Juhannuksen hulinat

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Pitkästä aikaa! Kesäkuun puolessa väliä sain vihdoin ja viimeinen alkuvuoden tilaustyöt pakettiin ja pystyin kaivautumaan ulos työhuoneesta toteamaan, että on kesä. Alkuvuosi on ollut täynnä tilaustöiden deadlinejä ja olen ommellut niitä omistautuneesti yksittäisiä vapaapäiviä lukuun ottamatta. Aloitin kesälomani syömällä jäätelön ja käymällä parturissa. Ruokittuna ja trimmattuna siirryin toteuttamaan ”Kaikki, mitä en ole työkiireiden keskellä ehtinyt tehdä” -listaani. Jostakin syystä aina silloin, kun vapaa-aikaa on minimaalisesti, mieleen tulee 200 projektia.

Joten, olen tässä näperrellyt kaikenlaista. Olen sisustanut, siivonnut, suunnitellut tulevia coni-reissuja, korjannut pukuvarastoni asuja, muuntanut kangaspinoja vaatteiksi, kuvannut ötököitä ja matkaillut yhdessä siskoni Satun kanssa. Juhannuksen alla kävimme kirpparikierroksella Kouvolassa. Värjäsin hiukseni keltaiseksi ja sain huomata, miten vaikeaa on maalata kulmakarvat symmetrisesti yli kuukauden meikkaustauon jälkeen.

Kouvolan Goodwill

Kouvolan Goodwill

Kevään aikana Kouvolaan on avattu uusi pöytäkirpputori Bella kirppis. Se sijaitsee Tommolankadulla, ns. vanhassa Citymarketissa. Mistä nimitys tulee, niin Citymarket oli siinä rakennuksessa ennen kuin muutti kauppakeskus Veturiin 2010-luvun alkupuolella. Bellassa on pari sievää levähdyspaikkaa ja tässä muutama valokuva meistä siellä:

Bellan kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee myös Viet Asian Market, aasialaisia tuotteita myyvä elintarvikekauppa. Meille on muodostunut tavaksi, että jos käymme Bellassa, samalla reissulla ostamme Vietistä kuppinuudeleita nopeaksi lounaaksi. Myös Kouvolan keskustaan on avattu aasialaisen ruuan kauppa, Bamboo Mart Keskikadulle kauppakeskus Hansan kylkeen.

19.6. perjantaina juhlittiin KymiSandin avajaisia. KymiSand Art Park (KymiHiekka taidepuisto) on hiekkaveistospuisto. Kuulin siitä ensimmäisen kerran Yleltä toukokuussa ja kohde siirtyi välittömästi matkalistallemme. KymiSand sijaitsee Käyrälammen uimarannalla. Alue on loistava menovinkki, koska ison ja hyvin varustellun modernin uimarannan lisäksi alueelta löytyy myös mm. ulkoilureittejä, välinevuokrausta, Tykkimäen sauna sekä Tykkimäen huvipuisto, vesipuisto ja leirintäalue. Halusimme olla paikalla heti ensimmäisten kävijöiden joukossa ja tämä johti siihen, että itse asiassa olimme hiekkaveistospuiston ensimmäiset kävijät! Juhannusaattona sää oli aurinkoinen ja sopivan lämmin, oikein ihana päivä avajaisia varten.

KymiSand

KymiSandissa on yli 20 erilaista hiekkaveistosta. Näyttelyn teema on Once upon a sand (Olipa kerran hiekassa) ja veistokset esittävät meille kaikille tuttuja satuja ja tarinoita. Alueella on myös mm. puuveistoksia ja leikkialue lapsille. Puiden varjossa voi kokeilla hiekkaveistämistä itse. Jos haluaa perehtyä hiekkaveistämiseen ihan kunnolla ammattilaisen opastuksella, niin vähän väliä puistossa järjestetään maksullisia työpajoja. Tietoa niistä löytää KymiSandin Instagramista.

Kalevala, Eda Kaytan Koca

Lohikäärme, Dorjnamjil Baatar

Nautilus, Syvyyden kohtaaminen, Luis Sanches

Peukalo-Liisa, Ekaterina Kuklina

Kolme pientä porsasta, Zīle Ozoliņa-Šneidere

Uusi Punahilkka ja hänen ystävänsä Susi, Mariona Sans Amengnal

The Jungle Book - Viidakkokirja, Trickaël Courvil

Egor Kuklin tekemä puuveistos

Kesäisestä säästä huolimatta olin pukeutunut ”lämpimästi”. Vesistön läheisyys viilentää ilmaa ja siksi minulla oli mm. pitkä hame ja kierrätyksestä ostettu puvun takki. Takin kaulukseen olen laittanut kipittämään pieniä krokotiilipinssejä.

