Kotae Expo 2025, Tampere

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Kotae Expoon!

MITÄ?

Kotae Expo on japanilaisen ja korealaisen populaarikulttuurin suurtapahtuma Tampereella. Kotae Expo järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja se on päihteetön ja ikärajaton tapahtuma – ja todella uusi tapahtuma, koska Kotae on järjestetty vasta kaksi kertaa. Kotae Expoon on pääsymaksu.

MISSÄ?

Kotae Expo 2025 järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

MILLOIN?

Kotae Expo 2025 järjestettiin 22.-23.11. Tapahtuma oli avoinna lauantaina klo 10 – 21 (+ iltabileet) ja sunnuntaina klo 9 – 17.

Meidän matkamme Kotae Expoon alkoi siinä vaiheessa, kun Satu huomasi, että tapahtumaan haetaan lisää pajaohjelmaa. Ja meillähän on oikein toimiva helmikorupaja, joten ilmoittautuminen vetämään! Helmikorupaja on Satun kehittämä konsepti ja 2025 sen on pystynyt näkemään toiminnassa Chibiconissa, Animeconissa ja Taideruukin pääsiäistapahtumassa. Joten jahka varmistusviesti saapui ja työpajamme toivotettiin tervetulleeksi Kotae Expoon, lähtövalmistelujen tekeminen sujui rutiinilla. Pajailun lisäksi meitä kiinnosti Tampere, muutama ohjelmanumero Kotaessa sekä itse tapahtuma. Millainen on tämä uusi expo? Jos sana ”expo” on vieras, niin sillä tarkoitetaan isoa messutapahtumaa.

Meidän konkreettinen matkamme Kotae Expoon alkoi perjantaina 21.11. Ajomatka Tampereelle sujui ihan hyvin, mutta jos jotakin tekisimme toisin, niin lähtisimme liikkeelle tuntia aikaisemmin. Pimeä ehti laskeutua ja satoi räntää, ja näissä olosuhteissa piti selviytyä todella viheliäisen näköisen tietyön lävitse hotellille. Majoituimme hotelli Villessä lyhyen ajomatkan päässä Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksesta. Yleensä varaamme majoituksen Mango Hotelissa, mutta se oli jo täynnä, joten ”mikä se toinen lähellä sijaitseva hotelli olikaan?”. Ville on itsepalveluhotelli, eli sisään pääsee ovikoodilla. Kun rakennusta tarkasteli loskan peittämän pysäköintialueen puolelta, se ei näyttänyt läheskään yhtä viehättävältä kuin kotisivun kuvissa. Kuitenkin huoneemme oli toimiva ja siisti! Siellä oli pieni keittiö, oma kylpyhuone ja hyllytilaa.

Jätimme matkatavarat huoneeseen ja lumisateessa lähdimme kohti Tampereen keskustaa. Kävelimme kauppakeskus Ratinaan ostamaan teetä, ja sieltä kauppa kerrallaan aina Kuninkaankadulle asti. Koska jouluaattoon oli noin kuukausi aikaa, kaikkialla oli valoja ja koristeita luoden ihanaa joulun tunnelmaa. Matkalla ohitimme mm. Tampereen joulutorin, jonka avajaiset olivat samana viikonloppuna Kotae Expon kanssa.

Tampereen Joulutori

Tampereen Joulutori

Siten takaisin hotellille nukkumaan. Tai siis yritimme nukkua. Yleensä olemme todella hyviä nukahtamaan ja nukkumaan - mikä on todellinen siunaus harrastuksessa, joka laittaa sinut nukkumaan vieraissa paikoissa ja joskus melko erikoisissa olosuhteissa. Mutta nyt jostakin syystä Satu ei kyennyt nukahtamaan. Merkittävä osa yöstä sujui valvoen. Ehkä päivä oli ollut liian intensiivinen eikä mieli kyennyt rauhoittumaan. Kuitenkin aamulla täytyi herätä aikaisin laittautumaan. Lumisade oli loppunut, aurinko nousi horisontista ja pakkanen maalasi kuurankukkia ikkunoihin. Ja sitten niitä kuurankukkia sai rapsuttaa irti auton ikkunoista. Talviconit: Jos se ei ole ankeaa räntää, se on umpijäässä.

