sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Rakkautta ensisilmäyksellä! Ruskea sydänhame ja kuppikakkuhuppari

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Terveisiä Savonlinnasta, jossa kolmen kuukauden pituiseksi tarkoitettu työrupeamani on nyt venymässä jo viidennelle kuukaudelle. Aina välillä käyn Kouvolassa lomailemassa ja tapaamassa perhettäni. Kouvolassa vierailu on minulle ja siellä asuvalle Päiville hyvä hetki valokuvata sellaisia vaatteita, joita olemme kesän aikana hankkineet, mutta blogin puolella emme ole näitä ehtineet esittelemään. Tämän päivityksen päätähti on Savonlinnasta ostamani pitkä ruskea sydänhame.


Kuluneiden vuosien aikana pukeutumisharrastukseni on päässyt siihen pisteeseen, että tiedän aika tarkasti, mitä haluan ja mitä en. Jos mielenkiintoa vaatetta kohtaan ei syty heti sen nähdessäni, ei minun kannata hankkia sitä. Ruskea sydänkuvioinen hame oli rakkautta ensisilmäyksellä! Herkullinen väri tuo minulle mieleen piparit ja leivonnaiset.



Tämän asukokonaisuuden toinen tähti on vaaleanpunainen kuppikakkuhuppari vuosien takaa. Huppari on vuonna 2013 alkunsa saaneesta Sunday -minimallistosta, jonka suunnittelusta ja valmistuksesta Päivi vastasi. Mallisto sisälsi söpöjä leivoksilla kuvioituja käyttövaatteita. Lyhythelmainen, vuoritettu huppari raglan-hihoilla oli malliston suosituin vaate.





Ensi kertaan!

Terveisin,
Satu

torstai 26. syyskuuta 2019

Kuka pelkää tiikereitä?

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!


Hauskaa syksyä kaikille! Täällä blogissa on ollut hiljaista tämän kuukauden ajan. Menemistä ja tekemistä on riittänyt sen verran paljon, ettei sisältöä blogiin ole ehtinyt tuottamaan.

Tämän päivän artikkelin keskiössä on uusi tiikerikuvioinen hameeni. Sain kyseisen hameen siskoltani Satulta syntymäpäivälahjaksi. Vaatekaappini ei pelkää tiikereitä eikä hameen elinvoimaisia värejä! Hame sopii aasialaistyyliseen pukeutumiseeni saumattomasti. Tämänkertaisessa stailauksessa hameeseen on yhdistetty musta, olkapäistä avoin väljä kauluspaita, sekä leveä japanilaisesta kankaasta valmistettu vyö. Kuvaushetkellä tihutti vettä, mutta takista sain oivan sateensuojan muutaman valokuvan ajaksi. 





Terveisin,
Päivi

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Tracon 6.-8.9.2019, Tampere

Tervetuloa kaikki sankarit blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tänään lähdemme sankarilliselle matkalle kohti Tamperetta ja Traconia.


Tänä vuonna 14. kertaa järjestettävä Tracon on roolipeli- ja animetapahtuma, joka kerää vuosittain yli 6000 sankarillista kävijää. Monipuolinen ohjelmatarjonta, kovatasoiset kilpailut ja upea tapahtumapaikka Tampere-talo tekevät Traconista monien conittavien sankarien ehdottoman vierailukohteen. Perjantaina 6.9 Tampere-talolla järjestettiin maksuton, peliaiheista puheohjelmaa sisältävä Friday Games Fest. Lauantaina ja sunnuntaina oli Traconin pääsymaksullinen päätapahtuma, jonka tämän vuotisena teemana toimi ”Sankarin matka”. Meidän pääsyymme osallistua Traconiin oli sunnuntaina kilpailtava pukudesignkilpailu, jonka sankarilliseen tuomaristoon Päivi oli valittu.