Satu oli pukeutunut Hell Bunnyn turkoosiin mansikkapaitaan, punaiseen hameeseen ja näyttävään kukkatakkiin. Aurinkoiseen aurinkorantaan Satu varautui aurinkohatulla, jonka hän koristeli isoilla tekokukilla ja ruseteilla. Jalkaansa Satu puki lenkkarit, sillä arvatenkin hiekkaveistospuistossa maa on hiekkaa ja näin ollen hankala kävellä korkokengissä.

Terveisin,

Päivi

Pieniä nukkeja, isoja nukkeja ja nukkeja, jotka säkenöivät

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

On kulunut noin puoli vuotta siitä, kun viimeksi kirjoitin nukkekeräilyni edistymisestä. Tämän päivän päivityksessä on jälleen aika tutustua saapuneisiin uutuuksiin!

Harvemmin esittelen yksittäisiä pieniä Lalaloopsy-nukkeja kokoelmastani. Usein pikkunuket näkyvät vain jonkin asian yhteydessä. Kuitenkin tällä kertaa päätin ottaa tällaisen ”luokkakuvan”, jossa näkyvät kaikki tällä hetkellä minulla olevat pienemmät Lalaloopsyt. Nukeista neljä olen aikoinaan ostanut uutena ja loput keräillyt kirppareilta. Kokoelmani on todella vaatimaton huomioon ottaen sen, miten paljon pieniä nappisilmiä on valmistettu.

Puolen vuoden aikana minulle on tullut peräti neljä nukkea lisää, joista viimeisin päivä ennen tämän valokuvan ottamista. Väistämättä aina kierrätyksestä ostetuilta nukeilta puuttuu kaikki niille kuuluvat tavarat ja lemmikit. En ole myöskään koskaan ostanut näitä pieniä nukkeja nettikirppisten kautta, vaikka sieltä niitä saisi ties kuinka paljon. Usein ongelmana on hinta, joka on aivan liian korkea yhdestä seitsemän senttiä pitkästä muovipalasta, joka ei pysty edes seisomaan omineen. Joten toistaiseksi olen tyytynyt etsimään pieniä Lalaloopseja lähiseutujen kirppispöydistä ja lelupusseista parilla eurolla.

Tätä artikkelia kirjoittaessani Adobe Photoshop -ohjelmamme päätti vioittaa itsestänsä pari valokuvien käsittelyn kannalta olennaista työkalua. Pakon edessä kuvia olisi kai jotenkin saanut työstettyä, mutta minä päätin odottaa sen parisen viikkoa uutta päivitystä, joka toivottavasti korjaisi vian. Tänä aikana ehdin mm. vierailla Hypeconissa Hyvinkäällä lauantaina 6. päivä kesäkuuta. Minulla ei ollut mitään erityistä syytä mennä kyseiseen tapahtumaan. Sattui vapaapäivä kyseiselle lauantaille. Pahaksi onneksi lauantaina vettä satoi vähän väliä kaatamalla, mutta sentään oli lämmintä. Kiertelin conissa, lähialueen kirppareilla ja join teetä teesalongissa. Hypeconin kirpputorilta onnistuin puristumaan ulos pari uutta pikkunukkea hikisessä nyrkissäni.

Pikkuisista Lalaloopseista toiseen pikkuisten sarjaan, eli Shopkins Happy Places -nukkeihin. Samalla tavalla päätin ottaa kuvan koko nukkejoukosta, johon olen tässä välissä kirppistellyt neljä nukkea lisää. Ylärivissä näkyvät nuket ovat vuoden 2019 julkaisusta Royal Trends, jonka teema on kuninkaalliset. Alarivin nuket ovat huomattavasti aikaisemmista julkaisuista ja jokaisesta heistä on olemassa useampia eri nukkeversioita.

