Vapaapäivän teehetki

Hei ja tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Torstaina meillä oli vapaapäivä. Päätimme lähteä käymään Kouvolan keskustassa ja hoitaa muutamia asioita. Hoidettavista asioista epävirallisin oli vierailu Papulaarissa.

Papulaari on pieni kahvilaputiikki Kauppamiehen kadulla. Asemalle mentäessä olimme monta kertaa pistäneet kahvilan merkille, mutta emme koskaan vierailleet siellä. Torstaina asiaan tuli muutos ja ihan lähtemällä lähdimme katsomaan, millaisesta paikasta on kyse!

2015 otimme kahvilat osaksi vapaa-aikaamme. Tällöin asuimme vielä Savonlinnassa. Kaipasimme kauppojen kiertelyn lisäksi jotakin hyvää syytä laittautua ja lähteä ulos, joten aloimme vierailla paikallisissa kahviloissa. Se on kauniin rakkaustarinan alku! Rakastamme kunnon kahviloita, mutta koska emme asu Kouvolan keskustassa, on tämän alueen tarjontaan tutustuminen jäänyt vähän heikoksi. 

Papulaari on persoonallinen, kodikas ja tyylikäs kahviputiikki. Siellä myydään kotimaisten pienpaahtimoiden kahveja, korkealuokkaista teetä ja Papulaarin omassa keittiössä valmistettuja leivonnaisia. Paikalla nautittavien elintarvikkeiden lisäksi Papulaarista voi ostaa kahvin- ja teenvalmistusvälineitä ja lähituotettuja herkkuja, kuten hilloa, suklaata ja lakritsia.

Me tykkäsimme Papulaarista välittömästi! Ilmapiiri toivotti tervetulleeksi ja palvelu oli ammattitaitoista. Erityisen mukavaa oli, että tilaus toimitettiin pöytään. Vierailu oli elämyksellinen. Kahvilassa on pöytiä, mutta heti kun olohuoneen näköiseltä alueelta vapautui paikka, syöksyimme sohvalle istumaan.

Ja tietenkin, tee ja leivonnaiset olivat hyviä!

Tällä hetkellä elämässämme tapahtuu paljon. Tehdään suunnitelmia kesää varten, lukukausi pitäisi saada pakettiin, iso muotinäytös on tulossa, palautuspäiviä... Päivästä jäi hyvä mieli ja se on tärkeää kaiken kiireen keskellä. Vielä pystyy hymyilemään ja nauttimaan elämyksistä. Siinä vaiheessa kun ei enää hymyilytä niin paljon, positiiviset kokemukset muistuttaa, ettei mikään stressi ole ikuista. Uudet positiiviset kokemukset odottavat haasteiden tuolla puolen. 

Kengät: Too Fast
Tassulapaset: Itse tehty
Käsilaukku: Kreepsville 666
Takki: Burton (kirpputorilta)
Lippis ja farkkutakki: Jeans.fi (pinssit lisätty jälkikäteen)

Kengät: Buffalo

Keltaiset sukat: Wannabe.fi

Hame: Itse tehty

Paita: Marimekko

Ulkotakki: Luhta (80-luvulta)

Terveisin,

Päivi ja Satu

Jessicake - The Cupcake Cutie osa 2

Hei tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä jatkaa kuppikakkuisella teemalla!

Edellisessä lelupäivityksessä esittelin kaksi Shoppies-nukkesarjan Jessicakea. Tässä päivityksessä jatkamme tutustumalla vielä kahteen eri versioon Jessicakesta.

Pidän vuoden 2018 Lil`Secrets -sarjasta kovasti ja kiitos tämän sarjan, myös minä kiinnostuin Shoppies-nukeista. Sen jälkeen, kun markkinavoimat länsimaissa huomasivat japanilaisen söpöyden "kawaiin" voiman ja valjastivat tämän osaksi leluteollisuutta, on Suomen lelukauppojen hyllyillä vähän väliä näkynyt lelubrändien erilaisia käsityksiä siitä, minkälainen nukke voisi olla kawaii (esim. Shibajuku Girls). Minusta Lil`Secrets on toistaiseksi osunut lähimmäs luomalla hahmoistansa taikatyttömäiset versiot, jotka oikeasti näyttävät söpöiltä ilman, että koko Shoppies-nukkejen alkuperäinen hahmokaarti tai nukkejen mittasuhteet olisi pitänyt laittaa uusiksi.