Lauantaina suunnitelma oli seuraavanlainen: Helmikorupaja alkaa klo 14. Siihen asti meillä on aikaa tutustua coniin, joten conipaikalle kannattaa mennä mahdollisimman aikaisin. Mutta aina se lähtö jotenkin vain pääsee venymään. Tapahtumapaikkana messu- ja urheilukeskus on hyvä, mutta kannattaa tietää, että se sijaitsee ns. markettikeskittymässä valtateiden keskellä. Juna-asemalle on yli 5 km matka, ja hotellit ja viikonloppuisin avoinna olevat ravintolat ovat vähintään 15 minuutin kävelymatkan päässä. Tietenkin MU-keskuksen sisällä on ravintoloita, mutta näiden hintataso herättää aina närää. Autolla liikkuminen helpottaa huomattavasti etäisyyksien kanssa siihen pisteeseen asti, mihin autolla saa ajaa. Auto parkkiin ja kävele satoja metrejä sisälle tapahtumakeskukseen. Jonota badgea. Saa badge ja pysäköintilupa, ja kävele takaisin autolle ajaaksesi se työntekijöiden parkkiin. Sitten taas kävele satoja metrejä takaisin sisälle. Joten, kannattaa tietää myös, että matka pääoven ja pysäköintialueiden välillä on pitkä. Tuntuu vähän naurettavalta narista etäisyyksistä, koska 2024 Comic Conissa matka parkkipaikalta pääoville ei tuntunut läheskään niin pitkältä. Toisaalta silloin ei ollutkaan pakkasta ulkona. Loppujen lopuksi Kotae Expo ei mahda alueen pysäköinnille mitään. Asia pääsi ihomme alle lähinnä siitä syystä, että jouduimme kipittämään auton ja MU-keskuksen väliä niin monta kertaa viikonlopun aikana.

A-halli

Kello oli jo 11.40, kun lopulta pääsimme tutustumaan tapahtuma-alueeseen ihan kunnolla. Ensimmäiseksi kävimme katsomassa mihin työpajamme tulee, eli A-hallin. Tuoksu oli varsin kodikas, koska A-halli on yleisurheilukenttä. Juoksuradan materiaali haisee tietynlaiselle ja meitä se muistutti vuosistamme yleisurheilun parissa. A-hallissa oli paljon toimintaa! Keskellä seisoi kirpputori ja sen ympärillä taidekuja. Löytyi pelejä, yhdistyspöytiä, kuvauspisteitä, tanssia, taidetta ja työpajoja. Alueen läpi pääsi E-halliin, ja siellä sijaitsivat myyntipöydät, artesaanit ja tapahtuman päälava.

Myyntipöytäsali

Cosplaypukujen näyttely

Avaimenperä Ginyu Forcesta! Tätä ei voi ohittaa!

Kirpputori

Kotisivullaan Kotae Expo kertoo ”Pyrimme tuomaan tapahtumamme ohjelmistoon erityisen paljon osallistavaa ohjelmaa, kuten pajoja, tanssimista ja muuta tekemistä”. Myönnettävästi työpajoja oli todella paljon. Jo pelkästään lauantaina Kotaessa pyöri yhdeksän erilaista pajaa! Osa maksullisia, osa ilmaisia. Ohjelman julkistuksen jälkeen ajattelimme, että miksi työpajoja kaivattiin lisää, koska näitähän on jo ties kuinka monta. Riittääkö kävijöitä kaikkiin? Kuitenkin monet pajoista kestivät vain muutaman tunnin ajan, ja ohjelmaa tarvitaan koko viikonlopuksi. Myös kun lopulta näimme A-hallin, ymmärsimme mittasuhteet: Yleisurheilukentälle mahtuu aika monta työpajaa. ”Kotae Expo pyrkiikin olemaan vastaus tapahtumien kasvaneeseen kysyntään” sanoo kotisivu. Tässä mielessä tilat on valittu hyvin. Emme havainneet ruuhkaa tai pullonkauloja missään koko viikonlopun aikana. Tampereen Messu- ja Urheilukeskus on hiukan sekava, mutta meidän mielestämme tämä johtuu lähinnä siitä, että siellä ei ”kierretä ympyrää” vaan ”kuljetaan laidasta laitaan”.

