sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Retretti ja Maan Pulssi 2026

Tervetuloa! Tämä on blogi
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä jatkamme seikkailujamme Itä-Suomessa. Tämä on päivityssarjan osa 2/3.

Olavinlinna

Kuten edellisessä postauksessa kerroimme, huhtikuussa Yle julkaisi artikkelin ”Savonlinnassa taideluola Retretti avataan yleisölle vuosien kiinniolon jälkeen”. Tästä innostuneena suunnittelimme kesäisen kahden päivän matkan Itä-Suomeen tarkoituksenamme käydä muutamissa kiinnostavissa kohteissa. Aloitimme ajamalla Mikkeliin ja vierailemalla Visulahden Vahakabinetissa. Sieltä jatkoimme Savonlinnaan, missä yövyimme.

Savonlinnassa majoituimme hotellissa nimeltään Tott. Kesähotelli Tott on meille entuudestaan tuttu paikka, koska 2010-luvulla olimme siellä kesätöissä. Tietenkin sitä pitää säännöllisesti palata tarkastelemaan miten entinen työpaikka jakselee. Tottissa on se hyvä puoli, että todellakin tiedämme missä se on ja millainen hotelli se on. Ei yllätyksiä majoitusasioiden suhteen. Toinen hyvä puoli ex-paikkakuntalaisena olemisessa on se, että tiedät missä on ilmaiset pysäköintialueet.

Kesähotelli Tott

Kesähotelli Tott

Maisema hotellihuoneen ikkunasta

Ilmaisen pysäköinnin kautta jättämään tavarat hotellille ja sieltä kiertelemään kaupunkia. Kävimme kierrätysmyymälöissä ja syömässä ennen kuin vetäydyimme takaisin Tottiin iltalevolle. Seuraavana aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme kävelylle kaupungin ympäri. Kun ajoimme kohti Savonlinnaa, hetken aikaa mielessä kummitteli ajatus: Mitä jos kuluneiden vuosien aikana kaupunki on muuttunut tunnistamattomaksi? Kaupungit muuttuvat ja Savonlinnakin kehittyi paljon jo pelkästään asuinaikanamme. Kuitenkin viimeistään aamukävelyllä saatoimme todeta, että suurimmaksi osaksi linnakaupunki oli samanlainen kuin ennenkin. Samat rakennukset, sama satama, sama linna.

Päivän ohjelmassa oli lyhyt kierros kaupungilla ja sitten kohti Retrettiä. Kävimme niissä kierrätysmyymälöissä, joissa emme ehtineet eilen vierailla, ja pistäydyimme Jukka Rintalan muoti- ja taidegalleriassa Satamakadulla.

Jukka Rintalan muoti- ja taidegalleria

Jukka Rintalan muoti- ja taidegalleria


Retrettiin on noin puolen tunnin ajomatka Savonlinnasta. Se on hyvä kohde myös silloin, jos liikkuu junalla. Savonlinna - Parikkala taajamajuna pysähtyy kävelymatkan päähän taideluolasta. Retretin taideluola on kallioon louhittu näyttelytila. Heinä-, elo- ja syyskuussa siellä oli esillä valo- ja ääniteos Maan Pulssi. Kotisivulla teoksesta kerrotaan ”Maan Pulssi on immersiivinen luolastoon sijoittuva valo- ja ääniteos, jossa luolastosta poimitut äänet ja materiaalit toimivat osana itse teosta.” Teos on valo- ja äänitaiteilija Marko Häkkisen käsialaa. Lainaus kotisivulta: ”Teos jatkaa Marko Häkkisen taiteellista Connection-teemaa, jossa tutkitaan tuntemattomia yhteyksiä luonnon, ihmisen ja ympäristön välillä.”



Jos jotakin kannatti tehdä, niin ostaa Maan Pulssiin pääsyliput etukäteen. Taideluolaan ei voinut kävellä milloin itseään huvittaa, vaan näytökset alkoivat tasatunnein ja niihin otettiin vain 25 kävijää per kierros. Maan Pulssi oli todella suosittu. Kun seisoimme lippujonossa, osa kävijöistä oli jättänyt lipunoston vasta Retrettiin ja sai kuulla, että seuraava vapaa näytös olisi vasta tuntien päästä. Emme voi riittävästi painottaa sitä, miten tärkeää on lukea kotisivulta ohjeet ihan mihin tahansa kohteeseen, näyttelyyn, näytökseen tms.


Ja sitten maan pulssia kuuntelemaan! Oppaan johdolla kuljimme kallion sisään ja ensimmäiseksi katsoimme videon, joka sisäänheitti katsojat näytöksen teemoihin. Tämän jälkeen vaelsimme luolan käytäviä eteenpäin pysähtyen teoksien kohdalle, ja sopivan ajan kuluttua opas kehotti jatkamaan etenemistä. Maan Pulssia sai valokuvata, mutta tiettyjen teoksien kohdalla viivyttiin sen verran ytimekäs hetki, että piti olla nopea kameransa kanssa. Lopulta kokoonnuttiin katsomaan loppunäytös. Maan Pulssissa ihailtavaa oli mm. se, miten valot ja luolan luonnolliset piirteet pelasivat täydellisesti yhteen korostaen toisiaan.









