Paluu Hyvinkäälle

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Ja tervetuloa lukemaan blogin ensimmäistä vuonna 2026 kuvattua päivitystä! Tämä seikkailu sijoittuu tammikuun loppuun. Ajelimme Hyvinkäälle käydäksemme Kangastukussa, ja siinä sivussa vierailimme myös kaupungilla. Jos kohteeseen kestää ajaa noin 1,5 tuntia, niin todellakin käymme myös muualla kuin vain kangaskaupassa!

Olimme liikenteessä kauniina talvipäivänä. Pakkanen nipisteli poskia ja taivaalta satoi isoja lumihiutaleita. Ajoimme suoraan Kangastukulle, ja sieltä keskustaan Kankurinkadulle parkkiin. Meille oli varattu kello viiden tee Teesalonki Sylviaan. Kävimme siellä ensimmäisen kerran kesällä 2024 ja nyt palasimme katsomaan millainen kattaus on talviaikana.

Meillä oli mukana Satun Blythe-nukke Robin. Pohdimme myös Ryoman tuomista teesalonkiin, mutta emme olleet Hyvinkäällä ”nukkejen teekutsuilla”. Ryoma vaati huomiota, ja nyt Päivi halusi käyttää huomionsa ensisijaisesti kangasostoksiin. Ryoma pääsee mukaan sitten kun ohjelmassa on vain nukkejen teekutsut eikä mitään muuta. Robin sen sijaan on helpompi nukke kuljettaa ja käsitellä. Leivoksilla kuvioiduissa vaatteissaan Robin sopii kuin valettu sievään teesalonkiin!

Kiitos ihanasta kello viiden teestä! Annos on juuri sopivan kokoinen. Jos menet teeostoksille Sylviaan, niin suosituksemme mustasta teestä on Summer Rain. Pohdimme myös hassuja suomenkielen sanoja, joista Satun nosto oli ”namiskuukkeli” ja Päivin ”hapsenkakkiainen”.

Teen jälkeen kävimme kiertämässä Hyvinkään keskusta-alueella sijaitsevia kierrätysmyymälöitä. Kävimme mm. Villatehtaan kellarissa, Hyvinkään kierrätyskeskus Kerkässä ja iCaressa. Kellari ja Kerkkä ovat kyllä todella isoja paikkoja! Satu löysi mm. uuden nuken ja Päivi osti (ylläripylläri) ompelutarvikkeita. Sekä pienen violetin repun Ryomalle, josko se nyt helpottaisi sitä tuskaa, ettei hän päässyt mukaan Sylviaan.

Päivän viimeinen kohteemme oli Hyvinkäällä sijaitseva Suomen Rautatiemuseo. Kotisivullaan museo kertoo olevansa ”valtakunnallinen vastuumuseo ja muistiorganisaatio, joka tutkii, tallentaa ja esittää suomalaista rautateiden kulttuuriperintöä”. Tämän lisäksi ”Suomen Rautatiemuseo on perustettu jo vuonna 1898, se on yksi vanhimpia suomalaisia museoita ja maailmanlaajuisesti kolmanneksi vanhin rautatiemuseo”. Pistimme museon merkille jo kesällä 2024, mutta silloin emme ehtineet vierailemaan siellä. Kohti kulttuuria!

Suomen Rautatiemuseo jakautuu muutamaan eri rakennukseen + piha-alueeseen. Museon piha-alue on todella kaunis! Talvella lumipeitteessä lepäävät punaiset rakennukset ja pimeän keskellä hohtavat vanhanaikaiset valopylväät huokuvat rauhaa. Kesällä alue puhkeaa kukkaan. Kesäkahvila avataan, kääntöpöytä paljastuu lumen alta ja pihalla kiertää pieni puistojuna.

Ei tarvitse olla junaharrastaja pitääkseen Rautatiemuseon näyttelyitä kiinnostavina. Nähtävää on runsaasti ja parasta sisältöä ovat vaikuttavat höyryveturit. Vaihdoimme henkilökunnan kanssa muutaman sanan koskien museossa valokuvaamista ja meitä pyydettiin, että valokuvissa emme poseeraa raiteilla. Junaradat eivät ole leikkipaikka ja on esimerkillistä näyttää, että niillä ei seisoskella. Tämän lisäksi kannattaa tietää, että talviaikana etenkin näyttelyhallissa on kylmä.

