Comic Con 2024 Osa 2/2

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä jatkamme seikkailujamme Tampereella Comic Con -tapahtumassa. Päivitys on jaettu kahteen osaan. Tämä on toinen ja viimeinen osa.

Edellisessä päivityksessä kerroimme vähän perustietoa Comic Conista ja International Cosplay League -kilpailusta. Kilpailimme ICL:ssä lauantaina ja erilaisista vaikeuksista huolimatta, voitimme duo-kategorian. Illalla kävimme syömässä ja siirryimme majoitukseen Mango Hotelliin. Lepoa ei kuitenkaan ollut tiedossa: Sunnuntaina kilpailun kategorioiden voittajien odotettiin osallistuvan haastattelutilaisuuteen voittoasut päällänsä. Ilta kului asujen siistimiseen ja silittämiseen. Jopa silloin, kun kippasi sänkyyn nukkuakseen, uni ei ottanut tullakseen. Kello yhdeltä yöstä löysit itsesi googlettamasta mistä saisi palkeita ja onko Silas sitten kuitenkaan espanjalainen hahmo.

Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen kohti Comic Con sunnuntaita! Lauantain auringonpaiste oli tipotiessään ja ulkona sateli vettä. Päivän aikataulu oli seuraava: Klo 10:00 tapahtuman ovet aukeavat, klo 11:00 pääsee pukuhuoneisiin, klo 13:30 täytyy olla valmistautumassa haastatteluun, klo 14:00 alkaa haastattelu ja klo 18:00 tapahtuman ovet suljetaan. Koska emme voineet olla varmoja kuinka paljon ehdimme kierrellä Comic Conissa enää haastattelun jälkeen, yritimme ottaa kaiken ilon irti siitä tunnista, mikä oli ovien avaamisen ja pukuhuoneiden ovien avaamisen välissä.

Sunnuntaina aamupäivällä Comic Conissa oli hyvin tilaa kävijöille. Ehdimme tavata tuttuja ja jutella heidän kanssaan, ja suunnitella mitä ostamme tuliaisiksi. Myyntipöytiä ja messuosastoja oli useita, tuttuja ja turvallisia, mutta myös erikoisempia. Mieleen jäi mm. Nissin, jonka osastolta pystyi ostamaan kuppinuudeleita! Parilla messuosastolla tehtiin tatuointeja ja sellaisesta olemme kuulleet viimeksi, noh, tatuointimessuilla. Ja sitten oli niitä myyntipöytiä, jotka vaikuttivat siltä, että tuotteet olivat piraattitavaroita ja tekijänoikeuksia rikkovia. Kuvittelemmeko vain, vai oliko tarjonta kuitenkin enemmän “manga” kuin “comic”? Kuitenkin, kaikenlaista oli tarjolla oheistuotteista kokonaisiin cosplayasuihin, printtejä ja avaimenperiä, hattaraa ja karamelliomenoita. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä tavaratarjonta perjantaina heti ovien auetessa, ja kuvata messuhalleja lauantaina kävijämäärän ollessa korkeimmillaan. Olemme olleet mm. Japan Expo Parisissa pari kertaa, ja Comic Conissa oli samaa “suuren maailman messumeininkiä”. Jotkut tykkäävät, toiset eivät.

Comic Con oli aina välillä “jonocon”. Paikkalippusysteemi ei nähtävästi ollut järjestäjille tuttu ja ohjelmanumeroihin yms. jonotettiin pitkissä jonoissa ja mukaan pääsivät he, ketkä mahtuivat. Myös se, että kunniavieraiden valokuviin ja nimikirjoituksiin täytyi ostaa erillinen lippu pääsylipun lisäksi, yllätti osan kävijöistä. Todennäköisesti osasyy tähän oli se, että Comic Con Finlandin kotisivu ei ollut erityisen selkeä ja monisanainen. Tietoa sieltä täytyi suorastaan etsiä.

Varsin pian pukuhuoneet kutsuivat. Etenkin Silaksen pukemiseen menee yllättävän kauan aikaa. Hänelle täytyy liimata aurinkolasit ja hiustupsu kasvoihin, ja partaliiman kuivuminen ottaa aikaa. Myös sahalaitaisten hampaiden huolelliseen maalaamiseen menee tovi, ja sitten on tietenkin Silaksen käsivarteen tulevan kuvion maalaaminen. Sunnuntaina pukuhuoneessa olivat vain kategorioiden voittajat. Istuimme kaikessa rauhassa meikkaamassa ja kuuntelimme Yle Areenasta Club Millenium -ohjelmaa. Puhuimme solo-kategorian voittajan Iinabanin kanssa muutaman sanan sarjoista joita katsomme, ja tämä valotti aika hyvin sitä, miksi meillä on lähes aina Beyblade-pukuja: Viimeisimmät päälle puoli vuotta olemme katsoneet robotti-aiheisia animesarjoja! Tämän lisäksi seuraamme myös sellaisia sarjoja, joiden hahmot eivät fyysisesti sovi meille yhtään. Silaksen ja Rantaron kanssa olemme sentään edes jonkin verran samankaltaisia.

Vaikka olimme valmistautumassa ajoissa, aikataulu meni silti vähän tiukille. Meidän oli pakko syödä jotakin ennen haastattelua, ja ruuan hakemiseen ja syömiseen meni se kriittinen hetki. Onneksi cosplayasut olivat kunnossa ja siistejä - jos ei nyt oteta huomioon sitä, että Silaksen vyö puuttui edelleen. Meillä on tapana sanoa, ettei lavalla mennyt riittävän lujaa jos asut ovat esityksen jälkeen ehjät. Onneksi emme elä oppiemme mukaisesti.

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Iltapäivän haastattelu tapahtui Angry Birds -teemaisella Heroes Talk -lavalla messuhallissa. Haastattelijana toimi Elina, pitkän linjan cosplayharrastaja. Kysymykset eivät olleet tiukkarajaisia kuin tuomariston edessä (miten proppisi on tehty?) vaan keskustelu liukui aiheiden välillä. Opettavia kokemuksia, asujen osien valmistusta, aihevalintoja, miksi asusi vyö puuttuu… Meidän mielestämme kaikki saivat puhua tasapuolisesti. Muutamia ajatuksia joita nousi esiin:

- Yli 10 vuotta sitten kilpailu-uramme alkuaikoina meillä oli tapana valita aiheita kilpailupukuihin ihan suoraan etsimällä mielenkiintoisia ja näyttäviä hahmodesigneja. Tätä jatkui siihen asti kunnes meille tuli sellaiset asut, jotka eivät olleet niin näyttäviä tai kiinnostavia, mutta sarja ja hahmot puhuttelivat paljon. Puvut olivat Beybladesta. Lopulta päädyimme kilpailemaan näilläkin asuilla mikä todisti, ettei kilpailuissa menestyminen ole puvun näyttävyydestä kiinni vaan onnistuneista kokonaisuuksista. Kaikki kilpailut, isot ja pienet, ovat omanlaisiaan. Joskus kilpailusuoritusta voi räätälöidä sopimaan esim. pisteytykseen, mutta aina kun valitsee cosplayasuja, kannattaa valita itselleen merkityksellisiä hahmoja ja sarjoja. Tällöin kävi kilpailussa miten tahansa, puku säilyttää merkityksensä itselleen. Cosplaykokemukset on mukavampia sellaisten aiheiden äärellä, jotka ovat itselleen tärkeitä, eivätkä lähinnä vain pukuprojekteja. Tällä emme halua vähätellä pukujen valmistuksen, itsensä haastamisen ja onnistumisen riemua, vaan tarjota näkökulman omiin tuleviin cosplayasuihin sekä siihen, miten tarkastelee muiden cosplayaajien asuja.

- Cosplayjoukkueen vahvuutta ei mitata sillä kuinka vähän tiimi epäonnistuu. Kaikki epäonnistuvat, valitsevat sanansa väärin ja tuottavat pettymyksiä. Tulee erimielisyyksiä ja huonoja ajanjaksoja. Vahvuus mitataan sillä, kuinka joukkue selviää vaikeuksista ja tiimin jäsenten välisistä konflikteista. On turha etsiä virheetöntä tiimitoveria, sellaista ei ole olemassa. Mieluummin etsii cosplayaajan, kenen kanssa konfliktit on sovittavissa ja kuka pystyy jatkamaan kanssasi pettymysten jälkeenkin - aiheutti ne sitten hän, sinä tai kuka tahansa.

