Hapsuhousut

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

5.2.2020 Kouvolan teatteri järjesti kirpputorin, missä myytiin tarpeettomaksi jääneitä vaatteita ja asusteita puvustosta. Uteliaina suuntasimme teatterin tiloihin. Emme etsineet mitään erityistä, mutta eihän sitä koskaan tiedä millaisen menevän retrovaatteen tai cosplayasuun sopivat kengät löytäisi. Olimme teatterilla 10 minuuttia ovien avaamisen jälkeen ja paikalla oli jo melkoinen määrä ihmisiä kelaamassa vaaterekkejä lävitse. Kirpputorin suosio yllätti meidät. Tapasin niin paljon tuttuja ja näin niin paljon puvustuksen opiskelijoita! Päätin, että jos ostan jotakin, niin ostan mahdollisimman erikoista.

Tämän sunnuntain artikkelin tähti on ostokseni, eli hapsuhousut, tai millä nimellä näitä farkkuja haluaakaan kutsua. En valitettavasti tiedä missä näytelmässä tai millainen roolihahmo on niitä käyttänyt. Isäni sanoi farkkuja intiaanihousuiksi ja ystäväni papukaijaksi. Minulle pari kokoa liian suurien intiaanipapukaijahousujen lahkeet on koristeltu nauhoilla, revinnöillä ja hapsuilla. Kävimme kuvaamassa housut noin kuukausi sitten. 

Terveisin,
Päivi

Nukkevaltiatar

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Tämä on uusi, paranneltu artikkeli Nukkevaltiattaren asusta. Julkaisin viime vuonna tämänkaltaisen postauksen, mutta noin viikko takaperin kuvasin Nukkevaltiattaren puvun yksittäisiä vaatekappaleita ja kerroksia puvustuksen portfoliooni. Haluan liittää ne kuvat osaksi asua esittelevää artikkelia. Koska uusia kuvia on useita, poistin vanhan kirjoituksen ja julkaisen täysin uuden tekstin.

Nukkevaltiatar valmistui vuonna 2012 ammattikorkeakoulun fantasiapuku -koulukurssilla. Silloin asua kutsuttiin nimellä Pimeyden Enkeli. On mahdotonta vastata, kuinka paljon aikaa ja materiaaleja puvun valmistukseen on käytetty. Vuosien aikana pukua on tehty lisää ja korjattu, ja siksi kokonaismääriä on vaikea hahmottaa. Suurin osa materiaaleista on ostettu kierrätyksestä, kuten kaikki muovikukkaset, kankaat, nuket ja muoviset ötökät, sekä silmämuniksi maalatut joulukuusen pallot ja köynnöksiksi kiedotut sähköjohdot. 2018 syksyllä asuun tehtiin viimeisin iso peruskorjaus, jolloin nukkejen määrää puvussa lisättiin merkittävästi. Tästä lähtien asua on kutsuttu nimellä Nukkevaltiatar. 16.5.2019 järjestettyä kuvausta varten asuun valmistettiin alkuperäisestä mallista tuttu korkea hattu. Nukkevaltiatar säilyy helposti läpi vuosien, koska puvun perusolemukseen kuuluu rähjäisyys.

NUKKEVALTIATAR
Kuvattu 16.5.2019

Mallin valokuvaus: Risto Sihvola

Vaatteiden valokuvat: Päivi

Malli: Päivi

Mallin meikkaus ja stailaus: Päivi

Blogin valokuvia ja tekstejä ei saa kopioida ja julkaista muilla sivustoilla ulkopuolisten toimesta. Tarvittaessa ota yhteyttä paivi.asikainen89@gmail.com

Blog´s photos and texts may not be copied and published on the other websites etc. by outsiders. Please contact paivi.asikainen89@gmail.com and ask first before action.

Jotta Nukkevaltiatar olisi helpompi valmistaa, pukea ja kuljettaa, asu koostuu kerroksista. Ensimmäisenä tulee korsetti. Olkaimet ovat hyvin tärkeät, koska niihin kiinnitetään asioita. Korsetti suljetaan selästä nyörittämällä. Valitettavasti tuo vaalea mallinukke oli vähän liian iso ja asu ei mahtunut kunnolla kiinni. Siksi en näytä selkäkuvia puvusta.

Seuraavaksi puetaan krinoliini eli vannehame. Se suljetaan keskeltä takaa hakasilla.

