keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Retrokorvakoruja

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Tämän päivityksen aihe on omistamani muoviset retrokorvakorut tai vähintään tosi retron näköiset korvakorut. Usein asukuvissa korvakoruni eivät näy, koska pääni asento ja hiukset peittävät nämä näkyvistä. Tästä syystä päätin omistaa aiheelle oman päivityksen. Menneitä vuosikymmeniä henkivissä korvakoruissa minua viehättää niiden kirkas väri, persoonallinen muotoilu ja myös iso koko. Koska käytän muovisia koruja kaulassa ja ranteissa, myös korviini sopii samanlaiset. Kaikki korvakoruni eivät tietenkään ole retroa (eivätkä näiden valokuvien korvakorut edusta koko retrokorvakorujen kirjoa), vaan omistan ihan nykypäiväisiäkin korvakoruja kuin myös itse tekemiäni korvakoruja.


Punaisissa korvakoruissa näkyy kaksi erilaista korvakorulukkoa, jotka kannattaa huomioida ennen ostopäätöstä. Vasemmalla puolella olevissa korviksissa metallinen lukko taivutetaan taakse ja napsautetaan kiinni niin, että korvannipukka puristuu korvakorun ja metallilukon väliin. Tällaista lukkoa varten ei tarvitse korvakorureikiä ollenkaan! Tiedän osan ihmisistä ajattelevan (ehkä jopa kokemuksen pohjalta), että eikö tuollainen lukko satu, mutta se on kai ihmisen korvasta ja lukon puristuksesta kiinni. Omien korvakorujeni lukot, niin metalliset kuin muovisetkin, ovat toimineet moitteettomasti. Jos vain mahdollista, suosittelen testaamaan ettei lukko purista korvannipukkaa kivuliaasti tai ole liian löysäkään, jolloin koru putoaa pois. Kuvan oikealla puolella korvakoruissa on muoviset piikit, jotka muistuttavat todella paljon nykyaikaisia metallisia piikkejä korvakoruissa. Nämä toimivat tismalleen samalla tavalla, paitsi että muovinen piikki on hieman paksumpi kuin metallinen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei korvakoru välttämättä mahdu korvan reiästä läpi. Osaan korvakorujani olen vaihtanut uudet metalliset lukot, koska aika ole kohdellut kaikkien korvakorujen lukkoja parhaalla mahdollisella tavalla.







Omat korvakoruni olen löytänyt sellaisilta kirppu- ja kierrätystoreilta, joissa on vanhalle tavaralle omistettu osio tai valikoima ei muuten vaan vaihdu niin tiheään, etteikö sekaan voisi jäädä jotakin vuosikymmeniä vanhaa. Suomessa on myös retro- ja vintagevaatteille omistettuja kauppoja, joiden valikoimasta voi etsiä värikästä potkua  persoonalliseen pukeutumiseensa.

Terveisin,
Satu

torstai 10. tammikuuta 2019

Leave no Garfield behind

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!
Tämän päivän päivitys on pehmeä, raidallinen ja yllättävästi musikaalinen.


Tällä hetkellä elämäni on hyvin kouluntäyteistä. Teen koulutyönä kahta mallistoa. Yhtä suunnittelen ja vähän ompelen, ja toista pitää suunnitella ja ommella paljon. Isotöisemmän malliston aihe on musiikki. Kaikki kurssin opiskelijat käsittelevät aihetta omalla tavallaan. Koska minulla on historia elektronisen musiikin parissa, otin mallistoni aiheeksi ympäripyöreästi rave.

There's a rainbow inside your mind on värikäs ja hauska mallisto, jonka vaatteissa käytetään epänormaaleja materiaalivalintoja. Tarkoituksena on luoda näkemys bileiden huuman synnyttämästä surrealistisesta ihmemaasta. Mallistoon kuuluu neljä asukokonaisuutta, joista kaksi on "valmis". Heittomerkeillä tarkoitan, että asut kehittyvät koko ajan. Tänään esittelen malliston erikoisimman vaatekappaleen: Leave no Garfield behind -takki, joka koostuu kokonaisista Karvinen pehmoleluista. Karvinen (alkuperäiseltä nimeltään Garfield) on yhdysvaltaisen sarjakuvapiirtäjän Jim Davisin luoma hahmo. Karvinen teki ensiesiintymisensä vuonna 1978. 