Ymmärrämme hyvin, miksi osa Traconin sankarikävijöistä matkustaa Tampereelle jo perjantaina. Lauantaina aikaisin herääminen ja autolla Tampereelle köröttely tuntuu koko päivän ajan. Päivi kysyi leikillään onko coneissa ja cosplayssa kyse a.) Hauskanpidosta vai b.) Omien rajojensa koettelemisesta jotta arki tuntuisi arvostettavammalta. Vastausta miettiessä kannattaa muistaa, että jokainen voi vaikuttaa omiin cosplay- ja conikokemuksiinsa. Päivi on myös sanonut, että ”cosplay antaa enemmän kuin ottaa”, ja ”jokainen reissu tarvitsee vaikeutensa ollakseen ikimuistoinen”. Mitä pahemmat vaikeudet, sitä ikimuistoisempi sankarin matka.

Vaikeuksitta saavuimme Tampere-talolle noin 9:00 aikoihin aamulla. Haimme rannekkeet tapahtumaan ja sisäistyimme naissankarien pukuhuoneeseen. Lauantain asumme olivat Julia ja Raul Fernandez sarjasta Beyblade G-Revolution. Hiukan kauhuissamme odotimme millainen sankariryntäys pukuhuoneisiin iskee, mutta loppujen lopuksi pukkareissa oli kohtuullisesti porukkaa. Siellä mahtui ihan hyvin meikkaamaan ja pukemaan.

Julia ja Raul Fernandez sarjasta Beyblade G-Revolution

Vietimme lauantain conissa hengaillen. Sää oli kovin sateinen, miksi ulkona liikkuminen ei oikein innostanut, vaikka piha-alueelle oli varattu paljon ohjelmaa. Tihkusateesta huolimatta kävelimme kauppakeskus Tullintorissa sijaitsevaan East Asia Martiin ostoksille. Tapahtuma-alueella vierailimme meidokahvila Café Hanamissa, kirpputorilla ja myyntipöytäsalissa. Pidimme pienen paussin pukuhuoneessa kun Päivin piti ottaa peruukki pois. Valokuvista ei ehkä hahmotu miten runsas Julian peruukki on. Se ei paina mahdottomasti, mutta jossakin kohtaa pitkää päivää on ihan kiva ottaa peruukki pois ja lepuuttaa päätään.

Café Hanami

Eniten odotimme lauantailta päivän sankarillisia cosplaykilpailuja, eli Nordic Cosplay Championship (Pohjoismaiden mestaruuskilpailu, kilpaillaan yksilönä) Suomen 1. karsintakierros ja World Cosplay Summit Suomen karsintakilpailu (Cosplayn maailmanmestaruuskilpailu, kilpaillaan kahden hengen joukkueena). Näitä sai ihan tosissaan odottaa, koska cosplaykilpailut alkoivat vasta 18:30. Pitkä päivä vaatii sankaricosplaykisaajilta todellista turnajaiskestävyyttä – toisaalta kaikki kansainväliset cosplaykilpailut ovat rankkoja koettelemuksia, joten parempi totutella olosuhteisiin jo semifinaaleissa. Mainittakoon, että olemme edustaneet Suomea WCS:ssä vuonna 2013, ja NCC finaaleissa Päivi kilpaili vuonna 2014. Tapana on, että joka vuosi Traconissa Suomen WCS edustajista pyritään ottamaan ryhmäkuva. Keskellä seisoo karsintakilpailun voittaneet tuoreet sankarit ja heidän ympärillään mahdollisimman paljon aikaisempien vuosien sankareita.

Jahka cosplaykilpailut oli nähty, voittajat julkistettu ja ryhmäkuva otettu, oli aika suunnata kohti majoitusta. Päivällä pukuhuoneista päästyämme olimme vieneet siviilivaatteemme yms. tavarat autoon. Vaihtoehdot olivat a.) Vaihda cosplayasu pois parkkipaikalla b.) Vie tihkusateessa tavarat takaisin pukuhuoneeseen, vaihda vaatteet siellä ja palaa autolle c.) Aja majoitukseen cosplayasussa. Koska päivä oli pitkä, emme jaksaneet enää palata Tampere-talolle pelkästään vaatteiden vaihdon vuoksi. Otimme peruukit pois ja lähdimme ajamaan kohti majoitusta cosplayasuissa.