Tähän päälle levitetään kangas, joka on täynnä muovikukkasia ja nukkejen osia. 2012 tein sen virheen, että valitsin kankaaksi raskasta vihreää velouria + kaikki kukkaset = helma painaa tarpeettoman paljon. Vain nuket on ommeltu kiinni. Kaikki muu on liimattu. Tumman värimaailman asu saa aerosolimaalista. Helmasta nousevat kaarrokkeet solmitaan olkaimiin ja näin ne pysyvät ylhäällä. Kangas suljetaan keskeltä takaa tarranauhalla ja ylhäältä hakasilla.

Sitten laitetaan siivet korsetin selässä oleviin kujiin. Roolipukujen siivistä olen oppinut sen verran, että vakaita siipiä varten tarvitaan kunnon tukiliivi. Sellainen, missä on leveät olkaimet ja se kulkee napakasti rintakehän ylitse. Myös siipikujien täytyy olla useita kymmeniä senttejä syvät. Jos siipien tukiranka on esim. pyöreää rautalankaa, tämä pyörii kujan sisällä ja näin siivet seilaavat selässä vasemmalta oikealle. Tukiranka kannattaa siis olla litteä. Siipien kiinnittäminen olkaimiin auttaa niitä pysymään paremmin paikoillaan.

Terveisin,
Päivi

Matka Tallinnaan 24.-25.2.2020

Hei ja tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Talvilomalla lähdimme käymään Viron pääkaupungissa Tallinnassa. Matka oli pyörinyt mielessä jo useiden vuosien ajan, ja nyt lähtemiselle löytyi sopivat olosuhteet. Tallinnassa meitä houkutteli laajat kangas- ja ompelutarvikekaupat, shoppailu ja ihan vain matkailun synnyttämät elämykset. Näiden lisäksi taskussa poltteli Sokos Hotelin lahjakortti, jonka pystyi käyttämään toiseen Tallinnan kahdesta sokkarista. Matkaseurueemme koostui meistä kahdesta ja ystävästämme Minoreasta.

Päivi, Minorea, Satu ja Karvinen

Aikaisin maanantaina matkustimme junalla Helsinkiin. Juna-aseman edestä nousimme raitiovaunuun, joka jätti meidät suoraan sataman terminaalin eteen. Laivamatka Tallinnaan otti noin kaksi ja puoli tuntia. Aikaisesta herätyksestä johtuen jätimme suosiolla meikkaamisen ja muun laittautumisen laivalle. Olimme lähteneet matkaan hyvin käytännöllisesti, koska emme oikein tienneet mihin varautua. Rinkat selkään, tasapohjaiset kengät jalkaan ja kunnon talvitakit päälle. Yksi vaatekerta mukaan, koska reppuun pitää jättää tilaa ostoksille. Selviytymisvarustukseen pakkautuneena oli pienoinen pettymys nähdä hotelli jo terminaalin ikkunasta. Emme taidakaan eksyä kaupunkiin majoitustamme etsiessä.

Siellä se on, kuvassa vasemmalla savupiipun vieressä.

Majoituimme Sokos Hotel Virussa sataman lähellä. Saimme huoneen 21. kerroksesta, mikä takasi huikean näköalan kaupungin ylitse satamaan. Näköalat eivät kuitenkaan olleet huoneesta kiinni. Kuka tahansa pystyi ihailemaan kaupunkia hotellin päädyissä sijaitsevilta parvekkeilta. Toiselta puolelta näkyi punaisia kattoja ja historiallisia rakennuksia, ja toiselta puolelta… normaali kaupunki kerrostaloineen. Erikoisesti kahtiajakautunut paikka. Hotelli oli siisti ja miellyttävä paikka olla, mutta jos eksotiikkaa kaipaa, Sokos Hoteleihin tottuneelle matkailijalle Viru on ehkä hiukan liikaa ”kuin olisi Suomessa”.

Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme tutustumaan hotellin vieressä sijaitsevaan ostoskeskukseen päätavoitteena löytää ruokapaikka. Koko loppupäivän pyörimme ostarilla ja sen lähialueilla. Vaikka meitä monesti kiinnostaa citymatkailu juurikin shoppailun vuoksi, se ei tarkoita, että ostaa paljon. Tuotteiden ja palveluiden katseleminenkin on hauskaa. Mukaan tarttui mm. tuliaisia, korkokengät, huulipunaa ja muutama koru. Toiveikkaana kiersimme leluosastoja etsimässä Beyblade-kiekkoja, mutta kun lopulta löysimme niitä, Hasbron versiot eivät läpäisseet tiukkaa laatuvaatimustamme.