Idea pehmolelutakkiin lähti keräilyvimmasta. Minä ostin ensimmäisen Karviseni kierrätystorilta vuonna 2016. En ole oikein koskaan välittänyt Karvisesta, mutta silloin Karvinen pehmolelu liittyi erääseen minua huvittaneeseen sisäpiirivitsiin. Jostakin syystä tästä Karvisesta tuli minun ja siskon maskotti ja sen voi havaita seikkailemassa matka- tai coniraporteissamme. Useiden ihmisten tunnistama Karvinen on hauska yksityiskohta valokuvissamme, koska sillä on ilme. Karvinen sopii myös kiinnostukseeni 80- ja 90-lukua kohtaan.


2017 vuoden alussa olimme mieltäneet Karvisen meihin liittyväksi elementiksi. Kun kävimme Japanissa (Karvinen oli mukana sielläkin), ostin Punyus -myymälästä Karvinen laukun/repun. Kun palasimme Suomeen, löysin kierrätystorilta seuraavan Karvinen pehmolelun. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Karvisia oli kiva keräillä, koska niitä oli niin paljon erilaisia ja Karvisten löytäminen kirpputorien kätköistä oli aarteenetsintää. 


Tästä päästään keräilyvimmaan. Kun Karvisia oli useita, aloin miettiä mitä näistäkin hyötyy? Vaatealan ihmisenä vastasin itselleni, että niihinhän voi vaikka pukeutua. Tietenkin tämä oli vitsi - juuri sellainen vitsi mitä There's a rainbow inside your mind kaipasi. Ainoastaan ensimmäisellä Karvisellani on tunnearvoa. Kaikki muut saatoin ommella kokonaisina yhteen muodostamaan takin. Aloitin projektin 2018 keväällä. Minä, perheeni ja monet ystäväni etsivät Karvisia kirpputoreilta ja netistä. Karvisten lisäksi minulle kertyi myös sarjakuvan sivuhahmoja: Kolme pehmolelua koirasta Osku, yksi Nekku ja yksi Muusa. Minulla on myös kaksi kelloa, yöpöydän valo, pehmolelua muistuttava reppu ja  ikkunaverhot aiheesta Karvinen. Olen todella kiitollinen kaikille, ketkä osallistuvat pehmolelujen keräämiseen! Jokainen Karvinen on projektin kannalta arvokas.


2018 syksyllä minulla oli yli 40 Karvista kun esittelin idean suunnittelun opettajalle. Hän oli melko hämmentynyt. Ymmärrän kyllä miksi. Aloin kokoamaan Karvisia mallinuken päälle ja ompelin niitä käsin kiinni toisiinsa. Istuvat hartioille, hyväkuntoiset ja söpöt eteen, huonokuntoisemmat selkään, paitoihin pukeutuneet hihoihin, kaksoiskappaleet vastakkaisille puolille... Takki oli työläs tehdä. Kaikki Karviset pitää pestä ja vaurioituneet naamat maalata uudestaan. Haalistumiselle en valitettavasti ala etsimään ratkaisua. Koska takki painaa (9 kg itse asiassa), tikit ovat kovilla. Etsin parhaillaan vahvempaa oranssia lankaa. Paino vaikuttaa myös siihen, että takki on raskas päällä. Tähän valmistuksen opettaja tarjosi ratkaisua: Jonkinlainen tukiliivi. 


Joten takin sisältä löytyy tällainen hihnasysteemi. Musta leveä alue on hyvin tuettu ja se tulee selkää vasten. Olkaimet kiertävät olan ylitse ja hihnat kiinnitetään rinnan päälle ja vyötärölle. Hihnat on säädettävät. Tukiliivi painaa takin tiukemmin selkää vasten, jolloin se on parempi päällä. En koe painoa merkittäväksi ongelmaksi. Takin ei ole tarkoitus olla käytännöllinen. 

Joulukuun lopussa kävimme Helsingissä kuvauttamassa malliston kaksi valmista asua. Ompelin takin alle joustavasta tekonahasta aluspuvun. En ajatellut trikoohaalarin kuuluvan osaksi mallistoa, mutta nyt olen alkanut tulemaan toisiin aatoksiin. Sähkönsinisenä ehkäpä?

LEAVE NO GARFIELD BEHIND
There's a rainbow inside your mind -mallisto

Asun suunnittelu ja toteutus: Päivi Asikainen
Valokuvaus ja editointi: Timo Ripatti
Yksityiskohta valokuvat: Päivi Asikainen






Se vähä mitä takki on ollut esillä, Leave no Garfield behind on herättänyt ihmisissä positiivista ihmetystä. Takki ei ole suunnittelutyön taidonnäyte, mutta sen yksinkertainen erikoisuus herättää pohtimaan mitä kaikkea voi käyttää vaatteen materiaalina rajattomassa maailmassa. 

