sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Pähkinänsärkijähame

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Vuoden 2018 viimeinen blogipäivitys käsittelee Päivin ompeluhuoneen tuotoksia. Kuun alussa kävimme Eurokankaassa ja löysimme sieltä jouluisen kangaspalan. Michael Miller Fabricsin Nutcrackers on 100 prosenttista puuvillaa. Turkoosilla pohjalla on lumihiutaleita ja herkullisen näköisiä pähkinänsärkijöitä. Vaikka emme ole kummoisia jouluihmisiä, kankaan väri ja kuviot hurmasivat meidät, ja iltaan mennessä Päivi oli ommellut minulle joulunaikaan sopivan hameen.




Myös punavalkoraidallinen paita on kulkenut Päivin ompeluhuoneen kautta. Kyseessä on BikBokista ostettu pitkä, aamutakkimainen vaate, josta Päivi leikkasi helman poikki ompeli kankaasta röyhelökauluksen.


Kohti vuotta 2019!

Terveisin,
Satu

torstai 20. joulukuuta 2018

Lumihiutaleita ja pupunkorvia

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Tässä vaiheessa joulukuuta siirrymme hetkeksi aikaa nauttimaan ajan henkeen sopivasta vaatetuksesta ja muut päivitykset saavat odottaa. Tämän päivityksen tähti on lumihiutaleilla ja muilla koukeroilla koristeltu villapaita...tai ei se itse asiassa ole villapaita. Niskalappu sanoo kyseisen olevan 100 prosenttista  akryylia (ja made in Poland).


Paidan värit on mielenkiintoiset. Valkoisella pohjalla on liiloja ja pinkkejä kuvioita. Hempeää värimaailmaa kuitenkin rikkoo ohuet harmaat kuviot ja silmäänpistävä tummansininen lumihiutaleketju.


Vuosi sitten paita sai seurakseen melkein samalla värimaailmalla varustetut sukat. Valkoharmaapinkit sukat eivät olleet sen erikoisempi löytö, sillä ostin ne Tokmannilta.




Terveisin,
Satu

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Macaroneja ja vaahtokarkkeja

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä.

Kahdessa aikaisemmassa päivityksessäni olen esitellyt uusia keräilemäni nukkeja ja kertonut hieman ajatuksistani nukkekeräilyn takana. Nukeista ja niiden valloittamasta vitriinistä tulemme kuulemaan varmasti jatkossakin. Huoneessani on kuitenkin toinenkin vitriini, josta en niin paljon kirjoita, mutta sopivan hetken tullen palaamme varmasti asiaan. Siinä missä toisessa vitriinissä on kaikki söpöt ja pastellinväriset asiat, kuten nuket ja pehmolelut, toisessa vitriinissä on kaikki tumman väriset tavarat, figuurit ja lelut.


Kuva nukkevitriinistä muutaman kuukauden takaa. Aurinko ei ole paistanut juuri ollenkaan marraskuussa ja joulukuussa, miksi huoneessa ei riitä valo yhtikäs minkään valokuvaamiseen. En saa kummastakaan vitriinistä edes siedettävän näköistä valokuvaa.

Tänään maailmanmatkamme Shoppies-nukkejen parissa jatkuu, kun esittelyyn saapuu vielä kaksi viimeistä nukkeani. Heistä ensimmäinen on World Vacation -sarjasta Macy Macaron. Macyn teemana on macaron-leivokset ja Ranska.


Macy kuuluu näihin omasta mielestäni ihanan näköisiin nukkeihin. Hänellä on kaunis turkoosivioletti  pään sivulle kiinnitetty kihara ponihäntä...mikä itse asiassa muistuttaa tosin paljon minun tekemiäni kampauksia...


Macyssa on kaksi heikkoutta: Ilmeisesti hänen hameensa pitäisi muistuttaa macaron-leivosta, mutta ei tuo siltä näytä. Toiseksi minua jää aina häiritsemään se, jos nuken maalauksessa on pihistelty piirroskuvaan verrattuna. Macyn macaroneissa pitäisi olla keltainen täyte, mutta pääpanta ja rannekorut on jätetty kokonaan pinkeiksi. Monilla Shoppies-nukeilla on kirjava hiuspanta, miksi olin hieman pettynyt Macyn hiuspannan kanssa tehtyyn rimanalitukseen.