Taide-elämyksen jälkeen menimme syömään ja suunnittelemaan siirtymistä päivän seuraavaan kohteeseen. Jos eilen Päivin hiuksiin lensi koivulude, niin tänään hän havaitsi ravintolan vessan seinässä kärsäkkään (tietynlainen kuoriainen). Pyydystimme sen ja veimme ulos vapauteen ennen kuin joku luulee kyseessä olevan jokin vaarallinen hyönteinen. Tähän postaukseen ei sisälly asukuvia. Niitä on luvassa seuraavassa päivityksessä. Siinä matkustamme reissumme viimeiseen kohteeseen ja samalla päätämme Itä-Suomen päivityssarjan. Joko arvaat mihin mennään?

Terveisin,
Päivi ja Satu

tiistai 13. lokakuuta 2026

Visulahden Vahakabinetti 2026

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Itä-Suomeen! Tämä on päivityssarjan osa 1/3.


Tarina saa alkunsa huhtikuussa julkaistusta Ylen artikkelista: ”Savonlinnassa taideluola Retretti avataan yleisölle vuosien kiinniolon jälkeen”. Silloin kun vielä asuimme Savonlinnassa, vierailimme Retretissä kesäisin 2010-luvun alkupuolella. Taideluola oli vaikuttava ja siksi mahdollisuus päästä sinne vielä kerran herätti mielenkiintomme. Meitä kiinnosti pari muutakin kohdetta Itä-Suomessa, joten aloimme välittömästi suunnitella tutkimusmatkaa sinne päin.

Elokuun alussa lähdimme matkaan. Ensimmäinen kohteemme sijaitsi 1,5 tunnin ajomatkan päässä Mikkelissä: Visulahden Vahakabinetti. Tämä tarina saa alkunsa Päivin entisen opiskelijatoverin somepostauksesta. Hänen valokuvissaan Vahakabinetti näyttäytyi yllättävän karmivana paikkana ja kauhun ystävinä tämä herätti mielenkiintomme. Tuollainen kuriositeetti täytyy nähdä omin silmin!



Visulahti on vuonna 1980 avattu pieni matkailukeskus. Siellä on mm. vesipuisto, sisäseikkailupuisto, leirintäalue, ravintoloita ja kaikenlaista puuhaa kesäpäiviin. Aktiviteetit sopivat erityisen hyvin etenkin pienille lapsille. Kun kävelimme läpi Visulahden, Päivi laski kuinka monta pudonnutta tuttia näki maassa. Vastaus: Kaksi. Yksi Visulahden teemoista on jo pitkään ollut dinosaurukset. Vuosia sitten, kun ajettiin Kuopiontietä pitkin, pihamaalla seisovan tyrannosauruspatsaan näki helposti. Nykyinen valtatie 5 ei enää kulje Visulahden vierestä.


Visulahden Vahakabinetti on Suomen ainoa vahakabinetti. Se on avattu vuonna 1983 ja sanoisimme, että paikan viehätys on pysähtyneisyys. Presidenttejä tulee uusia, mutta urheilijat, muusikot, viihdepersoonat ja taiteilijat eivät enää vaihdu. Toisin sanoen turha odottaa näkevänsä Käärijää esittävän vahanuken tms. Saleissa soi vanhalta kuulostavat äänitteet kertoen hahmoista lapsuudestasi. Ilmapiiri säilyy läpi koko näyttelyn. Vahakabinetin ehdoton vahvuus onkin nostalgia ja se, että iästään huolimatta kohde on hyvin pidetty, siisti ja ehjä.







Työnjako oli selkeä: Päivi valokuvasi blogia varten ja Satu googletti. Naamalta tunnistimme muutamia henkilöitä ja monet nimet olivat tuttuja. Vaikeampaa oli muistaa mitä merkittävää nämä tietyt henkilöt olivat tehneet. Näin ollen Vahakabinettia voi pitää hyvin opettavaisena kokemuksena tai vähintäänkin yleissivistyksen testauksena.





Onko Vahakabinetti karmiva? Ei oikeastaan, jos paikkaa ei ala tietoisesti vääntämään pelottavaksi. Mietimme kuinkakohan moni lapsi on pelotellut sisaruksiaan väittämällä, että öisin vahanuket heräävät eloon. Ja tekevät mitä? Joel Hallikainen laulaa kuurankukista? Vahakabinetti on hauska kokemus ilman kummitusjuttujakin ja jos ajelee Mikkelin seudulla kesäaikana, kabinetissa kannattaa pistäytyä sivistämässä itseään.


