Taidekeskus Salmelan kesä 2025

Hei ja tervetuloa! Tämä on blogi

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä vierailemme Mäntyharjulla taidekeskus Salmelassa!

Etualalla Jasmin Anoschkin Metsämansikkakarkkikääröbambi

MITÄ?

Taidekeskus Salmela on kuvataiteen näyttelykeskus ja Suomen suurin kuvataidefestivaali. Vuosittaisen laajan näyttelyn pääpaino on monipuolisessa suomalaisessa nykytaiteessa. Salmelan toimintaan kuuluu myös kesäiset konsertit ja muut tapahtumat. Taidekeskus Salmela ei ole museokorttikohde.

MISSÄ?

Salmela sijaitsee Mäntyharjulla. Näyttelyalueeseen kuuluu päärakennus, maisemapuisto, sekä Domanderin pihapiirin apteekki- ja postitalot, palvelijan asunto ja piharakennukset. Näiden lisäksi alueella on mm. kahvila-ravintola Kesäheinä, Puistonäyttämö ja Festivaalipaviljonki.

MILLOIN?

Vuonna 2025 Taidekeskus Salmelan näyttelyt oli avoinna 7.6.-10.8. Ensi vuoden aukioloajat ja näyttelyt päivittyvät Salmelan kotisivulle.

Tämän lisäksi…

Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolla on vielä elokuun loppuun asti esillä Reidar Särestöniemen teoksia. Näyttely on avoinna joka päivä.

Tämä tarina saa alkunsa Matkamessuilta ja kotimaan matkailun alueelta (jännä, kertomuksemme Turusta alkoi lähes samoilla sanoilla). Siellä tapasimme Salmelan toiminnanjohtajan Tuomas Hoikkalan ja hän onnistui markkinoimaan kohteensa meille sen verran hyvin, että lisäsimme näyttelykeskuksen matkalistallemme. Emme olleet koskaan aikaisemmin vierailleet Salmelassa ja emme edes tienneet paikan olemassaolosta ennen Matkamessuja - vaikka Mäntyharju sijaitsee vain noin tunnin ajomatkan päässä Kouvolasta. Kohti uusia elämyksiä!

Joten, torstaina löysimme itsemme Salmelan päärakennuksen edestä. Automme lipui hitaasti täyden parkkipaikan ja useiden kävijöiden ohitse. Salmelalla on ollut menestyksekäs kesä (kuten Ylen artikkelista voi lukea) ja kävijämäärille ei näkynyt loppua edes elokuussa. Vaikka valokuvissamme ei näy muita ihmisiä ja näyttelysalit näyttävät hiljaisilta, niin ne eivät olleet. Sai olla todella nopea kameransa kanssa ja pitää huolen siitä, ettei törttöillyt muiden kävijöiden tiellä kuvatessaan. Vierailimme Salmelassa vain muutama päivä ennen kauden päätöstä. Kesäkuussa meillä oli muuta tekemistä ja heinäkuussa oli niin kuuma, ettei huvittanut autoilla mihinkään. Eli jos luet tätä postausta ja haluat lähteä itsekin Salmelaan, niin valitettavasti taidekeskus on jo suljettu tältä kesältä.

Korsetti päälle ja kamera kaulaan. Aloitimme kierroksemme päärakennuksesta. Salmelaan täytyy ostaa sisäänpääsy ja hintaansa nähden nähtävää on todella paljon!

Etualalla Nina Ternon Ratsastaja ja taustalla Reidar Särestöniemen maalauksia

Tänä vuonna Salmelan kutsunäyttelyn päätaitelija oli Reidar Särestöniemi. Särestöniemi oli yksi valtakunnallisesti tärkeimpiä kuvataiteilijoitamme. Hän eli 1925-1981, eli tänä vuonna on Reidarin 100-vuotisjuhlavuosi! Särestöniemi tunnetaan säkenöivistä väreistään ja pohjoisen luonnon kuvauksistaan. Meidän silmissämme hän selvästi rakasti luontoa ja vuodenaikoja, ja oli myös huumorintajuinen mies tehdessään kuvia kusiaisista, sääskistä ja kalasta kipittämässä kuivalla maalla. Artikkelin lopussa on lisää valokuvia Särestöniemen maalauksista.

Raana Lehtisen maalauksia

Päärakennuksen yläkerrassa oli esillä mm. Raana Lehtisen maalauksia. Lehtinen oli Salmelan kesän 2025 nuori taiteilija.

Alma Jantunen, Bonsai Festivo

Kia Taegen maalauksia ja Mi Kuoppan patsas

Salmelassa meitä kiinnosti erityisen paljon Katja Tukiaisen näyttely. Katja Tukiainen on suomalainen taidemaalari, sarjakuvataiteilija ja kuvataiteilija. Erinäisten lähteiden mukaan hänet tunnetaan vaaleanpunaisesta väriskaalasta ja villistä tyttöarmeijasta. Salmelassa tehtyjen havaintojemme perusteella tämä pitää täysin paikkansa. Itse olemme törmänneet Tukiaiseen ensimmäistä kertaa hänen sarjakuviensa kautta. Samassa salissa oli näytillä Jasmin Anoschkin veistoksia.