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Haastattelun jälkeen meidät kaikki ohjattiin Digital Aliens -osastolle 360-asteen videointiin. Videoinnissa noustaan alustalle ja kamera pyörähtää ympärilläsi kuvaten sinut mutkattomasti. Emme ole vielä nähneet millainen valmiista videosta tuli, mutta ainakin meille kahdelle kokemus oli täysin uusi. 360-asteen videointi on varmasti loistava matkamuisto Comic Conista kaveriporukoille ja cosplayasuisille henkilöille! Samalla osastolla toimi myös hanbok-experience, eli siellä pystyi sovittamaan perinteistä korealaista asua.

Videoinnin jälkeen päivän cosplayvelvollisuudet oli hoidettu. Iso kiitos onnistuneista kisajärjestelyistä ja huolenpidosta cosplayhenkilökunnalle! Olimme hyvissä käsissä aina ilmoittautumisesta lähtien. Päätimme käydä ottamassa asut pois ja tutustua Comic Coniin vielä parin tunnin ajan. Miksi otimme puvut pois vaikka niissä pystyy ihan hyvin conittamaan? Vastaus: Cosplayjaat herättivät kiinnostusta muissa kävijöissä ja epäilimme, että jäljellä oleva coniaikamme olisi saattanut mennä valokuvissa poseeraamiseen. Normaaleissa vaatteissa et kiinnostanut ketään. Veimme puvut takaisin autoon ja kiersimme uudestaan messuhallit. Teimme ostoksia, söimme ja juttelimme tuttujen kanssa. Jopa Karviselle löytyi jotakin!

Tuliaisnameja

Vähän ennen sulkemisaikaa lähdimme ajamaan takaisin kohti Kouvolaa. Vettä satoi ja luukutimme auton stereoista “retro anime robo song karaoke medley” -musiikkia. Emme vielä tiedä mihin coniin menemme seuraavaksi. Kesällä riittää töitä ja ICL:ään täytyy aloittaa valmistautuminen heti. Olemme miettineet pari viikkoa finaaleja, lukeneet säännöt huolella ja tutkineet vaihtoehtojamme. Surullista kyllä, mutta meillähän oli parista toisesta Beyblade hahmosta koostuva suunnitelma finaalien varalle, mutta noin viikko ennen Comic Conia tajusimme, ettei se sovi näytöslavalle! Näistä kahdesta hahmosta ei ole yhteistä pelivideota! Ja sitten teimme toisen suunnitelman, mutta näillä aikatauluilla emme usko pystyvämme toteuttamaan sitä vaikka idea onkin vallan metka. Kilpailusuoritus vaatisi asujen lisäksi täysin uuden näytöksen: Taustavideo, äänet, musiikki, koreografia, valot ja lavasteet + harjoittelu. International Cosplay League finaalit ovat 117 päivän päästä 21.9, mutta osallistujien toivottaisiin olevan mahdollisimman valmiita jo syyskuun alussa kun esituomarointi portfoliot lähetetään. Kokemuksia viisaampina toteamme, että tässä tilanteessa olisi järkevintä hioa Silas ja Rantaro huippuunsa, ja tehdä Espanjassa parhaansa. Molemmissa asuissa on parantamisen varaa ja syyskuuhun mennessä olemme varmasti saaneet niiden potentiaalin uudelle tasolle.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Comic Con 2024 Osa 1/2

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

"I can smell the victory already"
Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Tampereelle Comic Con -tapahtumaan ja kilpailemme Suomen ICL-karsintakilpailussa. Päivitys on jaettu kahteen osaan ja tämä on ensimmäinen osa.

Comic Con järjestettiin 10.-12.5.2024 Tampereen messu ja urheilukeskuksessa. Tämä oli Suomen ensimmäinen Comic Con ja tapahtuma herätti positiivista kiinnostusta laajassa yleisössä. Malliltaan tapahtuma muistutti enemmän messuja kuin sellaista perinteistä conia, mihin animetapahtumissa vieraileva coninuoriso on tottunut. Comic Conissa oli hyvin laaja myyntipöytäsali ja paljon näytteilleasettajia. Kunnianhimoinen kunniavierasvalikoima houkutteli paikalle monia kävijöitä ja viikonloppu sisälsi paljon haastatteluita, tapaamisia ja kyselytilaisuuksia. Tämän lisäksi ohjelmassa oli tietenkin myös luentoja, esityksiä ja työpajoja.

Comic Conissa järjestettiin Suomen ensimmäiset International Cosplay League -karsintakilpailut. International Cosplay League eli ICL on kansainvälinen cosplaykilpailu, jonka finaalit kisataan Espanjassa Madridissa Japan Weekend -tapahtumassa syyskuussa. ICL on järjestetty vuodesta 2017 lähtien ja mukana on osallistujia yli kymmenestä maasta. Kilpailussa on kaksi kategoriaa: Solo (yksilö) ja duo (pari). Kategorioiden merkittävin ero on se, että solossa arvostellaan asu eikä esitys kuulu kilpailusuoritukseen. Duossa pisteytys on 40 % asuista ja 60 % näytöksestä. Voisi sanoa, että duo-kategoria on kilpailu cosplayesityksille ja solo-kategoria puvun valmistukselle. Suomessa karsintakilpailun järjestämisestä vastaa Cosvision ry, rautainen kisojen tekijä joka on vastuussa mm. cosplayn suomenmestaruuskilpailuista.

Meidän matkamme Tampereelle alkoi Instagramista. Huomasimme Cosvisionin sivun kautta, että duo-kategorian lisähaku oli avoinna. Emme olleet edes ajatelleet ICL-kisoja tai Comic Conia, mutta lisähaku sai meidät keskustelemaan. Löytyisikö pukuvarastosta mitään millä kisata? Meillä ei ollut aikaa tehdä täysin uusia pukuja. Kuitenkin Sisco Karlisle ja Rantaro Kiyama, sama parivaljakko jolla kisasimme Nekoconissa viime kesänä, sopi sääntöihin. Hahmot ovat animesta Beyblade Burst. Sovimme, että osallistumme jos pojille pystyy tekemään näytöksen. Satu, kuka yleensäkin vastaa joukkueemme esiintymisistä, alkoi kerätä materiaalia animesta. Kommentteja, musiikkia, videoita… Jahka totesimme laadukasta materiaalia olevan riittävästi näytöksen muodostamiseen, lähetimme osallistumisemme matkaan. Kilpailimme nimellä UruharaFC. Kisan säännöt ja ehdot voi käydä lukemassa Täältä.

Tästä pääsemme noin kahden kuukauden valmistautumisprosessiin, joka huipentui Comic Coniin. Milloin viimeksi kilpailimme näytöksellä? Vuonna 2018 European Cosplay Gatheringissa. Meillä ei enää ollut tietokoneohjelmia ääniraitojen tai videoiden tekoon, mutta onneksi kaikkia kunnan palveluita ei ole ajettu alas. Kouvolan kaupunginkirjastolla sijaitsee Mediamaja. Mediamajalta pystyy mm. lainaamaan välineitä video- ja valokuvausta varten, siellä voi äänittää, soittaa ja 3D-tulostaa, ja tietokoneilta löytyvät uusimmat Adoben ohjelmat. Mediamajasta on paljon hyötyä cosplaynäytösten tekoon. Siellä Satu operoi ääni- ja videoraidan kokoon. Koska puhe on leikattu sarjan yhdysvaltalaisesta versiosta, vaihdoimme ilmoittautumiseen hahmojen nimet tätä versiota tukeviksi. Sisco on yhdysvaltalaisessa versiossa Silas ja jatkossa puhumme hänestä tällä nimellä.