Vahakabinetin jälkeen olikin jo ruoka-aika ja lähdimme ajamaan kohti Ramin konditoriaa. Rami Visulahti sijaitsee vain kivenheiton päässä ja on suosittu lounaspaikka. Näköjään niinkin suosittu, että Ramin pihalla oli autoja autojen päällä parkissa. Jokainen pysäköintiruutu, nurmialue ja tienlaita täynnä autoja. Pysähtymättä jatkoimme matkaa Juvan ABC:lle ja sieltä Savonlinnaan. Seuraavassa päivityksessä kerromme enemmän linnakaupungista ja lähdemme kallion sisään seikkailemaan. Tähän loppuun vielä muutama asukuva:

Satu oli pukeutunut pastellinväriseen retroasuun, jonka päätähtenä toimii hänen hiljattain kierrätyksestä ostamansa paita. Koska lähdimme heti aamusta liikkeelle, Satu jätti hiuksensa rennosti auki ja puki päähänsä violetin baskerin. Satun hiusten laittaminen ottaa joskus paljonkin aikaa, miksi kampausta pitää miettiä erityisen tarkasti silloin, kun aikataulu on jo valmiiksi tiukka.



Päivi oli pukeutunut kierrätyksestä ostamaansa Billebeinon neuleeseen ja ompelemaansa hameeseen. Väriensä puolesta vaatekappaleet sopivat hyvin yhteen, mutta teemoina muodostavat hauskan kontrastin. Kaulassa hänellä on itse valmistettu kärpässieni kaulakoru. Pääkallolaukku on Killstar. Siinä roikkuu pieni tuoteväärennös sarjakuvakissa Karvisesta. Kutsumme sitä nimellä Karviainen. Melkein sama kuin Karvinen, mutta ei kuitenkaan. Päivin irokeesi herätti riemua ihmisissä - ja kiinnostusta hyönteisissä. Savonlinnassa hänen hiuksiinsa lensi koivulude. Keltainen on todella houkutteleva väri ja irokeesin joukkoon nähtävästi hyvä kaivautua saalistajia suojaan.




Terveisin,
Päivi ja Satu

tiistai 6. lokakuuta 2026

Mizumicon 14.-16.8.2026

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Mizumiconiin!

Satun leikekirjan sivu Mizumiconista

MITÄ?
Mizumicon on japanilaiseen populaarikulttuuriin, cosplayhin, peleihin ja fanikulttuuriin keskittyvä tapahtuma Keski-Suomessa. Se on järjestetty vasta kaksi kertaa, ensimmäisen kerran joulukuussa 2025 ja toisen kerran elokuussa 2026. Japaninkielen sana mizumi tarkoittaa suomeksi järveä.

MISSÄ?
Mizumiconin tapahtumapaikkana toimii Peurungan kylpylähotelli, joka sijaitsee Laukaalla. Jyväskylän keskustasta on noin puolen tunnin ajomatka Laukaalle.

MILLOIN?
Mizumicon järjestettiin 14.-16.8.2026. Coni alkoi perjantaina klo 14 ja päättyi sunnuntaina klo 17.

Kun harrastusvuosia on 17 ja tapahtumia takana yli 100, sitä alkaa kaivata uusia elämyksiä. Coneja, joiden konseptissa on jotakin uutta tai edes vähäsen erilaista. Mizumiconissa meitä kiinnosti se, että tapahtuma on kylpylässä – epätavallinen ympäristö conille. Tämän lisäksi joulukuussa järjestetyn Mizumicon Kōrin ohjelma antoi hennon toivon siitä, että katumuoti asettuisi pysyväksi osaksi Mizumiconin ohjelmistoa ja sitä olisi luvassa myös elokuun tapahtumassa.

Olimme kehitelleet muutamaa uutta ohjelmanumeroa ja Mizumicon oli juuri sopivassa kohdassa niiden lanseeraamista varten. Päivi aloitti jo keväällä ruusuketyöpajan suunnittelun. Sitä inspiroi sosiaalisessa mediassa näkyvät videot ja kuvat ruusukkeista, mutta ennen kaikkea pino nauhoja ja pitsejä työhuoneessa. Siis näitähän voisi hyödyntää johonkin opettavaiseen ja esteettiseen, eikä pelkästään vain varastoida niitä. Satu päätti valmistella Mizumiconiin luennon aiheesta Peruukkien kihartaminen kotikonstein. Luento olisi sama kuin minkä hän esitti Comic Conissa 2025 nimellä Kauniit kiharat ja pystynostot, mutta Mizumiconin versiossa puhuttaisiin vain peruukkien kihartamisesta. Tämän lisäksi haimme Mizumiconin cosplaykilpailun tuomaristoon.