Ideana Lil´Secrets ei ole omaperäisin, koska pikkunuket omissa lokeroissaan toistavat Polly Pocket -lelusarjan ajatusta. Minulla ei ole ikinä ollut Polly Pocket -leluja (kuuluin Lego-tiimiin) ja ollakseni rehellinen, en ole tässä Lil´Secrets -sarjassakaan järin kiinnostunut noista lokerikoista. Paitsi Peppan lokerikosta, koska Peppa. En ole myöskään järin kiinnostunut Shopkinseista, mutta Lil´Secretsin ollessa ensimmäinen nukkesarja, jonka mukana ei tullutkaan Shopkinseja, jäin hieman kaipaamaan näitä. Olisiko lokerikko voitu tehdä muistuttamaan isoa Shopkinsia, jolloin lelusarjan alkuperäinen teema olisi saatu kulkemaan nukkejen mukana?

Lil´Secretsin Jessicake on kuppikakku-enkeli! Siivet tuovat nukkeen jotain uutta pelkän kuppikakkuteeman muuntelun sijaan. Blogin nukke-esittelyjä seuranneet ovat varmasti huomanneet nuo pienet vihkot ja kortit, mitä nukkejen mukana tulee. Niissä on koodeja Shopkins-sovelluksiin. Jokainen saa oman henkilökohtaisen koodinsa nukkepakkauksen mukana, miksi koodia ei kannata näyttää julkisesti. Joku toinen voi viedä koodisi ja käyttää sovelluksessa. Minulla ei ole mitään Shopkins-sovelluksia, joten en tiedä, miten koodit toimivat.

Viimeisenä esittelyyn saapuu alkuperäinen vuoden 2015 versio Jessicakesta. Miksi ensimmäinen nukeista tulee viimeisenä johtuu siitä, etten aluksi ajatellut sanoa nukesta paljoa. Jessicake vaan päätyi minulle osana kaupantekoa, joka koski Peppaa. Koska nukeista tuli kirjoitettua tavallista enemmän, päätin halkaista päivityksen kahteen osaan, jolloin tätä viimeistä päivitystä täyttääkseni kirjoitan nyt vanhimmastakin Jessicakesta. Halusin myös aloittaa esittelyt heikkotasoisimmasta nukesta, jotta ikävimmät asiat saataisiin pois alta heti.

Vanhinta Jessicakea katsoessa huomaa Shoppies-hahmojen teeman muuttuneen vuosien aikana. Tämä Jessicake näyttää olevan menossa kaupungille ostoksille. Ei sen kummempaa, josko Shopkinsien teemaan sopivaa. Vuoden 2015 Jessicakesta ja Peppa-Mintistä on vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa, koska yksinkertainen lopputulos on hyvin toteutettu. Ainoastaan laukun maalauksessa on pihistelty jättämällä tämä kokonaan vaaleanpunaiseksi. Myös Jessicaken piirrosversiossa nähtävä pörröinen otsatukka on nukella aika vaatimaton.

Mikäli olet kiinnostunut lukemaan muistakin Shoppies-nukeista, niin tässä on linkit kaikkiin aikaisempiin päivityksiin:

Jessicake - The Cupcake Cutie osa 1
Peppa-Mint ja italialaista jäätelöä
Macaroneja ja vaahtokarkkeja
Konnichiwa! Sara Sushi desu!
Piparminttuinen Peppa

Terveisin,

Satu

Jessicake - The Cupcake Cutie osa 1

Hei ja tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä kuppikakkuilee!

Tänään tapaamme yhden vanhimmista Shoppies-hahmoista: Jessicake kuuluu kolmen alkuperäisen nuken joukkoon, ketkä tulivat ensimmäisinä lelumarkkinoille vuonna 2015. Hänen teemana toimii kuppikakut. Jessicaken värimaailma ei tuo minulle mieleen perinteistä kuppikakkua (ruskea leivos, vaalea kuorrute), mutta uskon tämän päätöksen olleen tarkoituksella tehty. Katsoessani alkuperäistä Jessicakea, en voi olla ajattelematta sinistä kuppikakkua vaaleanpunaisessa kipossa ja tämä kuulostaa päässäni ihan normaalilta kuppikakun värimaailmalta. Kirkkaan siniset hiukset ovat hyvin piristävän näköiset nukella.