Tästä pääsemmekin sopivasti aiheeseen nukkeversiot. Happy Places pikku-Bubbleishan lisäksi olen saanut kokoelmaani myös vuoden 2015 Shoppie Bubbleishan, joka on ensimmäinen julkaisu tästä hahmosta. Nukelta tosin puuttui kaikki hänelle kuuluvat tavarat ja naamakin oli vähän tussilla sotkettu, mutta ei mitään sellaista, mitä ei tehosienellä irti saisi. Tärkeintä on, että nukella on vaatteet päällä ja hiukset edes jossain kunnossa. Jos kampauksen pystyy palauttamaan, nukke alkaa näyttämään nopeasti kuin uudelta.

Eri versioita Bubbleishasta

Sitten minun nukkekeräilyni tavallisuudesta poikkeaviin kohteisiin. Mikäli on ikinä päässyt katsomaan lähempää keräilyseinääni, on varmasti huomannut siellä kaikkien Lalaloopsien, Shoppie-nukkejen ja Miffy-pupujen keskellä kolme Barbie-nukkea. Viime vuoden toukokuussa kävimme Turussa katsomassa Barbie-näyttelyn. Tätä varten hain vintiltä vanhat lapsuuden lelunukkemme, laitoin ne kuntoon ja yhdessä siskoni Päivin kanssa otimme niistä suosikkimme mukaan näyttelyyn. Samalla teimme päätöksen siitä, mitkä nuket myydään ja mitkä jäävät meille muistoksi lapsuudesta. Valinta oli helppo, sillä pienen nukkejoukomme keskeltä on aina erottunut kolme erityisen rakasta Barbieta, joista kaksi on voinut nähdä jo Turun artikkelissa.

Kun olen näitä kolmea Barbieta katsellut, mietin, että pitäisikö yrittää kerätä ne muutkin nuket, mitä samaan julkaisuun kuuluu? Minun mielestäni etenkin 90-luvulla julkaistut Barbiet ovat todella kauniita nukkeja. Niitä voi löytää kirpputoreilta hyväkuntoisina ihan järkevään hintaan. Universumi halusi sanoa minulle jotakin, sillä kun olin asiaa ajatellut, kirpparilta löytyi heti kaksi nukkea.

Barbie Splash N Color on julkaistu vuonna 1996 ja siihen kuuluu seitsemän nukkea, joista viisi on naisia ja kaksi miehiä. Oikealla sinisissä bikineissä on Christine, kenet minä olen itse ostanut omilla rahoillani lapsena. Kun näin nuken leluosaston hyllyssä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja vaati kaikki rahani viimeistä kolikkoa myöten. Tähänkään päivään mennessä en ole katunut ostostani. Näin 30 vuotta myöhemmin Christine on edelleen upea. Vasemmalla oransseissa bikineissä on Teresa ja keskellä pinkeissä bikineissä Skipper. Heidät minä olen löytänyt kirpparilta erinomaisessa kunnossa. Ainoastaan hiuksissa olevat kuminauhat olivat napsahtaneet poikki. Splash N Color -nukkejen erikoisominaisuus piilee hiuksissa olevassa letissä. Letti vaihtaa väriä kuumassa ja kylmässä vedessä! Kuten myös näkyy, yksikään heistä ei ole se oikea Barbie-niminen Barbie, joten tutustukaamme seuraavaksi Barbie Barbieihin.

Oikealla ja keskellä meillä on Foam N Color Barbie ja Jewel Hair Mermaid Barbie, molemmat vuodelta 1995. Ruskettunut Hula Hair Barbie on vuodelta 1996. Etenkin tuo merenneito-Barbie on todella suosittu kohde keräilijöiden keskuudessa enkä yhtään ihmettele, koska nukke on upea! Kullan väreissä kimalteleva merenneitoasu ja todella pitkät vaaleat hiukset vastaavat täydellisesti sitä mielikuvaa, mikä meillä on Barbiesta. Huolimatta siitä, että merenneito täytyi pestä ja huoltaa, koska etenkin hiukset olivat pienoisessa takussa, minulla oli onnea löytää tämä nukke näin hyvässä kunnossa kirppikseltä.