Matka on päämäärää tärkeämpi tai ainakin vaikeampi. Uuden työpajan kokoaminen osoittautui todella työlääksi ja Mizuconiin valmistautumiseen meni aikaa ainakin noin viisi viikkoa! Työpajan tarvikkeiden kerääminen työhuoneesta, niiden lajitteleminen värien mukaan, materiaalien esillelaiton suunnittelu ja toteutus, esimerkkitöiden valmistus (miten ajattelit opettaa ruusukkeiden tekoa jos et osaa itsekään tehdä niitä?), valmistusohjeiden laatiminen, mainoksen valokuvaaminen… Tietenkin tähän viiteen viikkoon kuului myös cosplaypukujen valmistelu. Emme pelkästään päässeet cosplaykilpailun tuomaristoon, vaan kahdestaan muodostimme sen. Meitä piti olla kolme tuomaria Mizumiconissa, mutta valitettavasti meille tuntemattomasta syystä kolmas tuomari ei pystynytkään osallistumaan. Tuomarointia varten päätimme ottaa mukaan Julian ja Raulin puvut sarjasta Beyblade G-Revolution. Vastahan ne olivat meidän päällämme viime vuoden elokuussa ja kaiken pitäisi olla ok. Selvisi, että vuoden aikana joko Päivi oli kasvanut tai Julian puku kutistunut. Niin tai näin, puvut eivät menneet suoraan matkalaukkuun, vaan työhuoneeseen kasvamaan kokoa.

Koon kasvaminen sujui hyvin, koska perjantaina sai suunnitella ihan tosissaan, että miten tämä kaikki mahtuu yhteen henkilöautoon. Kaksi työpajaa, matkatavarat, puvut kolmelle päivälle… Onneksi luento vei tilaa vain yhden muistitikun verran. Ja kyllä, kaksi työpajaa. Mizumiconin ohjelmakartassa oli sen verran väljää etenkin perjantain kohdalla, että Satu oli kysynyt saisiko hän tuoda helmikorutyöpajan päivää täyttämään. Mizumiconissa järjestettiin conikirppis ja tietenkin meillä oli ties kuinka paljon tavaraa myös sinne! Mainittakoon tässä kohdassa, että Julian ja Raulin puvut ovat raivostuttavat kuljettaa. Takit olkapanssareineen eivät mahdu mihinkään matkalaukkuun järkevästi ja jopa pukupusseissa takit ovat kömpelöt. Tietenkin peruukit haluaa viedä varovasti peruukkipäissä. Onneksi Peurungasta löytyi kantoapua ja näppärä matkalaukkukärry tavaroiden siirtämistä varten.


PERJANTAI

Perjantaina olimme 13 aikoihin kylpylähotelilla. Kouvolasta ajaa Laukaalle noin kaksi ja puoli tuntia. Kaikki mukana (selvästikin, auto oli kattoon asti täynnä) ja vain sininen ripsiväri unohtui matkasta. Satu alkoi kokoamaan työpajaa ja Päivi lähti viemään matkatavarat majoitukseen. Mikä on erityistä herkkua Peurungassa tapahtumapaikkana, niin kaikki palvelut löytyvät yhden katon alta! Ei vaeltamista conipaikka-majoituspaikka-ruokapaikka välillä. Mizumiconin työntekijöiden majoitushinnaston avulla pääsimme majoittumaan Peurungan rivitaloihin taloudelliseen hintaan. Ennen conia majoitus stressasi meitä hyvin paljon. Jossakin pitäisi punkata kaksi yötä eikä meille ollut täysin selvää kuka majoituksen varaa tai miten työvoimamajoitus varataan. Onko rivitaloja tai hotellihuoneita enää edes vapaana, siis elokuuhan on vielä lomasesonkia? Mitä nopeammin majoitus on varmistettu, sen parempi mielenrauha, koska ilman yöpaikkaa conittamisesta tulee todella paljon vaikeampaa! Joten siinä vaiheessa, kun majoitusasia oli hoidettu, saattoi henkäistä helpotuksesta ja keskittyä rauhassa työpajojen pakkaamiseen, luennon tekemiseen ja cosplayasujen valmisteluun.


Hotellin aula

Rivitalot

Rivitalossa on yksi yhteinen eteinen ja neljä majoitushuonetta. Jokaisella majoitushuoneella on oma kylpyhuone + vessa. Huone on ihanan tilava aina siihen asti, kunnes cossipukusi muuttavat sinne. Sitten se on cossipukujen huone. Mitä kannattaa tietää, niin rivitalomajoituksessa ei ole vedenkeitintä, minibaaria/jääkaappia eikä silitystarvikkeita. Tämän lisäksi jäimme kaipaamaan matkalaukkutasoa ja tasoa kylpyhuoneeseen kosmetiikkaa varten.