Illalla pitkän päivän päätteeksi, Päivi nukahti jo kello 20:00. Satu ja Minorea katsoivat televisiosta elokuvaa viroksi tekstitettynä, söivät karkkia ja puhuivat animesta. Girls gone wild.

Seuraavana päivänä söimme kaikessa rauhassa aamiaisen ja laittauduimme valmiiksi. Hotelli oli todella ihana ja antoi meidän jättää rinkat tavarasäilytykseen, vaikka olimme jo kirjautuneet ulos. Tällä kertaa lähdimme kohti niitä kuuluisia Tallinnan kangaskauppoja. Hotellin edestä kulki (vastaanoton mukaan) luotettavia takseja, joista yksi ajoi meidät toivomaamme kohteeseen muutamien kilometrien päähän. Kävelimme pitkin katua ja poikkesimme kaikissa ompelutarvike- ja kangaskaupoissa. Matkan varrelle osui myös pari kirpputoria ja vintage-vaatekauppoja. Sää oli aurinkoinen ja yhtä lumeton kuin Suomessa.

Vaikka sitä aluksi kuvitteli tarvitsevansa kaikenlaista, kangashyllyjen edessä seisoessa tajusi, miten paljon saa Suomestakin – tai miten suurinta osaa ei oikeasti tarvitse koskaan. Erikoisempia värejä ja materiaaleja kannatti tulla etsimään Tallinnasta. Päivi osti mm. aitoa vaaleanpunaista nahkaa tulevia cosplayasuja varten. Kirppareilta ostimme muutamia vaatteita ja niitä tulemme näkemään enemmän tulevissa päivityksissä.

19:30 laiva saapui takaisin Helsinkiin. Juoksujalkaa kiiruhdimme täpötäyteen ratikkaan, koska meidän piti ehtiä Kouvolaan vievään junaan. Seuraava juna olisi lähtenyt vasta puolen yön aikoihin, joten ei kannattanut myöhästyä! Turvallisesti ja aikataulussa pääsimme takaisin Kouvolaan kymmenen aikaan illasta.

Matka Tallinaan sujui todella hyvin ja matkasta jäi mukavia muistoja. Haluamme vierailla kaupungissa uudestaan ja tällä kertaa voisimme tutustua historialliseen alueeseen. Nyt kun matkustamisen on vähän enemmän tuttua, voisi harkita erikoisempia vaatteita ja asukuvia Tallinnan ihanilta kaduilta.

Terveisin,
Päivi ja Satu

Sinimustat mi-parti housut

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Tämän päivän artikkelin aiheena on sinimustat väljät housut. Housut valmistuivat vuoden 2019 loppupuolella ja mainittakoon, että ompelin ne yhdessä illassa. Kun on noin pirteästi kuvioitu kangas, ei tarvita erikoisia rakenteita tehdäkseen vaatteesta persoonallinen. Ostin kankaan Eurokankaasta ja aivan kuten housut näyttää, toinen laita oli sininen ja toinen musta - toisin sanoen näissä housuissa ei ole yhdistetty kahta eriväristä kangasta, vaan kangas oli valmiiksi kaksivärinen! Housut saa pysymään päällä solmittavalla vyöllä ja ohut kukkakuvioinen puuvilla ottaa ryhdikkyyttä vuorituksesta.

Mi-parti ei liity mitenkään "minun juhliini" tms. Termiä käytetään vaatteista, jotka jakautuvat keskeltä kahteen eri väriin. Asukuvissa housuihin on yhdistetty musta olkapäistä avoin kauluspaita, tupsukorvakorut ja pitkä kamono-takki Kabukimono-mallistosta.

Terveisin,

Päivi

Metal Fight Beyblade: Kyoya and Nile

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä pääsemme näkemään 26.10.2019 kuvatun cosplay photoshootin parhaimpia paloja. Viime vuoden loppupuolella matkustimme Espooseen studiokuvauksiin, kun Cosvision järjesti valokuvaustilaisuuden cosplayn suomenmestaruuskilpailuissa voittaneille cosplayaajille. Tarkoituksena oli tuottaa kuvamateriaalia esiteltäväksi tulevien vuosien SM-kisoissa eräänlaisella hall-of-fame -periaatteella.