Jahka tapahtuma-alue oli juostu ”laidasta laitaan” ja vähän syöty, kävimme hakemassa työpajatarvikkeet autosta. Oli aika laittaa helmikorupaja kokoon! Paja-alue oli kuin plus-merkki (+) jonka jokaisessa nurkassa oli yksi paja, eli yhteensä neljä pajaa. Pajoja erittelivät aidat, mikä on todella hyvä juttu, koska näin pöydät, tuolit, materiaalit ja tarvikkeet pysyvät oikeissa pajoissa. Conin puolesta pajoissa oli noin 4-5 pöytää ja 12 tuolia per paja.

Helmikorupajan piti alkaa klo 14, mutta sen kokoamiseen meni 45 minuuttia, joten pääsimme aloittamaan vasta klo 14.30. Materiaaleja on paljon ja niiden kaikkien toimintakuntoon laittaminen vie aikaa. Näin ollen helmikorutyöpaja ei ollut tehokkaimmillaan conissa, missä pajat vaihtuvat. Aikaa pakata tarvikkeet pois ja päästää toinen paja laittamaan omia tarvikkeitansa paikoilleen oli varattu 30 minuuttia, eli noin 15 minuuttia per paja. Kuitenkin, kaikki saatiin kuntoon ja linjasto käyntiin.

Työskentelypöydillä on kaksi kuppia: Toisessa on sakset ja toinen on roskis

Mikäli joku nyt miettii oman työpajansa aloittamista tai sitä, miten tällainen helmikorutyöpaja käytännössä toimii, niin tässä muutamia huomioita työskentelyä helpottamaan:

- Pajatila kannattaa jakaa niin, että on selkeästi pöydät työskentelyä varten, pöydät tarvikkeita varten ja pöytä, joka toimii ns. palvelutiskinä.

- Jos vain terveys tämän sallii, pajaohjaaja ei istu vaan seisoo ja välttää minkään ylimääräisen tekemistä. Esimerkiksi helmikorupajassa pajaohjaaja ei tee itse helmitöitä aikansa kuluksi. Kun pajaan saapuu uusia ihmisiä, he etsivät automaattisesti pajaohjaajaa tai jonkinlaista vastaanottotiskiä. Jos he eivät näe ketään selkeästi ohjaamassa työskentelyä, niin huomio kiinnittyy usein skarppina seisovaan henkilöön. Mikäli vain voi, kävijöitä kannattaa tervehtiä aina - vaikka heidän osallistumisensa pajaan ei olisi vielä varmaa - tai ottaa vähintäänkin katsekontakti. Kävijät tietävät tästä, että tuossa on mahdollinen ohjaaja.

- Helmikorupajassa pieni alue pöydästä oli varattu vastaanotoksi/palvelutiskiksi/kassaksi. Kylttitelineessä luki kirjalliset ohjeet, kuinka toimia pajassa. Jos joutui jonottamaan, niin ohjeita oli hyvä lueskella aikansa kuluksi. Rahastaminen ja suullisten ohjeiden antaminen on niin paljon helpompaa, kun siihen on varattu pieni läntti pöytää, jossa ei tapahdu mitään muuta.

- Helmikorupajan materiaalimaksu oli tälläkin kertaa 3 euroa per helmityö. Töitä saa tehdä useamman, mutta yksi työ täytyy tehdä ensin täysin valmiiksi ennen kuin saa ostaa uuden. Myös helmityön kokoa ja tiettyjen materiaalien määrää on rajoitettu, jotta materiaalit riittäisi kaikille ja työskentelyssä säilyisi jonkinlainen kohtuus.

Kotae Expossa oudoin rajoituksemme koski korvakoruja. Korvakorukoukkuja ei saanut käyttöönsä ennen kuin kertoi meille, miten aikoo korvakorunsa tehdä. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmissa pajoissa on lähdetty tekemään korvakoruja tietämättä sittenkään, mitä on tekemässä. Lopulta Satun on täytynyt tehdä suurin osa korvakoruista itse valmiiksi pajalaisille. Totta kai pajassa ohjataan työskentelyä vaikeissa kohdissa, mutta ohjauksen pitäisi olla lähinnä sellaista, että sanalliset ohjeet riittävät. Eniten pyydetään apua solmun tekemiseen, eli millainen solmu helmityössä on paras ja miten solmu saadaan siististi piiloon helmien sisään.