Molemmat World Vacation -sarjan nuket, eli aikaisemmin esitelty Sara Sushi (matkustaa Japaniin) ja Macy Macaron (matkustaa Ranskaan). Huomatkaa pienet värimuutokset Macyssa allekirjoittaneen päättäessä tehdä jotain sille asialle, ettei Macyn macaroneissa ole keltaista täytettä.

Seuraavana ja toistaiseksi nukke-esittelyt päättävänä tapaamme Marsha Mellon Lil´ Secrets -nukkesarjasta. Peppan lisäksi Marsha on toinen ylivoimainen suosikkini Shoppies-nukeista ja kovasti toivon sen päivän koittavan, kun saan käsiini alkuperäisen version Marshasta. Nukessa minuun vetoaa sen pastellinvärinen värimaailma ja vaahtokarkki-teema.


Kun pakkauskuvaa katsoo, näkee Marshan toisen letin vääntyneen. Ottaessani Marshan ulos pakkauksesta, letti oli tosiaankin aivan vinksallaan. Mikäli huomaa nuken hiusten vääntyneen, ne saa takaisin asentoonsa kaatamalla niiden päälle varovasti kiehuvaa vettä. Märät hiukset käännetään haluamalleen kampaukselle. Tässä tapauksessa kastelin vain vinoon menneen letin ja työnsin sen läpi putkilon, joka piti letin halutussa asennossa. Hiusten kuivuttua Marshan kampaus muistutti taas sitä, mitä pakkaus esitti. Jos nuken hiukset ovat muuten kunnossa, mutta yksittäinen kohta pitää asetella uudelleen, älä kastele koko kampausta, koska kiehuva vesi suoristaa koko tukan ja sinne menee kaikki kiharat ja laineet yms. Yritä kastella vain se kohta, mikä vaatii laittoa.


Marsha ja Peppa Lil´ Secrets -sarjasta.


Terveisin,
Satu

torstai 13. joulukuuta 2018

Haalaritunnelmia

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä! 

Jos kaipaa vaatekaappiinsa jotakin persoonallisempaa kuin perinteisiä farkkuja ja neuleita, kannattaa katsella haalareita. Hyvännäköinen yksiosainen haalari tekee asukokonaisuuden valinnasta todella helppoa, koska ylä- ja alaosa ovat samassa paketissa. Vain asusteet puuttuu. Haalareita löytyy laidasta laitaan. Riippuen mm. materiaalista ja leikkauksista, haalari voi olla tyylikäs, juhlava, rento, söpö, käytännöllinen tai persoonallinen. Tässä päivityksessä esittelen kaksi omistamaani haalaria. 


Koska 80- ja 90-luvun estetiikka kiehtoo minua, tartun herkästi näiden aikakausien vaatteisiin. Tämän sinisen haalarin ostin hiljattain kierrätystorilta. Ohut sininen farkku ja pitsi sopivat kauniisti yhteen, ja mittasuhteet ovat puhdasta aikakausityyliä. Olkatoppaukset oli poistettu jo ennen vaatteen myymistä. Tunnustan, että todennäköisesti olisin itsekin ottanut ne pois.



Punaisen haalarin Satu osti minulle viime keväänä ja niin ikään kierrätystorilta. Eniten pidän väristä. En välitä punaisista kuvioista (esim. mansikat tai sydämet), mutta punainen tasaisena väripintana on heikkouteni.




Terveisin,
Päivi

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Love POP ja paljon turkoosia ja pinkkiä

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Tämän päivityksen tähti on Listen Flavorin huppari...mistä on itse asiassa jäljellä vain tuo Love pop -kuva. Ostin tämän hyvin vaalean liilan hupparin vieraillessani Japanista 2017. Keväällä 2018 huppari siirtyi pois käytöstä. Syynä tähän oli ihan yksinkertaisesti hupparin kuluminen. Olinhan käyttänyt sitä kovin ahkeraan etenkin Japanissa. Hupparin helmaan oli myös ilmaantunut muutamia sitkeitä tahroja, jotka eivät lähteneet pesussa. Keskellä oleva Love pop -kuva oli kuitenkin erinomaisessa kunnossa, miksi päätimme Päivin kanssa leikata sen talteen ja siirtää koristamaan toisen paidan etumusta. Koska meillä ei ollut paitaa valmiina, Päivi ompeli pinkin paidan, mihin kuvio sitten kiinnitettiin.


