torstai 29. marraskuuta 2018

Syksyisiä sävyjä ja neonpinkkiä

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä muistelee aikaa, kun puissa oli vielä kaunis ruska.


Tämän päivityksen kuvausreissu sai alkunsa siitä, kun Päivin kanssa laitoimme ykköset ylle ja lähdimme ottamaan asukuvia kivan näköiseen tien mutkaan ruskassa olevien puiden keskelle. 


Valokuvasaalista katsoessani jouduin toteamaan, ettei hame sopinutkaan niin hyvin yläosan kanssa yhteen kuin mitä olin peilistä katsonut. Ja vaaleanpunainen peruukki olisi tullut tarpeeseen. Onneksi vielä tässä vaiheessa syksyä aurinko jaksoi paistaa pitkälle iltaan, joten vaihdoin asukokonaisuuden vähän toisenlaiseksi ja lähdimme jatkamaan kuvaamista.


Kirkkaan pinkki peruukki on ollut tämän syksyn ja alkutalven ykkösvalintani. Minulla on muutamia pinkkejä vaatteita, miksi halusin myös voimakkaan värisen pinkin peruukin. Käydessämme kesällä Ranskassa Japan Expossa ostin neonpinkin peruukin yhdeltä messumyyjältä. Japan Exposta ostin myös punaisen käsilaukun. Minulla oli epäilykseni laukun laadun suhteen, koska hinta ei ollut kummoinen, mutta halusin kovasti punaisen laukun. Epäilykseni osuivat oikeaan: Laukusta napsahti hihna irti kiinnikkeestään heti ensimmäisellä käyttökerralla. Ei mitään niin vakavaa, etteikö sitä superliima olisi korjannut.


Keltainen pupupaita on siskoni Päivin käsialaa. Eurokankaasta ostettu paitakangas on uskomattoman pehmeä <3. 


Toinen toimiva kangasvalinta on hameessa. Hame on pritexiä, mutta ilman sisäpuolen pehmeää nukkaa. Pritexistä valmistetaan mm. lämmittelyasuja ja loimia hevosille. Tässä materiaalissa on kaksi etua: se on helppo puhdistaa ja materiaali on suhteellisen raskasta, jolloin hame pysyy alhaalla jopa kovassa tuulessa.


Terveisin,
Satu

maanantai 26. marraskuuta 2018

Piparminttuinen Peppa

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä piparminttuilee.


Monet vanhaa blogiamme seuranneet henkilöt tietävät minun harrastavan ei niin vakavaa Lalaloopsy nukkejen keräilyä (kuvassa nappisilmäiset nuket ovat Lalaloopsy-nukkeja). Jotta kokoelmani ei pääsisi paisumaan holtittomiin mittasuhteisiin, keskityn pääsääntöisesti keräilemään kokonaisia Lalaloopsy-settejä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ostan nuken esim. kierrätyksestä, Lalaloopsyn kuuluu olla ehjä ja siisti, nukella on päällänsä kaikki sille kuuluvat vaatteet ja myös nukelle kuuluva lemmikki löytyy.

En ole ikinä kokenut tarvetta keräillä niitä nukkesarjoja, joista monet muut nukkekeräilijät tuntuvat pitävän kovasti. Ollakseni rehellinen, minä en pidä viileän kauniista ja muodikkaasta olemuksesta, millainen monilla nukeilla on. Minusta Lalaloopsy-nuket ovat söpön näköisiä ja siksi pidän niistä. Mutta ennen kaikkea pidän nukeista, joiden teemana on ruoka! On hauska nähdä, miten nukke rakennetaan ruokateeman ympärille hyödyntäen ruoalle ominaista väriä ja muotoa. Onnistunut lopputulos on mielikuvituksellinen ja eheä kokonaisuus. Jos nuken valinnassa iskee runsauden pula, aina voi tarttua siihen nukkeen, mikä perustuu omaan lempiruokaan tai lempiherkkuun. Omassa tapauksessani toki nuken ulkonäöllä on paljon väliä, eli teeman lisäksi myös vähintään värien täytyy olla kohdallaan. Ruoka on myös yksi Lalaloopsy-nukkejen teema ja suurimpia suosikkejani ovat erilaisten jälkiruokien ja makeisten mukaan suunnitellut nuket. Valitettavasti kokoelmastani puuttuu vielä useampi kaipaamani herkullinen Lalaloopsy.