- Pajamaksun jälkeen pajalainen saa itsellensä pienen muovikipon, mihin kerätä helmiä. Tarvikekipon koolla on väliä. Alun perin kun pajassa oli käytössä isommat kipot, pajalaiset keräsivät helmiä liian paljon suhteessa valmiin työn kokoon. Käyttämättä jääneiden helmien palauttaminen takaisin paikoilleen oli kauhea homma.

- Jos sinulla on helmikorupajan kaltainen työpaja, missä materiaaleja otetaan kulhoista, niin ideaali kulho on puolillaan. Tällöin helmiä on helpompi pöyhiä niin, etteivät ne tipahtele kulhon reunojen ylitse. Aakkoshelmien kanssa käytämme tarjottimia, koska tällöin helmet levittäytyvät selkeästi luettaviksi.

- Suosittelemme pajalaisia keräämään ensin helmet ja sitten vasta päättämään, millaisen työn aikoo tehdä. Usein lopullinen idea syntyy tarvikkeita katselemalla. Tarvikepöytä kannattaa sijoittaa niin, että sitä pystyy kiertämään ympyrää.

Tällä hetkellä suurin osa ”uusista” helmistämme tulee kirppiksiltä, mikä ei pelkästään tue kierrätystä, vaan mahdollistaa myös sen, että voimme pitää pajahintaa niinkin alhaalla kuin vain kolmessa eurossa.

Kun helmet oli valittu, palattiin takaisin palvelutiskille noutamaan kuminauha työtä varten + muita korutarvikkeita, jos näitä tarvitsi. Me yritämme tukea järkevää työskentelyä ja tästä syytä kyselemme paljon millaista korua pajalainen on tekemässä. Vastauksesta pystymme arvioimaan ohjauksen tarpeen. Kotae Expossa päädyimme leikkaamaan kuminauhatkin valmiiksi pajalaisille, jotta hukkapätkiä pääsisi syntymään mahdollisimman vähän.

Sitten vain työpöytien äärelle työskentelemään! Satu kiertelee pöytien ympärillä katselemassa työskentelyä ja kyselee, tarvitseeko kukaan apua. Jos jonkun työ on menossa metsään tai hän puuhaa jotain outoa tarvikkeiden parissa, niin parempi puuttua siihen. Pajaohjaajan työ on todella sosiaalista tai ainakin se on helpompaa, mitä vähemmän pelkää ihmisiä. Valmiiden töiden tarkastelu antaa meille tietoa siitä, millaisia töitä pajalaiset mielellään tekevät ja minkälaisia helmiä kannattaa jatkossa hankkia.

Ja nyt kun helmikorutyöpaja saatiin käyntiin, oli Päivin aika poistua muihin ohjelmiin. Klo 14.30 miittialueella alkoi Nukkemiitti ja hän lähti sinne Ryoma sylissään. Jännittävää, ensimmäistä kertaa Kouvolan ulkopuolella nukkemiitissä! Ryomalla oli uusi hieno asu, nimikyltti ja teline, missä seisoa kunnolla. Ja Orvokki, Ryoman oma nukke, mukana henkisenä tukena. 15.11.2025 kun järjestimme Kouvolassa nukkemiitin, laitoimme kaikki nuket samalle pöydälle ja aloitimme esittelemällä itsemme ja nukkemme. Kotae Expossa miitti ei ollut ihan niin ohjattu. Nukkeilijat vaeltelivat pöytien ympärillä ja sosialisoituminen oli itsestään kiinni. Onneksi suurin osa miittiläisistä oli avoimia ja hyväntuulisia, ja juttu luisti! Nukkeina paikalla oli pullip-nukkeja ja muutama hartsinukke. Osa miittiläisistä oli tuonut tekemiään käsitöitä myyntiin, kuten pieniä laukkuja ja pitsisiä hiuspantoja. Myös Päivi mainitsi siitä, että suunnittelee ja ompelee Ryoman vaatteet. Hän voi tehdä nukenvaatteita tilauksesta, mutta tarvitsee niitä varten itse nuken mittojenottoon ja sovitukseen.