Alun perin Satu oli ajatellut, ettei tarjoa helmikorutyöpajaa Mizumiconiin. Työpajoilla on tapana haukata koko conipäivä ja Satu halusi vaihteeksi tehdä jotakin muuta conissa. Emme myöskään tienneet vielä ohjelmahakuvaiheessa, että pääsemmekö edes paikalle perjantaina. Kuitenkin Satu onnistui sovittamaan kesälomansa Mizumiconin aikoihin. Tämä tarkoitti sitä, että olisimme jo perjantaina conissa ja Satulla olisi aikaa valmistella työpajansa, joten vähän jälkijunassa saimme tulla täyttämään ohjelmakarttaa.

Pajatila sijaitsi Peurungan voimistelusalissa ja se oli aivan erinomainen paikka työskennellä! Sisään pääsi vain yhdestä ovesta, paljon pöytiä ja tuoleja, sekä hyvä valaistus. Helmikorutyöpajan kanssa samassa tilassa sijaitsivat cosplayasun viimeistelypaja ja salin toisessa puolella kirpputori. Kirppis avasi ovensa vasta lauantaina, mutta perjantaina sai jo käydä jättämässä tavaroitansa sinne.


Viimeistelypaja oli käytettävissä perjantaina ja siellä oli kaikenlaista cosplaypuvun korjaukseen: Liimaa, teippiä, ompelukone, nauhoja, nappeja, rastakreppiä, neuloja, lankaa, mallinukke, kangasta... Mestariompelija olisi pyöräyttänyt materiaaleista kokonaisen puvun valmiiksi, mutta valitettavasti viimeistelypajassa ei käynyt ketään. Isommassa conissa samanlainen paja olisi täynnä porukkaa – vai olisiko? Ovatko cosplayaajat kehittyneet ja kukaan ei enää tee pukujaan viime tingassa? Ovatko ostopuvut syrjäyttäneet koko yön kestävät cossihikipajat ja ompeluseurat pukuhuoneiden nurkassa?




Tässä artikkelissa ei ole erityisen kuvaavia kuvia perjantain työpajasta. Emme mielellään ota valokuvia työpajoista, kun siellä on asiakkaita, ja pajassa oli koko ajan kävijöitä. Jokaisella on oikeus työskennellä rauhassa ilman, että salamavalot räiskyvät ympärillä. Kuitenkin, jos olet uusi täällä ja konsepti kiinnostaa, niin helmikorutyöpajasta löytyy kyllä kuvia blogista, esimerkiksi Kotae Expon artikkelista. Kertauksen vuoksi ja lyhyesti: Helmikorutyöpajassa on kolmen euron materiaalimaksu. Sitä vastaan saa tehdä yhden vapaavalintaisen korun. Yleisin aihe on rannekoru. Mizumiconin helmikorutyöpaja oli avoinna 14-19 ja iltapäivän aikana pajassa kävi 23 henkilöä. Emme odottaneet mitään suurta kävijäryntäystä perjantaille ja siksi olemme ihan tyytyväisiä pajan asiakasmäärään. Tällä kertaa pajan suosituin juttu oli näyttävä lajitelma violetteja kasviaiheisia muovihelmiä. Ne, kuten merkittävä osa pajan muistakin helmistä, ovat peräisin kierrätyksestä. Pajan oikea kirjoitusasu on helmikorutyöpaja tai helmikorupaja. Nämä viittaavat siihen, että pajassa tehdään koruja helmistä. Helmipaja tms. viittaa siihen, että pajassa tehtäisiin helmiä, ja siksi emme suosittele tätä kirjoitusasua.


Mainittakoon myös, että viikonlopun aikana oli meidän kahden syntymäpäivät! Satu sai lahjaksi Vintedistä ostetun Kinnikuman-aiheisen T-paidan. Vähän iso hänelle, mutta Kinnikumaaan go fight!


Perjantaina Päivi oli pukeutunut asuun, joka soveltui hyvin toiminnalliseen päivään, mutta oli kuitenkin myös näyttävä. Takki on itse tehty, hame Fornarina, kengät Onitsuka Tiger -merkkiset tabi-kengät ja kaulakoru Mine Güngör. Kaikki paitsi takki ovat kierrätyksestä. Pienellä leopardilaukulla on tärkeä tehtävä: Kuljettaa Päivin sinistä huulipunaa. Satu valitsi coniin Päivin ompeleman värikkään nappimekon. Jos asukokonaisuuteen haluaa tutustua tarkemmin, on se esitelty tässä artikkelissa.



Huopatoukka, jonka nimi on Gabriel Jupiter

Kuten normaalia, majoituksen hintaan sisältyi aamiainen, mutta myös kylpylässä olisi saanut polskia mielin määrin. Kuitenkin perjantaina työpajan purkamiseen meni sen verran kauan aikaa ja meidän täytyi käydä syömässä, joten emme enää ehtineet altaille. Päätimme viettää illan leväten ja valmistautuen lauantaihin.

