Levyjulkkarit ja iltapäiväteetä Etelä-Savossa

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä ajelemme Mikkeliin levyjulkkareihin ja vierailemme Juvalla teehuoneella.

Tarina saa alkunsa heti sen jälkeen, kun palasimme Hyvinkäältä. Seuraavana päivänä työhuoneelle saapui nippu pukuja korjattavaksi + muutamia uusia vaatteita ja asusteita valmistettavaksi. Päivi ahersi neljä viikkoa projektin parissa ja helmikuun viimeisenä päivänä pakkasimme valmiit puvut autoon ja ajoimme Mikkeliin.

Mitä Mikkelissä tapahtui, niin lauantaina 28.2.2026 juhlittiin Ruoskan levyjulkkareita kulttuuritalo Tempossa. Ruoska on suomalainen industrial metal -yhtye ja heidän uusin albuminsa Kade julkaistiin helmikuussa. Levyjulkkarit käynnistivät myös kiertueen, joka jatkuu 4.4.2026 asti.

Miten me liitymme Ruoskaan, niin Päivi on suunnitellut ja valmistanut Ruoskan nykyiset post-apokalyptiset esiintymisasut. Puvustusprojekti sijoittui aikavälille 2021-2022. Blogissa emme ole puvuista paljoa puhuneet, mutta Instagramissa Päivi esitteli valmiita asuja vielä kun Von Aidainderin tili oli olemassa. Esiintymisasujen suunnittelun ja valmistuksen lisäksi saimme myös osallistua musiikkivideon kuvauksiin ja Päivi kirjoitti puvustusprosessista mm. opinnäytetyön. Etenkin musiikkivideoprojektissa Satu oli vahvasti apuna pukujen, lavastuksien ja maskeerauksien tekemisessä.

Ruoskan puvustus sisältää viisi asukokonaisuutta, eli useita vaatekappaleita, asusteita ja jonkin verran rekvisiittaa – osa itse valmistettuja, osa vahvasti muunneltuja valmiita vaatteita ja asusteita. Se, mitä näkee yhtyeen päällä lavalla, on vain tietty osa koko puvustuksesta. Kaikista asukokonaisuuksista saisi aikaiseksi kokonaisia päivityksiä, mutta tässä artikkelissa emme mene sen tarkemmin pukuihin. Kuitenkin palaten postauksen alkuun: Koska puvut ovat Päivin käsialaa, niin Päivi on paras henkilö niitä korjaamaan. Ja tietenkin levyjulkkareita varten asut haluttiin kiillottaa priimakuntoon!

Joten, 28.2. palautimme puvut Ruoskalle ja samalla jäimme Mikkeliin katsomaan illan keikan. Kouvolasta Mikkeliin ei ole erityisen pitkä ajomatka, mutta päätimme silti, ettemme lähde keikan jälkeen yöllä ajamaan takaisin kotiin. Varasimme majoituksen Sokos Hotel Vaakunasta Mikkelin keskustasta. Kerta kun ollaan Etelä-Savossa, niin sunnuntaina sitähän voisi vaikka piipahtaa jossakin paikallisessa kohteessa.

Julkkaripäivässä oli vahvaa tekemisen makua. Vielä aamulla Päivi ompeli kokoon viimeisiä juttuja. Sitten noin puoli tuntia aikataulusta myöhässä kohti Mikkeliä. Satu hotelliin, kamat Tempoon, Päivi hotelliin, ruokaa, tukkaa pystyyn, maalia naamaan ja takaisin Tempoon. Illan lämppärinä toimi Stereo Terror ja Ruoska aloitti soittamisen kello 22. Huolimatta siitä, että puvustus valmistui jo 2022, vasta Mikkelissä näimme ensimmäistä kertaa ikinä Ruoskan esiintymässä livenä. Puvustajan on tärkeää observoida asuja käytössä, eli lähinnä vain jännitimme hajoaako (juuri korjatuista) puvuista mitään lavalle. Katsomossa riitti väkeä ja yleisö oli innolla mukana esityksessä. Julkaisemme keikasta pari valokuvaa vaikka 1. Kameramme ei ollut olosuhteisiin sopiva – siis ota ainakin 100 kuvaa ja kaksi niistä näyttää joltakin 2. Emme olleet valokuvauksellisesti ideaalissa kohdassa katsomoa (ja rumpali ei näy yhdessäkään valokuvassa) 3. Patrick (laulaja) seisoi yhden ainoan kerran paikoillaan pidempään kuin kaksi sekuntia. Illan biisisuosikkimme oli Kade, koska laulu tulee aina muistuttamaan meitä musiikkivideoprojektista.

Keikkaa varten Päivi oli pukeutunut reisisaappaisiin, keinonahkahaalariin ja valkoiseen toppiin. Satu oli värikäs oma itsensä ja muut keikkavieraat kehuivat paljon Satun vaatteita! Että jos kuvittelee tällaisilla keikoilla olevan jokin pukukoodi, niin ihan kaikenlaiset ja kaiken väriset vaatteet ovat tervetulleita.