Tämä päivitys sisältää paljon minulle tärkeitä vaatteita ja asusteita. Näistä ylivoimaisesti vanhin on vuonna 2013 kierrätystorilta ostettu Tare-reppu. Tare on hahmo Pixarin tietokoneanimaatioelokuvassa Monsterit Oy. Reppu ei ole pelkästään huvittavan ja söpön näköinen, vaan se on myös hyvin tilava. Uusin löytöni on turkoosi baskeri. Muista baskereistani poiketen tämä on tavallista isompi ja kangas on jotenkin jäykempää, mikä itse asiassa ei tee tästä baskerista helppoa käyttää.


Turkoosi hame on Päivin käsialaa muutamien vuosien takaa. Hameen kangas on läpikuultava ja alushame on tarkoituksella jätetty pois. Näin hameen värimaailmaa voi vaihdella laittamalla alle minkä tahansa toisen hameen - näissä kuvissa pinkin. Kuvan laukut on molemmat tuotu ulkomailta. Pupupussukka on tuliainen Thaimaasta ja pastellinvärisen laukun ostin Ranskan Japan Exposta.


Alle vuosi sitten päätin antaa mahdollisuuden värikkäille housuille. Tähän mennessä minulla on ollut ainoastaan värikkäitä hameita ja yhdet siniset farkut arkikäyttöä varten. Muutama vuosi takaperin housuja sai jokaisessa sateenkaaren värissä ja tänä päivänä käytöstä selvinneet yksilöt ovat siirtyneet kirpputoreille ja kierrätystoreille. Siispä oman housusateenkaaren saa nyt kerättyä vaatekaappiinsa pikkurahalla. Housujen mukana tulee myös ajan muoti, eli tässä tapauksessa hyvin kapeat lahkeet...mikä ei ole ainakaan minun lempijuttuni housuissa. Omat suosikkihousuni on kuvan turkoosit pöksyt, joita käytän niin erikoisemmissa asuissa kuin myös ihan tavallisessakin pukeutumisessa (minun mittapuullani turkoosit housut sopii tavalliseen pukeutumiseen). Pöksyt on kestäneet todella hyvin käyttöä ja joustava kangas tekee niistä mukavat jalassa. 


Näitä valokuvia katsoessa ei voi olla huomaamatta eroa kuvien tarkkuudessa. Hamekuvat on otettu alkusyksystä vanhalla kamerallamme ja housukuvat alkutalvesta kameralla, joka on ystävältämme lainassa. Valitettavasti meidän kameramme tehot alkaa loppua ja edes jotenkin tarkkoja kuvia voi olla mahdotonta saada jopa ihanteellisissa olosuhteissa. Tästä syystä saimme lainaan tehokkaamman kameran, jolla on toistaiseksi pyritty kuvaamaan kaikki blogiin tulevat valokuvat. Tämän vuoden joululahja meille voisikin olla uusi kamera.

Terveisin,
Satu

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Konnichiwa! Sara Sushi desu!

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Edellisessä nukkepäivityksessäni kerroin keräilemistäni nukeista ja miten rajaan keräilyni kohteita. Kaikilla nukeilla on oma paikkansa minun lasivitriinissä. Tila jaetaan pehmolelujen ja muiden pikkutavaroiden kesken. Minulla on ainoastaan Lalaloopsy-nukkeja ja Shoppies-nukkeja. Pehmolelut koostuvat karkeasti Milla-pupuista, Amusen valmistamista pehmoleluista ja lapsuuteni rakkaista pehmoleluista. En siis välitä ympäripyöreästi nukeista tai pehmoleluista. Olen hyvin tarkka siitä, mitä vitriiniin laitetaan.

Olen elänyt koko elämäni lelujen ympäröimänä, enkä ole koskaan kokenut pakkoa luopua leluista. Minä pakkasin leluni laatikoihin ja vein vintille siinä vaiheessa kun itsestäni tuntui siltä. Sitä ennen minä leikin niillä ja leikkien vähentyessä pidin hienoimpia lelusarjoja kauniisti aseteltuna näytillä. Minä luovuin lapsuuden leluista, koska ne eivät enää heijastaneet sitä, mikä minua sillä hetkellä kiinnosti. Minulla on edelleen hyvä suhde leluihin, vaikka nykyään tämä suhde on erilainen kuin mitä se oli lapsena. Minä näen lelussa kauniin tavaran, jolla teen ympäristöstäni vielä kauniimman siinä missä joku toinen näkee jossain toisessa tavarassa miellyttävän sisustusratkaisun.