Tammikuussa lumisateisena päivänä pimeä laskeutui sen verran nopeasti, että emme ehtineet ottamaan asukuvia Hyvinkäällä – joten otimme kuvat puvuistamme myöhemmin täällä Kouvolassa. Päivi oli pukeutunut koristelemaansa armeijan villapaitaan, harness-hihnoihin ja ns. Sulo Vilén -pipoon (tietäjät tietää). 2025 näimme kyseisiä pipoja paljon käsityöläisten valmistamina. Hame on kierrätyksestä ostettu Gerry Weber ja muuten todella hyvä, paitsi että alushelma on liian kapea ja lyhyt. Ompeluhuone kutsuu.

Koska tammikuun loppu ei ollut mitenkään erityisen lämmin, Satu varustautui pitkällä, talviteemaisella hameella ja vaaleanpunaisella neulepaidalla. Valokuvissa hameen printti ei näy kunnolla, mutta punaisten ja turkoosien yksityiskohtien lisäksi hameessa on myös vaaleanpunaisia yksityiskohtia. Sylissään Satu pitelee laatikkoa, joka on ilmeisesti alun perin sisältänyt vohveleita. Nyt laatikossa matkustaa Robin, kuka mahtuu sinne juuri täydellisesti.

Heti Hyvinkään jälkeen Päivi heittäytyi kuukauden mittaiseen työputkeen. Aiheesta lisää seuraavassa päivityksessä!

Terveisin,

Satu ja Päivi

Mansikkahameessa Lahteen

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA

Satu tässä! Tämän päivän päivityksessä vierailemme Lahdessa.

Kimmidoll, Lahden Pelastusarmeijan kirpputori

Lahti on viimeinen viime vuodelta roikkumaan jäänyt päivitys. Tämän artikkelin julkaisun myötä 2025 on vihdoin ja viimein mapitettu blogiin. Pohdimme Päivin kanssa haluammeko julkaista tämän postauksen ja lopulta totesimme, että asu- ja yleiskuvat ovat riittävän kivoja päivitystä varten. Meille vuoden alku on aina vähän hankalaa aikaa tuottaa sisältöä ja etenkin nyt, kun Päivillä on paljon työkiireitä. Tässä tilanteessa on oikeastaan mukavaa, että arkistosta löytyy jotakin hyvää päivitettävää, vaikka se olisi kuusi kuukautta vanha juttu.

Lahti on metka paikka täynnä kirppiksiä, söpöjä kahviloita ja erikoiskauppoja. Launeella sijaitsee useita kierrätysmyymälöitä ja Lahden eteläisen kehätien ansiosta alueelle pääsee todella vaivattomasti. Kouvolasta ajaa Launeelle noin 60 minuuttia.

Vuosien aikana olemme pariin otteeseen valokuvanneet retkiämme Lahden kirppiksille ja yrittäneet muodostaa jos jonkinlaista päivitystä aiheesta tässä kuitenkaan ikinä onnistumatta. Mikäli joku nyt miettii, että kuinka vaikeaa se voi olla ottaa pari valokuvaa ja tehdä siitä päivitys, niin usein huomiomme eksyy kirppiksien tarjontaan, ei valokuvaamisessa. Mitä etsimme kirppiksiltä? Minä etsin leluja, etenkin nukkeja, osaksi kokoelmaani. Ostan myös hyväkuntoisia Milla-pupuja (Milla = Miffy). Näiden lisäksi olen kiinnostunut vintage-neuleista ja asusteista, sekä tietenkin helmistä ja kaikenlaisesta muusta, mitä voisin hyödyntää työpajoissa. Päivi katselee erikoisia vintage-vaatteita, kankaita ja ompelutarvikkeita. Hän etsii japanilaisia esineitä, kuten astioita ja koriste-esineitä. Meidän yhteinen intohimomme on kaikenlaiset hassut ja söpöt pikkuiset maskotit.