Hula Hair ja Foam N Color Barbiet ovat minun omia nukkejani lapsuudestani. Siniasuisen nuken olen saanut nimipäivälahjaksi ja Barbie oransseissa bikineissä on minun syntymäpäivälahjani. Valokuvissa nuket näyttävät ihan kivoilta, mutta rehellisesti kirjoitettuna nämä kaksi, Christine mukaanlukien, ovat hyvin leikittyjä nukkeja ja se näkyy heissä. Etenkin Hula Hair Barbie on minulle se kaikista rakkain Barbie-nukkeni. Kultaisesta hulahameesta oli jäljellä enää pari lankaa. Nypin muutamia kultanauhoja irti hameen raadosta ja istutin nämä Barbien hiuksiin. Näin pieni pala alkuperäistä hulahametta kulkee aina nukkeni mukana. Tässä kuvassa Hulabarbiella on päällänsä uusi minun tekemäni hame ja ainoastaan kukat ovat jäljellä alkuperäisestä hameesta. Lapsena olin myös letittänyt Hula Barbieni hiukset oikein pienille leteille. Näin aikuisena niiden näpertäminen auki sai kyseenalaistamaan ankarasti lapsena tekemiäni päätöksiä.

Foam N Color Barbien mukana tuli pieni pullo värivaahtoa, jolla saattoi värjätä nuken hiuksia, ja mikseipä myös omiansa. Värin pystyi huuhtomaan pois vedellä ja saippualla. Barbieista oli valittavissa kolme eri värivaihtoehtoa: pinkki, keltainen ja sininen, joista jälkimmäinen minulla on. Nuken vaatteiden väri määritti sen, minkä väristä vaahtoa sai pakkauksen mukana. Alkuperäistä värivaahtoa minulla ei tietenkään enää ole, mutta muistuttamaan tästä ominaisuudesta istutin Barbien päähän sinistä hiusta tällaiseksi ei-pois-pestäväksi väriksi.

Nyt kun olemme päässeet Mattelin valmistamien nukkejen ihmeellisen maailmaan, niin tämän päivityksen viimeisenä tähtösenä meille säkenöi PJ Sparkles vuodelta 1988. Verrattuna muihin Mattelin valmistamiin nukkeihin, PJ on todella iso! Kengän kärjestä rusetin yläkulmaan asti on matkaa noin 42 senttimetriä. Löysin PJ:n, kuten suurimman osan nukeistani, kirppikseltä. Huolimatta siitä, miten likainen nukke oli, hänen vaatteensa ja hiuksensa olivat yleisesti ottaen kunnossa. Vaatteet ovat alkuperäiset ja ehjät lukuunottamatta puuttuvia sukkia. Iso kiitos siitä, ettei hiuksia oltu leikelty. Kun nuken putsasi huolellisesti, hän palasi hetkessä entiseen loistoonsa. Nuken näkeminen saa minut aina iloiseksi. Hän on niin söpön näköinen!

PJ Sparkles -nuken erikoisuus on siinä välkkyvät valot. Kun selässä olevaa nappia painaa, rusetissa, korvakoruissa, rannekorussa ja rinnan sydämessä alkavat vilkkua valot useiden sekuntien ajan. Eli nukkea ei voi upottaa veteen ja hangata puhtaaksi, koska muuten suurella todennäköisyydellä toiminnot menevät rikki. PJ:llä on kohta ikää 40 vuotta ja nuken valomekanismi toimii edelleen, joten puhdistamisen kanssa piti olla erityisen tarkka ja vältellä runsasta veden käyttöä. Mikäli löydät itsesi samankaltaisesta tilanteesta, suosittelen korvaamaan veden ja muut puhdistusaineet tehosienellä. Myös paristot kannattaa ottaa pois lelun paristokotelosta, koska jos ne pääsevät hapettumaan pahasti, koko mekanismi voi lakata toimimasta. Tämän nuken kanssa oli toimittu oikein ottamalla paristot pois ja paristokotelo on vielä tänäkin päivänä erinomaisessa kunnossa. Jahka nukke ja vaatteet olivat puhtaat, Päivi ompeli PJ:lle uudet sukat ja vaihtoi mekon helman kuminauhan uuteen. Mekon idea on nimittäin se, että kuminauhan ansiosta helmaa voi pitää ylhäällä lyhyenä mekkona. Illan tullen helman voi vetää alas, jolloin siitä tulee yöpuku.

Tässä lelukuulumiset tältä osaa. Seuraavissa päivityksissä lähdemme taas seikkailemaan pitkin Suomea kesäisissä kohteissa ja teetä metsästäen. Siispä ensi kertaan!