Jokaisella lelulla on oma paikkansa vitriinissä. Samaa hahmoa esittävät lelut pääsevät rinnakkain. Viereen tulevat muut samanväriset lelut. Jos leluilla on jokin yhtenäinen teema, nämä laitetaan rinnakkain. Esimerkkinä yläkuvassa näkyvät japanilaishenkiset lelut ja tavarat, jotka nököttävät myös vitriinissä rinnakkain.

Tämän päivityksen tähti on Shoppies-nukkesarjan Sara Sushi. Kuten ulkonäöstä voi päätellä, nuken teemana on Japani ja sushi.


Minulla on tällä hetkellä kaikki Sarasta julkaistut versiot. Alkuperäisen ison nuken olen ostanut uutena, mutta sössin paketin kuvauksen, joten siitä ei ole nyt näyttää kuvaa. Saran Happy Places -pienoisnukkeversion olen ostanut kirpputorilta. Sara on mielestäni erilainen Shoppies-nukke. Hänessä on käytetty punaista ja mustaa väriä. Muissa nukeissa ei äkkivilkaisulla ole juuri ollenkaan mustaa.


Kaikista uusimpana kokoelmaani saapui World Vacation -versio Sarasta. Tykkäsin tästä versiota heti kun näin sen, mutta valitettavasti itse nukke oli vähän hankalampi saada, koska tässä vaiheessa syksyä olivat kaikki World Vacation Sarat jo myyty loppuun lelukaupoista. Onneksi, ilmeisesti joulun takia, nukke palautettiin myyntiin ja minäkin sain omani.


Nuken mukana tulee vetolaukku, kaksi Shopinks-hahmoa, pieni passi, nimikyltti laitettavaksi vaikka omaan laukkuun kiinni ja muovitaso nuken jalkojen alle.

Erilaisia Shoppies-nukkeja on todella paljon. Tämänhetkinen suosikkini kaikista harvinaisuuksista on Cocolette. Nuken värimaailmalla on varmasti jotain tekemistä asian kanssa.

Terveisin,
Satu

torstai 29. marraskuuta 2018

Syksyisiä sävyjä ja neonpinkkiä

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä muistelee aikaa, kun puissa oli vielä kaunis ruska.


Tämän päivityksen kuvausreissu sai alkunsa siitä, kun Päivin kanssa laitoimme ykköset ylle ja lähdimme ottamaan asukuvia kivan näköiseen tien mutkaan ruskassa olevien puiden keskelle. 


Valokuvasaalista katsoessani jouduin toteamaan, ettei hame sopinutkaan niin hyvin yläosan kanssa yhteen kuin mitä olin peilistä katsonut. Ja vaaleanpunainen peruukki olisi tullut tarpeeseen. Onneksi vielä tässä vaiheessa syksyä aurinko jaksoi paistaa pitkälle iltaan, joten vaihdoin asukokonaisuuden vähän toisenlaiseksi ja lähdimme jatkamaan kuvaamista.


Kirkkaan pinkki peruukki on ollut tämän syksyn ja alkutalven ykkösvalintani. Minulla on muutamia pinkkejä vaatteita, miksi halusin myös voimakkaan värisen pinkin peruukin. Käydessämme kesällä Ranskassa Japan Expossa ostin neonpinkin peruukin yhdeltä messumyyjältä. Japan Exposta ostin myös punaisen käsilaukun. Minulla oli epäilykseni laukun laadun suhteen, koska hinta ei ollut kummoinen, mutta halusin kovasti punaisen laukun. Epäilykseni osuivat oikeaan: Laukusta napsahti hihna irti kiinnikkeestään heti ensimmäisellä käyttökerralla. Ei mitään niin vakavaa, etteikö sitä superliima olisi korjannut.


Keltainen pupupaita on siskoni Päivin käsialaa. Eurokankaasta ostettu paitakangas on uskomattoman pehmeä <3. 