Leave no Garfield behind ei ole valmis. Aina kun löydän uuden Karvisen ja jos se sopii takkiin, ompelen sen muiden joukkoon. Takissa on tällä hetkellä ainakin 50 Karvista. Haluan pidentää helmaa sellaiseksi, että näyttää kun Karviset putoilisivat pois ja kapuavat jalkoja pitkin takaisin. Pitäkää kiinni, yhdessä olemme vahvoja!


Terveisin,
Päivi

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Me muualla

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi ja Satu tässä!

Tässä artikkelissa esittelemme siivun sivupalkkia. Toisin sanoen kerromme, mistä muualta meidät löytää kuin vain täältä blogista!


Sivupalkissa on osiot "Me muualla" ja "Mukana tekemässä". Otsikoiden alta löytyy linkit muutamille muille sivustoille, joissa julkaisemme materiaalia. Mikäli luet blogiamme älypuhelimella ja ihmettelet, mikä tämä kyseinen näkymä oikein on ja miten sinne pääsee, vaihda puhelimessasi blogin mobiiliversio internetversioon.



UruharaFC Facebook


Harrastamme cosplayta ja koska olemme siinä aika kiinteä parivaljakko, käytämme itsestämme joukkuenimeä UruharaFC. Perustimme Facebook sivun cosplaytoiminnallemme vuonna 2012. UruharaFC:n Facebook sivulla julkaistaan cosplayhin liittyvää materiaalia: Valokuvia cosplayasuista ja niiden valmistuksesta, tietoa tulevista projekteista, ilmoituksia cosplayhin liittyvästä toiminnasta... Aktiivisesti sivu ei päivity, koska aina ei ole cosplayhin liittyvää kerrottavaa tai näytettävää. UruharaFC:n Facebookia pystyy tarkastelemaan kaikista helpoiten Facebookin kirjautuneet käyttäjät. 



World Cosplay: UruharaFC


Kuten nimi sanoo, World Cosplay on paikka cosplaylle. Sivustolla on kymmeniätuhansia käyttäjiä ja monta kertaa niin paljon cosplayhin liittyviä valokuvia. UruharaFC liittyi World Cosplayhin, koska se tarjoaa selkeän gallerian omille cosplaykuville aiheeseen liittyvältä sivustolta. Jos haluaa nähdä millaisia cosplayasuja olemme tehneet, UruharaFC:n World Cosplay esittelee parhaat palat. Kuvia pystyy katsomaan kaikki.



Instagram: My twisted twin sister


Instagramin otimme käyttöön 2017 syksyllä. Koska cosplaykuville meillä on riittävästi julkaisupaikkoja ja asukuvia esittelemme mieluitenkin täällä blogissa, Instagram sai teemakseen itse valmistetut vaatteet ja asusteet. Jos laittaisimme asukuvia My twisted twin sisteriin, saattaa käydä niin, ettei kukaan enää lue blogia koska Instagramista näkee samat kuvat nopeammin ja helpommin. Blogi on meille sopivampi julkaisumuoto kuin Instagram. My twisted twin sisterin kuvat valitaan melko tarkasti ja sitä mukaan kun uusia tulee, vanhoja otetaan pois. Näytillä on cosplayasuja, asusteita, kokonaisia pukuja ja yksittäisiä vaatekappaleita.


Koska Instagram on nopea ja helppo käyttää, kaikista eniten sisältöä tulee sinne. Vaikka uusia kuvia ladataan My twisted twin sisteriin harvemmin, Tarina -osiossa julkaistaan kuvia päivän asukokonaisuudesta, tuoreimmista käsitöistä ja paljon sellaista materiaalia, mitä ei missään muualla näytetä. Kaikista eniten Instagramista saa irti kirjautuneet käyttäjät. 


Street Fashion Finland


Street Fashion Finlandissa olemme toimineet vuodesta 2017 alkaen. Street Fashion Finland on vapaaehtoisista ylläpitäjistä koostuva yhteisö, jonka tavoitteena on tukea suomalaista katumuotiharrastusta ja tuoda harrastajia yhteen. Street Fashion Finland järjestää tapaamisia katumuotiharrastajille ja aiheesta kiinnostuneille henkilöille. Tämän lisäksi pidämme työpajoja ja luentoja erilaisissa tapahtumissa. 

Striittis löytyy mm. Facebookista, Twitteristä, Instagramista, YouTubesta... Sivustot päivittyvät silloin kun on jotakin kerrottavaa tai näytettävää. Päivin suosiossa on Street Fashion Finlandin blogi, jonne päivitetään mm. miittikutsuja, tapahtumaraportteja, esittelyjä erilaisista kaupoista ja pukeutumisjuttuja. Jos pitää Helmiä ja ketjuja -blogista, kannattaa seurata myös Striittistä. Sisältö pyörii samojen aihepiirien ympärillä. 