Fida Lahti ja neulepaita, jonka ostin

Lahden Pelastusarmeijan kirpputori ja kangas, jonka Päivi osti

Viime vuoden syyskuussa, kun valmistelin reissua Lahteen, etsin jotakin mukavaa ruokapaikkaa. Silmiini osui Lahden Vohvelikahvila, joka sijaitsi Kauppakeskus Karismassa. Miksi Vohvelikahvila "sijaitsi" Karismassa, niin valitettavasti Vohvelikahvila on lopettanut toimintansa! Hienoa, että saimme käydä syömässä edes kerran kahvilan vaikuttavat vohveliannokset.

Popparivohveli

Hienoa myös, että Vohvelikahvila houkutteli meidät Karismaan. Kauppakeskukseen oli nimittäin rakennettu upea syksyinen valokuvausseinä! Se oli iso, huolella tehty ja aurinko paistoi siihen kivasti. Täydellinen paikka asukuvien ottamista varten! Rehellisesti sanottuna olisi mukavaa, että kuvausseiniä olisi enemmän myös Kouvolassa.

Lahden asukseni valikoitui Hell Bunnyn Strawberry Shortcake -hame noin vuodelta 2018. Olin kuluneen syksyn aikana askarrellut hameeseen sopivia asusteita ja halusin päästä käyttämään niitä.

Päivi oli pukeutunut kukkapöytäliinasta ompelemaansa hameeseen, valkoiseen neuleeseen ja hapsunahkatakkiin.

Vielä ennen kotiinpaluuta kävimme Teeletissä ja aasialaisen ruuan kaupassa Lucky Cat. Ja tietenkin kirppareilta mukaan tarttui hyväkuntoinen, maanantaita vihaava Karvinen.

Ensi kertaan!

Jos pidit tästä päivityksestä, haluat ehkä myös lukea

Lämmin kesäpäivä Lahdessa

Terveisin,

Satu

Vauvadinoja ja pastellivärejä

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Tämän päivän päivityksessä palaamme viime vuoden syyskuuhun, jolloin kävimme ottamassa asukuvia DeadDolls-lehteä varten. Olemme kirjoittaneet projektista aikaisemmin ja teksti löytyy Päivin asukuvia sisältävästä artikkelissa Onko roboteilla sydäntä?, mutta kerrataan lyhyesti:

DeadDolls on pääkaupunkiseudulla toimiva taidekollektiivi. Viime vuonna he etsivät malleja tulevaa lehteänsä varten. Lehdessä esiteltäisiin mm. kollektiivin taidetta ja erilaisia pukeutumistyylejä sekä alakulttuureja. Me molemmat lähetimme heille hakemuksen ja pääsimme mukaan malleiksi. Sovimme, että otamme valokuvat tyyleistämme itse täällä Kouvolassa. Pahaksi onneksi minun työvuoroni muuttuivat yllättäen ja tehokkaasti meidän piti hypätä vaatteisiin ja rientää kuvaamaan toisemme sinä ainoana aamupäivänä, kun tämä oli mahdollista. Kuvat saatiin otettua ja lehti julkaistua.

Tämä artikkeli esittelee minun asuvalintaani DeadDolls-lehteä varten. Halusin, että valokuvissa näkyy mahdollisimman paljon Päivin ompelemia vaatteita ja asusteita. Tarkkasilmäisimmät ehkä muistavat, että minulla oli hyvin samanlainen asu päälläni, kun kävimme keväällä 2025 Tampereella. Neuvon kaikkia, että tällaisiin kuvauksiin kannattaa pukea sellainen asukokonaisuus, jota on jo ainakin kerran käyttänyt ja tietää kokonaisuuden toimivan.

Päivi on ommellut asukokonaisuuden takin, paidan, hameen ja laukun. Minä tykkään pastelliväreistä, mutta koen vaatteiden löytämisen Suomesta näissä väreissä vaikeaksi. Siksi Päivi ompelee niin paljon vaatteita minulle. Jos joskus satun löytämään kirppikseltä pastellin värisen vaatteen, niin tämäkin on usein jonkun yksityisen ihmisen itse tekemä, ei kaupasta ostettu tuote.