Syksyllä päätin laajentaa ruokaisaa nukkekokoelmaani. Shopkins-lelusarjan leluissa minua on aina häirinnyt sen shoppailuun keskittyvä teema. Lelusarjan tunnuslause kuuluu: "Once you shop... you can´t stop!". Kiitos kuitenkin ihmisten, ketkä esittelevät ja arvioivat erilaisia leluja netissä, pystyin pikkuhiljaa näkemään lelusarjan Shoppies-nuket muussakin valossa kuin vain shoppailevina muotinukkeina. Itse Shopkins-hahmot, eli nämä naaman kuvalla varustetut tuotteet, eivät minua kiinnosta, vaan olen puhtaasti nukkejen perässä. Niin kuin Lalaloopsy-nuket, myös Shoppies-nuket jakautuvat erilaisiin teemoihin, joista yksi on ruoka, juoma, jälkkärit ja makeiset. Etenkin piparminttu teemana on heikkouteni, vaikka itse piparmintun mausta en tykkää yhtään varsinkaan teessä. Jäätelönä ja karkkina piparminttu vielä menee. Piparmintussa minuun iskee sen turkoosi väri ja piparmintun makuisessa polka-makeisessa punavalkoraidallinen ulkomuoto.

Tämän päivityksen tähti on Shoppies-nukkesarjan Peppa Mint. Kuten ulkonäöstä ja nimestä voi päätellä, nuken teema on jäätelö ja piparminttu.


Tällä hetkellä minulta löytyy ensimmäinen versio Peppasta (vasemmalla), jonka olen ostanut kirpputorilta. Itse nukella on kaikki, mitä hänelle kuuluukin, mutta valitettavasti kaikki muu alkuperäiseen pakkaukseen sisältyvä puuttuu. Nukke on muuten erinomaisessa kunnossa, paitsi että hänen hiuksensa täytyi pestä, leikata niitä vähän ja kääntää ne kiehuvalla vedellä takaisin alkuperäiselle kampaukselle. Sain kirpputoripussista Peppalle myös oman jäätelömasiinan!


Syntymäpäivälahjakseni tilasin netistä Chef Club Peppan. Peppan pitkät pulloharjakiharat näyttivät kauniilta myyntikuvassa, mutta pakko kyllä myöntää, pidän huomattavasti enemmän Lalaloopsy-nukkejen kovista muovihiuksista. Shoppies-nukkejen hiusten vääntäminen näyttämään edes joltain valokuvissa muistuttaa siitä, että joskus ne myyntikuvat antavat ymmärtää sen tukan olevan vähän täydellisempi kuin mitä se oikeasti on. Onneksi kaikesta on selvitty kiehuvan veden ja hiuslakan voimin.


Marraskuun alussa lelukauppoihin saapuivat Shopkins Lil´ Secrets -nuket ja myös tästä sarjasta minulla on Peppa. Lil´ Secrets -nukkeja ehdin jo odottamaan kauppoihin, mutta olin henkisesti varautunut siihen, etteivät nämä välttämättä tule Suomeen myyntiin. Sitten koitti se päivä, kun marssin naama alassuin kaupoille hoitamaan pakollisia asioita ja päätin piipahtaa lelukaupassa, koska leluista tulee aina hyvä mieli. Uutuushyllystä minulle vilkutti Lil´ Secrets -nuket ja päivä parani heti.


Olen hieman pettynyt siihen, että Peppan värimaailma vaihdettiin, koska minä pidin Peppan turkoosista, ruskeasta ja pinkistä värimaailmasta. Peppan hiuksissa olevat pallot on tosi vinossa ja toisessa kädessä on turkoosi maalitahra, mitä en saanut pois edes kynsilakanpoistoaineella. Muuten Peppa on todella söpön näköinen ja muita nukkeja katsomalla huomaa, että etenkin silmien muotoon on tehty muutoksia. Peppa näyttää hieman huolestuneelta, millä on varmaan tekemistä sen asian kanssa, että Peppa on (ainakin tietojensa mukaan) ujo.