Terveisin,
Päivi ja Satu

torstai 3. tammikuuta 2019

Harvinainen sininen väri ja kuutti

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Ennen kuin pääsemme aloittamaan vuoden 2019 asupäivitykset, alta pitää hoitaa pois muutama 2018 otettu valokuva. Tämän päivityksen väri on sininen, joka oli itse asiassa lempivärini kun olin lapsi. Nykyään en juuri välitä sinisestä, miksi minulla on hyvin vähän sinisiä vaatteita. Viime keväänä ostin itselleni yksinkertaisen sinisen hameen tuomaan lisäväriä vaaterekkiini. Sinisen kanssa sopii hyvin yhteen pinkki väri ja nyt kun pääsin kirjoittamaan lapsuuteni lempiväreistä, niin sininen ja pinkki oli lempiväriyhdistelmäni lapsena.


Tällä kertaa uskollinen valokuvamaskottini on pinkki kuutti, jonka Päivi antoi minulle nimipäivälahjaksi. Pesulapun mukaan kuutin nimi on Pierre, mutta me kutsumme sitä ihan vain nimellä Kuutti.




Ensi kertaan!

Terveisin,
Satu

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Pähkinänsärkijähame

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Vuoden 2018 viimeinen blogipäivitys käsittelee Päivin ompeluhuoneen tuotoksia. Kuun alussa kävimme Eurokankaassa ja löysimme sieltä jouluisen kangaspalan. Michael Miller Fabricsin Nutcrackers on 100 prosenttista puuvillaa. Turkoosilla pohjalla on lumihiutaleita ja herkullisen näköisiä pähkinänsärkijöitä. Vaikka emme ole kummoisia jouluihmisiä, kankaan väri ja kuviot hurmasivat meidät, ja iltaan mennessä Päivi oli ommellut minulle joulunaikaan sopivan hameen.




Myös punavalkoraidallinen paita on kulkenut Päivin ompeluhuoneen kautta. Kyseessä on BikBokista ostettu pitkä, aamutakkimainen vaate, josta Päivi leikkasi helman poikki ompeli kankaasta röyhelökauluksen.


Kohti vuotta 2019!

Terveisin,
Satu

torstai 20. joulukuuta 2018

Lumihiutaleita ja pupunkorvia

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Tässä vaiheessa joulukuuta siirrymme hetkeksi aikaa nauttimaan ajan henkeen sopivasta vaatetuksesta ja muut päivitykset saavat odottaa. Tämän päivityksen tähti on lumihiutaleilla ja muilla koukeroilla koristeltu villapaita...tai ei se itse asiassa ole villapaita. Niskalappu sanoo kyseisen olevan 100 prosenttista  akryylia (ja made in Poland).


Paidan värit on mielenkiintoiset. Valkoisella pohjalla on liiloja ja pinkkejä kuvioita. Hempeää värimaailmaa kuitenkin rikkoo ohuet harmaat kuviot ja silmäänpistävä tummansininen lumihiutaleketju.


Vuosi sitten paita sai seurakseen melkein samalla värimaailmalla varustetut sukat. Valkoharmaapinkit sukat eivät olleet sen erikoisempi löytö, sillä ostin ne Tokmannilta.





Terveisin,
Satu

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Macaroneja ja vaahtokarkkeja

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä.

Kahdessa aikaisemmassa päivityksessäni olen esitellyt uusia keräilemäni nukkeja ja kertonut hieman ajatuksistani nukkekeräilyn takana. Nukeista ja niiden valloittamasta vitriinistä tulemme kuulemaan varmasti jatkossakin. Huoneessani on kuitenkin toinenkin vitriini, josta en niin paljon kirjoita, mutta sopivan hetken tullen palaamme varmasti asiaan. Siinä missä toisessa vitriinissä on kaikki söpöt ja pastellinväriset asiat, kuten nuket ja pehmolelut, toisessa vitriinissä on kaikki tumman väriset tavarat, figuurit ja lelut.


Kuva nukkevitriinistä muutaman kuukauden takaa. Aurinko ei ole paistanut juuri ollenkaan marraskuussa ja joulukuussa, miksi huoneessa ei riitä valo yhtikäs minkään valokuvaamiseen. En saa kummastakaan vitriinistä edes siedettävän näköistä valokuvaa.