Takki, jota kutsun nimellä Baby Dinosaur tai ihan vain Vauvadino, on ommeltu vuonna 2020. Se oli myynnissä aina siihen asti, kunnes 2023 Päivi purki takin paloihin ja kokosi uudestaan paremmista kankaista. Keväällä 2025 minä sitten ostin takin itselleni. Vaaleanpunainen kangas ja takin vuoritus ovat ostettu uutena. Kaikki muut kankaat ovat kierrätyksestä. Niissä on mukavaa menneiden vuosikymmenten henkeä, mikä sopii yhteen takin retron mallin kanssa.

Baby Dinosaur 2023

Baby Dinosaur 2023

Takin alta löytyy Päivin ompelema paita, joka on jo niin vanha ja hyvin käytetty, että se alkaa näkyä paidan kunnossa. Ei yhtään ihme, koska paita on vuodelta 2020. Tätä paitaa kutsumme nimellä White Beaver, valkoinen majava. Nimitys tulee tekstistä, joka lukee paidan hihoissa näkyvässä painokuviossa: White beaver lodge.

White Beaver 2020

Jos minun pitää valita vain yksi väri, niin se olisi turkoosi. Jos värejä saa valita kaksi, ne olisivat turkoosi ja pinkki. Tästä syystä rakastan seuraavaksi esiteltävän hameen värejä! Kangas on ostettu kierrätyksestä kangaskassia varten. Kangaskassi valmistui ja huolimatta siitä, että kassista tuli varsin iso, kangasta jäi vielä. Päivi ompeli loppukankaasta hameen henkseleillä ja tietenkin rusetin. Kangas on paksua, miksi se on hyvä valinta kangaskassiin, jonka täytyy kestää tavaroiden kantamista. Hameesta paksu kangas tekee hyvän käyttää myös kylmemmillä säillä.

Laukku on itse asiassa alun perinkin ollut laukku. Ostin kyseisen käsilaukun kirpputorilta ja päätin pestä sen. Valitettavasti jostain 80-luvulta peräisin oleva laukku ei selviytynyt pesusta ja sen sisällä oleva pehmovuori hajosi paloihin. Päivi purki laukun ja lopulta ainoa osa, joka siirtyi vanhasta laukusta uuteen laukkuun, on tuo retron näköinen kangaspala laukun edessä. Kangasnopat ovat sänkymobilesta ja mikäli joku miettii, että mitä niissä lukee, niin kyljet muodostavat tekstin BABY, vauva. Sitten kun vielä löytäisi nopan sanalla dino… Myös pieni pastellivärinen dinolaukkumaskotti kelpaisi.

Muita yksityiskohtia, mitä asukokonaisuudesta tuli kuvattua, olivat meikki ja kengät.

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että DeadDolls-lehden artikkelit minusta ja Päivistä olemme kirjoittaneet itse. Lehden toimitus on tarvittaessa vain karsinut ylimääräistä tekstiä. Kuitenkin oikoluvulle sattui pieni moka ja he korjasivat tekstistäni kohdat ”japanilainen” ja ”japanilaislähtöistä” alkamaan isolla alkukirjaimella. Minä tiedän, että nämä kirjoitetaan pienellä, ja olin kirjoittanut ne pienellä myös alkuperäiseen tekstiini. Mikäli epäröit oikeinkirjoituksen kanssa, Googlen kautta voi tarkistaa monet asiat helposti ja nopeasti. Ole utelias kirjoitettua kieltä kohtaan. Kun kerran tarkistat oikeinkirjoituksen ja korjaat virheesi, et tee samaa virhettä helpolla uudestaan.

Terveisin,

Satu

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu Vellamossa

Hei ja tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä palaamme Kotkaan!

Taasko olemme Kotkassa? Edellisen kerran vierailimme siellä elokuussa 2024 ja todisteena tästä blogistamme löytyy artikkeli Vedenalainen seikkailu Kotkassa - eikä sekään ollut ensimmäinen kertomuksemme merikaupungista. Vähän väliä vilistämme pitkin Kotkansaarta tekemässä milloin mitäkin. Tämän päivityksen tapahtumat sijoittuvat viime vuoden lokakuulle. Vuonna 2024 esittelimme suosikki kohteitamme Freaky Angel -blogin Laralle ja Attelle, ja 2025 olimme liikenteessä perheenjäsentemme kanssa. Kävimme (jälleen) akvaariotalo Maretariumissa ja Merikeskus Vellamossa. Vellamossa meitä kiinnosti erityisesti Rohkeus, rakkaus, vapaus! 14.2.2025 avattu Muumiseikkailu. Kohde oli ollut matkalistallamme jo pidempään, joten mukavaa päästä vihdoin ja viimein näkemään se.

