Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!
Tämän päivän päivityksessä lähdemme Kotkaan!
Tai oikeastaan palaamme Kotkaan. Parin viime vuoden aikana kaupungissa on tultu vierailtua useammin, koska vähän väliä siellä on kaikenlaista nastaa ja Kotkansaari sijaitsee vain noin 50 minuutin ajomatkan päässä Kouvolasta. Kouvolasta pääsee Kotkaan myös junalla, eli auton puuttuessa kohde on silti helposti tavoitettavissa julkisilla kulkuneuvoilla.
Tällä kertaa tarina saa alkunsa siitä, kun viime vuonna vierailimme Raumalla. Tapasimme siellä
Freaky Angel -blogista tutun Laran. Itse asiassa täällä blogissa on yllättävän paljon juttua kohtaamisistamme, eli jos ette vielä tiedä kuka Lara on, ette lue näitä postauksia kunnolla. Raumalla kävimme yhdessä mm. paikallisessa
Merimuseossa. Tällöin tuli puhe Kotkassa sijaitsevasta Merikeskuksesta.
Matkailumielessä Kotka on Kymenlaakson parhaimmistoa. Kaupungissa yhdistyy luonto, city-elämä ja kulttuuri, ja ajomatkan päästä löytyy historiaa Kyminlinnan muodossa. Meidän suosikkimme Kotkasta ovat Merikeskus Vellamo ja Maretarium. Ei siis yhtään ihme, että Raumalla nämä paikat nousivat puheenaiheeksi ja sovimme, että jonain päivä menemme yhdessä Kotkaan. Elokuussa sitten se päivä koitti ja saimme Laran ja Atten jälleen vieraaksemme tänne Kymenlaaksoon!
Jälleen muistutamme, että miksi nämä päivitykset tulevat julkaisuun vasta kesän jälkeen: Syyskuussa matkustimme Espanjaan International Cosplay League -kilpailuun ja kesällä kaikki vapaa-aika meni kilpailuun valmistautuessa. Aikaa blogin päivittämiselle ei silloin löytynyt. Kuitenkin tämä on viimeinen kesän menoja koskeva postaus ja seuraavassa tekstissä pääsemme vihdoin ja viimein sinne Espanjaan!
Joten kauniina elokuisena päivänä ajelimme Kotkaan. Ensimmäiseksi kävimme kaupungin keskustassa kahvilassa ja kiersimme pari kirpputoria. Sibeliuksenpuisto näytti upealta täynnä kukkaistutuksia ja korkea suihkulähde kohosi aukion keskeltä! Matkalla Vellamolle kapusimme Palskin vuorelle katselemaan maisemia. Siellä Päivi onnistui vääntämään korvarenkaansa soikioksi. Hän heilautti kättään ja hopeinen rengas jäi ranteessa olevan niittikorun piikkiin kiinni. Onneksi korvanlehti ei revennyt, mutta korun muotoilu meni uusiksi.
 |
| Fida |
 |
| Sibeliuksenpuisto |
Merikeskus Vellamo sijaitsee Kotkan Kantasatamassa ja pitää sisällään
Suomen merimuseon,
Kymenlaakson museon,
Merivartiomuseon ja
Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut.
Kesällä museoaluslaiturissa pääsee tutustumaan myös erilaisiin laivoihin. Jos saavut Kotkaan junalla ja Vellamo on kohteenasi, osta junalippu ”Kotkan satamaan”, jolloin pääset merikeskuksen lähietäisyydelle.
Täällä blogissa on ollut aikaisemmin postaus Vellamosta ja muutama sana Maretariumista, mutta nyt ne kirjoitukset on poistettu ja korvattu tällä uudemmalla tekstillä. Uusi postaus sisältää paljon enemmän valokuvia ja itse asiassa, kuvia tuli otettua niin paljon, että piti ihan tosissaan karsia mitkä kaikki niistä pääsevät blogiin!