Jasmin Anoschkin veistoksia ja Katja Tukiaisen maalauksia

Katja Tukiainen, Fear no girl

Jasmin Anoschkin, Kouluratsastusta

Katja Tukiainen, Yteicosterceseht

Katja Tukiainen, Fear no wolf

Pastellinvärien ja söpöjen asusteiden voimin Satu yritti sulautua osaksi Tukiaisen tyttöjen salaseuraa.

Päärakennuksesta lähdimme kohti Domanderin näyttelyaluetta. Matkalla ajattelimme pysähtyä kahvila-ravintola Kesäheinään, mutta sillä hetkellä siellä oli sen verran paljon ihmisiä, että siirsimme kahvitauon myöhemmäksi. Salmelan alueella pystyy helposti liikkumaan jalan, mutta tarvittaessa autollakin pääsee lähelle kohteita. Rakennukset ovat kauniita ja taidetta on kaikkialla! Tarkemmin katsottuna jopa iso kivi pihalla näyttää makaavalta ihmishahmolta. Veden läheisyys luo alueeseen voimakasta rauhan tuntua.

Domanderin pihapiirissä kävimme ensimmäiseksi katsomassa näyttelyt piha-aitoissa ja palvelijan asunnossa. Sieltä kuljimme Apteekkitaloon, ja lopuksi Postitaloon. Apteekkitalossa pidimme eniten Alma Jantusen lasitöistä. Postitalossa erityisen ihastuttavia olivat Kaiju Haanpään tekstiilikollaasit. Myös Marja-Liisa Partasen hyvin yksityiskohtaiset teokset hurmasivat.

Apteekkitalo

Marja-Liisa Partanen, Kuutamoserenadi

Alma Jantusen Kobolttikukkapenkki ja taustalla Sophia Ehnroothin maalauksia

Alma Jantunen, Juhlapuu

Postitalo

Essi Peltosen maalauksia ja Anne Kauppilan patsas

Susanna Snellmanin töitä

Kaiju Haanpää, Kyyneltenpoimija

Kaiju Haanpään töitä

Salmelaan Päivi oli pukenut kiltin, nahkakorsetin, piikkirintaliivit, tummanpunaisen nahkatakin ja New Rockin kengät. Kilttiin sopivasti hänellä oli pieni skotlanninterrieriä esittävä laukku ja noin 750 km aiheesta sivuun menevä Harrods-tavaratalon kassi. Asukokonaisuus oli muuten hyvä, paitsi että rintaliiveistä alkoivat piikit putoilla! Jonkin verran Päivi sai ommeltua niitä takaisin, mutta ainakin kaksi piikkiä katosi Salmelaan. Että jos löydätte sieltä pienen muovipiikin, niin se on Päivistä.

Tässä vaiheessa päivää nälkä kurni jo sen verran paljon, että palasimme Kesäheinään katsomaan joko sinne mahtuisi syömään. Kuten kaikki järkevät aikuiset, otimme ruuaksi kakkua ja teetä. Iso plussa siitä, että tarjolla oli haudutettua teetä + hintaan kuului santsikuppi! Kupillisella teetä jaksaa vaikka maailman ääriin. Istuimme ikkunan vieressä ja muistelimme taidekeskus Retrettiä. Vielä kun asuimme Savonlinnassa, 2010-luvun alkupuolella vierailimme joka kesä Retretissä ja etenkin sen taideluolastossa. Pukeuduimme jo silloin erikoisesti. Meidän kaltaisille luoville ihmisille taidekeskukset ovat visuaalista virikettä, mutta myös ihana syy laittautua, mennä ja tehdä.

Festivaalipaviljonki

Kahvitauon jälkeen kävimme katsomassa upouutta Festivaalipaviljonkia. Salmela on mietitty todella huolellisesti ei pelkästään toimivaksi, vaan myös esteettiseksi kokonaisuudeksi. Puistonäyttämö katsomoineen oli todella mukavan ja tyylikkään näköinen paikka nauttia elävästä musiikista. Heti Salmelan vieressä on mahdollisuus majoittua maaseutuhotelliin Villa-Aurora, ja 10 minuutin kävelymatkan päässä on Mäntyharjun museo. Mäntyharju on todella ihana kesäkaupunki! Jos sinne suunnittelee vierailua, kohteissa kiertelyyn kannattaa varata aikaa useampi tunti. Ainoa mitä jäimme kaipaamaan, niin postikortteja Katja Tukiaisen töistä.

Takaisin Kouvolaan palasimme Vuohijärven kautta. Pysähdyimme Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolla katsomassa Reidar Särestöniemi 100-vuotisjuhlanäyttelyn. Esillä oli myös Nina Ternon veistoksia. Sen jälkeen taidetta oli nautittu koko päivän edestä!

Tänä kesänä olemme puuhanneet paljon kaikenlaista. Kesällä matkailu on ihanaa, mutta ehkä myös kompensoimme sitä, että viime kesänä emme oikein ehtineet käydä missään. Olemme jo nyt kirjoittaneet enemmän postauksia tänne blogiin kuin koko viime vuonna yhteensä. Eli vaikka elokuu lähestyy loppuaan, kesäpäikkyjä on vielä paljon luvassa!

Terveisin,

Päivi ja Satu