Lattiamajoitus paikallisella koululla oli jälleen omanlaisensa sankarin matka. Päivi vannoi tietävänsä mihin olemme menossa. Hämärän laskeutuessa vesisateessa ajoimme hitaasti majoituskoulun ohitse lukien koulun nimen rakennuksen seinästä. Olimme nukkuneet kyseisessä koulussa kaksi aikaisempaa Traconia. Päivi oli muistanut reitin oikein - paitsi että tällä kertaa emme olleetkaan tässä koulussa majoittumassa. Muutama ajokilometri lisää ja 2019 majoituskoulumme löytyi. Jotta tästä ei tulisi liian helppoa, tietenkään koulun pihalle ei ollut ajoväylää eikä pysäköintiä. Jätimme auton kauemmas parkkiin ja kävelimme kouluun varmistamaan olevamme oikeassa paikassa. Tämän jälkeen jalkaisin etsimme 1. Ajoreitin koulun alueelle ja 2. Tyhjän tienlaidan pysäköintiä varten. Autolla on kiva siirtää itseään ja tavaroitaan coniin, mutta joskus parkkipaikan löytäminen… Jos joku paikallisista asukkaista katsoi ikkunasta, hän saattoi nähdä kaksi värikkäästi pukeutunutta animehihhulia tutkailemassa tienlaidan pysäköintiliikennemerkkejä pimeässä tihkusateessa. Milloin sankarillinen cosplayasusi muuttuu ”animehihhuli” puvuksi, niin siinä vaiheessa, kun olet omasta mielestäsi väärässä tilanteessa pukeutuneena cosplayasuun ja tunnet olosi typeräksi siinä. Kello oli yli 21:00 kun vihdoin ja viimein saimme tavaramme ja itsemme majoitukseen, cosplaypuvut pois päältä ja ruokaa.

Lauantaina illalla Tampereen taidemuseolla järjestettiin Mangan Yö -tapahtuma klo 18:00 – 24:00. Olimme suunnitelleet sinne menemistä, mutta ilta oli päässyt venymään aivan liian pitkäksi eikä voimia lähtemiseen enää löytynyt. Kuitenkin jos japanilainen sarjakuva kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata Tampereen taidemuseolle katsomaan näyttelyt Osamu Tezuka – Mangan jumala ja MangaMania!


Majoitus sujui rauhallisesti ja rutiininomaisesti. Sunnuntaina aamulla palasimme conipaikalle ennen yhdeksää. Painavan paketin kanssa suunnistimme pukuhuoneeseen meikkaamaan ja vaihtamaan päivät asut. Painavasta paketista kuoriutui Päivin asu, eli kevään 2019 There's a rainbow inside your mind -mallistosta Leave no Garfield behind -pehmolelutakki ja sen kanssa käytettävä keinonahkainen haalari. Takki painaa noin 10 kg. Pukudesignkilpailun tuomaroinnin kunniaksi Päivi halusi pukeutua viimeisimmän mallistonsa sankarilliseen luomukseen. Samoissa tunnelmissa myös Satun päivän asu oli There's a rainbow inside your mind -mallistosta kuplahame, Karkkikauppa-liivi ja korkeakauluksinen uimapuku.

Heti jahka puvut olivat päällä ja tavarat koossa, syöksyimme ottamaan muutaman valokuvan päivän asuista. Tämän jälkeen Päivi sulkeutui backstagelle hoitamaan pukudesignkilpailun tuomaroinnin tehtäviä, ja siihen kuluikin koko päivä. Satu vietti sunnuntain tapahtuma-alueen puolella.

Leave no Garfield behind -takki ja keinonahkainen haalari


Karkkikauppa -liivi, Kuplahame ja käännettävä, korkeakauluksinen uimapuku.