Tällä hetkellä Peppa on oma suosikkini kaikista Shoppie-nukeista, keitä tulemme tapaamaan lisää tulevissa päivityksissä. Peppasta on tehty useampia eri versioista, joista tällä hetkellä eniten kaipaan Wild Style Peppaa.

Terveisin,
Satu

torstai 22. marraskuuta 2018

Mimicon 15.-16.9.2018, Mikkeli

Tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tänään lähdemme Mimiconiin!


Mimicon on Mikkelissä järjestettävä aasialaisen ja länsimaalaisen populaarikulttuurin tapahtuma, joka kestää viikonlopun ajan. Mimicon on ikärajaton ja päihteetön, ja kokoluokaltaan keskisuuri con. Tapahtumaan pystyi ostamaan pääsylippuja nettikaupasta hintaan 18 euroa, ja ovelta 20 euroa. Tänä vuonna Mimicon järjestettiin jo viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana toimi ja on aina aikaisemminkin toiminut kongressitalo Mikaeli.


Päätimme Mimiconiin lähdöstä loppukesän aikana. Nykyään emme kovin mielellään lähde coneihin ilman mitään järkevää syytä olla siellä, joten sovimme, että Mimiconiin menemme järjestämään ohjelmaa Street Fashion Finlandin nimen alla. Street Fashion Finland on suomalainen vapaaehtoisista ylläpitäjistä koostuva yhteisö, jonka tavoitteena on tukea suomalaista katumuotiharrastusta ja koota harrastajia yhteen. Järjestämme harrastajille ja harrastuksesta kiinnostuneille toimintaa, kuten työpajoja, tapaamisia ja tietoiskuja. Conit ovat hyviä paikkoja tällaiselle toiminnalle. Sunnuntaina Päivi ohjasi Katumuodikas asuste -työpajaa ja Satu piti luennon aiheesta Johdatus tokiolaisiin alakulttuureihin. Lauantaille sovimme cosplayryhmämme kokoontumisen.


Lauantaina Mimiconin ovet aukesivat klo 12:00. Vuosia coneja kiertäneenä voimme sanoa, että on paljon mukavampaa mennä coniin puolilta päivin kuin sellaiseen tapahtumaan, jossa pitää olla jo klo 10:00 tai aikaisemmin! Aamulla ehtii rauhassa herätä ja hoitaa vielä viimeisiä asioita ennen lähtöä. 

Ajoimme autolla Kouvolasta Mikkeliin. Matka kesti noin 1,5 tuntia. Ajoimme suoraan keskustaan kakkupalan kuvat silmissämme kiiltäen. Tätä blogia lukiessanne tulette huomaamaan, ettei kakusta koskaan kieltäydytä. Mikkelissä sijaitsevassa Ramin konditoriassa on kakkubuffet aina lauantaisin. Koska kakusta ei koskaan kieltäydytä, menimme syömään toisen aamiaisen kakkubuffettiin. Paras tapa ikinä aloittaa conipäivä <3.  Eräs ystävämme ei tapahtumajärjestelyiden vuoksi ehtinyt buffettiin. Ostimme yhden palan kakkua mukaan, jotta hänkin pääsisi kokemaan edes yhden kakkupalan verran parasta tapaa ikinä aloittaa conipäivä.


Puolen päivän aikaan kurvasimme conipaikalle Mikaeliin. Menimme pukuhuoneeseen vaihtamaan päivän asut, jotka olivat animesarjasta Initial D.


Lauantai sujui rauhallisesti pääasiassa hengaillen. Mimiconista teki erityisen se, miten paljon hyviä kavereita sattui olemaan samaan aikaan conissa, joten laadukas seura oli koko ajan taattu. Kävimme katsomassa päivän cosplaykilpailun, pyörimme myyntipöytäsalissa tekemässä ostoksia ja lopuksi menimme istumaan MimiCaféen teetä juomaan ja rupattelemaan. Ukkonen pyyhkäisi Mikkelin ylitse ja sitä oli kiva katsella kahvilan suurista ikkunoista.




Päivän päätteeksi otimme muutamia kuvia cosplayasuistamme.
Kameramme taakse hyppäsi ystävämme Minorea.

Satu oli pukeutunut hahmoksi Itsuki Takeuchi.


Päivi oli pukeutunut hahmoksi Takumi Fujiwara.