Tänään maailmanmatkamme Shoppies-nukkejen parissa jatkuu, kun esittelyyn saapuu vielä kaksi viimeistä nukkeani. Heistä ensimmäinen on World Vacation -sarjasta Macy Macaron. Macyn teemana on macaron-leivokset ja Ranska.


Macy kuuluu näihin omasta mielestäni ihanan näköisiin nukkeihin. Hänellä on kaunis turkoosivioletti  pään sivulle kiinnitetty kihara ponihäntä...mikä itse asiassa muistuttaa tosin paljon minun tekemiäni kampauksia...


Macyssa on kaksi heikkoutta: Ilmeisesti hänen hameensa pitäisi muistuttaa macaron-leivosta, mutta ei tuo siltä näytä. Toiseksi minua jää aina häiritsemään se, jos nuken maalauksessa on pihistelty piirroskuvaan verrattuna. Macyn macaroneissa pitäisi olla keltainen täyte, mutta pääpanta ja rannekorut on jätetty kokonaan pinkeiksi. Monilla Shoppies-nukeilla on kirjava hiuspanta, miksi olin hieman pettynyt Macyn hiuspannan kanssa tehtyyn rimanalitukseen.


Molemmat World Vacation -sarjan nuket, eli aikaisemmin esitelty Sara Sushi (matkustaa Japaniin) ja Macy Macaron (matkustaa Ranskaan). Huomatkaa pienet värimuutokset Macyssa allekirjoittaneen päättäessä tehdä jotain sille asialle, ettei Macyn macaroneissa ole keltaista täytettä.

Seuraavana ja toistaiseksi nukke-esittelyt päättävänä tapaamme Marsha Mellon Lil´ Secrets -nukkesarjasta. Peppan lisäksi Marsha on toinen ylivoimainen suosikkini Shoppies-nukeista ja kovasti toivon sen päivän koittavan, kun saan käsiini alkuperäisen version Marshasta. Nukessa minuun vetoaa sen pastellinvärinen värimaailma ja vaahtokarkki-teema.


Kun pakkauskuvaa katsoo, näkee Marshan toisen letin vääntyneen. Ottaessani Marshan ulos pakkauksesta, letti oli tosiaankin aivan vinksallaan. Mikäli huomaa nuken hiusten vääntyneen, ne saa takaisin asentoonsa kaatamalla niiden päälle varovasti kiehuvaa vettä. Märät hiukset käännetään haluamalleen kampaukselle. Tässä tapauksessa kastelin vain vinoon menneen letin ja työnsin sen läpi putkilon, joka piti letin halutussa asennossa. Hiusten kuivuttua Marshan kampaus muistutti taas sitä, mitä pakkaus esitti. Jos nuken hiukset ovat muuten kunnossa, mutta yksittäinen kohta pitää asetella uudelleen, älä kastele koko kampausta, koska kiehuva vesi suoristaa koko tukan ja sinne menee kaikki kiharat ja laineet yms. Yritä kastella vain se kohta, mikä vaatii laittoa.


Marsha ja Peppa Lil´ Secrets -sarjasta.


Terveisin,
Satu

torstai 13. joulukuuta 2018

Haalaritunnelmia

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tänään minä, eli Päivi, olen haalaritunnelmissa! 

Jos kaipaa vaatekaappiinsa jotakin persoonallisempaa kuin perinteisiä farkkuja ja neuleita, kannattaa katsella haalareita. Hyvännäköinen yksiosainen haalari tekee asukokonaisuuden valinnasta todella helppoa, koska ylä- ja alaosa ovat samassa paketissa. Vain asusteet puuttuu. Haalareita löytyy laidasta laitaan. Riippuen mm. materiaalista ja leikkauksista, haalari voi olla tyylikäs, juhlava, rento, söpö, käytännöllinen tai persoonallinen. Tässä päivityksessä esittelen kaksi omistamaani haalaria. 


Koska 80- ja 90-luvun estetiikka kiehtoo minua, tartun herkästi näiden aikakausien vaatteisiin. Tämän sinisen haalarin ostin hiljattain kierrätystorilta. Ohut sininen farkku ja pitsi sopivat kauniisti yhteen, ja mittasuhteet ovat puhdasta aikakausityyliä. Olkatoppaukset oli poistettu jo ennen vaatteen myymistä. Tunnustan, että todennäköisesti olisin itsekin ottanut ne pois.



Punaisen haalarin Satu osti minulle viime keväänä ja niin ikään kierrätystorilta. Eniten pidän väristä. En välitä punaisista kuvioista (esim. mansikat tai sydämet), mutta punainen tasaisena väripintana on heikkouteni.





Terveisin,
Päivi