Kuitenkin ensimmäiseksi tiemme vei Maretariumiin. Maretarium on suomalaiseen vesiluontoon erikoistunut akvaariotalo. Ehdimme paikalle juuri sopivasti kello 13 katsomaan karppialtaaseen laskevaa vesiputousta.

Vesiluonnon tarkastelun jälkeen matkamme jatkui Kantasatamaan ja Vellamoon. Paljon oli ehtinyt muuttua vuoden aikana. Päänäyttely oli suljettu kokonaan näyttelyuudistuksen ajaksi, mutta Kymenlaakson museoon oli avattu ”värikäs näyttely lapsille ja heidän aikuisilleen” eli Mikä-mikä-kaupunki. Katsoimme myös Anni Laukan installaatioita näyttelyssä Varjoissa – unelmoimme vielä.

Mikä-mikä-kaupunki

Mikä-mikä-kaupunki

Anni Laukka, The Awakening

Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely

Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely

Ja sitten itse asiaan, eli Muumiseikkailuun! Näyttely on nähtävissä 7.3.2027 asti, joten vielä on reilusti aikaa käydä tutustumassa aiheeseen. Kannattaa varautua siihen, että näyttely on ilmeisen suosittu, kuten tästä Ylen artikkelista voi lukea. Sanomattakin myös selvää, että näyttely soveltuu hyvin lapsille. Mainittakoon tässä kohdassa, että alle 18-vuotiaat pääsevät maksutta Vellamoon.

Vellamon kotisivulla Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttelystä kerrotaan näin: ”Näyttely kutsuu kävijät taianomaiseen seikkailuun halki synkeän metsän, kohti rauhaisaa muumilaaksoa ja loikoilemaan rantakallioille meren aaltojen pärskyntään. Näyttelyssä sukelletaan taikurin hattuun, herätään taikatalven hiljaisuudessa ja osallistutaan kelluvan teatterin satumaisiin juhliin.” Näyttelyn alueet on rakennettu tuttujen muumitarinoiden ja -hahmojen ympärille. On mm. Muumitalo, Nuuskamuikkusen teltta, kelluva teatteri, pyrstötähti, Mörkö ja aina niin jännittävä karmiva majakka. Tilassa voi leikkiä ja kiipeillä. Skannaamalla puhelimella QR-koodeja saa auki yllätyksiä ja pelejä. Nähtävää on katossa asti. Esillä on myös mm. koriste-esineitä ja kuvituksia.

Halki synkeän metsän...

…kohti rauhaisaa muumilaaksoa.

Päivillä ei ole muumimaisia vaatteita, joten Kotkaa varten hän oli pukeutunut reilusti omaksi itsekseen. Tukka pystyssä, nahkahousuissa ja maiharit jalassa.

Viimeksi, kun Satu vieraili Kotkassa, hänen asunsa teema oli merenneidot. Tällä kertaa teema oli merenkulku. Vellamon näyttelyn huomioiden Satu oli ottanut mukaansa sinisen Muumi-maskottinsa nimeltään Bluumi.

Vielä ennen kotiinpaluuta ostimme museokaupasta Kohtalona Ruotsinsalmi -teetä. Miltä se maistuu? Satun arvaus: Verta, merivettä ja palanutta puuta. Päivin arvaus: Tappion karvas kalkki. Oikeasti se maistui mm. omenalle.

Vellamon näyttely on saanut meidät kiinnostumaan Arkkitehtuuri- ja Designmuseon Pako Muumilaaksoon -näyttelystä (esillä 27.9.2026 asti). Olisi kiva verrata sitä Vellamon näyttelyyn. Täytyy lähteä museoseikkailulle Helsinkiin jokin päivä.

Terveisin,

Päivi ja Satu