Ryhmään kuului myös ystävämme, kuka oli pukeutunut hahmoksi Natsuki Mogi.



Klo 19:00 Mikaelin ovet menivät kiinni ja tihkusateessa ajelimme majoituskoululle. Autoilu auttoi kovasti vesisateelta suojautumisessa aina siihen asti, kunnes Päivi ja Minorea lähtivät käymään kaupassa. Noustessaan autosta Päivi astui nilkkaa myöten kuralammikkoon, joka pimeässä näytti lehtien peittämältä maalta. Sade saa uhrinsa aina.

Majoituskoulu sijaitsi kävelymatkan päässä Mikaelista. Kyseinen oli ihan perinteinen lattiamajoitus, eli kävijät järjestetään nukkumaan liikuntasalin tai luokkahuoneen lattioille. Lattiamajoituspaikka täytyy varata etukäteen ja yleensä se maksaa pikkusumman rahaa, eli majoituskouluun ei voi noin vain marssia kukaan. Kulkua etuovista valvotaan koko ajan. Patja, tyyny ja makuupussi täytyy löytyä omasta takaa. Peseytyminen tapahtuu koulun pukuhuoneissa ja ruoka tuodaan itse. Oikein mukavuudenhaluisille tai kehnosti nukahtaville henkilöille lattiamajoitus ei sovi, mutta muuten se on näppärä tapa majoittua yhden yön ajan.


Jotta oma majoittumisemme olisi mahdollisimman mukavaa, omistamme kaksi isoa ilmapatjaa. Toinen on hieman vanhanaikaisempi ilmapatja, jossa on kiinni ilmapatjan täyttävä ja tyhjentävä sähköllä toimiva pumppu. Ilmeisesti tästä pumpusta johtuen ilmapatja painaa todella paljon. Uudempi ilmapatjamme on paljon kevyempi, mutta tarvitsee erillisen pienen sähköpumpun. Jos tämä pumppu pääsee unohtumaan matkasta, on parempi toivoa jollakulla toisella olevan mukana samanlainen. Molemmat patjat täyttyvät noin 30 cm korkuisiksi. Yhdelle ilmapatjalle mahtuu tiiviisti kolme nuorta naista nukkumaan. Mimiconissa meitä nukkui neljä nuorta naista näillä kahdella patjalla.

Eräs asia, mikä tekee majoittumisestamme niin ikään mahdollisimman mukavaa, on vedenkeitin. Sillä saa aikaiseksi mm. teetä, pikapuuroa ja kuppinuudeleita.

Illan aikana istuskelimme käytävässä, söimme kuppinuudeleita, joimme teetä ja juttelimme. Ihmettelimme, miksei Mimiconille oltu järjestetty iltabileitä, ja katselimme tuliaisia, joita ystävämme oli meille tuonut ulkomaan matkaltaan.


Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja aloitimme päivään valmistautumisen. Meikkasimme koulun vessassa, pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme takaisin Mikaelille. Klo 10:00 alkaisivat meidän molempien ohjelmanumerot ja siihen mennessä olisi hyvä olla valmiina. Satu lähti katsomaan luentotilaa ja Päivi alkoi kokoamaan työpajaa.


Satun luento Johdatus tokiolaisiin alakulttuureihin oli merkitty alkavaksi 10:00, mutta valitettavasti luennon aloitus viivästyi. Syynä tähän oli tekninen ongelma: Luentosalin tietokone näytti jostakin syystä kaikki kuvat hyvin tummina. Aivan kuin koneen kontrastit olisi väännetty kakkoon ja emme saaneet tätä asiaa mitenkään muutettua. Koska luento on kuvapainotteinen, asialle oli pakko tehdä jotain. Onneksi pystyimme irrottamaan videotykin piuhan ja kiinnittämään sen omaan läppäriimme. Muistiinpanot pystyi lukemaan luentosalin tietokoneelta ja esitys heijastettiin läppäriltämme ilman mitään ongelmia. Luennolle oli varattu paljon aikaa, joten viivästys ei päässyt pilaamaan oikeastaan mitään.