Terveisin,

Satu

Verlan vappu ja helmikorupaja

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Ensimmäinen päivä toukokuuta pidimme helmikorupajaa Verlan vapputapahtumassa. Sitä tuntuu, että helmikorupajamme olisi vähän väliä jossakin, mutta oikeasti siitä on jo puoli vuotta, kun viimeksi pajailimme Kotae Expossa. Verlan vappuun päädyimme sitä kautta, että Verlan tapahtumat ry kysyi meiltä haluaisimmeko tulla pitämään helmikorupajaa. Meille ei maksettaisi erillistä palkkiota, vaan saisimme itse rahastaa asiakkailta materiaalimaksun. Mikäs siinä! Helmikorupajan ilmoitus someen, helmipurkit autoon ja torstaina 30.4. ajelimme Verlaan laittamaan työpajatilat valmiiksi jo edeltävänä iltana. Näin itse vappuaamuna ei sitten tarvitsisi herätä niin aikaisin ja kiirehtiä Verlaan pystyttämään kaikkea.

Kouvolasta Verlaan ajaa noin 25 minuuttia. Vappu tai ei, suosittelemme vierailua alueella, koska Verla on upea kesäkohde. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja vapputapahtumaa vietettiin aivan tehdasmuseon kyljessä. Olemme vierailleet Verlassa aikaisemminkin mm. syksyllä ja talvella. Molemmista kerroista olemme kirjoittaneet tänne blogiin.

Heti alkuun minua oli huolestuttanut, että aiotaanko paja laittaa ulos sillä oletuksella, että vappuna on lämmintä ja aurinkoista. On nimittäin todella vaikea vahtia maksavatko kaikki pajalaiset materiaalimaksun, jos pajaa pääsee lähestymään jokaisesta ilmansuunnasta. Ja vappuna sää voi olla mitä tahansa helteestä keskitalveen. Onneksi meille oli kuitenkin varattu sisätila ja jaoimme sen mehiläisvahakynttiläpajan kanssa. Huone oli mukavan viileä ja suojassa auringolta. Sinne oli helppo löytää ja tämän lisäksi siellä oli pöydät ja tuolit valmiina.

Tällä kertaa helmikorupajan aihevalinta oli rajattu rannekoruun tai avaimenperään. Jos halusi tehdä rannekorun, sai sitä varten jo valmiiksi leikatun kuminauhan. Jos halusi tehdä avaimenperän, sai sitä varten jo valmiiksi leikatun narun ja avainrenkaan. Sekä kuminauha että naru olivat samanpituisia, jotta materiaalimaksu suhteessa käytettyjen helmien määrään olisi reilu kumpaakin työtä kohtaan. Saimme kuitenkin huomata, että avaimenperän naru tuotti osalle pajalaisista vaikeuksia. Itse olin pujotellut useamman avaimenperän samalla narulla ilman mitään ongelmia. Tarinan opetus: Vaikka se sujuu sinulta, se ei välttämättä suju pajalaiselta. Jos narun pää alkoi purkua, sitä ei leikattu heti poikki, vaan pahimmassa tapauksessa narua alettiin aktiivisesti purkamaan lisää, mistä ei ole yhtikäs mitään hyötyä. Myös solmujen tarpeellisuus työn koossa pysymisen kannalta tajuttiin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun koko naru oli jo vedetty täyteen helmiä.

Mainittakoon tässä kohdassa, että yleisin homma, mitä minä helmikorupajassa teen, on töiden solmiminen solmuun. Yritän opettaa pajalaisia työskentelemään ranteet kiinni pöydässä, koska etenkin solmimisvaiheessa työ tupataan nostamaan ilmaan. Jos ote työstä lipeää, kaikki helmet karkaavat narusta lattialle. Kun työtä solmii ranteet kiinni pöydästä, otteen livetessä työ vain lösähtää pöydälle purkumatta sen kummemmin.

Muutamat vähän vanhemmat pajalaiset pyysivät saada tehdä lyhyen kaulakorun ja lupa tähän myönnettiin kaikille. Yleensä helmikorupajassamme saa tehdä vapaavalintaisen helmityön, mutta jos odotamme pajaan paljon lapsia kävijöiksi, estämme runsaudenpulaa rajaamalla aiheen valmiiksi (esim. juurikin tähän rannekoruun tai avaimenperään). Helmet sai jokainen valita itse helmipöydästä. Olin onnistunut kirppistelemään pajaan pienen kokoelman hauskasti kuvioituja silikonihelmiä ja nämä olivat tämän pajan suosikkeja. Pajaamme kuului myös koppa, josta sai ottaa yhden isomman koristeen helmikoruansa varten.