Tässä päivityksessä nähtävät nuket olen tilannut suomalaisista lelukaupoista, tai lelukaupoista, jotka palvelevat asiakkaitansa myös suomeksi. Jokaisessa kaupassa asiointi sujui hyvin ja nuket saapuivat perille nopeimmillaan seuraavana päivänä (jos tilauksen tekee heti aamusta).

Minulla on vuoden 2016 Chef Club -versio Peppasta ja tämä nukke kuuluu ylivoimaisiin suosikkeihini, miksi saman sarjan versio Jessicakesta oli pienoinen pettymys. Koska nukkesarjan teema on chef club (kokkikerho), pakkauksen mukaan olisi voinut lisätä muutaman kokkausvälineen, kuten Jessicakelle pursottimen, jonka saa ihan oikeasti käteen kiinni (ks. kuva pakkauksen takana).

Nuken hattu ja esiliina olivat heikosti maalattuja ja näissä oli pieniä mustia tahroja. Maalin alta kuultaa pohjamaali, kaikki kohdat eivät ole edes maalautuneet tai sitten maalia on roiskunut vääriin kohtiin nukessa mm. hatussa on vaaleanpunaista maalia pitkin hatun lippaa. Tiedän, etteivät lapsille suunnatut lelut ole aina huippulaatua maalauksen suhteen, mutta verrattuna muihin nukkeihin tämä maalausjälki oli jo rimanalitus.

Olisin myös toivonut, että jos hahmolle suunnitellaan asuun hattu, niin tämä olisi oikeasti päähän laitettava hattu. Iso koriste hiuspannassa saa hiuspannan putoamaan helposti pois. Kaikkien nukkejen hiuspanta on kuitenkin kiinnitetty nukkejen päähän kuminauhoilla, eli jos ei halua pannan putoavan pois, kuminauhaa ei kannata leikata poikki poistaessaan nukkea pakkauksesta.

Jessicaken hiukset jäivät myös ärsyttämään, koska ne on liimalla käsitelty pysymään kuvan mukaisessa muodossa. Monien Shoppies-nukkejen etuhiukset pysyvät loistavasti kampauksella tällä tavalla, mutta Jessicaken hiuksissa tämä ei minusta toiminut. Etuhiukset on yksinkertaisesti liian pitkät, että ne olisi kannattanut liimata. Hiukset oli jäykät ja näyttivät sekä tuntuivat käsissä inhottavilta. Onneksi ongelmaan oli helppo ratkaisu: Pesin nuken etuhiukset hyvin, jotta liima lähti irti, ja jätin hiukset kuivumaan rullattuna lieriöiden ympärille. Kuivuttuaan hiukset jäivät tismalleen samaan asentoon kuin liimattuna. Paitsi että nyt hiukset olivat pehmeät ja ilmavan tuntuiset.

Miksi tästä nukesta tuli niin paljon valitettua johtuu siitä, että nuken parhaat osat olivat ne, mitkä oli toteutettu heikosti. Vakosamettihattu (joka voi myös olla train engineer hat) ja kuppikakun muotoinen esiliina ovat ne vaatteet, jotka tekevät nukesta persoonallisen. Kampaus on todella söpö niin malliltansa kuin väriltänsäkin. Minä pystyn vielä taputtelemaan hieman maalia mustien tahrojen päälle ja pesemään hiuksista liiman pois, mutta jos näin ei ole aikeissa tehdä, kakkoslaatua jää käteen.

Sitten positiivisempiin tunnelmiin: Vuoden 2017 World Vacation -versio Jessicakesta on aina kuulunut suosikkeihini värimaailmansa puolesta. Siniset hiukset kirkkaan punaisella raidalla kaappaavat huomion hetkessä!

Nuken määränpää on Iso-Britannia ja tämä käy heti selväksi katsomalla pakkausta. Shopkinsit ovat kuppikakku ja kuppikakun näköinen käsilaukku, miksi brittiläiset perinneherkut jäävät uupumaan tästä pakkauksesta. Iso-Britannian lipun värien lisäksi myös kuningaskunta näkyy teemana. Jessicaken päässä on kruunun ja kuppikakun yhdistelmä (jonka maalauksessa oli valitettavasti pihistelty, vaikka kyseessä on hauska yksityiskohta). Lippukuosi on myös hauska idea, mutta selvästi maalauksessa vaikea toteuttaa. English Rosen maalaus on heikkotasoisin, minkä olen ikinä nähnyt Shopkinseilla!