Vaikka puvut olivat valmiita, halusimme parannella niitä. Tässä projektissa asujen rajallinen paranteluaika täytyi kohdistaa niihin osiin, mitkä ovat lavalla olennaisia. Onko se saappaat joihin voisi tehdä siistimmät shoecoverit? Ei, vaan Rantaron housuihin täytyy ommella taskut koska lavalla hän kantaa tavaroita taskuissa (aikaisemmin taskut olivat valetaskut). Vaatiiko liivi hienosäätöä? Ei, vaan mangavyö täytyy muokata sellaiseksi, että pokkarit pysyvät tukevasti housun kauluksessa näytöksen ajan.

Karsintakilpailua varten hankimme asuihin jotakin, mitä meillä ei ollut Nekoconissa: Kiekot ja laukaisijat. Tilasimme nämä Ebaystä käytettyinä. Laukaisijoiden täytyi olla samanlaiset kuin animessa: Naruilla toimivat (laukaisijoita saa nimittäin myös virittäjällä). Ja sen jälkeen kun on oikean värinen ja mallinen laukaisija, täytyy siitä rakentaa samanlainen kuin animessa. Tämä on se tapa, jolla olemme aina tehneet laukaisijat pukuihimme: Yhdistäneet leluosan ja itse rakennetun osan. Tietenkin jos oikein nettikauppojen leluvalikoimaa kaivelee, pystyy varmasti ostamaan kaikki tarvittavat osat laukaisijaansa valmiina. Mutta cosplaykilpailun nimeen pyrimme tekemään mahdollisimman paljon itse ja käyttämään leluosia vain toimivuutensa kannalta olennaisissa osissa. Leluosat eivät välttämättä vastaa sitä, mitä animaatiosta leikatussa profiilikuvassa näkyy. Perustele siinä sitten, että “profiilikuvassa se näyttää tuolta, mutta oikeasti se on tällainen”. Kaikissa Beyblade asuissamme ei ole laukaisijoita, koska ne ovat työläitä valmistaa. Ja uusille lukijoille tiedoksi: Me cossaamme paljon Beybladea.

Valmistautuminen summa summarum

Näytöstä harjoittelimme ensin sisätiloissa ja jahka sää lämpeni, pihalla. Ensimmäiset kierrokset kävimme läpi niin, että näytös oli hidastettu. Tällä tavalla kommentteihin ja koreografiaan pääsee helpommin mukaan. Meillä oli lavasteina kaksi tuolia, pöytä ja beyblade-areena. Ensimmäinen kerta, kun meillä oli lavalla kokonainen areena ja vielä aika iso! Areena on rakennettu vanerilevystä, tukitangoista, muovimatosta ja retkipatjasta. Siitä tuli yllättävän hyvä huomioon ottaen, että tekemiseen meni vain noin pari päivää. Aiheesta tietämättömille, niin lavasteita ei tässä kilpailussa arvostella.

Kaksi kuukautta kului nopeasti. Töitä riitti ja hommia oli pakko priorisoida niin, että cosplayharratus oli viimeisenä tärkeysjärjestyksessä. Kaikki oli kuitenkin koossa kun perjantaina lähdimme ajamaan Tampereelle hiukan kaoottisen viikon päätteeksi. Perjantaina Comic Con oli käynnissä klo 13:00 - 21:00, mutta me kävimme vain jättämässä lavasteet takahuoneeseen ja siirryimme majoitukseen. Vaikka kaikki olisi koossa, kaikenlaista voi vielä stressata illalla. Kuitenkin se, että lavasteet pystyi jättämään coniin jo perjantaina, helpotti tavaramäärän kanssa kummasti. Nukuimme Mango Hotellissa, samassa paikassa missä olimme Kädentaidot-messujen aikana. Paikka on oikein toimiva, mutta nyt oli päässyt käymään moka: Kun astuimme meille varattuun huoneeseen, se olikin likainen. Tällaista tapahtuu hotelleissa vähän väliä: Huoneita unohtuu siivota. Onneksi meille järjestyi toinen huone - tai huoneet. Pääsimme tilaan, missä oli yhteinen pieni eteinen ja kylpyhuone, ja kaksi erillistä makuuhuonetta.

Aamulla noin 8:30 saavuimme Tampereen messu- ja urheilukeskukseen. Kaikille Kotae Expoon meneville tiedoksi: Auton pysäköinti maksaa, se kannattaa hoitaa sovelluksella ja parkkipaikalta on yllättävän pitkä kävelymatka ulko-oville. Ja sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: Missä on Silaksen vyö? Pienessä paniikissa syöksyimme pukuhuoneeseen, kävimme laukut läpi ja soitimme kotiin: Vyö oli jäänyt sinne. Sitten tuli isompi paniikki. Päivi tunnustaa, että viimeiset kuukaudet hän on ollut hyvin stressaantunut ja siitä johtuen unohtanut koko ajan vähän kaikkea. Hän oli unohtaa jopa areenan matkasta! Vaikka olimme purkaneet tavarat illalla ja käyneet ne läpi, niin silti Päivi ei ollut tajunnut, että vyö puuttuu. Ja sitten tuli itku. Vajaa asu oli kirsikka sen stressikakun päälle, mitä kilpailu, työ ja henkilökohtainen elämä olivat kuukausien aikana leiponeet. Huudon mukana tuli ulos kaikkea muutakin kuin vain unohtuneen vyön harmi.

Jahka oli itketty riittävästi, tilannetta selvitetty cosplayhenkilökunnan voimin ja Päivi kaavittu kasaan, ei auttanut kuin rahjustaa takaisin pukuhuoneeseen. Olemme miettineet onkohan meistä paljonkin harmia coplayvastaaville yms. henkilökunnalle? Puhumattakaan sen sekoilun määrästä, jota vanhempamme joutuvat aina välillä todistamaan. Ennen kilpailua meidän piti lähettää pari cosplayvalokuvaa itsestämme esittelyjä varten, eikä meillä ollut kuvia edes riittävän suurilla resoluutioilla!

Joten pukuhuoneessa oli pirteitä duo-kisaajia valmistautumassa päivään + maansa myynyt UruharaFC, joista Päivi teki voimattomasti pohjameikkiä kolmatta kertaa. Ensimmäinen meni itkiessä ja toinen näytti huonolta. Loistavaa, nyt emme osaa enää edes meikata! Tällaisessa tilanteessa tasapainoilee kahden välillä: Onko millään enää mitään väliä vs. vyö puuttuu, joten kaikki muu täytyy tehdä mahdollisimman hyvin.

Kello 9:50 oli päivän ensimmäinen velvollisuus eli lavaharjoitukset. Tietenkin ensimmäisenä velvollisuutena voisi pitää myös sitä, että saapuu paikalle turvallisesti ja on muistanut ottaa koko asunsa mukaan. Kävikö jo selväksi, että vyö puuttuu? Esiintymistila ei ollut mahtipontinen kuin Tampere-talon iso sali, mutta katsomossa oli reilusti istumapaikkoja ja edessä lava, valot ja taustakangas videoita varten. Itse asiassa taustakangas oli paljon isompi ja matalammalla kuin mitä olimme odottaneet! Vedimme näytöksen kaksi kertaa lävitse ja samalla varmistimme, että lavasteet tulevat oikeille paikoille. Kaikki sujui muuten suunnitelmien mukaan, paitsi että Satulla oli kiekon laukaisussa ongelmia. Vaikka miten napakasti veti narusta, kiekko ei ottanut irrotakseen laukaisijasta. Beyblade-näytöksiä tehneinä voimme sanoa, että kiekon saaminen laukaisijaan tukevasti ja laukaisun onnistuminen, ne jännittävät kaikista eniten. Siltä varalta, että kiekkomme tai laukaisijat menevät paloihin näytöksen aikana, areenassa oli varakiekot ja laukaisijat molemmille. Tärkeintä on, että peli jatkuu, pelasit sitten hahmosi kiekolla tai sillä toisella etäisesti samanlaisella kiekolla. Todella positiivista oli se, että harjoituksesta annettiin palautetta. Näin lopputulosta pystyi hiomaan vielä vähän ennen virallista lavashowta. Lavatiimi oli helposti lähestyttävää ja mukavaa porukkaa. Tuntui todella siltä, että olet hyvissä käsissä ja he tekevät kaikkensa näytöksesi onnistumisen eteen.