Me voitimme cosplayn SM-kilpailuiden joukkuesarjan vuonna 2015. Olimme pukeutuneet hahmoiksi Kyoya Tategami (Päivi) ja Nile (Satu) animesarjasta Metal Fight Beyblade. Espooseen ei ollut pakko pukeutua juuri voittoasuun, mutta me halusimme ehdottomasti kuvia juuri tästä kaksikosta. Muistelimme asuissa olevan ”vain vähän korjattavaa” ja ne olisivat vähällä vaivalla esittelykelpoisia. Lopulta pukuja laitettiin kuntoon kaksi viikkoa.

Beyblade on japanilaiseen lelusarjaan ja sarjakuvaan perustuva anime. Tarina kertoo todellisuuden kaltaisesta maailmasta, missä hyrrillä pelataan beyblade-nimistä peliä. Vahvimmissa kiekoissa on erityisiä voimia, mutta tietenkin pelaajan menestykseen vaikuttaa myös hyrrien ominaisuudet, pelitekniikat ja armoton harjoittelu. Peliä pelataan yleensä yksi vastaan yksi. Hyrrät/kiekot laukaistaan pyörimään peliareenaan ja ottelun häviää pelaaja, kenen hyrrä lopettaa ensimmäisenä pyörimisen tai lentää ulos areenalta. Vastustajan hyrrä yritetään päihittää tönimällä sitä omalla kiekolla.

Me olemme seuranneet hyrräuniversumia vuodesta 2004 lähtien, kun kyseisen animen näyttäminen aloitettiin Suomen televisiossa. Beybladea on tehty kolmen eri piirtäjän toimesta ja kolmas generaatio on parhaillaan käynnissä. Animesarja on suunnattu lapsille ja esiteineille. Vaikka emme ole enää kohdeyleisöä, silti sopivan elämäntilanteen sattuessa, piirrettyä seuraa mielellään. Beyblade on niitä harvoja asioita, mitä on onnistunut säilyttämään nuoruudestaan tähän päivään asti. Metal Fight Beybladea aloimme katsomaan keväällä 2013.

Kyoya Tategami (vihreät hiukset) on japanilainen teini-ikäinen, kuka näyttelee roolia äkäisenä ja omaa tilaansa arvostavana hahmona koko Metal Fight Beybladen kolmen tuotantokauden ajan. Tarinan alussa hän pyörittää pahamaineista beyblade-kiekkojen osia haalivaa jengiä, mutta siirtyy varsin pian reilun pelaamisen puolelle, ja tästä ihan maailmanmestaruuksiin asti. Beybladen MM-kisoja käsitellään Metal Fightin toisessa tuotantokaudessa Metal Masters. Kyoya kieltäytyy liittymästä Japanin edustusjoukkueeseen, koska haluaa päästä pelaamaan joukkueen kapteenia Gingkaa vastaan. Hän lähtee Afrikan mantereelle ja muodostaa tiimin MM-kisoihin paikallisten pelaajien kanssa. Yksi joukkueen jäsenistä on Nile (oranssiruskeat hiukset). Kyoya on hahmona hyvin ylpeä, ärhäkkä ja voimakastahtoinen. Nilessa on paljon samaa kuin Kyoyassa, mikä saa heidät välillä näyttämään enemmän toistensa kilpailijoilta kuin joukkuetovereilta. Riitatilanteilta ei voida välttyä. Nile on tympeähkön oloinen afrikkalainen (hänen tarkkaa kotimaatansa ei kerrota vaikka kaikki elementit viittaavat Egyptiin) teini-ikäinen. Hän on hyvin taitava pelaaja ja Nile tietää tämän itsekin. Siinä missä Kyoya puskee voittoon leijonan raivolla, Nile käyttää enemmän kylmää järkeä.

METAL FIGHT BEYBLADE

KYOYA TATEGAMI and NILE

Valokuvaus ja kuvien editointi: Jari Kautto

Puvut: Päivi Asikainen

Peruukit ja propit: Satu Asikainen

Ja vastauksena kysymykseen "Mikä on tuo juttu mitä pitelette kädessä?", niin se on laukaisija millä kiekko saadaan pyörimään.

Terveisin,

Päivi ja Satu