lavan etureunasta. Miksi mikään olisi täysin selvää, olimme saaneet harjoitella lavalla vain kerran. Päivän aikana osa kilpailijoista yritti harjoitella näytöksiään backstagella, mutta olosuhteet siellä eivät ole otolliset. Sitten avustajat poistuivat ja me vain jäimme lavalle odottamaan näytöksemme alkua. Olisiko pitänyt mennä takaisin lavan reunalle ja saapua paikalle vasta sitten, kun meidät kuulutetaan? Miksi et tiedä miten toimitaan? Miksi finaalishowta ei harjoiteltu kokonaisuudessaan? Säännöissä sanotaan, että lavan valmistelu ei saa kestää pidempään kuin 40 sekuntia. Onko 40 sekuntia jo kulunut? Päivi vilkutti yleisöön, koska oli niin outoa vain seistä siinä. Lavataika vähän kärsii tällaisesta. Sitten lava pimeni ja näytös lähti pyörimään. Ensimmäinen ajatus oli ”Miksi äänet ovat niin hiljaisella?” Myöhemmin meille selvisi, että nähtävästi kaiuttimet olivat yleisöön päin (?). Ääninauha kuului selvästi yleisöön, mutta hiljaisella lavalle. Kuitenkin koreografia oli lihasmuistissa ja vaikka hiljainen ääni vaikeutti kommenteissa ja äänitehosteissa mukana pysymistä, tarinan pystyi esittämään kokonaisuudessaan. Mitä tulee lavavaloihin, niin ne eivät ole kummoiset. Näytöksen huippuhetkiä ei kannata suunnitella valojen varaan. Sen sijaan taustakangas on iso ja sitä voi hyödyntää tehokkaasti tunnelman luomiseen.
 |
| Valokuva: Phoenix Orange |
 |
| "Behold! Berserk Roktavor flying in!" Valokuva: Phoenix Orange |
 |
| Valokuva: Phoenix Orange |
 |
| "You feel the burn?!" Valokuva: Phoenix Orange |
 |
| "I never lose to amateurs like him!" Valokuva: Phoenix Orange |
Koska Beyblade on aihe, jonka tunnemme itse aika hyvin, meidän oli helppo muotoilla näytös sarjan näköiseksi. Valitettavasti tämä ei tarkoita, että näytöksemme olisi myös vallan viihdyttävä, mutta ainakin se kertoi rehellisesti Beybladesta. Näytöksessämme on kaikenlaista pientä kivaa. Alussa Rantaro lukee ensimmäisen sukupolven sarjakuvaa, ns. sitä sarjakuvaa, mistä beyblade on saanut alkunsa. Päivi vetää virittäjästä vasemmalla kädellä aivan kuten Silas. Kun seisomme areenan ympärillä, Rantaro on matalalla lähellä areenaa ja Silas enemmän pystyasennossa. Näytös päättyy kohtaukseen, missä Rantaro ojentaa Silakselle tikkarin, aivan kuten hän tekee myös animessa. Kaikille propeille on käyttöä olivat ne sitten pukuun kuuluvia osia tai lavasteita. Näytöksemme pystyy katsomaan tästä linkistä.
PALKINTOJENJAKO
Näytöksen jälkeen kieritimme itsemme ja lavasteet takaisin backstagelle. Satun jalka kramppasi niin pahasti, että hyvä kun pystyi kävelemään. ICL-kilpailijoita oli kehotettu purkamaan lavasteet jo lauantaina. Sunnuntaina lavalla olisi lisää cosplaykilpailuita yms. ohjelmaa, ja siksi kaikki ylimääräinen tavara backstagelta piti toimittaa pois. Ensitöiksemme paloittelimme areenan takaisin matkalaukkuun. Tavaroita järjestellessä Satu huomasi jotakin puuttuvan: Missä on hänen silmälasinsa? Hetken asiaa mietittyämme totesimme, että ne oli melko varmasti unohtuneet naisten vessaan piilolinssien laiton aikana. Monta tuntia sitten... Nekoliille oli jälleen käyttöä kun meidän piti saada yhteys tapahtuman löytötavaroihin. Käytännössä hätä ei ollut niin suuri, mutta lasit oli uudet ja täysin hukassa, ja mielialaa painoi tunne siitä, ettei näytöksemme ollut sujunut erityisen hyvin. Onneksi kuitenkin silmälasit oli toimitettu löytötavaroihin ja saimme ne takaisin!