Pukudesignkilpailua on kilpailtu aikaisemminkin Traconissa. Mainittakoon, että 2014 Satu voitti kyseisen kilpailun, ja vuotta myöhemmin Päivi. Tällöin säännöt olivat hiukan erilaiset, mm. voittaja valittiin yleisöäänestyksellä ja lavalla sai esiintyä. Nyt 2019 kilpailun kolme parasta sankaria valitsi tuomaristo, puvun täytyi olla vähintään 80 % kilpailijan itsensä valmistama ja sen täytyi esittää jonkinlaista hahmoa (sankarillisuus ei ollut hahmolle pakollinen ominaisuus). Pukudesignkilpailuun sai osallistua omilla roolipeli-, larp- tai elävöittämishahmoilla, sekä hahmoilla omista sarjakuvista, tarinoista tai fan-fictioneista. Näiden lisäksi kilpailussa olivat sallittuja fursuit -persoonat ja muunnokset olemassa olevista hahmoista. Pukudesignkilpailun säännöt voi lukea täältä.

Koemme pukudesignkilpailun tärkeäksi osaksi Traconin kilpailuja, koska se tukee tapahtuman roolipeli puolta. 2019 pukudesignkilpailuun saapui yhdeksän sankaria. Tuomariston muodostivat Päivi, Dragoneri ja Snad. Päivi haki mukaan tuomaristoon, koska koki olevansa pätevä kyseiseen tehtävään. Hän on opiskellut teatteripuvustusta ammattikorkeakoulussa, ja cosplayasujen lisäksi Päivi suunnittelee ja valmistaa rooliasuja sekä vaatteita. Hän on tuomaroinut cosplaykilpailuja useita kertoja.

Pukudesignkilpailun tuomaristo: Dragoneri, Snad ja Päivi. Valokuva Pilar Rautiainen. Kuvan rajaus ja tekstit Helmiä ja ketjuja. Valokuvan lähde Conikuvat.fi

Pukudesignkilpailu sisälsi pukutuomaroinnin, valokuvauksen ja lavaosuuden ilman esitystä – eli kaikki sankarit kävivät lavalla pyörähtämässä jotta yleisökin näkee millaisia osallistujia on kisassa mukana. Valokuvia ja lavaosuutta ei arvosteltu. Sunnuntain lavaosuus alkoi klo 15:00 ja designpukujen lisäksi siellä nähtiin Traconin yksilöpukukilpailu (cosplay) ja esityskilpailu (cosplay). Jahka kilpailut oli paketissa ja palkinnot jaettu, tuomaristo antoi palautetta sitä pyytäneille kisaajille. Tämän jälkeen coni alkoi olla päätöksessä, joten lähdimme ottamaan asut pois ja ajelemaan kotia kohti.

Traconissa meiltä kysyttiin missä säilytämme asujamme. Kysymys tuntuu aina vähän hassulta, koska missä sitä nyt yleensä tavaroita säilytetään: Kaapeissa ja varastotiloissa. Avaten vastausta 

1. Emme säilytä kaikkia vuosien aikana kertyneitä rooliasujamme. Toisin sanoen meillä ei ole niin paljon pukuja, kun voisi luulla. Siinä vaiheessa, kun a.) Puvun käyttö ei enää kiinnosta tai b.) Asun kunto on mennyt niin huonoksi, että korjaus vaatisi koko puvun uusimisen, cosplay- tai rooliasu a.) Myydään tai b.) Käyttökelpoiset osat (napit, peruukit, kengät, isot kangaspalat…) otetaan talteen ja loput menee roskiin. 

Todella harvoin myymme vanhoja roolipukujamme, joten suurimman osan päätepysäkki löytyy roskakorista. Cosplayharrastuksemme alkuaikoina tuli tehtyä enemmän ”kertakäyttöasuja”, mutta 2014 lähtien olemme panostaneet yksittäisiin ja pitkäikäisiin projekteihin. Uusia cosplay- yms. rooliasuja tulee noin 1-4 kpl vuodessa. Monesti nämä eivät ole erityisen isoja pukuja -> vie paljoa tilaa.