Tämän jälkeen takaisin pukuhuoneeseen jatkamaan meikin tekoa, asun pukemista ja valokuvaukseen valmistautumista. Asujen valokuvaus tapahtui klo 14:00. “Olemme miettineet onkohan meistä paljonkin harmia coplayvastaaville yms. henkilökunnalle?” korostui jälleen, kun Päivi yritti kiemurrella kuvissa niin, ettei puuttuva vyö näkyisi. Silaksen valokuvaaminen on oma haasteensa, koska kasvojen edessä ja sivuilla on niin paljon kaikenlaista, mm. iso otsatupsu halkaisee kasvot pystysuunnassa ja aurinkolasit vaakasuunnassa. Kiitos kuitenkin valokuvaustiimille, arvostamme vaivannäköänne onnistuneiden kuvien eteen!

UruharaFC, Beyblade Burst Evolution

Kuva: Tamameru

Päivi as Silas Karlisle

Kuva: Tamameru

Satu as Rantaro Kiyama

Kuva: Tamameru

Kuva: Tamameru

Jotta päivä ei enää huonommaksi voisi mennä, niin paluumatkalla pukuhuoneeseen Satu pudotti laukaisijansa kivilattiaan. Se lohkesi pohjasta ja pari osaa lensi irti. Loistavaa, ja juuri ennen tuomarointia! Satun puvussa on melko paljon tavaroita ja kädet meinaavat loppua kesken, kun kaiken yrittää kantaa mukanaan. 14:40 siirryimme tapaamaan tuomaristoa ja mieliala ei ollut erityisen korkealla. Vielä ennen kilpailua olimme puhuneet siitä, miten kisapaikalla pitää sitten osoittaa reipasta asennetta ja antaa itsestään positiivinen kuva, mutta nyt se jos mikä tuntui vaikealta.

Kuitenkin se, mikä vaikutti todella paljon päivän tunnelmaan, oli kanssakilpailijat. Duo-sarjaan oli ilmoittautunut kuusi joukkuetta ja lopulta paikalle päässyt neljä. Olimme kaikki samassa pukuhuoneessa, valmistauduimme kilpailuun ja juttelimme keskenämme. Kaikki kilpailijat olivat mukavia ja kannustavia! Yhteishenki oli todella hyvä! Sosiaalinen puoli on yksi cosplayn tärkeimmistä asioista.

Duo-sarjan tuomarit ja kilpailijat
Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Mutta takaisin tuomarointiin. Olimme harjoitelleet esitelmää asuistamme, mutta tuomariston edessä pää tyhjeni ja unohdimme täysin mitä meidän piti sanoa. Tämä ei johtunut jännityksestä. Päässä vain pyöri liikaa kaikkea muuta päivän aikana sattunutta. Kymmenen minuutin tilaisuus meni asun osien yleiseen esittelyyn ja kysymyksiin vastaamiseen. Onneksi kaikki kisaajat olivat saaneet lähettää ennakkotuomarointiportfolion. Portfoliossa pystyi kertomaan pukujen valmistuksesta ja näytöksen yksityiskohdista. Kaikkea sellaista tärkeää, mikä saattaa unohtua tuomaroinnissa. Meidän portfoliossa oli kuva Silaksen vyöstä, joten vaikka vyö ei ollut Päivin päällä, niin tuomaristo pystyi näkemään sen sieltä. Yleisesti ottaen tuomarointi sujui hyvin vaikka esitelmä jäi pitämättä. 

Ennen lavaosuutta oli parin tunnin tauko. Satu jäi pukuhuoneeseen korjaamaan lattialle pudonnutta laukaisijaa. Onneksi pohjan lohkeaminen ei vaikuttanut itse laukaisijan toimintaan. Päivi otti puvun pois, hyppäsi autoon ja ajoi takaisin Mango Hotellille. Hotellilta hän haki vyön, joka kuului sunnuntaille varattuun pukuun. Tuomariston eteen pystyi vielä menemään ilman vyötä, mutta lavalla tarranauhoja täynnä oleva housujen yläreuna näyttäisi typerältä. Kultainen keinonahkavyö ajaisi asiansa. Vyöasian jälkeen löysimme itsemme istumasta yhdestä messualueen ravintoloista. Ei ollut oikein nälkä, mutta jotain oli pakko syödä. Muuten lavalla ei enää jaksa.

Pukkaripäivä summa summarum

Lavaosuus alkoi klo 17:30. Sitä ennen kaikki kilpailijat, tuomarit ja cosplayhenkilökunta ohjattiin saliin kuuntelemaan tiedotus lavaosuuden kulusta. Tämän jälkeen yleisö laskettiin sisään ja Cosvisionin mainosvideo pyöri kerta toisensa jälkeen videokankaalla. Jännitti aivan hirveästi, mutta kun oli istunut riittävän kauan ja kuunnellut saman mainosvideon biisin kerta toisensa jälkeen, jännitys alkoi haihtua. Satu, kenellä oli ongelmia laukaisijan kanssa, viritti kiekkonsa toistuvasti laukaisijaan, veti narusta ja antoi kiekon pudota syliinsä. Näin hän sai käsityksen siitä, miten kiekko pitää lavalla laittaa kiinni laukaisijaan ja vetää liikkeelle, jotta homma toimisi. Ensimmäiseksi lavalle nousivat duo-sarjan kilpailijat. Heidän esitystensä jälkeen oli solo-kisaajien vuoro. UruharaFC esiintyi viimeisenä ja sentään näytös sujui hyvin. Kaikki ne riskikohdat, jotka olivat vaivanneet harjoituksissa, onnistuivat nyt kiekon laukaisua myöten. Tykkäämme näytöksemme ideasta ja sekä taustavideo että ääninauha onnistuivat odotettua paremmin. Harjoittelimme näytöstä runsaasti ja panostimme pieniin yksityiskohtiin, miksi halusimme kovasti onnistua. Poistuimme lavalta tyytyväisinä seuraamaan solo-kisaajien esittelyä. Kategoriassa oli mukana kahdeksan kilpailijaa.

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Kuva: Tamameru

Kuva: Toru

Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Kaikista Beyblade näytöksistämme Silaksen ja Rantaron esitys on konservatiivisin tulkinta pelaamisesta. Beyblade Burstissa pelataan paljon lyhyitä otteluita samoja vastustajia vastaan. Se tarjoaa käyttöön aivan eri tavalla videomateriaalia pelaamisesta kuin mitä aikaisemmilla sukupolvilla on ollut. Kolmannessa sukupolvessa animaatio on myös laadukkaan näköistä.

Tarinallisesti näytöstämme voi pitää kahden jakson yhdistelmänä. Silas ja Rantaro opiskelevat samassa koulussa beybladea ja esitys kuvastaa hahmojen oppitunneilla tapahtuvaa välienselvittelyä. Puhe on lukuisista eri kohtauksista poimittujen kommenttien yhdistelmä. Animaatiossa pelin aikana tapahtuvaa keskustelua emme pystyneet käyttämään. Pelikohdissa soi musiikki, jota ei voi poistaa kommenttien taustalta. Siispä näytöksen kommentit on huolella etsitty sellaisista kohdista, missä ei kuulu taustamusiikkia. Näistä on räätälöity kahden hahmon välinen dialogi. Näytöksen videomateriaali ja taustamusiikki ovat lähtöisin itse sarjasta, josko Satun on täytynyt näpelöidä niitä saadakseen nämä sopimaan näytökseen.

Näytöksessä emme pelaa virallisten Beyblade Burst -sääntöjen mukaan. Kolmannessa sukupolvessa ottelu päättyy kiekon hajoamiseen, “burst”, mutta näytöksessämme pelaamista jatketaan. Syynä tähän on se, että hahmoista ei ollut saatavilla muunlaista pelivideota, vaan he voittavat toisensa aina burstilla. Lavalla pelaamme “Paras kolmesta” -henkistä ottelua, josta viimeinen matsi ja virallinen voittaja jäävät sitten näkemättä. Pisteet sentään menevät oikein, eli burstista saa aina kaksi pistettä.