Palkintojenjakoa sai odotella tovin. Tilaisuuden alkamisen kellonajasta ei ollut mitään tietoa. Pyörimme backstagen lähiympäristössä cosplaypuvut puoliksi päällä. Pikku hiljaa koko ajan raikuva musiikki alkoi käydä hermoille. Ohjeistuksen mukaan greenroomissa olisi rauhallisempaa, mutta me emme tienneet missä greenroom sijaitsee. Tämän lisäksi palkintojenjako saattoi alkaa minä hetkenä hyvänsä, joten parempi pysytellä maisemissa. Ajankuluksi pystyi napostelemaan pipareita ja karkkeja ICL-backstagen pöydältä. Ainakin osa herkuista oli kilpailijoiden tuomia tuliaisia. Paras tapa saada varmasti kaikki ylimääräiseksi jääneet tuliaiskarkit jaettua oli laittaa ne tarjoiluun backstagelle.
Palkintojenjakoa varten laitoimme asut takaisin päälle. Kaikki kilpailijat kokoontuivat lavalle juhlalliseen tilaisuuteen ja haluaisimme laittaa tähän hienon valokuvan meistä kaikista yhdessä, mutta vielä toistaiseksi sellaista kuvaa ei ole jaettu kilpailijoiden käyttöön. Ensimmäiseksi palkittiin solo-kilpailijat ja sitten duo-kategorian voittajat. Molemmissa kategorioissa kolme parasta saivat palkinnon. Voittajamaat olivat
SOLO DUO
1. Tanska 1. Espanja
2. Espanja 2. Saksa
3. Puola 3. Meksiko
Palkintoja olisi voinut helposti jakaa enemmän ja olemme vähän pahoillamme siitä, ettei ICL:ssä annettu kunniamainintoja. Puvut olivat upeita ja näytöksiin nähty paljon vaivaa. Valitettavasti muita sijoituksia ei mainittu, joten emme tiedä millä sijalla Suomi oli kummassakaan kategoriassa. Kilpailun ensimmäinen palkinto oli uusi ompelukone ja 1000 euroa rahaa. Omat ennakkosuosikkimme (ennen näytösosuutta) duo-kategoriassa olivat Puola, Tanska ja Ukraina. Kaikkien kilpailijoiden näytökset pystyy katsomaan tästä soittolistasta. Ensimmäiseksi tulevat voittajamaat ja tämän jälkeen loput kilpailijat esiintymisjärjestyksessä. Kilpailussa meillä ei ollut tulostavoitteita.
PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI
Palkintojenjaon jälkeen cosplayaajat kuoriutuivat asuistaan ja meidän vietiin kahdella bussilla takaisin hotellille. Jos hotellilta lähtee cosplaypuvussa eikä ota minkäänlaisia siviilivaatteita mukaan, täytyy varautua olemaan koko pitkä päivä siinä puvussa. Pakkasimme Rantaron ja Silaksen asut varovasti takaisin pukupusseihin. Huomenna asuille olisi jälleen käyttöä ja yritimme pitää ne mahdollisimman siisteinä ja ehjinä. Jättäydyimme jälkimmäiseen kuljetukseen. Nähtävästi kyydissä oli vain ei-sijoittuneita kilpailijoita, koska matka sujui niin hiljaisesti. Omista ylikierroksista ei ollut enää mitään jäljellä. Päivä oli pitkä ja kaikenlaista ehtinyt sattua.
Perjantain fiaskoruokailu tuoreena mielessä, päätimme mieluummin hakea ruokaa omalla ajallamme kuin lyöttäytyä ICL-seurueen matkaan. Saapahan valita ruokapaikan itse, ja mennä ja tulla miten itseään huvittaa. Ja Päivi ei ollut lähdössä minnekään ennen kuin saa pestä hammaslakat pois.
Kello oli noin 23 kun Suomen seurue (me kaksi, Ii ja Tonttuhamsteri) taapersimme yöhön etsimään ruokapaikkaa. Hotellin edessä katulampun valossa liihotti pieni lepakko ja kulkukissa vaelsi pihalla. Messuhallin metelin jälkeen hiljainen yö tuntui taivaalliselta kuin myös se, että ympärilläsi oli vain pari ihmistä. Menimme ostoskeskus Plaza Nortessa sijaitsevaan pikaruokaravintolaan Burger Kingiin ja toisin kuin perjantaina, lauantaina paikka oli ihan hiljainen. Yllättävää ja ehkä Japan Weekendiin liittyvää oli se, että Burger Kingistä pystyi ostamaan One Piece -aiheisen aterian! Emme ole sarjan faneja, mutta uteliaisuudesta Päivi tilasi annoksen. Ruuan lisäksi hän sai T-paidan! Sitten takaisin hotellille syömään. Ei sokeritoukkahavaintoja. Kello 00.24 nukkumaan.
 |
Tämän jälkeen jäljellä on enää vain yksi osa Espanjan seikkailuitamme. Siinä kerromme mitä tapahtui sunnuntaina ja pohdimme kilpailua vähän tarkemmin.
Terveisin,
Päivi ja Satu