Toinen toimiva kangasvalinta on hameessa. Hame on pritexiä, mutta ilman sisäpuolen pehmeää nukkaa. Pritexistä valmistetaan mm. lämmittelyasuja ja loimia hevosille. Tässä materiaalissa on kaksi etua: se on helppo puhdistaa ja materiaali on suhteellisen raskasta, jolloin hame pysyy alhaalla jopa kovassa tuulessa.


Terveisin,
Satu

maanantai 26. marraskuuta 2018

Piparminttuinen Peppa

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä piparminttuilee.


Monet vanhaa blogiamme seuranneet henkilöt tietävät minun harrastavan ei niin vakavaa Lalaloopsy nukkejen keräilyä (kuvassa nappisilmäiset nuket ovat Lalaloopsy-nukkeja). Jotta kokoelmani ei pääsisi paisumaan holtittomiin mittasuhteisiin, keskityn pääsääntöisesti keräilemään kokonaisia Lalaloopsy-settejä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ostan nuken esim. kierrätyksestä, Lalaloopsyn kuuluu olla ehjä ja siisti, nukella on päällänsä kaikki sille kuuluvat vaatteet ja myös nukelle kuuluva lemmikki löytyy.

En ole ikinä kokenut tarvetta keräillä niitä nukkesarjoja, joista monet muut nukkekeräilijät tuntuvat pitävän kovasti. Ollakseni rehellinen, minä en pidä viileän kauniista ja muodikkaasta olemuksesta, millainen monilla nukeilla on. Minusta Lalaloopsy-nuket ovat söpön näköisiä ja siksi pidän niistä. Mutta ennen kaikkea pidän nukeista, joiden teemana on ruoka! On hauska nähdä, miten nukke rakennetaan ruokateeman ympärille hyödyntäen ruoalle ominaista väriä ja muotoa. Onnistunut lopputulos on mielikuvituksellinen ja eheä kokonaisuus. Jos nuken valinnassa iskee runsauden pula, aina voi tarttua siihen nukkeen, mikä perustuu omaan lempiruokaan tai lempiherkkuun. Omassa tapauksessani toki nuken ulkonäöllä on paljon väliä, eli teeman lisäksi myös vähintään värien täytyy olla kohdallaan. Ruoka on myös yksi Lalaloopsy-nukkejen teema ja suurimpia suosikkejani ovat erilaisten jälkiruokien ja makeisten mukaan suunnitellut nuket. Valitettavasti kokoelmastani puuttuu vielä useampi kaipaamani herkullinen Lalaloopsy.

Syksyllä päätin laajentaa ruokaisaa nukkekokoelmaani. Shopkins-lelusarjan leluissa minua on aina häirinnyt sen shoppailuun keskittyvä teema. Lelusarjan tunnuslause kuuluu: "Once you shop... you can´t stop!". Kiitos kuitenkin ihmisten, ketkä esittelevät ja arvioivat erilaisia leluja netissä, pystyin pikkuhiljaa näkemään lelusarjan Shoppies-nuket muussakin valossa kuin vain shoppailevina muotinukkeina. Itse Shopkins-hahmot, eli nämä naaman kuvalla varustetut tuotteet, eivät minua kiinnosta, vaan olen puhtaasti nukkejen perässä. Niin kuin Lalaloopsy-nuket, myös Shoppies-nuket jakautuvat erilaisiin teemoihin, joista yksi on ruoka, juoma, jälkkärit ja makeiset. Etenkin piparminttu teemana on heikkouteni, vaikka itse piparmintun mausta en tykkää yhtään varsinkaan teessä. Jäätelönä ja karkkina piparminttu vielä menee. Piparmintussa minuun iskee sen turkoosi väri ja piparmintun makuisessa polka-makeisessa punavalkoraidallinen ulkomuoto.

Tämän päivityksen tähti on Shoppies-nukkesarjan Peppa Mint. Kuten ulkonäöstä ja nimestä voi päätellä, nuken teema on jäätelö ja piparminttu.


Tällä hetkellä minulta löytyy ensimmäinen versio Peppasta (vasemmalla), jonka olen ostanut kirpputorilta. Itse nukella on kaikki, mitä hänelle kuuluukin, mutta valitettavasti kaikki muu alkuperäiseen pakkaukseen sisältyvä puuttuu. Nukke on muuten erinomaisessa kunnossa, paitsi että hänen hiuksensa täytyi pestä, leikata niitä vähän ja kääntää ne kiehuvalla vedellä takaisin alkuperäiselle kampaukselle. Sain kirpputoripussista Peppalle myös oman jäätelömasiinan!