Lavaosuus päättyi palkintojenjakoon. Kilpailuissa palkittiin voittaja ja toinen sija. Solo-kategorian voitti Iinaban hahmolla Yunjin pelistä Genshin Impact. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta duo-kategorian voitti UruharaFC. Tämä tarkoittaa, että syyskuussa me lähdemme Madridiin ICL-finaaleihin! Lavalla Satu ei uskaltanut edes tuulettaa ennen kuin näki, miten päivän aikana henkisesti nuijittu Päivi selviäisi voittajan julkistuksesta.

UruharaFC ja solo-kategorian voittaja Iinaban
Kuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Palkintojenjaon jälkeen kun kaikki valokuvat oli otettu yms. siirrymme takaisin pukuhuoneisiin. Kello oli noin 19:00 ja pukuhuoneet piti tyhjentää klo 20:00 mennessä. Tuomaristolta sai käydä hakemassa palautetta, mutta me päätimme, että kaikki muut saavat mennä ennen meitä. Tämän lisäksi olimme levinneet pukuhuoneeseen koko seinän mitalta ja hommaa riitti pakata kaikki lavasteet, puvut ja tarvikkeet. Sunnuntaina voittajien piti osallistua haastattelutilaisuuteen messuhallissa sijaitsevalla lavalla. Meidän odotettiin olevan paikalla kilpailuasuissa, joten pukuja ei kannattanut mytätä miten sattuu laukun pohjalle. Yritimme saada ne mahdollisimman siististi majoitukseen ja huomenna ehjänä takaisin päälle.

Loppuillasta istuimme rauhallisessa Hesburgerissa syömässä voittoateriaamme. Olipa päivä!

Tästä tuli nyt tälläinen vaikeuksien kautta voittoon kertomus. Meille sattui paljon kaikenlaista valitettavaa päivän aikana. Tarinan opetus: Pienet vastoinkäymiset eivät kaada koko suoritusta. On eri asia unohtaa vyö kuin se, ettei vyötä ole tehty ja siksi se puuttuu. Kuka tahansa saattaa pudottaa pukunsa osan. Lohkeama laukaisijassa on täysin eri asia kuin se, että laukaisija on huonosti valmistettu.

Olemme kriittisiä suoritustamme kohtaan. Näemme asuissa parantamisen varaa (etenkin nyt kun niitä on päässyt tarkastelemaan valokuvien kautta) ja näytöksessä hiomista. Finaaleja varten täytyy tsempata ihan tosissaan ja olla toistamatta niitä virheitä, joita teimme Comic Conissa! Nyt kuitenkin tämä riitti näin pitkälle, ja tästä kohti parempia suorituksia.

Seuraavassa postauksessa käymme läpi sunnuntain tapahtumia.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Beyblade Burst: Yugo Nansui cosplay

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Tämän päivän päivityksen aihe on cosplay! Esittelen uusimman cosplayasuni, joka on Yugo Nansui sarjasta Beyblade Burst. Tämän päivityksen ilmestymisen pystyi ehkä jo ennustamaan meidän Nekoconin postauksesta. Olemme opetelleet sellaisen tavan, että heti kun uusi cosplayasu on valmis, käymme ottamassa siitä muutaman valokuvan.

Valokuvaaminen cosplayssa on monessa mielessä tärkeää. Se merkitsee valokuvaajille, cossaajille, faneille, yhteisölle, tapahtumajärjestäjille... Pukujen lisäksi valokuvat tallentavat myös aikakautta ja harrastuskulttuuria. Kun olin nuorempi harrastaja, tein sen virheen, etten koskaan valokuvauttanut asujani kunnolla. Tähän on monta syytä, mm. en ollut täysin tyytyväinen pukuihini, ja odotin täydellisiä kuvausympäristöjä sekä mahdollisuutta päästä mahdottoman hyvien kuvaajien kuvaamaksi. Ihan tyhmää, koska minulla oli itsellänikin ihan ok kamera ja kuvaaja, ja hyviä ympäristöjä ja mahdollisuuksia valokuvata miljoona kertaa. Lopulta pääsi käymään niin, ettei vanhemmista cosplaypuvuistani jäänyt minulle kunnollisia valokuvia ja jos jäi, niin ne olivat nopeita otoksia coneista. Olisi pitänyt vain ottaa itseään niskasta kiinni ja järjestää kuvaus. Tarinan opetus: Ei kannata odotella tilaisuutta vaan tehdä se tilaisuus itse. Tästä syystä jos voin kehottaa nuorempia harrastajia tekemään jotakin, niin valokuvatkaa asujanne paljon.

Näin ollen nykyään valokuvautan uudet cosplayasuni lähes heti enkä odottele tilaisuuksia. Jos käy vaikka niin, etten pysty käyttämään asua enää, ainakin minulle jää siitä muutama hyvä kuva portfolioon.

Beyblade Burst on kiekkouniversumin kolmas sukupolvi, joka aikaisempien edeltäjiensä tavoin perustuu beyblade-kiekoilla pelattavaan peliin. Hyrriä muistuttavat kiekot laukaistaan pyörimään areenalle ja voittaja on hän, kenen hyrrä pyörii viimeisenä. Vastustajan kiekko pyritään tönimään pois areenalta tai saamaan se pysähtymään (yksi ottelupiste). Näkyvin kolmannen sukupolven erikoisuuksista on kiekkojen mahdollisuus hajota kolmeen osaan kovan iskun voimasta, burst (kaksi ottelupistettä). Animessa ei pelata klassista paras kolmesta -ottelua, vaan yritetään saada kokoon kaksi pistettä voittaakseen matsi.

Yugo Nansui on japanilainen beybladea pelaava poika. Hän edustaa joukkuetta Sword Flames, jonka kapteeni Xhaka on itse asiassa lempparini ensimmäisestä kaudesta. Yugo pelaa kiekolla Yaeger Yggdrasil Gravity Yielding. Minulla ei ole hahmon kiekkoa, mutta jos törmään siihen jossakin kohtuulliseen hintaan, voin hankkia sen cosplaykäyttöön. Hahmona Yugo tuntuu näyttäytyvän aggressiivisena ja huumorintajuttomana, mutta oikeasti hän on vain hyvin kunnioitusta vaativa ja muodollinen. Yugo on ystävilleen uskollinen ja reilu pelaaja.

Yugon asu koostuu lämmittelypuvusta, T-paidasta ja kengistä. Valmistin puvun lähes kokonaan kierrätyksestä ostetuista materiaaleista. Kengät ovat peräisin minun vanhasta Androidi nro 17 cosplayasusta. Ne olivat siniset puuvillatennarit, jotka upotin valkaisuaineeseen pariksi päiväksi. Sieltä tossut tulivat takaisin lähes valkoisina. Valitsin asun jalkineiksi tennarit, koska Yugon kengän kärjet ovat samalla tavalla valkoiset kuin tennareissa. Irrotin sisäsyrjällä olevat lyhyet vetoketjut ja peitin näistä jääneet kolot vihreällä nauhalla. Lopuksi maalasin kengät vihreällä kangasmaalilla ja kiinnitin uudet sirkat nauhoja varten. Profiilikuvassa Yugon kengät ovat lyhytvartiset, mutta tämän projektin aikana en ollut turhan tarkka pienistä yksityiskohdista. Minusta on hienoa, että pystyn käyttämään vanhoja cosplaypuvun kenkiä uudestaan jossakin toisessa asussa.

Valkoisen T-paidan ostin kirpputorilta ja siitä täytyi vain lyhentää helmaa. T-paidan alla käytän kahta valkoista spandex-paitaa, jotka painavat rintakehääni tasaisemmaksi. Valkoisesta vaatteesta ei näy niin herkästi iho läpi kun sen alle laittaa aluspaidan. Normaalisti käyttämäni lyhythelmainen binderi näkyi T-paidasta läpi ja näin ollen spandex-paidat ovat hyvä korvike sille.