LAUANTAI


Lauantai valkeni aurinkoisena. Heräsimme hyvissä ajoin aamiaiselle ja sitten meikkaamaan. Mikään hirveä kiire ei ollut, koska meidän täytyi olla paikalla Mizumiconin infossa vasta kello 12. Kauan eläköön rauhalliset cossikisa-aamut! Ja se, että voi pukea cosplayasun hotellihuoneessa. Conin infopisteeltä lähdimme kohti päivän virkavelvollisuuksia cosplayvastaavan johdolla.

Mizumiconin cosplaykilpailuun oli tullut sen verran vähän ennakkoilmoittautumisia, että mukaan kisaan pystyi osallistumaan vielä paikan päälläkin. Jos tämä kuulostaa oudolta, niin käytäntö on melko normaali. Esimerkiksi Animeconissa toimimme samalla tavalla ja mikä parasta: Se toimii! Mizumiconin cosplaykilpailuun saatiin ”kahdeksan” osallistujaa, mikä on kelpo määrä. Miksi heittomerkit, niin kaksi osallistujista oli pareja, eli 10 cosplayaajaa. Kilpailu sisälsi pukutuomaroinnin 10 min per kisaaja/joukkue ja lavaosuuden ilman esitystä. Lavaosuutta ei arvioitu. Aloittelijaystävällisesti 50 % kilpailupuvusta sai olla osto-osia ja 50 % piti olla itse tehty.

Tuomarointihuone

Meillä oli käytössä kokoushuone tuomarointia varten. Greenroom oli ihan kulman takana ja jos mietitte, että kuka joi sieltä kaiken Karkki & kupponen -teen, niin se olimme me kaksi. Pukutuomaroimme kaikki ennakkoilmoittautuneet kilpailijat ja ensimmäisen satsin paikan päällä mukaan ilmoittautuneita cosplayaajia. Sitten oli parin tunnin tauko, jonka jälkeen palasimme tuomaroimaan loput paikan päällä mukaan ilmoittautuneet kilpailijat.

Cosplaykilpailun lavaosuus tapahtui pääsalin lavalla klo 17. Ytimekäs tilaisuus esitteli kilpailijat yleisölle ja sitten palkintoja! Pääpalkintojen lisäksi Mizumicon oli järjestänyt kunniakirjoja osallistujille ja Manga Cafen sponsoroimaan kilpailua. Näin kaikki saivat jotakin kotiinviemisiksi. Lavalla oli mukavaa päästä sanomaan positiivisia asioita kaikista kilpailijoista samalla, kun ojensi heille kunniakirjoja ja karkkipaketteja. Tämän jälkeen viimeisenä tuomaristovelvollisuutena annoimme palautetta sitä haluaville kisaajille.


Järjestelyiden puolesta Mizumiconin cosplaykilpailu vastasi normaalia pikkuconin kisaa. Harmittomia ongelmia ilmenee, mutta niitä kykenee paikkaamaan toimimalla itsenäisesti ja olemalla varautunut, esim. tuomarilla kannattaa aina olla myös oma kynä mukana. Perusasiat oli huomioitu järjestelyissä, mutta yksityiskohdat vaativat vielä hiomista. Cosplayvastaavan homman yksi vaikeuksista onkin juuri se, että yksityiskohtia on paljon. Kunhan perusasiat pysyvät hallinnassa, yksityiskohtia voi sitten parannella kokemuksen ja itsevarmuuden kasvaessa.

Päivän päätteeksi otimme vielä muutaman valokuvan puvuistamme lähinnä blogia varten. Että jos ette muista Juliaa ja Raulia, niin he ovat tämä kaksikko. Peurunka on täynnä upeita luontomaisemia ja hotellin sisäpuolikin näytti oikein kivalta, mutta emme jaksaneet lähteä vaeltelemaan ja taustoja etsimään. Istuimme hotellin sisäänkäynnin luona ja otimme pari kuvaa siinä. 

Raul Fernandez, Beyblade G-Revolution

Julia Fernandez, Beyblade G-Revolution

Aamulla Päivi oli onnistunut hukkaamaan yhden kultaisen koristeen hansikkaastaan. Hän oli kiertänyt koko conipaikan ja kävellyt takaisin majoitukseen asti pientä koristetta etsin. Lopulta juuri ennen kisavelvollisuuksien alkua hän oli löytänyt sen: Koriste oli hänen toisen hansikkaansa sisällä! Sinne se oli irronnut todennäköisesti silloin, kun Päivi oli laittanut hansikkaan käteensä. Joskus se, mitä etsit, on jo täällä. Muuten Julian ja Raulin puvut toimivat oikein hyvin päivän aikana.