Syntymäpäivälahjakseni tilasin netistä Chef Club Peppan. Peppan pitkät pulloharjakiharat näyttivät kauniilta myyntikuvassa, mutta pakko kyllä myöntää, pidän huomattavasti enemmän Lalaloopsy-nukkejen kovista muovihiuksista. Shoppies-nukkejen hiusten vääntäminen näyttämään edes joltain valokuvissa muistuttaa siitä, että joskus ne myyntikuvat antavat ymmärtää sen tukan olevan vähän täydellisempi kuin mitä se oikeasti on. Onneksi kaikesta on selvitty kiehuvan veden ja hiuslakan voimin.


Marraskuun alussa lelukauppoihin saapuivat Shopkins Lil´ Secrets -nuket ja myös tästä sarjasta minulla on Peppa. Lil´ Secrets -nukkeja ehdin jo odottamaan kauppoihin, mutta olin henkisesti varautunut siihen, etteivät nämä välttämättä tule Suomeen myyntiin. Sitten koitti se päivä, kun marssin naama alassuin kaupoille hoitamaan pakollisia asioita ja päätin piipahtaa lelukaupassa, koska leluista tulee aina hyvä mieli. Uutuushyllystä minulle vilkutti Lil´ Secrets -nuket ja päivä parani heti.


Olen hieman pettynyt siihen, että Peppan värimaailma vaihdettiin, koska minä pidin Peppan turkoosista, ruskeasta ja pinkistä värimaailmasta. Peppan hiuksissa olevat pallot on tosi vinossa ja toisessa kädessä on turkoosi maalitahra, mitä en saanut pois edes kynsilakanpoistoaineella. Muuten Peppa on todella söpön näköinen ja muita nukkeja katsomalla huomaa, että etenkin silmien muotoon on tehty muutoksia. Peppa näyttää hieman huolestuneelta, millä on varmaan tekemistä sen asian kanssa, että Peppa on (ainakin tietojensa mukaan) ujo.


Tällä hetkellä Peppa on oma suosikkini kaikista Shoppie-nukeista, keitä tulemme tapaamaan lisää tulevissa päivityksissä. Peppasta on tehty useampia eri versioista, joista tällä hetkellä eniten kaipaan Wild Style Peppaa.

Terveisin,
Satu

torstai 22. marraskuuta 2018

Mimicon 15.-16.9.2018, Mikkeli

Tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tänään lähdemme Mimiconiin!


Mimicon on Mikkelissä järjestettävä aasialaisen ja länsimaalaisen populaarikulttuurin tapahtuma, joka kestää viikonlopun ajan. Mimicon on ikärajaton ja päihteetön, ja kokoluokaltaan keskisuuri con. Tapahtumaan pystyi ostamaan pääsylippuja nettikaupasta hintaan 18 euroa, ja ovelta 20 euroa. Tänä vuonna Mimicon järjestettiin jo viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana toimi ja on aina aikaisemminkin toiminut kongressitalo Mikaeli.


Päätimme Mimiconiin lähdöstä loppukesän aikana. Nykyään emme kovin mielellään lähde coneihin ilman mitään järkevää syytä olla siellä, joten sovimme, että Mimiconiin menemme järjestämään ohjelmaa Street Fashion Finlandin nimen alla. Street Fashion Finland on suomalainen vapaaehtoisista ylläpitäjistä koostuva yhteisö, jonka tavoitteena on tukea suomalaista katumuotiharrastusta ja koota harrastajia yhteen. Järjestämme harrastajille ja harrastuksesta kiinnostuneille toimintaa, kuten työpajoja, tapaamisia ja tietoiskuja. Conit ovat hyviä paikkoja tällaiselle toiminnalle. Sunnuntaina Päivi ohjasi Katumuodikas asuste -työpajaa ja Satu piti luennon aiheesta Johdatus tokiolaisiin alakulttuureihin. Lauantaille sovimme cosplayryhmämme kokoontumisen.