Vellamossa meitä kiinnosti erityisesti kevään+kesän 2024 uutuusnäyttely Oceanista – muoti ja meri. Kotisivun mukaan ”Oceanista näyttää, kuinka huippumuoti on lainannut merenkulkijoiden tyyliä ja kulttuuria vuosikymmenten ajan. Näyttely esittelee kansainvälisesti tunnettujen muotitalojen ja suomalaisten suunnittelijoiden merestä inspiroitunutta muotia”. Vaatteista ja pukeutumisesta kiinnostuneina henkilöinä tietenkin tällainen oli herkkua meille! Toki kävimme katsomassa myös muutkin näyttelyt, kuten ”Puun vuoro” ja Venehallin alukset.
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Oceanista – muoti ja meri esitteli merimuotia monipuolisesti. Valaistus ja somisteet loivat näyttelytilaan sellaisen tunnelman, kuin kulkisi meren syvyyksissä! Vaatteet ja asusteet olivat tyylikkäitä ja hyvällä maulla valittuja. Kaikista yllättävintä oli nähdä, kaikkien pukujen joukossa, myös yksi katumuotia edustava seilorimekko! Jos tämän postauksen perusteella kiinnostuit aiheesta, niin valitettavasti Oceanista päättyi 29.9 ja muoti on jo jättänyt Vellamon.
 |
|
 |
|
Meren Muodin syvyyksistä uimme rannalle katsomaan museolaivoja.
Kotkaa varten Päivi oli pukeutunut teemalla ”kotka”. Hänellä oli ruskeat nahkahousut, nahkatakki ja väljä t-paita, missä lentää kotka. Itse asiassa paidan selässä on vielä isompi kuva kotkasta. Tämän lisäksi Päivi oli laittanut kasvoihinsa siirtotatuoinnin – tietenkin kotkaa esittävän! Valokuvia varten onnistuimme vääntämään hänen korvarenkaansa takaisin ympyräksi.
Satu halusi asukokonaisuutensa liittyvän jollain tavalla veteen. Hän valitsi vaaterekistänsä Hell Bunnyn merenneitojen kuvilla koristellun pastellinvärisen hameen, jonka ympärille loput asukokonaisuudesta rakentuu.
Vellamosta lähdimme Maretariumiin. Sinne ei ole pitkä tai vaikea matka, mutta jalkaisin täytyy varautua parinkymmenen minuutin kävelyyn.
Maretarium on suomalaiseen vesiluontoon erikoistunut
akvaariotalo. Se on veikeä kurkistus pinnan alle ja ehdoton kohde kaikille, ketkä tykkäävät katsella eläimiä. Kotisivun mukaan
”Maretariumissa on eri kalalajeja noin 60” ja tämän lisäksi mm. sammakoita ja äyriäisiä.
Kotkan reissun maskottina uiskenteli Pearlina (suom. Helmiliina), pieni Shopkins-nukke. Hän sopi teemallisesti hyvin merelliseen seikkailuumme. Erityisen nukesta reissumaskottina teki se, että viimeksi, kun Lara ja Atte vierailivat Kouvolassa, Lara toi kyseisen nuken Satulle lahjaksi.
Maretariumissa erityisen vaikuttava on suuri Itämeri-allas. Sen rauhallista menoa katsellessa tuntuu, kuin aika hidastuisi. Itse asiassa ruuhka-ajan ulkopuolella koko akvaariotalo tuntuu rauhoittavalta. Ja mielenkiintoiselta! Kaikki altaat ja eläimet olivat jännittäviä pikkuisista sammakoista pitkiin ankeriaisiin. Jos lähempää kosketusta luontoon kaipaa, niin aulasta pystyy ostamaan naposteltavaa kaloille ja ruokkimaan karppialtaan asukkaita. Satun suosikkeja olivat pienet, läpikuultavat hietakatkaravut. Päivin suosikki oli piikkikampela. Miten niin litteällä kalalla voi olla sisäelimet?
Vellamo ja Maretarium ovat ympäri vuoden avoinna, joten vaikka tämä päivitys tulee julkaisuun vasta pari kuukautta vierailumme jälkeen, molemmissa kohteissa voi silti käydä vaikka näin syksylläkin.
Terveisin,
Päivi ja Satu