Tuomarointivelvollisuuksien jälkeen Päivi heitti cossin pois ja juoksi voimistelusaliin kokoamaan ruusuketyöpajansa valmiiksi huomista varten. Lauantaina, vihdoin ja viimein, pääsimme kylpylän puolelle! Conipäivän jälkeen teki mieli upota lämpimään porealtaaseen, mutta conipäivä asetti löhöämiselle omia haasteitansa: Näkösi on surkea ja nähdäksesi yhtikäs mitään altailla sinulla pitäisi olla piilolinssit. Koska olet ollut jo koko päivän cosplayasusi piilolinsseissä, niin mikään taikatemppu ei enää saa mitään linssejä kuivettuneisiin silmiisi. Joten älkää kysykö miltä kylpylä näytti. Meille se oli vain värimössöä. Näin jälkikäteen mietimme, että olisiko altaille saanut mennä silmälaseissa? Vesi ei ole koskaan ollut meidän kahden elementti ja eikä edes Peurungan kylpylä onnistunut kuorimaan meistä minkäänlaisia vesipetoja. Allasvisiittimme jäi melko lyhyeksi. Tässä vaiheessa on myös hyvä muistuttaa, ettei koko Peurunka ollut vain Mizumiconin käytössä. Siellä oli muitakin kävijöitä. Vaikka Mizumiconin ohjelmanumerot oli rajattu conikävijöille, mm. ravintolat, majoitus ja kylpylä olivat kaikkien käytössä.


SUNNUNTAI

Sunnuntai valkeni sateisena. Laittauduimme valmiiksi, otimme tavaramme ja siirryimme päärakennukseen aamiaiselle. Näin majoitukseen ei enää tarvinnut palata. Ruusuketyöpaja starttasi kello 10 ja siellä ei ollut ketään seuraavaan tuntiin. Kuuleman mukaan ensimmäinen linja-auto olisi kylpylähotelilla vasta klo 11. Nähtävästi enemmän aikaa viimeistellä pajaa sitten.


Pääsalissa alkoi 10.30 Satun luento kiehuvan veden käytöstä tehtäessä kampauksia peruukkeihin. Luennolla Satu esitteli maanläheisiä kiharruskonsteja mm. korkkiruuvikiharoihin sekä ulospäin ja sisäänpäin taipuviin kampauksiin. Luennon lopussa sivuttiin myös mm. Julian ja Raulin peruukkien valmistusta. Satu oli täydentänyt luentoa kuvaamalla mm. havainnollistavia videoita auttamaan työvaiheiden hahmottamisessa. Pääsalia esittävissä valokuvissa kuuntelijoita näkyisi olevan vain kuusi kappaletta ja suunnilleen siinä kymmenessä kuulijassa pyörittiin koko luennon ajan. Yleisömäärään vaikutti aivan varmasti luennon ajankohta, siis eihän työpajassakaan ollut ketään 10 – 11.


Jos et tiedä mikä on ruusuke, niin se on pyöreä, yleensä nauhasta valmistettu koriste. Tyypillisin esimerkki ruusukkeesta on koiranäyttelyissä tai hevosurheilussa nähtävät palkintoruusukkeet. Kuitenkin, ruusuke voi olla myös asuste ja fanituskulttuurissa näkee hyvin koristeellisia ruusukkeita, joiden keskelle on asetettu ihailun kohdetta esittävä pinssi. Ruusukkeiden rinnalla suosittuja ovat myös ”toploaderit” eli korttisuojat. Niitä voi koristella samoilla menetelmillä kuin tehdään ruusukkeita.

Kotitekoista ruusuketta varten tarvitaan pohja, etukansi ja takakansi – sekä tietenkin nauhaa, pitsejä ja koristeita! Kokoamisen voi tehdä kuumaliimalla. Pohjaan liimataan nauhasta tai pitsistä valmistetut kehät (2 – 3 kpl) ja ruusukkeen ”häntä”, eli siitä laskeutuvat nauhat. Kehät voivat olla laskostettu, rypytetty tai "terälehdiksi" leikattu. Etukansi liimataan ruusukkeen kehien keskelle ja yleensä siinä on jonkinlainen pieni silmukka (ja magneetti), mihin pinssin saa kiinni. Takakansi liimataan ruusukkeen taakse ja siinä voi olla esim. ripustuslenkki tai hakaneula. Näillä ruusukkeen saa laukkuun tai vaikka paidan rintamukseen kiinni. Lopuksi ruusukkeeseen liimataan koristeita.


"Terälehti" on taitettu nauha. Terälehdet liimataan pohjan ympäri ja näin muodostuu ruusuke. 

Tuo on karkeasti se menetelmä, miten kotitekoisia ruusukkeita valmistetaan. Ruusukkeita on erilaisia ja Päivi oli valinnut työpajaansa neljä erilaista mallia: Helppo, normaali, vaikea ja työläs. Helpossa riitti, että osaa liimata. Vaikea ja työläs vaativat käsinompelua tai vähintäänkin asettelun taitoa.