Koko pukuprojekti sai alkunsa lämmittelyasun kankaan ostamisesta. Löysin sen Kouvolan GoodWillistä ja sillä sekunnilla tiesin, että tästä tulee Yugon puku. Kangas ehti olla minulla aika pitkään ja aloin jo pelätä, että se jääkin työhuoneen nurkkaan. Tämän vuoden marraskuussa aloitin asun kokoamisen. Piirsin puvun kaavat itse. Tummanvihreä kangas puvun nauhoissa on niin ikään kierrätyksestä. Punaiset kuviot valmistin silityskalvosta ja ne kulkevat symmetrisesti ja peilatusti puvun eri puolilla. Kangasmerkkien pohjana on paksua huopatukikangasta. Housut ovat aika yksinkertaiset, kuminauhavyötäröiset pöksyt. Vaikka Yugo käyttää lämmittelypuvun takkia vetoketju auki ja hihat käärittyinä, olen kaavoittanut takin sopimaan minulle jopa silloin, kun se on kiinni ja hihat alhaalla.

Takin edessä on kaksi pientä taskua. Yugon puvun kaulus pysyy pystyssä, koska sen sisällä on kovaa PVC-kangasta. Hihoja on “vuoritettu” tietyltä matkalta miehustan kankaalla. Tällöin kun hihat käärii, sisäpuolelta tulee esiin saman väristä kangasta kuin loppu lämmittelyasu on. Jutun juju on tämä: Verkkareissa käytettävä pritex-kangas on nurjalta puolelta vaaleaa ja pehmeää. Perus lämmittelyasuja ei yleensä vuoriteta, eli jos hihat käärii, käänteen pitäisi olla vaalea. Yugon asussa näin ei ole. Siksi olen valmistanut hihoihin lyhyen vuorituksen.

Näin myöhemmin minua on alkanut häiritsemään valitsemani kankaan väri. Photoshootin valokuvia tarkastellessani huomasin, että pritex näyttää ihan... siniseltä (jos katsoo Nekoconin kuvia, tämän huomaa selvästi). Minun täytyi mennä pukuvarastoon tarkistamaan minkä värinen lämmittelyasu oikeasti on. Se on turkoosinvihreä, mutta kuitenkin enemmän vihreä kuin sininen! Tämän siitä saa, kun valokuvaa automaattivalkotasapainolla! Jos saisin valita uudestaan, ostaisin pukuun ihan selkeästi vihreän pritex-kankaan. Nyt kiiltäväpintainen lämmittelyasu tekeytyy liian helposti sinertäväksi. Ainahan sitä voi laittaa polyesterivärit kattilaan ja keittää puvun vihreämmäksi. Ei cossaajilta keinot lopu. Mutta koska tilanne on nyt näin, niin olen turvautunut kuvankäsittelyyn. Jälkikäsittelyssä olen muuntanut lämmittelyasun väriä vihreämmäksi.

Yugon kampauksen olen tehnyt omiin hiuksiini. Ruskeat sivut olen tummentanut ruskealla hiusväripigmentillä. Irokeesin värjäsin ensin vaaleaksi ja sitten keltaisella pigmentillä, johon sekoitin ruskeaa pigmenttiä saadakseni väristä tummemman. Jos Yugon kampauksen tekisi huolellisesti peruukkiin, siitä saisi varmasti samanlaisen kuin hahmolla. Omien hiustensa kanssa pelatessa tietyt rajat tulevat vastaan, kuten ei liimaa kampauksen muotoiluun. Yritimme tehdä piikkejä irokeesiini, mutta ne eivät yksinkertaisesti vain onnistuneet. Kampaus kestää paremmin koossa tasaisena kaarena. Tämän lisäksi irokeesini on aika leveä enkä haluaisi leikata sitä kapeammaksi. Kutsun Yugoa “auringonkukkapojaksi”, koska hänen kampauksensa muistuttaa kukkaa ja vihreä puku kasvin vartta.

Viikko Nekoconin jälkeen lähdimme kuvaamaan Yugon asua. Koska japanilaista “dojoa” ei lähiseudulta löydy, päätimme mennä Kuusankosken yleisurheilukentälle - paitsi että juuri sinä sunnuntaina siellä oli kilpailut. Satun työpäivät ja minun orastava juurikasvu eivät antaneet armoa, ja kuvasetti oli pakko saada kokoon sinä päivänä. Lopulta päädyimme sillan alle graffitien keskelle. Lopputuloksena syntyi tällainen hyvä vaatetusportfolioon sopiva kuvasarja. 

BEYBLADE BURST

YUGO NANSUI

Kuvattu 23.7.2023

Blogin valokuvia ja tekstejä ei saa kopioida ja julkaista muilla sivustoilla ulkopuolisten toimesta. Tarvittaessa ota yhteyttä paivi.asikainen89@gmail.com

Blog´s photos and texts may not be copied and published on the other websites etc. by outsiders. Please contact paivi.asikainen89@gmail.com and ask first before action.

Kohti Siscon photoshootia!

Jos pidit tästä postauksesta, haluat ehkä myös lukea

Beyblade Burst Rantaro Kiyama cosplay

Beyblade Burst: Ben Azuki cosplay

Julia and Raul Fernandez, Beyblade G-Revolution

Beyblade Metal Masters Jack cosplay

Metal Fight Beyblade: Kyoya and Nile

Terveisin,

Päivikukka

Never stop the madness – Nekocon 2023, Kuopio

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Ja tervetuloa lukemaan blogipäivitystäni aiheesta Nekocon. Nekocon järjestettiin 15.-16.7.2023 Kuopion Musiikkikeskuksessa. Tapahtuma on japanilaiseen populaarikulttuuriin keskittynyt coni ja sillä on pitkä historia. Kuopion ensimmäinen Nekocon järjestettiin jo vuonna 2006! Musiikkikeskuksessa coneja on ollut muitakin, mm. Animecon vuosina 2012–2016, ja 2010-luvun alkupuolella Kuopiossa pystyi käymään yksipäiväisissä Chibiconeissa.

Miksi muistelen menneitä, niin Nekoconin 2023 teema oli nostalgia. Menneiden mehustelusta huolimatta Nekocon oli suunnattu kaikenikäisille ja omasta mielestäni soveltui myös oikein hyvin aloitteleville harrastajille. Tapahtumapaikka jakautui kahteen rakennukseen: Musiikkikeskuksessa sijaitsi mm. puhe- ja lavaohjelmat, myyntisali ja artesaanipöydät, karaoke, narikka ja pukuhuoneet. Rakennuksen vierestä löytyi kirpputori, taidekuja ja pelipöydät Taidelukion tiloista.

Meidän syymme lähteä Nekoconiin oli tapahtuman cosplaypukukilpailut. Olimme mukana sunnuntaina järjestettävässä paripukukisassa! Kuten nimestä voi päätellä, kategoriassa kilpaillaan kahden hengen joukkueena ja asujen täytyy olla samasta sarjasta. Kategorian tarkemmat säännöt voi lukea Nekoconin kotisivulta. Kilpailuajatus alkoi kyteä päässämme jo Tampere Kupliissa. Päätimme osallistua uusimmilla cosplayasuillamme, eli Rantaro Kiyama (Satu) ja Sisco Karlisle (Päivi) sarjasta Beyblade Burst. Tämä oli todella jännittävää monestakin syystä. Ensinnäkin viimeksi kilpailimme vuonna 2018. Toiseksi asumme olivat valmiita jo ennen kilpailuun osallistumista (tämä ei siis ole päivänselvä käytäntö cosplayssa). Kolmanneksi koko kilpailu-urani aikana olen vain kerran aikaisemmin kilpaillut sunnuntaina.

Koska kilpailu antoi syyn matkustaa Kuopioon, päätimme järjestää myös ohjelmaa coniin. Pidimme lauantaina Beyblade-miitin, eli fanikokoontumisen! Minun raapustamani ohjelmakuvauksen mukaan “Beyblade-miitti toivottaa tervetulleiksi kaikki hyrräuniversumin fanit! Olit sitten uusi fani tai nostalgian kaipuussa, pelaaja, keräilijä tai cosplayaaja, voit saapua miittiin tapaamaan muita kanssaharrastajia ja keskustella siitä, mitä tämä jo yli 20 vuotta vanha sarjakokonaisuus sinulle merkitsee.” Mainittakoon, ettei Beyblade ole erityisen suosittu sarja, mutta ikänsä puolesta se sopi conin nostalgia teemaan.