Jos jotakin olen oppinut helmikorupajan pitämisestä, niin ennen pajaa pitää syödä, juoda ja käydä vessassa. Kun paja käynnistyy, niin se todellakin on käynnissä! Virallisesti paja oli avoinna 11.00-15.00, mutta oikeasti se meni 10.50-16.00. Auringonpaiste ja lämpö olivat saaneet ihmiset liikkeelle ja etenkin lapsiperheitä tuli paljon Verlaan juhlimaan vappua. Pajojen lisäksi ohjelmassa oli myös kasvomaalausta ja lapsille sopivia esityksiä. Museokierroksille pääsi puoleen hintaan ja kojuista pystyi ostamaan ruokaa ja käsitöitä.

Itse tulimme Verlaan jo kymmeneltä aamulla, jotta saisimme auton parkkiin ehtisimme hieman kierrellä alueella ja ottaa valokuvat päivän puvuista ennen tohinan alkamista. Olin pukeutunut Luhdan neonkeltaiseen takkiin ja Päivin ompelemaan hameeseen. Asu oli runsas ja kirkkaan värinen, ja sopi loistavasti vappuun ja helmikorupajaan. Pyrin siihen, että minulla olisi itse tehdyn näköisiä helmikoruja osana asuani. On nimittäin erittäin uskottavaa olla helmikorupajan pitäjä ja sitten omassa asussa ei ole yhden yhtäkään helmikorua.

Usein kysytään onko Päivi tehnyt housunsa itse. Ei, kyseiset hapsuhousut on ostettu Kouvolan teatterin puvustokirppikseltä vuonna 2020. Niiden seuraksi Päivi oli pukenut väreihin mätsääviä vaatteita ja asusteita, sekä vanhan farkkutakin. Iso Karvinen on pörröinen selkäreppu.

Verlan vappu oli oikein ihana ja lämminhenkinen kevättapahtuma. Kävijöitä oli juuri sopivasti. Nurmialue tuoksui keväältä, vesi välkehti auringossa ja hyväntuulinen ilmapiiri täytti koko tehdas-alueen. Jossain vaiheessa kesää tai viimeistään alkusyksyä tulemme todennäköisesti vielä palaamaan Verlaan. Meitä on jäänyt kiinnostamaan viime vuonna avattu Patruunan pytinki. Mystinen ja kaunis sinivalkoinen rakennus on lähinnä vain tönöttänyt museoalueella ovet lukossa, mutta nyt siellä toimii ravintola. Kohti ravintolaelämyksiä!

Terveisin,

Satu

Kirsikankukkainen teehetki TeePajassa

Tervetuloa siemailemaan teetä blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivitys saa alkunsa Instagramista, kun Freaky Angel -blogista tuttu Lara jakoi mainion menovinkin teen ystäville. Jos siihen liittyy tee, niin todellakin olemme kiinnostuneita! Tartuimme tilaisuuteen nopeasti ja jo parin viikon kuluttua löysimme itsemme Lahdesta ja siellä Aleksanterinkadulla sijaitsevasta TeePajasta.

”Tee, taide ja hyvinvointi”

Viime vuoden syyskuussa avattu TeePaja kuvailee itseään teehuoneeksi ja elämystilaksi. TeePajalla ei ole kotisivua, mutta yrityksen löytää Instagramista ja Facebookista. TeePaja on erikoistunut autenttisen aasialaisen teen tarjoiluun. Tarjontaan kuuluu monipuolinen valikoima korkealaatuista irtoteetä, herkkuja ja kattauksia. Teepajassa järjestetään myös tilaisuuksia ryhmille ja tapahtumia/elämyksiä, kuten mm. luentoja, savitöitä, kukkienasettelua, teemaistiaisia, kalligrafiaa ja äänimaljailtoja. Mainittakoon, että tapahtumien ulkopuolella TeePajaan ei tarvitse tehdä pöytävarausta tai ennakkotilausta, mutta jos aikoo saapua paikalle isommalla seurueella, tulostaan kannattaa ilmoittaa etukäteen.