2. Säilytämme kangaspukuja henkareissa pukupussien sisällä. Kovat osat, kuten kengät, propit ja peruukit, laitetaan nimettyihin pahvilaatikoihin asujen yhteyteen. Isot, henkareihin sopimattomat puvut, pakataan pahvilaatikoihin tai isoihin muovipusseihin.

3. Kangaspukuja säilytetään ullakolla. ”Pahvilaatikkopukuja” säilytetään varastoksi muunnetussa saunassa. Aikaisemmin, kun asuimme kerrostalossa, kaikki asut mahtuivat vinttikomeroon. Se ainoa puku, joka vaati auton siirtoa varten, sijaitsi siellä missä autokin, eli vanhempiemme talossa.


UruharaFC:n cosplayvuosi ei pääty tähän, joten stay tuned!
Kuvia Traconista löytyy Conikuvat.fi

Sankarillisin terveisin,
Päivi ja Satu

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

60-vuotias Barbie ja se 30-vuotias Barbie

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Tämän päivän päivityksessä jatkamme Savonlinnaa koskevien kuulumisten parissa. Yksi tämän kesän ehdottomia vierailukohteita oli Savonlinnan maakuntamuseon Riihisaaren Barbie 60 vuotta -näyttely!


Vaikka olemme kiinnostuneita leluista ja minä harrastan nukkekeräilyä, Barbie ei oikein merkitse meille mitään. Jaamme kuitenkin paljon yhteistä Barbien kanssa: Melkoisen valikoiman vaatteita, värikkäitä tavaroita ja (toisinaan) muoviset hiukset. Pienestä koostaan huolimatta näyttely oli runsas ja nostatti hymyn huulille. Suurin osan nukeista oli laitettu seisomaan jalustoille vitriineihin. Muutamaan vitriiniin oli rakennettu nukkejen vaatteiden teemaan sopiva ympäristö, esim. hiekkaranta, luminen laskettelurinne tai kotitalon keittiö. Barbien lisäksi näyttelyssä oli Ken-nukkeja, Barbien ystäviä ja perheenjäseniä, sekä lemmikkejä, tavaroita, vaatteita, huonekaluja ja auto. Näyttelyssä oli muutamia muitakin tunnettuja muotinukkeja, kuten Bratz- ja Monster High -nukkeja.


Lapsena meillä oli Barbie-nukkeja ja leikimme niillä mielellämme, mutta nykyään Barbiet eivät kuulu osaksi nukkekokoelmaani. Keräilen pääsääntöisesti Lalaloopsy- ja Shoppies-nukkeja. Monella meistä milleniaaleista on vähintään se yksi Barbie-nukke, jonka koemme omaksemme. Aina kun näemme kyseisen nuken jossakin, toteamme "Minulla oli/on tuo nukke!". Sitten on myös se Barbie, jota emme koskaan saaneet vaikka olisimme sen kovasti halunneet. Minun rakkainta Barbie-nukkeani ei näyttelystä löytynyt, mutta omani on kyllä yhä tallessa vanhempiemme talon vintillä.

Barbien lisäksi meitä kiinnosti pienoisnäyttely, joka sisälsi kaksi vitriiniä täynnä vanhoja japanilaisia lasten leluja ja koriste-esineitä. Museossa oli samaan aikaan esillä myös japanilaista paperitaidetta.

Muita muodikkaita nukkeja

Benetton Barbie

Totally hair Barbie ja Ken

Keskimmäisessä hyllyssä ylhäällä oli Veikka Gustafsson toimintafiguuri!

Barbielle ja Kenille on suunniteltu monenlaisia hääpukuja ja juhlamekkoja

Näyttelyn hienoin asu löytyi Troll Barbien päältä. Mitkä korvakorut!

Mitenkään tietoisesti yrittämättä onnistuin itsekin näyttämään Barbielta päivän aikana. Pitkällä keltaisella kiharaperuukilla on varmasti jotain tekemistä asian kanssa.



Ensi kertaan!

Terveisin,
Satu