Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!
Päivi tässä!
 |
Tämän päivän päivitys saa alkunsa viime vuoden syyskuusta - mutta toisin kuin muutama muu päivitys, joita emme ehtineet päivittämään ennen kuin vasta kuukausia myöhemmin, tätä päivitystä olen suosiolla siirtänyt tämän vuoden puolelle.
Tarina saa alkunsa ilmoituksesta Instagramissa. DeadDolls-niminen taidekollektiivi pääkaupunkiseudulta oli tekemässä taide- ja alakulttuurilehteä. He etsivät pukeutumisharrastajia / alakulttuurien edustajia esittelemään itsensä ja tyylinsä osana julkaisua. Ajattelin sopivani hommaan hyvin, joten lähetin hakemuksen ja pääsin mukaan! Myös Satu lähetti hakemuksen ja hänet kanssa hyväksyttiin malliksi. Meille tarjottiin mahdollisuutta matkustaa Helsinkiin valokuvattaviksi, mutta pienen neuvottelun jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että minä ja Satu voimme valokuvata toisemme täällä Kouvolassa. Näin me kaksi säästyimme matkustamisen vaivalta ja DeadDolls säästyi valokuvaamisen vaivalta. Vaikka emme todellakaan ole valokuvaajia, osaamme kyllä ottaa ihan hyvälaatuisia asukuvia toisistamme. Ja olen opiskellut pakollisen valokuvauskurssin ammattikorkeakoulussa.
Jos et ole koskaan kuullutkaan DeadDollsista, niin kollektiivi on todella uusi juttu ja koostuu pienestä ryhmästä nuoria jäseniä. Ja vastauksena kysymykseen miksi siirsin päivitystä, niin kuka maksaa lehdestä, jonka sisällön voi nähdä ilmaiseksi jostakin muualta? Odotin kuukausia ennen kuin julkaisin omat kuvani. Näin lehden ostaneilla henkilöillä säilyi oikeus nähdä ne ensimmäisenä. Lehdessä on, asukuvien lisäksi, jokaiselta mallilta lyhyt kertomus siitä, miten he pukeutuvat, mistä he saavat vaatteensa, millainen on heidän arvomaailmansa yms.
 |
Kuvauspäivä oli melkoista menoa. Olimme sopineet Satun kanssa kuvauspäivän puvuillemme. Sitten tietenkin tuli yllättäviä työvuoroja, ja kuvauspäivää oli pakko aikaistaa. Ainoa mahdollisuutemme oli sunnuntai aamupäivä, koska puoleen päivään mennessä minun piti ehtiä Ruukin Puodille työvuoroon. Joten tehokkaasti meikkiä naamaan ja hiuksia pystyyn, vaatteet päälle ja kuvaamaan! En onnistunut saamaan irokeesiani täysin symmetriseksi eikä minulla ollut aikaa tehdä kampausta uudestaan. Päätin korjata ongelman sillä, että käännän päätäni jokaisessa kuvassa, koska epäsymmetrisyyden näkee lähinnä vain suoraan edestä. Totuuden vääristely käyntiin.
Mitä tulee vinoon kampaukseen, niin omalla kohdallani mitä pidemmät hiukset, sitä vaikeampi irokeesi on saada symmetriseksi. Tai yleensä ottaen edes pysymään pystyssä. Kyllä, pitkä/korkea irokeesi on näyttävä, mutta lyhyempi keesi on helpompi tehdä ja sen kanssa mahtuu paremmin autoon istumaan.
Pidän todella paljon Kabukimono-mallistoni sinisestä puvusta, mutta lehteä varten halusin pukea jotakin, missä ei ole niin vahvoja japanilaisia vaikutteita. Asuni keskiössä on aidosta nahasta ja tartaanikankaasta valmistettu korsetti. Ompelin korsetin Katumuotien kekkerit -tapahtumaa varten 2025 alkuvuodesta. Halusin tehdä vaatteen, joka sopii yhteen piikkirintaliivieni kanssa. Sain korsetissa näkyvän skottiruudullisen kankaan eräältä pitkän linjan punkkarilta. Hän antoi sen minulle kaupanpäällisiksi, kun Taideruukin kirppistapahtumassa ostin häneltä skotlanninterrieriä esittävän laukun. Koska korsetti kaipasi lisää hopeaa, ompelin siihen ison robottikangasmerkin. Robotilla on sydän rinnassaan, ja tätä kautta pienet sydämet ovat tulleet osaksi pukua. Tosin piikkirintaliiveissä on glittersydänpinssi siitä syystä, että hukkasin osan pienistä muovipiikeistä Salmelaan. Sydän peittää puuttuvat piikit. Punainen vintagekiltti on kierrätyksestä ostettu Pola (Pallo-paita Oy). Mustan joustavan keinonahkahaalarin ompelin itse There's a rainbow inside your mind -mallistoani (2019) varten. Kengät ovat kierrätyksestä ostetut New Rockit, ja korvissa minulla on kierrätyksestä ostetut Mine Güngörin robottikorvakorut. Kaulakorun olen tehnyt itse kierrätyksestä ostetuista (kyllä, minä todella suosin kierrätystä) Meccano-lelujen osista. Hioin niistä maalin pois saadakseni kiiltävän metallin esiin. Asukokonaisuuden viimeistelee robottia esittävä teekuula T-Bot, joka roikkuu koiralaukussa.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ainoa, mitä jäi puuttumaan, niin olisin halunnut asuuni sellaisen pahvilaatikosta tehdyn robotin pään. Juuri sellaisen, mitä näkee lasten naamiaisasuissa. Kyseinen tuskin sopisi yhteen irokeesini kanssa, mutta ainahan siihen voisi tehdä hiusten mentävän viillon keskelle.
Terveisin,
Päivi