Sunnuntai valkeni räntäsateisena. Olimme suunnitelleet menevämme Kenkäveroon, mutta sitten meille selvisi, ettei Pappilaravintola ollut juuri silloin avoinna. Onneksi vain noin 30 minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Juva ja siellä ihana Teahouse of Wehmais. Olemme käyneet teetalossa monta kertaa ja täällä blogissa on peräti kaksi aikaisempaa artikkelia aiheesta. Ennen lähtöä kävimme nopeasti ottamassa muutaman asukuvan Vaakunan aamiaissalin yläparvelta. Räntäsade oli mitä oli ja tuskin olisimme saaneet asukuvia Juvalta, joten kannatti toimia vielä kun oli hotellin lämmössä.

Äkkivilkaisulla näyttää siltä, että Satulla on yllänsä samat vaatteet kuin lauantaina, mutta kyseessä on vain samanväriset vaatteet. Molempien asukokonaisuuksien tähti on kirpputorilta ostettu, todennäköisesti käsinneulottu värikäs neulepaita. Kuvissa näkyvät pinkki ja sininen hame asusteineen ovat meidän ompelemia. Asukokonaisuuden viimeistelee kirpputorilta ostetut, mahtavan väriset Hokan kengät.

Fida Lahti

iCare Kouvola

Päivi oli pukeutunut Guessin farkkumekkoon ja rintakoruilla koristeltuun pitkään farkkutakkiin. Vielä kun Päivillä oli verkkokauppa, takki ja siihen kuuluva leveä vyö olivat siellä myynnissä. Takki ei mennyt kaupaksi ja nyt se on siirtynyt hänen omaan käyttöönsä. Kädessään Päivi pitelee Vintedistä ostettua Killstarin Grave digger -pääkallolaukkua.

Valitettavasti samettipintainen laukku imee kaiken valon itseensä ja näyttää valokuvissa lähinnä mustalta mytyltä. Se on siis tällainen:

Grave digger

Teahouse of Wehmais on vanhan herraskartanon pihapiirissä toimiva teehuone. Paikka on ihastuttava, mutta sijaitsee sen verran syrjässä, että alueelle kannattaa saapua autolla. Wehmais tarjoilee mm. lounasta ja erilaisia teekattauksia, ja teehuoneella on usein vuodenaikaan sopivia tapahtumia. Samassa rakennuksessa palvelee myös tee- ja teevälinekauppa. Me olimme varanneet itsellemme vakioannoksemme, eli Afternoon teen jaettavaksi kahdelle. Se, mikä alkaa teestä, tulee aina myös päättymään teehen. Ennen työurakan alkua olimme Hyvinkäällä sipittämässä teetä, ja nyt urakan päätyttyä menimme Juvalle sipittämään teetä. Tee.

Erityisen mukavaa teen sipittämisestä tekee hyvä seura. Tapasimme Juvalla ystävämme ja juhlimme hänen valmistumistaan koulusta. Puhuimme opiskelusta, animesta ja siitä, miten kolme kaunista sanaa ovat ”Aiotko syödä tuon?”. Teesuosituksemme on vihreä tee Angel Kiss.

Cream Tea -annos

Mainittakoon tähän loppuun, että Mikkelin jälkeen Päivi heittäytyi jälleen työputkeen, joka päättyi lauantaina 21.3 siihen, että Ruoskan kiertue toi heidät Kouvolaan. Seuraava satsi korjauksia ja yksi tilausvaate toimitettiin House of Rockiin ja samalla jäimme jälleen katsomaan Ruoskan keikan. Nyt on aika pitää vähän taukoa ennen kuin työhuone kutsuu jälleen!

Kaikki elävältä hautautumaan,

Päivi ja Satu

Paluu Hyvinkäälle

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Ja tervetuloa lukemaan blogin ensimmäistä vuonna 2026 kuvattua päivitystä! Tämä seikkailu sijoittuu tammikuun loppuun. Ajelimme Hyvinkäälle käydäksemme Kangastukussa, ja siinä sivussa vierailimme myös kaupungilla. Jos kohteeseen kestää ajaa noin 1,5 tuntia, niin todellakin käymme myös muualla kuin vain kangaskaupassa!

Olimme liikenteessä kauniina talvipäivänä. Pakkanen nipisteli poskia ja taivaalta satoi isoja lumihiutaleita. Ajoimme suoraan Kangastukulle, ja sieltä keskustaan Kankurinkadulle parkkiin. Meille oli varattu kello viiden tee Teesalonki Sylviaan. Kävimme siellä ensimmäisen kerran kesällä 2024 ja nyt palasimme katsomaan millainen kattaus on talviaikana.