Työpajaa varten varattu tila oli juuri täydellinen: Tilava, valoisa, paljon pöytiä ja plussa siitä, että tietokoneelta pystyi soittamaan musiikkia :). Päivi on pitänyt Katumuodikas asuste -työpajaa muutamia kertoa aikaisemminkin. Näistä saatujen kokemuksien pohjalta rakennettiin Mimiconin työpaja. Työpajalle kirjoitettiin säännöt ja suunniteltiin selkeä toimintamalli: Kaikki ovat tervetulleita katsomaan työpajaa ja tutustumaan sen välineistöön ja materiaaleihin. Tämän jälkeen voi päättää, haluaako työskennellä pajassa. Työpajaan osallistujat maksavat kolmen euron materiaalimaksun, jota vastaan saa tehdä kolme asustetta. Mitä valmistaa, sen saa päättää itse, ja näytillä on muutamia Päivin tekemiä mallitöitä inspiraatioksi. Osallistujat saavat pahvilautasen, jolle koota materiaaleja laajasta valikoimasta. Jahka tietää mitä tekee, voi hakea tarvikkeet ja aloittaa työskentelyn. Päivi auttaa ja ohjaa aina tarvittaessa.


Mimiconissa pajaan otettiin työskentelemään kahdeksan henkilöä kerrallaan, mutta koska avuntarve oli vähäistä, jatkossa voisi ostaa yhden kuumaliimapistoolin lisää ja kasvattaa tekijämäärän 10-12 henkilöä kerrallaan. Meinasi tylsyys iskeä kun ketään ei tarvinnut auttaa. Työpajassa luovuus kukkii vapaasti. Todella harvoin osallistujat eivät tiedä mitä tekisivät. Kaikki saavat valmiiksi jotakin.


Mimiconin päivä päättyi klo 16:00. Otimme puvut pois, pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme syömään. Eräs ystävämme oli menossa toiseen suuntaan ja hänen linja-autonsa lähtisi vasta illasta. Jäimme pitämään hänelle seuraa. Istuimme Kotipizzassa ja kun mieli alkoi tehdä jäätelöä, siirryimme Hesburgeriin. Loppuillasta turvallisesti kotiin ja takaisin arkiaskareiden pariin. 

Mimiconista jäi todella hyvä mieli . Parasta oli ihmiset <3.


Terveisin,
Päivi ja Satu

torstai 15. marraskuuta 2018

Villatakki turkooseilla ja violeteilla kuvioilla

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä villatakkeilee.


Muutamia vuosia takaperin löysin vanhojen villatakkien kauneuden. Vaikka itse vaate ei sopisi tyyliini, on minusta silti hauska katsella erilaisten villatakkien ja villapaitojen värejä, kuvioita ja koristelutapoja. Hyviä paikkoja metsästää näitä kutittavia menneiden vuosikymmenien muotilöytöjä on kierrätystorit ja kirpputorit. Minusta vanhat villatakit (ja yleensäkin monet vanhat vaatteet) ovat mielenkiintoisen näköisiä, koska niiden nykyään kovin persoonallinen ulkomuoto tulee siitä, mikä oli joskus muodikasta tai trendikästä. Tämä saa pohtimaan sellaisia asioita kuin milloin vaate on valmistettu ja kuinka paljon ajan henki näkyy vaatteessa. Se, ettei vaatteen ulkonäölliset ratkaisut kestäneetkään aikaa, tekee siitä juuri niin mielenkiintoisen vaatteen.


Tämän päivityksen päätähti on valkoinen villatakki ja sen turkoosit ja violetit kuviot. Pesulapun avulla löysin valmistajan, eli takki on suomalaisen Kutomo Holopainen Oy:n käsialaa. Minua jäi kiinnostamaan takin valmistusvuosi, koska rehellisesti katsottuna takin värit on 2000-luvulle epätyypilliset. Lukuunottamatta pientä kulumista, takki on erinomaisessa kunnossa. Lähetin sähköpostia Kutomo Holopainen Oy:lle ja sain valmistusvuoden arvioksi 1987-1988. Eli takki on oikeasti 30 vuotta vanha! Sain myös tietää, että takin valmistuksessa käytetty lanka on ranskalaisesta kehräämöstä, joka on sittemmin lopettanut toimintansa.