Lauantaina Mimiconin ovet aukesivat klo 12:00. Vuosia coneja kiertäneenä voimme sanoa, että on paljon mukavampaa mennä coniin puolilta päivin kuin sellaiseen tapahtumaan, jossa pitää olla jo klo 10:00 tai aikaisemmin! Aamulla ehtii rauhassa herätä ja hoitaa vielä viimeisiä asioita ennen lähtöä. 

Ajoimme autolla Kouvolasta Mikkeliin. Matka kesti noin 1,5 tuntia. Ajoimme suoraan keskustaan kakkupalan kuvat silmissämme kiiltäen. Tätä blogia lukiessanne tulette huomaamaan, ettei kakusta koskaan kieltäydytä. Mikkelissä sijaitsevassa Ramin konditoriassa on kakkubuffet aina lauantaisin. Koska kakusta ei koskaan kieltäydytä, menimme syömään toisen aamiaisen kakkubuffettiin. Paras tapa ikinä aloittaa conipäivä <3.  Eräs ystävämme ei tapahtumajärjestelyiden vuoksi ehtinyt buffettiin. Ostimme yhden palan kakkua mukaan, jotta hänkin pääsisi kokemaan edes yhden kakkupalan verran parasta tapaa ikinä aloittaa conipäivä.


Puolen päivän aikaan kurvasimme conipaikalle Mikaeliin. Menimme pukuhuoneeseen vaihtamaan päivän asut, jotka olivat animesarjasta Initial D.


Lauantai sujui rauhallisesti pääasiassa hengaillen. Mimiconista teki erityisen se, miten paljon hyviä kavereita sattui olemaan samaan aikaan conissa, joten laadukas seura oli koko ajan taattu. Kävimme katsomassa päivän cosplaykilpailun, pyörimme myyntipöytäsalissa tekemässä ostoksia ja lopuksi menimme istumaan MimiCaféen teetä juomaan ja rupattelemaan. Ukkonen pyyhkäisi Mikkelin ylitse ja sitä oli kiva katsella kahvilan suurista ikkunoista.




Päivän päätteeksi otimme muutamia kuvia cosplayasuistamme.
Kameramme taakse hyppäsi ystävämme Minorea.

Satu oli pukeutunut hahmoksi Itsuki Takeuchi.


Päivi oli pukeutunut hahmoksi Takumi Fujiwara.



Ryhmään kuului myös ystävämme, kuka oli pukeutunut hahmoksi Natsuki Mogi.



Klo 19:00 Mikaelin ovet menivät kiinni ja tihkusateessa ajelimme majoituskoululle. Autoilu auttoi kovasti vesisateelta suojautumisessa aina siihen asti, kunnes Päivi ja Minorea lähtivät käymään kaupassa. Noustessaan autosta Päivi astui nilkkaa myöten kuralammikkoon, joka pimeässä näytti lehtien peittämältä maalta. Sade saa uhrinsa aina.

Majoituskoulu sijaitsi kävelymatkan päässä Mikaelista. Kyseinen oli ihan perinteinen lattiamajoitus, eli kävijät järjestetään nukkumaan liikuntasalin tai luokkahuoneen lattioille. Lattiamajoituspaikka täytyy varata etukäteen ja yleensä se maksaa pikkusumman rahaa, eli majoituskouluun ei voi noin vain marssia kukaan. Kulkua etuovista valvotaan koko ajan. Patja, tyyny ja makuupussi täytyy löytyä omasta takaa. Peseytyminen tapahtuu koulun pukuhuoneissa ja ruoka tuodaan itse. Oikein mukavuudenhaluisille tai kehnosti nukahtaville henkilöille lattiamajoitus ei sovi, mutta muuten se on näppärä tapa majoittua yhden yön ajan.


Jotta oma majoittumisemme olisi mahdollisimman mukavaa, omistamme kaksi isoa ilmapatjaa. Toinen on hieman vanhanaikaisempi ilmapatja, jossa on kiinni ilmapatjan täyttävä ja tyhjentävä sähköllä toimiva pumppu. Ilmeisesti tästä pumpusta johtuen ilmapatja painaa todella paljon. Uudempi ilmapatjamme on paljon kevyempi, mutta tarvitsee erillisen pienen sähköpumpun. Jos tämä pumppu pääsee unohtumaan matkasta, on parempi toivoa jollakulla toisella olevan mukana samanlainen. Molemmat patjat täyttyvät noin 30 cm korkuisiksi. Yhdelle ilmapatjalle mahtuu tiiviisti kolme nuorta naista nukkumaan. Mimiconissa meitä nukkui neljä nuorta naista näillä kahdella patjalla.