Meillä oli mukana Satun Blythe-nukke Robin. Pohdimme myös Ryoman tuomista teesalonkiin, mutta emme olleet Hyvinkäällä ”nukkejen teekutsuilla”. Ryoma vaati huomiota, ja nyt Päivi halusi käyttää huomionsa ensisijaisesti kangasostoksiin. Ryoma pääsee mukaan sitten kun ohjelmassa on vain nukkejen teekutsut eikä mitään muuta. Robin sen sijaan on helpompi nukke kuljettaa ja käsitellä. Leivoksilla kuvioiduissa vaatteissaan Robin sopii kuin valettu sievään teesalonkiin!

Kiitos ihanasta kello viiden teestä! Annos on juuri sopivan kokoinen. Jos menet teeostoksille Sylviaan, niin suosituksemme mustasta teestä on Summer Rain. Pohdimme myös hassuja suomenkielen sanoja, joista Satun nosto oli ”namiskuukkeli” ja Päivin ”hapsenkakkiainen”.

Teen jälkeen kävimme kiertämässä Hyvinkään keskusta-alueella sijaitsevia kierrätysmyymälöitä. Kävimme mm. Villatehtaan kellarissa, Hyvinkään kierrätyskeskus Kerkässä ja iCaressa. Kellari ja Kerkkä ovat kyllä todella isoja paikkoja! Satu löysi mm. uuden nuken ja Päivi osti (ylläripylläri) ompelutarvikkeita. Sekä pienen violetin repun Ryomalle, josko se nyt helpottaisi sitä tuskaa, ettei hän päässyt mukaan Sylviaan.

Päivän viimeinen kohteemme oli Hyvinkäällä sijaitseva Suomen Rautatiemuseo. Kotisivullaan museo kertoo olevansa ”valtakunnallinen vastuumuseo ja muistiorganisaatio, joka tutkii, tallentaa ja esittää suomalaista rautateiden kulttuuriperintöä”. Tämän lisäksi ”Suomen Rautatiemuseo on perustettu jo vuonna 1898, se on yksi vanhimpia suomalaisia museoita ja maailmanlaajuisesti kolmanneksi vanhin rautatiemuseo”. Pistimme museon merkille jo kesällä 2024, mutta silloin emme ehtineet vierailemaan siellä. Kohti kulttuuria!

Suomen Rautatiemuseo jakautuu muutamaan eri rakennukseen + piha-alueeseen. Museon piha-alue on todella kaunis! Talvella lumipeitteessä lepäävät punaiset rakennukset ja pimeän keskellä hohtavat vanhanaikaiset valopylväät huokuvat rauhaa. Kesällä alue puhkeaa kukkaan. Kesäkahvila avataan, kääntöpöytä paljastuu lumen alta ja pihalla kiertää pieni puistojuna.

Ei tarvitse olla junaharrastaja pitääkseen Rautatiemuseon näyttelyitä kiinnostavina. Nähtävää on runsaasti ja parasta sisältöä ovat vaikuttavat höyryveturit. Vaihdoimme henkilökunnan kanssa muutaman sanan koskien museossa valokuvaamista ja meitä pyydettiin, että valokuvissa emme poseeraa raiteilla. Junaradat eivät ole leikkipaikka ja on esimerkillistä näyttää, että niillä ei seisoskella. Tämän lisäksi kannattaa tietää, että talviaikana etenkin näyttelyhallissa on kylmä.

Tammikuussa lumisateisena päivänä pimeä laskeutui sen verran nopeasti, että emme ehtineet ottamaan asukuvia Hyvinkäällä – joten otimme kuvat puvuistamme myöhemmin täällä Kouvolassa. Päivi oli pukeutunut koristelemaansa armeijan villapaitaan, harness-hihnoihin ja ns. Sulo Vilén -pipoon (tietäjät tietää). 2025 näimme kyseisiä pipoja paljon käsityöläisten valmistamina. Hame on kierrätyksestä ostettu Gerry Weber ja muuten todella hyvä, paitsi että alushelma on liian kapea ja lyhyt. Ompeluhuone kutsuu.

Koska tammikuun loppu ei ollut mitenkään erityisen lämmin, Satu varustautui pitkällä, talviteemaisella hameella ja vaaleanpunaisella neulepaidalla. Valokuvissa hameen printti ei näy kunnolla, mutta punaisten ja turkoosien yksityiskohtien lisäksi hameessa on myös vaaleanpunaisia yksityiskohtia. Sylissään Satu pitelee laatikkoa, joka on ilmeisesti alun perin sisältänyt vohveleita. Nyt laatikossa matkustaa Robin, kuka mahtuu sinne juuri täydellisesti.

Heti Hyvinkään jälkeen Päivi heittäytyi kuukauden mittaiseen työputkeen. Aiheesta lisää seuraavassa päivityksessä!

Terveisin,

Satu ja Päivi