Miitti kesti noin kaksi tuntia ja tilaisuus oli viihdyttävä. Kohti uusia miittejä!

Miitin jälkeen takaisin helmityöpajalle ja siellä riitti vilinää! Välillä tulijoita oli niin paljon, etteivät pöydät ja tulit tahtoneet riittää. Kun kävimme kysymässä lisää tuoleja, tietenkään niitä ei ollut antaa. Näin ollen Päivi marssi autolle ja kantoi sieltä pienen varapöydän ja tuolit. Tämä ilo ei kauaa kestänyt, koska taittotuolimme olivat joko niin jäässä tai ruosteessa, ettei niitä saanut väännettyä auki. Joten lopulta ainoa vaihtoehto oli jonottaa. Tietenkin olisimme halunneet kaikki mahdolliset kävijät työpajaamme, koska tavoitteena oli tehdä voittoa ainakin sen verran, että saisimme kulut katettua.

Lauantaina Päivi oli pukeutunut Kabukimono-mallistonsa (2018) siniseen pukuun. Hän ajatteli sen sopivan hyvin Kotae Expon japanilaisiin viboihin. Uusi asia puvussa on mustat harness-hihnat. Hänellä oli samanlaiset, mutta niiden keinonahka veti viimeiset henkäyksensä kesällä. Näin ollen Päivi ompeli uudet aidosta nahasta.

Koska marraskuu on jo melkein joulu, Satu otti mukaansa jouluteemaisia vaatteita. Lauantaina hän oli pukeutunut kenties tunnetuimpaan niistä, eli Cookie Baker -mekkoon. Kaikki asukokonaisuuden piparikoristeet on Satu tehnyt itse.

Lauantaina tapahtuma kesti pitkään – toisaalta ihan sama meille. Me pidämme työpajaa vaikka yön ylitse jos se viihdyttää kävijöitä ja tuo meille asiakkaita. Työmoraalistamme huolimatta klo 20 paja-alue meni kiinni, ja me ajelimme takaisin majoitukseen lepäämään. Tällä kertaa yö sujui rauhallisesti nukkuen.

Siinä missä lauantai oli ollut nätti talvinen päivä, sunnuntai valkeni ankeana ei-nättinä talvipäivänä. Taivas oli pilvessä, ja maa täynnä loskaa ja jäätä. Meikkiä, hiuksia ja vaatteita, ja sitten kaikki tavarat autoon ja kohti messu- ja urheilukeskusta! Sunnuntaina meidän ei tarvinnut purkaa tai siirtää helmikorutyöpajaamme mitenkään. Päivän aloitukseen riitti, että otti suojalakanat pois tarvikkeiden päältä. Iso kiitos vänkärille, kuka onnistui vääntämään jumissa olleet taittotuolimme auki, ja näin saimme pajaan kaksi istumapaikkaa lisää. Tosin näille istumapaikoille ei ollut käyttöä heti aamusta. Ensimmäisen tunnin aikana A-hallissa oli vain muutamia kävijöitä. Kun klo 10 juoksurataa kiersi kimonokulkue, sillä oli aivan liian vähän yleisöä ohjelmanumeron kiinnostavuuteen nähden. Tyypillinen sunnuntaiaamupäivä conissa: Näyttää siltä, että pääsylippuja olisi myyty vain 20.

Sunnuntaina Päivi kävi katsomassa yhden ohjelmanumeron, klo 12.30 alkavan luennon Kokemukseni ensikertalaisena kansainvälisenä kisaajana. Puhujana toimi tietenkin Ii ja hän kertoi International Cosplay League -kilpailussa. Nyt jos kelaa blogiamme noin vuoden taaksepäin, sieltä löytyy neljäosainen artikkelisarja samasta kilpailusta. Olimme mukana finaaleissa joukkuesarjan edustajina ja Ii kilpaili yksilösarjassa. Oli kiinnostavaa kuulla hänen mietteitään ICL:stä. Ja sitten takaisin työpajaan!