Eräs asia, mikä tekee majoittumisestamme niin ikään mahdollisimman mukavaa, on vedenkeitin. Sillä saa aikaiseksi mm. teetä, pikapuuroa ja kuppinuudeleita.

Illan aikana istuskelimme käytävässä, söimme kuppinuudeleita, joimme teetä ja juttelimme. Ihmettelimme, miksei Mimiconille oltu järjestetty iltabileitä, ja katselimme tuliaisia, joita ystävämme oli meille tuonut ulkomaan matkaltaan.


Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja aloitimme päivään valmistautumisen. Meikkasimme koulun vessassa, pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme takaisin Mikaelille. Klo 10:00 alkaisivat meidän molempien ohjelmanumerot ja siihen mennessä olisi hyvä olla valmiina. Satu lähti katsomaan luentotilaa ja Päivi alkoi kokoamaan työpajaa.


Satun luento Johdatus tokiolaisiin alakulttuureihin oli merkitty alkavaksi 10:00, mutta valitettavasti luennon aloitus viivästyi. Syynä tähän oli tekninen ongelma: Luentosalin tietokone näytti jostakin syystä kaikki kuvat hyvin tummina. Aivan kuin koneen kontrastit olisi väännetty kakkoon ja emme saaneet tätä asiaa mitenkään muutettua. Koska luento on kuvapainotteinen, asialle oli pakko tehdä jotain. Onneksi pystyimme irrottamaan videotykin piuhan ja kiinnittämään sen omaan läppäriimme. Muistiinpanot pystyi lukemaan luentosalin tietokoneelta ja esitys heijastettiin läppäriltämme ilman mitään ongelmia. Luennolle oli varattu paljon aikaa, joten viivästys ei päässyt pilaamaan oikeastaan mitään.



Työpajaa varten varattu tila oli juuri täydellinen: Tilava, valoisa, paljon pöytiä ja plussa siitä, että tietokoneelta pystyi soittamaan musiikkia :). Päivi on pitänyt Katumuodikas asuste -työpajaa muutamia kertoa aikaisemminkin. Näistä saatujen kokemuksien pohjalta rakennettiin Mimiconin työpaja. Työpajalle kirjoitettiin säännöt ja suunniteltiin selkeä toimintamalli: Kaikki ovat tervetulleita katsomaan työpajaa ja tutustumaan sen välineistöön ja materiaaleihin. Tämän jälkeen voi päättää, haluaako työskennellä pajassa. Työpajaan osallistujat maksavat kolmen euron materiaalimaksun, jota vastaan saa tehdä kolme asustetta. Mitä valmistaa, sen saa päättää itse, ja näytillä on muutamia Päivin tekemiä mallitöitä inspiraatioksi. Osallistujat saavat pahvilautasen, jolle koota materiaaleja laajasta valikoimasta. Jahka tietää mitä tekee, voi hakea tarvikkeet ja aloittaa työskentelyn. Päivi auttaa ja ohjaa aina tarvittaessa.


Mimiconissa pajaan otettiin työskentelemään kahdeksan henkilöä kerrallaan, mutta koska avuntarve oli vähäistä, jatkossa voisi ostaa yhden kuumaliimapistoolin lisää ja kasvattaa tekijämäärän 10-12 henkilöä kerrallaan. Meinasi tylsyys iskeä kun ketään ei tarvinnut auttaa. Työpajassa luovuus kukkii vapaasti. Todella harvoin osallistujat eivät tiedä mitä tekisivät. Kaikki saavat valmiiksi jotakin.


Mimiconin päivä päättyi klo 16:00. Otimme puvut pois, pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme syömään. Eräs ystävämme oli menossa toiseen suuntaan ja hänen linja-autonsa lähtisi vasta illasta. Jäimme pitämään hänelle seuraa. Istuimme Kotipizzassa ja kun mieli alkoi tehdä jäätelöä, siirryimme Hesburgeriin. Loppuillasta turvallisesti kotiin ja takaisin arkiaskareiden pariin. 

Mimiconista jäi todella hyvä mieli . Parasta oli ihmiset <3.


Terveisin,
Päivi ja Satu