Aikaisemmin natisin siitä, miten nukkejen pakkauksissa ei aina tule mukana sellaisia tavaroita, jotka tukisivat pakkauksen teemaa. World Vacation -sarjassa pidän nukkejen tavaroista. Jokaisen nuken mukana tuleva vetolaukku on eri tavalla koristeltu ja niissä on oikeasti pyörivät pyörät ja eri korkeudelle nouseva kahva, jonka saa työnnettyä nuken käteen. Vetolaukku aukeaa, jolloin sinne voi säilöä nuken tavaroita, kuten passin, jos pelkää sen joutuvan hukkaan tai vahingoittuvan.

Kuvassa Jessicaken pään vieressä näkyvä, hahmon kuvalla varustettu lappu on laukkuun laitettava laukku-tagi. Jos löytää kadonneen laukun, voi sen omistajan yrittää etsiä tagin avulla. Laukku-tagi tai nimikyltti on lelupakkauksen mukana tulevaksi osaksi yllättävän vahvaa tekoa ja sen takaa löytyy kohta, johon voi kirjoittaa yhteystietonsa. Sellaisessa käytössä, jossa esimerkiksi vetolaukku laitetaan lentokoneen ruumaan, en uskoisi tagin selviävän läpi kaikista liukuhihnoista ja ahtaasta ruumasta. Vähintään heppoisen näköinen kiinnitysnaru kannattaa vaihtaa ennen tätä. Avaimenperänä tai laukun koristeena muoviläpyskä varmasti toimii hyvin.

Esittelemättä jäi vielä kaksi Jessicakea, miksi jatkan aiheesta seuraavassa päivityksessä. Näistä kahdesta nukesta on tullut kirjoitettua jo riittävästi tekstiä tähän yhteen päivitykseen. Mikäli Shoppies-nuket kiinnostavat ja haluat lukea niistä lisää, suosittelen tutustumaan seuraaviin päivityksiin:

Peppa-Mint ja italialaista jäätelöä
Macaroneja ja vaahtokarkkeja
Konnichiwa! Sara Sushi desu!
Piparminttuinen Peppa

Terveisin,

Satu

Heurekan jättimäiset dinosaurukset

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Viime viikolla minulla oli talviloma. Vapaaviikon suunnitelmat olivat suurin piirtein ”koulutöiden tekoa ja jotakin”. Jotakin tarkoitti, että olisi kiva lähteä käymään jossakin. Joten 26.2 tiistaina lähdimme käymään Helsingissä! Matkustimme junalla Tikkurilaan ja menimme Heurekaan katsomaan Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyä. Dinot Heurekassa herätti meissä 90-luvun fiiliksiä ja kuka ei haluaisi nähdä dinosauruksia? Ulko-ovilla selvisi, että moni haluaa nähdä dinosauruksia. Jono ulottui ulos asti.

Kohtuullisen jonottamisen jälkeen pääsimme katsomaan näyttelyä. Koko perheelle sopiva näyttely koostuu elinympäristöön sijoitetuista dinosaurusroboteista, dinosauruksien luurankojen kopioista sekä fossiileista. Näyttely ei ollut niin suuri mitä olimme odottaneet, mutta se oli todella kivasti toteutettu! Vuorokauden ajat ja sääilmiöt vaihtuivat näyttelysalissa valojen ja videokuvan voimin. Taustalla soi luontoääninauha ja dinosaurukset pitivät hiljaista ääntä – eli ei tarvinnut pelästyä ulos nahoistaan, kun äkkiä tyrannosaurus alkaakin karjumaan selkäsi takana.