Valmistauduimme Nekoconiin noin kaksi viikkoa. Sinä aikana laitoimme esittelykuntoon Rantaron ja Siscon asut. Siscon asussa parantelin puvun värejä mm. ompelemalla uuden paidan ja maalaamalla uudestaan hahmon vyönsoljen ja kengät. Tämän lisäksi lyhensin Siscon puvun liiviä ja sitkeällä pesemisellä onnistuin saamaan pois pienen tahran, jonka sotkin puvun housuihin Kupliissa. Rantarolle valmistimme ison viuhkan. Vaikka animessa viuhka toimii enemmänkin jonkinlaisena tehosteena, on se kuitenkin tunnusomainen esine Rantarolle. Käytimme viuhkan pohjana valtavan suurta seinälle koristeeksi laitettavaa viuhkaa. Purimme viuhkan paloihin, leikkasimme puiset osat pienemmiksi ja maalasimme ruskeiksi. Kaikista vaikeinta oli paperi, koska mistä me nyt saisimme niin ison paperin? Ja kuinka nopeasti se menisi sitten kuitenkin rikki? Näin ollen korvasimme paperin kankaalla. Ompelin kankaaseen pienet kujat viuhkan rimoja varten ja kehikkoon kiinnitimme sen liimaamalla. Lopputulos ajoi asiansa oikein hyvin.

Nekoconia varten viimeistelin uuden cosplayasun. Tämä kyseinen hahmo on Yugo Nansui sarjasta (yllätys yllätys!) Beyblade Burst. Yugon asua ja hahmoa avaan tarkemmin ihan omassa päivityksessään. Olin valmistanut pukua pikkuhiljaa maaliskuusta alkaen ja Nekoconia varten tein sen loppuun. Asuun kuuluu kengät, T-paita ja lämmittelyasu. Yugolla on irokeesi aivan kuten minulla. Näin ollen en tehnyt peruukkia, vaan yli vuoden tauon jälkeen värjäsin omat hiukseni muistuttamaan Yugon kampausta.

Lauantaina aamulla pääsimme 7:31 lähtevään junaan ongelmitta. Juna oli täynnä muitakin selvästi coniin menossa olevia matkustajia. Halusin selvitä reissusta mahdollisimman vähillä matkatavaroilla ja siksi olin pukenut Yugon asun päälleni jo kotona. Toisin kuin moni muu cosplayasuni, Yugo on todella käytännöllinen ja helppo puku. Sitä voi käyttää myös siviiliasuna. Muutenkin kannatti olla mahdollisimman valmiina, koska miittimme alkaisi jo 11:30. Kuopiossa meillä oli aikaa noin tunti kävellä conipaikalle, päästä sisään, vaihtaa cosplayasut päälle, jättää tavarat narikkaan ja etsiytyä miittipaikalle. Tehokas ajankäyttömme tössäsi välittömästi jonon päähän: Musiikkikeskuksella rannekkeiden vaihtoon jonotti kymmeniä kävijöitä. Ovien auetessa Nekoconin rannekkeita oli vielä saatavilla, mutta lauantain aikana tapahtuma myi loppuun.

Onneksi rannekkeidenvaihtojono liikkui sujuvasti. Toisaalta minä kyllä mietin paljonkohan kävijöitä pääsi katsomaan 10:30 alkaneita avajaisia? Tuntui siltä, että suurin osa oli vielä ulkona jonossa. Miksi emme menneet ohjelmanpitäjinä jonon ohitse sisään? Vastaus: Koska minä olin ilmoittanut vain itseni ohjelmanpitäjäksi. Ja koska en ollut älynnyt ajatella asiaa aikaisemmin, päätin jonottaa Satun kanssa. Tapahtumapaikan sisällä kiireesti pukuhuoneeseen korjaamaan meikkiä, Satu vaihtoi itselleen Rantaron asun, tavarat narikkaan ja... miittitilan ovi oli lukossa. Kokoontumiseen oli aikaa 2 minuuttia ja emme päässeet sisälle meille varattuun tilaan! Lopulta tilanteen selvittelyn jälkeen saimme paikalle vahtimestarin ja miitti alkoi noin 5 minuuttia myöhässä.

Tahmeasta alusta huolimatta kokoontumisemme kesti kaksi tuntia ja juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin. Aluksi miittiin saapui kaksi henkilöä ja lopulta meitä oli paikalla seitsemän + me kaksi + kaksi henkistä kannatusjäsentä. Puhuimme kiekoista, suosikki hahmoistamme, miten olemme päätyneet Beybladen pariin... Itse puhuin myös vähän Beybladen cossaamisesta. Haluamme kiittää kaikkia miittiin saapuneita henkilöitä. Beybladen monet eri generaatiot olivat keskusteluissa edustettuina ja kokemuksenne ja tarinanne aiheen parista olivat ihania. Yritetään tavata uudestaan jossakin toisessa conissa! Ja järjestetään se kiekkoturnauskin joskus.

Syy päättää miitti ajoissa oli tarve ehtiä Kuopion keskustaan shoppailemaan. Kuopion keskustassa on monia erikoisliikkeitä, joiden valikoimasta voi vain haaveilla Kouvolassa. Tilaisuus oli pakko käyttää hyväkseen ja juosta kangaskauppaan ennen kuin se suljetaan. Hyvä reissu, löysin sieltä täydellisen kankaan tilaustyöhön. Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin. Ihmisillä oli varmasti paljon hämmästeltävää kaupungilla liikkuvissa conikävijöissä. Kangaskaupan jälkeen kävimme kahvilassa, koska viimeksi olimme syöneet junassa. Ja tämän jälkeen nopeasti lelukaupassa. Ja karkkikaupassa. Ja kenkäkaupassa. Ja kierrätysmyymälässä. Kuopio on niin kiva kaupunki.

Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme takaisin conipaikalle katsomaan päivän cosplaykilpailut. Lauantaina kilpailtiin cosplaypukukilpailu kategorioissa aloittelijat ja kokeneet, sekä valokuvauskilpailu kategoriassa “classic”. Ennen kilpailun alkua yleisöä viihdytti videonäytös eri vuosina tehdyistä animeteoksista. Katsomosta pystyi varaamaan paikan itselleen paikkalipulla. Silti kun ympärilleen tähyili, tyhjiä paikkoja oli siellä sun täällä. Palkintojenjakoa edelsi väliaika ohjelmanumero, joka oli tanssiryhmän esiintyminen. Nostalgiamielessä muistelin, että milloin viimeksi kilpailimme tuolla samalla lavalla. 2012? Ja 2014 tuomaroimme Musiikkikeskuksessa cosplaykilpailuja. Me olemme olleet tässä skenessä pitkään.

Ennen majoitukseen lähtemistä kävimme ottamassa muutaman valokuvan Yugon puvusta. Ihan virallisen kuvauksen järjestäisimme myöhemmin kotipuolessa. Rantaroa emme valokuvanneet, koska hänen tähtihetkensä olisi vasta huomenna. Tämän lisäksi lauantaina Satulla ei ollut Rantaron viralliset kengät jalassa. Niitä piti säästää kilpailua varten. Jos haluat nähdä kuvia Rantaron puvusta ja lukea asun valmistuksesta, voit vierailla tässä postauksessa.