Villatakin lisäksi tänä syksynä vaatekaappiini on löytynyt vaaleanpunainen baskeri (myönnetään, väri taittuu hieman harmaaseen) ja turkoosit kengät. Etenkin turkoosit kengät ovat olleet minulle suuri ilonaihe. Sen sijaan liila Hell Bunnyn hame ja Ateljee Kaisa Turtiaisen laukku ovat olleet luotetut ystäväni jo vuosien ajan.


Kiitos Kutomo Holopainen Oy, kun vastasitte viestiini ja autoitte minua tuntemaan yhden vaatekappaleeni paremmin.

Terveisin,
Satu

torstai 8. marraskuuta 2018

Flamingohame, punainen baskeri ja nallekarhu

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä kirjoittelee.

Uuden blogimme myötä olen ottanut tavoitteekseni julkaista useamman kuin vain yhden asukuvan ja tuoda asuissa näkyviä yksityiskohtia paremmin esille. Tämän lisäksi olen päättänyt alkaa kertoa hieman tarkemmin omasta pukeutumisestani ja kuvissa näkyvistä vaatteista.

Tänään lähdemme teddykarhujen huviretkelle alkusyksyn tunnelmiin.


Syksyn saapuminen tarkoittaa minulle sitä aikaa, kun voin ottaa rennommin peruukkeihini tehtävien kampausten kanssa ja siirtyä käyttämään värikkäitä baskereita "kampauksenani" kylmille ilmoille. Peruukki itsessään on yllättävän lämmin "pipo", miksi pidänkin baskereita syksyllä ja talvella en siitä syystä, että ne lämmittävät päätäni kylmillä säillä, vaan koska kesäisin ne ovat liian kuumia peruukin kanssa pidettäväksi. Viimeisimmälle baskerilleni kävi se, mitä yleensä käy vaatteille, joista tykkään kovasti: Käytin sitä niin paljon, että baskeri kului pilalle. Menetetyn tilalle olen tänä syksynä etsinyt uusia kivan värisiä baskereita asukokonaisuuksiani täydentämään.


Syksy on pitkähihaisten paitojen ja etenkin villapaitojen luvattua aikaa. Oman vaaleanpunaisen villapaitani "perin" edesmenneen mummoni vaatekaapista. En ole oikeastaan ikinä ajatellut tarvitsevani vaaleanpunaista villapaitaa, mutta paljon iloa on tästä kyseisestä vaatekappaleesta pukeutumiseeni ollut.


Hameen toin mukanani Savonlinnasta. Kyseisessä hameessa minua on aina puhutellut sen mielestäni outo värimaailma, jossa punaiset flamingot seikkailevat melkeinpä ihonvärisessä taustassa. Hame on hollantilaiselta muotibrändiltä Smashed Lemon, jonka tavaramerkkinä toimivat värikkäät naisten vaatteet ja voimakkaat printit ja kuosit. Suomessa Smashed Lemonin vaatteita voi löytää pääsääntöisesti muotitaloista ja juhlapukukaupoista.


Sen flamingoinen se!

Terveisin,
Satu

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Elokuun auringonkukat

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!


Helmiä ja ketjuja blogin ensimmäinen päivitys vie meidät takaisin elokuuhun ja keskelle kauniita auringonkukkia. Aurinkoisena perjantai iltana lähdimme Vesan kanssa testaamaan uutta kameraa. Illan valossa kylpevät pellot näyttäytyvät valokuvissa satumaisina kuin muistot lapsuuden kesistä. Asukokonaisuuteen kuului silmälasit, mutta koska linssit heijastivat niin paljon valoa, ne täytyi ottaa pois. Tästä syystä nenänvarressa näkyy kevyet painaumat. Vaatteet ovat Kabukimono -mallistostani, eli olen suunnitellut ja valmistanut ne itse.

ELOKUUN AURINGONKUKAT
Kuvattu 24.8.2018

Valokuvaus ja editointi: Vesa Lýra
Malli: Päivi
Mallin meikkaus ja stailaus: Päivi

Blogin valokuvia ja tekstejä ei saa kopioida ja julkaista muilla sivustoilla ulkopuolisten toimesta. Tarvittaessa ota yhteyttä paivi.asikainen89@gmail.com

Blog´s photos and texts may not be copied and published on the other websites etc. by outsiders. Please contact paivi.asikainen89@gmail.com and ask first before action.










Terveisin,
Päivi