Työpajaa pystyy kyllä ohjaamaan yksinkin, se tuli todistettua jo Animeconissa. Mutta kaksi ohjaaja mahdollistaa sen, että työpajasta voi poistua vessaan ja syömään + conista ehtii nähdä muutakin kuin vain oman työpajansa. Jatkoa varten aiomme julkaista pajan ohjelmakuvauksen ja ohjeet myös englanniksi. Huomasimme muiden työpajojen toimineen näin, ja olisihan se ihan fiksua palvella myös heitä, ketkä eivät osaa suomea. Viikonlopun aikana työpajassa kävi 112 kävijää, 56 lauantaina ja 56 sunnuntaina. Harvinainen tasaluku. Suosituin koruaihe oli rannekorut ja erilaiset avaimenperät, joita voi laittaa laukkuunsa tai puhelimeensa.

Sunnuntaina Satu oli pukeutunut kesäiseen turkoosipunaiseen neuletakkiin ja talviseen turkoosipunaiseen hameeseen.

Sunnuntaina Päivi oli pukeutunut, jälleen kerran, Kabukimono-mallistonsa (2018) ns. samurai-mekkoon ja kierrätyksestä ostettuun haori-takkiin. Päivän päätteksi, kun hän riisui asun, mekon keinonahkaisista osista repeytyi pinnoitteet irti – aivan kuten harness-hihnatkin olivat hajonneet kesällä. Malliston keinonahkaiset osat ovat nyt selvästi tulleet tiensä päähän ja ompeluhuone kutsuu.

Mainittakoon Päivin asukuvasta, että kiitos Ellarion Tales, kun saimme ottaa kuvan heidän messupisteeltään. Conin sulkemisaika lähestyi, kaikki kuvauspisteet olivat täynnä ja me tarvitsimme vain muutaman asukuvan blogia varten. Oli todella kivaa, että Kotae Expossa oli lavasteita ja taustoja - niinkin kivaa, että niihin oli jonoa koko ajan.

Parkkipaikan ja tapahtumakeskuksen välillä vaeltaminen sai arvoisensa päätöksen siinä vaiheessa, kun meille selvisi, että A-hallin lähellä on toinen uloskäynti. Mahdollisesti sitä olisi voinut käyttää tavaroiden siirtämiseen, ja mahdollisesti auton olisi saanut pysäyttää ihan tämän oven viereen. Mahdollisesti. Tieto tästä kulkureitistä olisi säästänyt niin paljon aikaa ja vaivaa! Conissa meille selvisi myös, että isojen matkatavaroiden narikka oli heti työpajojen vieressä. Lauantaina olisimme voineet tuoda työpajatarvikkeiden kuljetuslaukut narikkaan jo heti aamusta sen sijaan, että toistuvasti ramppasimme auton ja tapahtumakeskuksen väliä. Kotae-kokemustamme leimasi tietynlainen rauhattomuus ja kiireen tuntu. Aina piti vilkuilla kelloa ja kiirehtiä johonkin, ja nopeasti se alkoi vaikuttamaan mielialaan. Onneksi kuitenkin tunnelma työpajan sisäpuolella oli rauhallinen ja pajan ohjaaminen sujui näppärästi ilman kaaosta. Työpajailu on ihan kivaa.

Tuliaisiksi Tampereelta ostimme vähän kaikenlaista ja conista hankimme mm. Kotae Expon käsiohjelman. Yleensä ohjelmalehtiset ovat ilmaisia, mutta tällainen maksullinen lehti sisälsi mm. tarroja, hienon photocardin, muffiniohjeen ja kuponkeja tapahtumissa toimiviin myyntipöytiin. Kotae Expon ohjelma oli myös tulostettu ja levitetty ympäri MU-keskusta, joten vaikka ei ostanut käsiohjelmaa, aikatauluista pysyi selvillä ilmoitustauluja lukemalla.

Seuraavaa coniamme emme vielä tiedä, mutta kaikenlaista muuta jännää olemme jo suunnitelleet tälle vuodelle. Jos haluat helmikorupajan sinun tapahtumaasi, yhteystietomme löytyvät sivupalkista.

Terveisin,

Päivi ja Satu