Ruusuketyöpajan materiaalimaksu oli 4 euroa. Sitä vastaan sai tehdä yhden ruusukkeen. Jahka oli valinnut millaisen ruusukkeen haluaa tehdä, sai kirjalliset ohjeet kyseisen ruusukkeen valmistusta varten sekä kipon, mihin kerätä materiaaleja. Kirjallisissa ohjeissa luki, kuinka paljon tarvitsi mitäkin, ja sitten vain leikkaamaan nauhoja ja pitsejä! Jahka materiaalit oli koossa ja ohjeet toivottavasti ainakin vielä tallessa, siirryttiin työpöydän ääreen kokoamaan. Jokaisella työpisteellä oli kuumaliimaa, sytytin ja sakset työskentelyä varten. Päivi antoi työhön sopivan pohjan, sekä etu- ja takakannen. Pohjassa on apuviivat tietynmallisen ruusukkeen valmistusta varten. Etu- ja takakansi määräytyvät ruusukkeen värin perusteella. Päivi oli varannut paljon valkoisia kansia, mutta loppujen lopuksi kaikkia muita värejä meni enemmän! Pinkki kansi oli suosittu, koska yksi esimerkkitöistä oli pinkki+musta. Vaikka pajassa luovuus saa kukoistaa vapaasti, silti esimerkkityöt ohjaavat asiakkaiden valintoja. Toisin sanoen: Jos esimerkkityö on houkutteleva, asiakas yrittää tehdä samanlaisen. Houkutteleva esimerkkityö tuo myös sellaisia asiakkaita, ketkä eivät ensisijaisesti ajatelleet tulevansa pajaan, mutta tuollaisen ruusukkeen he kyllä haluaisivat itselleen.



Huomioita:
- Työpajaan tarvitaan lisää kuumaliimapistooleja ja saksia. Jahka Mizumicon pääsi vauhtiin, työpajaan oli koko ajan tulijoita, mutta välineitä liian vähän.
- Työpajaan tarvitaan lisää kirjallisia ohjeita. Niin moni halusi tehdä ”helpon” tai ”normaalin” ruusukkeen, että ohjeet loppuivat kesken.
- Pitää tehdä ohje rusettia varten
- Varaa työpajaan enemmän hiusklipsejä
- Työpisteen täytyy olla sen verran iso, että siinä mahtuu sekä työskentelemään että lukemaan A4 kokoisia ohjeita.
- Esimerkkitöihin täytyy laittaa pinssit, jotta asiakkaat tajuavat, mihin erikoinen etukansi perustuu.
- Täytyy antaa tarkempi arvio siitä, kuinka paljon aikaa asiakkaan täytyy varata työskentelyyn. Ruusukkeiden kokoaminen kesti odotettua kauemmin.

Ruusuketyöpaja oli avoinna 16 asti ja siellä kävi 21 kävijää. Enemmänkin olisi tullut, jos työvälineitä olisi riittänyt. Kuitenkin Mizumicon oli hyvä pilotti ja käytämme kaikkea keräämäämme dataa työpajan parantelua varten! Nauhoja ja pitsejä kyllä riittää.

16 jälkeen pakkasimme kamat kokoon ja siirryimme kohti ulko-ovia. Kirpputori oli myynyt todella hyvin ja ajattelimme, että auto ei olisi enää niin täynnä, mutta vaikka sinun ei tarvitsisi tuoda tavaraa takaisin, sinun täytyy tuoda takaisin se, millä veit tavarat… Tässä tapauksessa isot muovilaatikot. Seuraavalla kerralla pakkaamme kirppiskamat kestokasseihin. Ne menevät tyhjinä pieneen tilaan.

Ukkossateessa kohti kotia. Palataan hetkeksi alkuun: Mizumicon on coni kylpylässä, mutta ei kylpyläcon. Allasosaston ovilla coni loppuu ja kävijät sulautuvat muiden asiakkaiden joukkoon, koska kylpylä ei ole osa conia. Se on osa tapahtumapaikkaa. Näin ollen kylpylä ei tuo mitään erityistä itse Mizumiconiin. Kuitenkin Peurunka on upea ympäristö tapahtumalle ja tuo palvelut ihanan lähelle conikävijää. Mizumiconin tilat olivat käyttötarkoitukseensa sopivat. Vaikka pulahdus altaaseen ei kuuluisikaan osaksi Mizumiconia, on se silti harvinainen luksus osana conimajoitusta. Toiseksi hento toivo katumuotiohjelmasta: Katumuoti ei ollut ottanut tuulta siipiensä alle ja Mizumiconissa ei ollut erityisen paljoa katumuotiohjelmaa.


Seuraavaksi lähdemme Itä-Suomeen. Kävimme siellä ennen Mizumiconia, mutta kirjoitamme conista ensin. Muuten Mizumi ja Tracon asettuisivat blogissa peräkkäin, ja kaksi coniraporttia peräkanaa ovat raskasta kirjoitettavaa ja luettavaa. Joten jotakin kevyttä luvassa seuraavaksi!

Terveisin,
Päivi ja Satu