Hitusen harmitti se, miten kehnosti yleisvalokuvia näyttelytilasta sai. Tietenkin näyttelyn katseleminen, kokeminen ja dinosauruksista oppiminen on valokuvausta tärkeämpää, mutta älypuhelin aikakaudella ihmiset tykkäävät ottaa valokuvia. Näyttelytila oli vähän ahdas, mutta tämä myös voimisti tunnelmaa siitä, että olet esihistoriallisessa metsässä dinosaurusten keskellä. Ja ehkä parempi, ettei näyttelystä saa tyhjentäviä valokuvia: Kannattaa mennä kokemaan itse eikä pelkästään tyytyä katselemaan muiden valokuvia! Jättimäiset dinosaurukset -näyttely on esillä aina 15.3.2020 asti.

Dinosaurusten katselun lisäksi Heurekassa pääsee hoivaamaan aivojaan. Aivot narikasta! -näyttelyssä mm. ratkaistaan ongelmia, tanssitaan, pelataan, tehdään käsitöitä ja tämä kaikki vaikuttaa positiivisesti aivoihin. Näyttelyyn osallistutaan joukkueena. Tiimi saa näyttelyalueen narikasta aivot mukaansa, ja näitä aivoja kehitetään suorittamalla erilaisia tehtäviä näyttelyalueella. Meidän joukkue kehitti myös luovuutta, koska aivomme osasi lentää ja yritti ottaa ihmiskehoja hallintaansa. Aivot on pakollinen osa seikkailua, koska pelit aktivoituivat asettamalla aivot niille tarkoitetulle jalustalle. Saimme kuulla, että narikasta poimimamme aivot on aikuisen ihmisen aivojen kokoiset ja painoiset. Aivot painoivat yllättävän paljon. On vaikea kuvitella meidän kantavan jotain niin painavaa päämme sisällä joka päivä. Kannattaa varautua hyvillä kengillä, koska tällöin voi juosta nopeammin mielenvaltaaja aivoja karkuun pelaaminen onnistuu helpommin.

Kokonaisuudessaan päivä Heurekassa oli kiva <3.

Näillä positiivisilla viboilla kohti kouluviikkojen haasteita.

Terveisin,

Päivi

Turkoosia, violettia ja kakkubuffet

Hei ja tervetuloa blogiimme

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Tämä päivitys ei tarjoile mitään uutta, koska kaikki kuvissa nähtävät vaatteet olen esitellyt jo aikaisemmin blogissa. Siispä vaatteiden sijaan voin kirjoittaa vaikka talvilomasta!

Kun asuimme Savonlinnassa, totuimme salonkikahviloihin, jollaisia emme toistaiseksi ole Kouvolasta löytäneet. Kouvola paikkasi salonkikahviloiden puutetta kahviloilla, joissa on viikonloppuisin kakkubuffet. Savonlinnassa ei ole kakkubuffetia, mutta siellä voi saada englantilaisen iltapäiväteen. Sinun siirtosi Kouvola.

Lauantaina aloitimme talviloman suunnistamalla Kouvolan keskustassa sijaitsevan Ramin konditorian kakkubuffetiin. Valitettavasti valokuvia herkullisista kakuista ei ole näyttää. Yritimme leikata kakkupalat siististi ja laskea lautasillemme sillä tavalla valokuvaus-nätisti. Lopputulos näytti lautaselle paiskatulta kaurapuurolta. Onneksi tämä asia ei vaikuttanut kakkujen makuun. Blogistamme saa sellaisen kuvan, että olisimme suuria kakkujen ystäviä, mutta itse asiassa tykkään enemmän suolaisista makeisista. Koska sipsi- ja salmiakkibuffetia ei ole vielä vastaan tullut, kakkubuffaan on tyytyminen.

Myöhemmin viikolla jatkoimme talvilomaseikkailujamme, kun ystävämme saapui kylään Kouvolaan. Juhlimme pienimuotoisesti hänen synttäreitänsä ja kävimme katselemassa Kouvolan kauppoja. Menimme myös Tiedekeskus Heurekaan, jossa on parhaillaan käynnissä dinosaurusnäyttely. Tarkemmat kuulumiset Heurekasta ja sen dinosauruksista tulevat omaan päivitykseensä. Sitä ennen valokuvia kakkubuffetin asukokonaisuudestani:

Turkoosi paita: Iron Fist

Neuletakki: Kutomo Holopainen Oy (80-luvulta)

Violetti hame: Hell Bunny

Hattu ja laukku: Kirpputoreilta

Terveisin,

Satu

Desucon Frostbite 15.-17.2.2019, Lahti

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Desucon Frostbite järjestettiin nyt jo 8. kerran Lahdessa, Sibeliustalossa. Kolme päivää kestävä Frostbite on japanilaisiin animaatioihin ja sarjakuviin (anime ja manga) erikoistunut harrastetapahtuma, jonka järjestää Kehittyvien conien Suomi ry. Noin 2700 kävijän tapahtuma on Suomen suurimpia japanilaisen populaarikulttuurin tapahtumia. Frostbite on pääsymaksullinen ja sen ikäraja on 18-vuotta. 