Valokuva: Riikka Savela Kuvan lähde: Conikuvat.fi

Kuvauksen jälkeen conipaikka alkoi sulkea oviaan siltä päivältä. Nopeasti lajittelimme tavarat niin, että narikkaan jäivät kaikki sunnuntaina tarvittavat jutut, ja mukaan otimme vain meikit ja majoitusvälineet. Hieman kuumotti ajatus kilpailupukujen ja peruukkien jättämisestä yöksi Musiikkikeskukseen, mutta toisaalta mihin ne olisivat lukitusta narikasta kadonneet. Päivän päätteeksi olimme rättiväsyneitä! Pelkkä ajatuskin iltabileistä tuntui ylivoimaiselta. Rahjustimme pitkin kaupunkia syömään, ostamaan aamupalaa ja sitten piti aloittaa marssi kohti lattiamajoitusta. Majoitusta varatessani en ollut katsonut majoituskoulun osoitetta sen tarkemmin. Vasta muutama päivä ennen conia meille selvisi, että sinne on parin kilometrin matka, eli vähän alle puoli tuntia kävellen. Alueelle kulki myös linja-autoja, mutta me kävelimme. Onneksi ei satanut vettä.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja kesäisenä. Yö oli sujunut rauhallisesti (olimme nukahtaneet jo 21:00) ja aamulla aikaisin nousimme meikkaamaan. Puhelimeni mukaan 2014 olimme juuri näihin aikoihin olleet Animeconissa Kuopiossa, ja minulla oli ollut siellä samat kengät jalassa kuin nytkin. Ja silloin olimme jaksaneet mennä iltabileisiin. Olimme suunnitelleet aamun aikataulun niin, että meikkaamme majoituksessa, kävelemme Kuopion keskustaan, syömme ja ostamme ruokaa, ja 9:45 astumme Musiikkikeskuksen ovista sisään. Sen jälkeen loppupäivä on kisajuttuja, eli enää ei juostaisi kaupungilla. Seuraava valokuva on viimeinen kuva, jonka otin omalla kamerallani. Se esittää lihalörtsyä, jonka söin ruuaksi Kuopion torilla.

Se mitä tapahtui aikavälillä 10:00 – 12:45 on minulle hiukan epäselvää. Pääsimme sisään coniin, saimme tavaramme narikasta, menimme pukuhuoneeseen ja sitten aika vain katosi. Selvisi, että symmetrisen ympyrän maalaaminen käsivarteen on todella hankalaa. Ja että Siscon asun pukemiseen menee odotettua kauemmin aikaa. Ja että olen todella huono ajankäyttöni kanssa. Mielikuvissani olimme valmiita reilusti ennen tuomarointia ja ehtisimme viimeistellä kokonaisuuksiamme, mutta todellisuudessa aikataulu venyi tiukalle ja hakkasimme asut päälle pienessä kiireessä suurin piirtein juosten tuomarointiin. Mitä ihmettä tapahtui käytössä oleville 165 minuutille?! Tuomarointia varten olimme harjoitelleet 10 minuutin mittaisen asujen esittelyn, mutta kolmihenkisen tuomariston edessä se ei enää tuntunutkaan niin harjoitellulta. Taisimme myös puhua todella nopeasti, koska aikaa jäi vielä jäljelle kaiken sanomamme jälkeen. Pukutuomaroinnista siirryimme valokuvaukseen, ja sieltä takaisin pukuhuoneeseen. Emme tienneet yhtään millaisia muut kilpailijat ovat. Ajattelimme, että näemme kaikki osallistujat kun he käyttävät pukuhuonetta, mutta lopulta ainoa joukkue siellä taisimme olla me kaksi. Go team nro 31.

Siellä minä sitten istuin tavarasotkumme keskellä. Miksi tämä on taas näin kaoottista? Tuli mieleen eräs nettimeemi: “Luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu?”

“Never stop the madness ja kohta vedetään taas.“

Ja kun mietin viimeisintä kilpailuamme (European Cosplay Gathering finaalit 2018), kaaos alkoi tuntua enemmänkin tavalta. Jopa repussani roikkuva mustekalamaskotti katsoi minua vihaisesti, vaikka yleensä se hymyilee.

Valokuva: Aadagraphy Kuvausassistentti: Jansutti Lähde: Conikuvat.fi

Tässä on valokuva sunnuntain kilpailukokonaisuudestamme. Mitä valokuvassa ei näy, niin Rantaron asuun kuuluu kolme sarjakuvakokoelmaa, jotka hahmo laittaa housujensa kaulukseen aina pelatessaan. Sarjikset olivat mukana tuomaroinnissa, mutta valokuvissa ne näyttävät hiukan pöhköltä, miksi jätimme ne pois. Kuitenkin valokuvaaja piti housuihin tungettuja pokkareita sen verran hauskana juttuna, että hän rohkaisi pukemaan ne myös lavalle.

Sunnuntaina cosplaykilpailujen lavaosuus alkoi 14:30. Kilpailuun ei kuulunut esiintymistä, ja lavalla kävelyä tai valokuvia ei arvosteltu. Päivän aikana kisattiin paripukukilpailu, kokeneet ensikertalaiset kategoria ja valokuvauksessa tekninen kategoria. Cosplayvastaavan ohjaamana kaikki kilpailijat kävivät yhdessä tutustumassa lavaan. Minä ja Satu päätimme harjoitella pienen näytöksen ja poseeraukset etukäteen. Tämä lievittää lavajännitystä ja esimerkiksi viuhkan avaamisen kanssa täytyi olla tarkkana. Jos viuhkan yrittää avata väärään suuntaan, se vain vääntyy. Jännittäminen on minulle tapa, mutta ei este. Toisin sanoen voin jännittää todella paljon, mutta suoriudun tilanteista luontevasti. Jännittäminen on kuitenkin se syy, miksi en halua istua kilpailun aikana katsomossa. Myös peruukkisukka painoi päätäni todella paljon ja minun täytyi saada se pois heti lavalta päästyäni. Toivottavasti tämän lavaseikkailun jälkeen ihmiset eivät enää luule Satun pukua hahmoksi Tokyo Revengers –sarjasta.

Valokuva: Riikka Savela Kuvan lähde: Conikuvat.fi

Tanssiryhmän esiintymisen jälkeen alkoi palkintojenjako. Paripukukilpailussa oli mukana kahdeksan osallistujaa ja kisassa palkittiin kolme parasta ja jaettiin yksi kunniamaininta. Me voitimme ensimmäisen sijan. Menestykseemme tietenkin vaikuttaa ammattitaito ja kokemus, mutta myös kilpailukokonaisuudessamme oli vahvoja puolia. Asut olivat hyvin kaavoitettu ja huolellisesti valmistettu. Ne olivat kaikilta osa-alueitaan tasavahvoja. Puvuissa oli erilaisten vaatekappaleiden ja materiaalien ompelua, kovien osien muotoilua (vaikka osat olisivat niinkin pieniä kuin aurinkolasit tai vyönsolki), vaativaa peruukkityöskentelyä, shoecover kengät ja ripaus maskeeraustaitoa. Tämän lisäksi puvut olivat erilaisia keskenään. Etenkin Rantaron asussa oli tärkeää, että pukuun kuului kaikki hahmolle tunnusomaiset esineet, kuten viuhka, tikkari ja sarjakuvakokoelmat.

Saimme kilpailusta palkinnoksi pokaalit, Manga Cafen tuotepaketin ja kaksi lahjakorttia Eurokankaaseen.

Sunnuntaina kevyttä kuumotusta herätti päivän juna-aikataulut. Junamme takaisin Kouvolaan lähtisi 17:00, ja siihen mennessä piti koota tavarat, vaihtaa cosplayasut pois ja kävellä asemalle. Minun täytyi ehtiä pesemään hampaat, koska en halunnut istua junassa hampaat sahalaitaisiksi maalattuina! Sunnuntaina conia ei tullut paljoa koettua, mutta rehellisesti sanottuna en kyllä ollut sillä tuulellakaan. Kun pääsimme asemalle, jostakin syystä yksi vetolaukkuni pyöristä jumittui aivan täysin. Myöhemmin kotona isäni sai sen taas liikkumaan ja selvisi, että renkaan ympärille oli kiertynyt tiukasti mustaa hiusta. Siis sellaista, jota oli pyörinyt pukuhuoneen lattialla. Älkää pliis leikatko peruukkia lattialle tai lavuaariin, älkääkä myöskään käsitelkö kuumaliimaa silityslaudan päällä. Ja omat roskat roskiin.

En tiedä mihin coniin olemme menossa seuraavaksi ja milloin seuraavan kerran kilpailemme. Kilpailuasut olemme kuitenkin jo päättäneet, mutta kisaan osallistumme sitten vasta kun ne ovat valmiit. Never stop the madness ja kohta vedetään taas.

Valokuvia conista, kilpailijoista ja lavalta voi katsoa Conikuvat.fi

Terveisin,

Päivi ja Satu