Tervetuliaistee

Mikä on juuri nyt erityisen houkuttelevaa TeePajassa, niin sieltä saa Cherry Blossom -kattauksen. Kirsikankukka teehetki sisältää kirsikankukkateetä, kirsikkahillomuffinin, kaksi erilaista kevätkäärylettä, kirsikka+matcha sagojuoman ja pähkinäiset lumikarkit + tervetuliaisteetä ja popcornia. Mainiota vaihtelua perinteiselle iltapäiväteelle! Tilasimme molemmat kirsikankukka teehetken, mutta Satu halusi siihen toisen teen. Tätä varten hän sai valita itselleen teepannun, mukin ja teelemmikin viereiseltä pöydältä.

Värikäs Satu otti värikkäimmän pannun, mukin ja teelemmikin. Oranssi Pixiu on kiinalainen taruolento, jolla on lohikäärmeen pää, siivet ja leijonan vartalo. Olento liittyy varallisuuteen, koska se syö kultaa, hopeaa ja koruja. Siksi Pixiu pitelee suussaan kolikkoa. Päivin oli parempi olla tarkkana hopeisten korvakorujensa kanssa.

Pixiu

Mikä on teelemmikki? Pieni esine voi esittää lähes mitä tahansa, kuten eläintä, taruolentoa tai vaikka kasvia. Ne liittyvät kiinalaiseen gongfu-teeperinteeseen. TeePajassa meille esiteltiin gongfu-teen haudutustapaa. Teen haudutuksen yhteydessä teelemmikkiä valellaan kuumalla vedellä ja Satun valitsema oranssi Pixiu vaihtoi väriään vaaleankeltaiseksi. Tämä ominaisuus tuli meille täytenä yllätyksenä. Söpö teekaveri on jo itsessään kiva juttu, mutta että se vaihtaa väriäkin! Mainittakoon, että Satu päätyi ostamaan Pixiunsa ja nyt se asustaa keittiön hyllyllä.

TeePaja on kaunis ja valoisa tila, ja henkilökunta on todella ystävällistä. Meidän vierailumme aikana sinne ei saapunut muita asiakkaita, joten istuimme rauhassa ja japanilainen citypop soi taustalla. Hankala sanoa mistä ruuasta piti eniten. Kaikki oli herkullista, mutta mainittakoon erityisinä lehtikaalimuffini ja sago-juoma. Vaikka ei pitäisi teestä erityisesti paljon, kirsikka+matcha sagojuoma maistuu varmasti.

Kirsikankukkatee ja lehtikaalimuffini

Pähkinäiset lumikarkit

Kirsikka+matcha sagojuoma

Kevätkääryleitä

Vierailua TeePajassa voi sanoa elämykseksi. Tilaan kannattaa tulla ajan kanssa nauttimaan olostaan. Aasialainen teeperinne ei ollut meille kovin tuttua ja siksi kattaus, astiat, juomien ja ruokien maku, gongfu ja teelemmikit täyttivät meidät uusilla kokemuksilla ja tiedolla. Tulemme mielellämme uudestaan!

Päivi oli pukeutunut kierrätyksestä ostamiinsa skottiruudullisiin housuihin. Jostakin syystä housujen vyötärö oli naurettavan korkealla mahan yllä. Mikä juttu tämä on? Päivillä on kahdet skottiruudulliset housut eri valmistajilta ja molempien housujen malliin kuuluu huomattavan korkea vyötärö. Ompeluhuone kutsuu ja Päivi laski vyötärökaitaletta 4 cm alemmas. Ylimääräisestä kangaspalasta hän ompeli housuihin sopivan piikkipannan. Käsissään hän pitelee valmistamaansa Twisted Sister -reppua.

Koska Lahdessa sää oli tuulinen ja viileä, päädyimme valokuvaamaan Satun asukokonaisuuden vasta seuraavana päivänä täällä Kouvolassa. Satu oli pukeutunut Hell Bunnyn turkoosiin mekkoon, jonka hän on hankkinut itsellensä jo peräti vuonna 2014! Pastellinvärinen takki ja laukut ovat Päivin ompelemia. Joskus itse valmistettujen vaatteiden kohdalla nousee esille kysymys "Hieno, kuinka osasit tehdä tämän?". Meidän vastauksemme on yksinkertainen: Vaatetusalan tutkinto, päättymätön halu kehittyä paremmaksi ammattialallaan ja ompelemisen aktiivinen harjoittelu.

Teerveisin,

Päivi ja Satu