Frostbiten pääpaino on laadukkaassa anime- ja manga-aiheisessa puheohjelmassa. Luentosalien ulkopuolelta löytää aiheeseen sopivan myyntipöytäsalin, taidekujan ja kirpputorin. Pelejä pääsee kokeilemaan japanilaisista lautapeleistä erilaisiin konsoleihin ja tanssi- ja rytmipeleihin. Animehuoneessa voi viettää aikaa katselemalla japanilaisia animaatioita, karaokessa laulaa sen animen avauslaulun mitä ei löydy lähikuppilan karaokelistoilta, kuvauspalvelussa ikuistaa päivän asukokonaisuuden ja syödä pikkupurtavaa Frostbiten meido- ja butlerkahvilassa. Cosplay on edustettuna useiden kävijöiden asuissa ja pääsalin pukukilpailuissa. Ja ennen jokaista pukukilpailua on aina backstage.

Lauantaina noin klo 11:50 seisoimme backstagella, puvut kainalossa, valmiina aloittamaan coni backstage päivän. Frostbite avasi ovensa jo perjantaina, mutta koska meillä ei ollut mitään erityistä syytä saapua paikalle jo silloin, tulimme vasta lauantaina. Lauantaina the syy saapua paikalle oli European Cosplay Gathering 2019 Suomen karsintakilpailu.

European Cosplay Gathering (ECG) on suuri eurooppalainen cosplaykilpailu, johon osallistuu 15 maata. Jokainen maa lähettää karsintakilpailun kautta edustajan yksilösarjaan ja joukkuesarjaan (2-3 henkilöä). Finaalit kisataan heinäkuussa Pariisissa Japan Expo -tapahtumassa. Suomi on ollut mukana ECG:ssä vuodesta 2016 lähtien. 2018 me edustimme Suomea joukkuesarjassa. Sijoituksia ei tullut, mutta joukkueemme voitti kunniamaininnan parhaimmista peruukeista. Tapana on, että edellisen vuoden edustajat valitsevat kilpailijat seuraavalle vuodelle. Toisin sanoen Frostbitessä tärkein tehtävämme oli tuomaroida Suomen ECG karsintakilpailu.

Vielä ennen joulua puhuimme uusista cosplayasuista, mutta koulutöiden ylivoiman alla puheiksi ne jäivät. Valmistauduimme Frostbiteen noin viikon verran. Sinä aikana laitoimme edustuskuntoon ECG 2018 finaaliasumme, jotka olivat animesta Beyblade G-Revolution Julia Fernandez ja Raul Fernandez. Backstagen pukuhuonekäytäntö oli hiukan epäselvä, ja lopulta päädyimme yhteen huoneeseen vaihtamaan vaatteitamme. Tämä yksi huone oli kuitenkin unelma, koska siellä oli tilaa, kokovartalopeili, kylpyhuone, hiljaisuutta ja vain me kaksi.

ECG kisaajien tuomarointi kesti kolme tuntia. Tuomaristoon kuului meidän kahden lisäksi ECG 2018 Suomen yksilösarjan edustaja Faroni ja cosplaykonkari Iris Rönkkö. Joukkuesarjassa oli neljä ryhmää ja yksilösarjassa kahdeksan kilpailijaa. Tuomarointi kesti noin 10 min per osallistuja ja tapahtui erillisessä huoneessa, jossa tuomarointihetkellä oli paikalla vain tuomaristo ja kisaaja/joukkue. Arvioinnissa annettiin pisteitä pukujen toteutuksesta, näytöksestä ja huomioimme myös kilpailijan edustavuuden = olisiko henkilö valmis suureen finaalikoitokseen. Kilpailun kansainvälisyyden huomioiden tuomarointi tapahtui englanniksi. ECG:hen hakiessa on tärkeää muistaa, että mm. puvusta ja näytöksestä saa yhtä paljon pisteitä, ja puvussa arvostetaan monipuolisten tekniikoiden käyttöä. Frostbiten ECG säännöt ja pisteytyksen voi lukea täältä, ja ECG finaalien säännöt ja pisteytyksen täältä.

Lauantai oli backstage päivä, koska pyörähdimme conin puolella ainoastaan syömässä. Tämän jälkeen rauhoittumista lavaosuuteen. Teknisten ongelmien vuoksi lauantain cosplaykilpailut pääsivät starttaamaan hiukan myöhässä, mutta se ei menoa hidastanut. Ensimmäiseksi tulivat ECG kisaajat näytöksineen, ja tämän jälkeen Frostbiten pukukilpailun osallistujat. Emme tosin nähneet heitä, koska heti jahka viimeinen ECG näytös oli päättynyt, suunnistimme takaisin backstagelle päättämään sijoituksista. Suomen ECG karsinnassa jaetaan vain kaksi palkintoa: Voittaja ja runner up.

European Cosplay Gathering 2019 Suomen edustajat ovat...

Photo by Jenni Suominen. Kuvan lähde Conikuvat.fi

...yksilösarjassa Veeraton.

Photo by Jenni Suominen. Kuvan lähde Conikuvat.fi

...ja joukkuesarjassa Reta ja Nani.

Photo by Jenni Suominen. Kuvan lähde Conikuvat.fi

Voittajat ja runner up -palkinnon saaneet kilpailijat.

Jahka kilpailu oli paketissa ja palautteet annettu, kello oli jo lähempänä yhdeksää. Vaikka päivä oli pitkä ja raskas, oli se silti mukava ja sujuva. Ajelimme takaisin Kouvolaan nukkumaan kunnon yöunet omassa sängyssä - eli heräsimme 6:30. Satu oli saanut viikolla flunssan ja sunnuntaina se herätti hänet järjestämällä kunnon päänsäryn. Tulipahan herättyä riittävän aikaisin miettimään mitä pukee tänään päällensä. Kuten tuolla ylempänä lukee, kiitos koulun, conit ja cosplay eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä.

Huolimatta aamun kolotuksista, saavuimme Frostbiteen lähempänä puolta päivää. Jos joku nyt huolestuu kuinka sairaana Satu tuli coniin, niin aamun edetessä päänsärky parani ja hän oli ihan voimissaan tapahtuman aikana. Satu otti päivän rauhallisemmin ja oli pukeutunut tästä päivityksestä tuttuun asukokonaisuuteen.

Sunnuntaina lähinnä hengailimme, juttelimme ihmisten kanssa ja tutkimme myyntipöytäsalin valikoimaa. Mukaan tarttui aikaisemmin esitelty figuuri ja päivityksen aloituskuvassa näkyvät pienet Inazuma Eleven Ares -hahmot. Inazuman uusimmat jaksot pyörivät parhaillaan Japanissa, mutta Suomessa fanikuntaa on nähtävästi niin vähän, ettei oheistuotteita juurikaan näy myyntipöydissä. Siksi pienenkin figuuri löytäminen oli iloinen yllätys!

Sunnuntaina Päivi oli pukeutunut itse suunnittelemaansa ja valmistamaansa asuun Primus Apollon. Hän valitsi tämän asun, koska koki puvun olevan ulkoilutuksen tarpeessa. Viimeksi Primus nähtiin conissa vuonna 2015, mutta viimeksi käytössä asu oli 2017 ja viime keväänä Primus Apollonin puku oli näytillä koulun näyttelyssä.

Reissun opetuksia:

- Tavaroiden pakkaaminen autoon kannattaa aloittaa ajoissa.

- Älkää menkö sairaana coniin. Jos tauti pahenee, kaikesta tulee kidutusta. Kuvitelkaa miten pahalta tauti tuntuu kotona. Miten pahalta mahtaa tuntua lattiamajoituksessa, conihälinässä tai täpötäydessä junassa?

- Cosplayasuaan kannattaa tarkastella kriittisesti aamulla hyvin nukutun yön jälkeen - ei illalla tai yöllä väsyneenä, tunteet pinnassa ja nälkäisenä.

Terveisin,

Päivi ja Satu