Joulukuun kuulumiset

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Hyvää uutta vuotta! Vuosi sitten teimme lupauksen: Joka kuukausi pyrimme tuottamaan sellaisen blogipäivityksen, millaista ei ole aikaisemmin tässä blogissa nähty. Tarkoituksenamme oli luoda monipuolisempaa sisältöä ja haastaa itsemme sisällöntuottajina. Kuitenkin keväästä lähtien sisältöä syntyi helposti, ja siksi projekti jäi tauolle. Keksimme uusia postausideoita, mutta osaa niistä emme ehtineet aloittamaan tämän vuoden puolella. Palataan asiaan 2023.

Tämä on vuoden viimeinen päivitys ja sen aihe on uusi: Kuulumisia. “Minun viikkoni” tai “Minun kuukauteni” ovat tuttuja otsikoita sosiaalisessa mediassa. Postaukseen kootaan kaikenlaista, mitä on sattunut viikon/kuukauden aikana. Meidän tapauksessa tämä tarkoittaa sellaisia pieniä asioita, joista haluaa kertoa, mutta yksittäisen aiheen sisältöä ei ole riittävästi kokonaiseen päivitykseen. Joten tässä kerromme joulukuun kohokohdat!

Polkaisimme joulukuun vauhdikkaasti käyntiin osallistumalla Taideruukin joulutapahtumaan lauantaina 3.12. Olemme vierailleet jo vuosien ajan Taideruukin joulussa. Viikonlopun aikana kulttuurikeskittymän ovet ovat avoinna työhuoneisiin, myymälöihin, näyttelyihin ja kahvilaan. Tämän lisäksi paikan päälle saapuu mm. käsityöyrittäjiä ja harrastusseuroja myymään tuotteitaan, sekä tietenkin joulupukki. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa Von Aidainderilla oli myyntipöytä tapahtumassa.

Olimme selvinneet vasta kaksi viikkoa sitten Suomen Kädentaidot -messuilta, mutta koska suurin osa asusteista ei ollut siellä mukana, meillä oli myytävää pöydän täydeltä. Satu on ollut todella ahkera helmikorujen valmistuksessa ja nyt niitä on runsaasti Von Aidainderin valikoimassa. Tämän lisäksi myyntiin on tullut pörröisiä tassulapasia sekä pieniä sienilapsia.

Sienilapset ovat kierrätyksestä ostettuja matkamuistonukkeja, joille Päivi on ommellut aidosta nahasta kärpässientä muistuttavan puvun. Konsepti sai alkunsa siitä, kun hän halusi antaa kirpputoreilla pyörivälle epäkiinnostavalle tavaralle uuden ilmeen.

Taideruukin joulu sujui rauhallisesti. Olimme myyjäisissä vain lauantaina, koska sunnuntaina Päivi lähti Kuopioon uutta puvustusta suunnittelemaan. Vaikka Von Aidainderin tuotanto olisi mukavaa pitää vain tuotteiden puolella, mittatilausasut ja puvustukset ovat myös tärkeä tulonlähde.

Seuraavana viikonloppuna lähdimme katsomaan millainen joulumeno on kauppakeskus Veturissa. Sitä aina ajattelee ostavansa jotain tunnelmallista ja erityistä, ja lopulta päätyy hankkimaan vain hiuslakkaa. Satu oli pukeutunut Hell Bunnyn paitaan ja hameeseen, jotka hän pukee joka vuosi aina samalla tavalla. Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki? Tämän vuoden erikoisuus on Satun itsensä maalaamat rannekorut, jotka hän teki turhautuneena siihen, ettei ikinä löytänyt hameen värisiä koruja mistään.

Sen jälkeen kun kaikista tapahtumista yms. on selvitty, on pitkästä aikaa ollut varaa tehdä jotakin muuta kuin vain työjuttuja. Päivi löysi Kouvolan Fidasta hienon italialaisen flanellin ja ompeli siitä uuden pyjaman itselleen. Koska flanelli ei riittänyt aivan kokonaan, hän käytti myös mustaa kangasta, jossa on samettikuvioita. Kaikki materiaalit on hankittu kierrätyksestä valkoista terenauhaa myöten. Mitä joulu olisi ilman pyjamaa?

Ammattikorkeakoulun loppuvuoden valmistujaiset järjestettiin maanantaina 19.12 Kouvolan kampuksella. Koska kesäkuussa valmistunut Päivi ei ehtinyt toukokuun valmistujaisiin, sai hän kutsun joulukuun juhlaan. Tämä tuntui hieman etäiseltä, koska olihan hänellä ollut paperit kädessä jo puoli vuotta, mutta päätimme silti osallistua. 

Juhlaan kuului kahvittelu sekä Mikkelistä lähetetyn juhlastriimin seuraaminen. Jos sana “striimi” on vieras, niin se tarkoittaa internetin kautta välitettyä suoraa lähetystä. Tilaisuudessa pidettiin mm. juhlapuheita ja kuultiin musiikkiesityksiä. Kouvolassa lähetystä seurattiin kuin elokuvaa pienestä katsomosta. Sitten puheenvuoro siirrettiin Kouvolaan ja Päivi pääsi lausumaan muutaman sanan opiskelusta ja siitä, mikä on meininki täällä päässä.

Mainittakoon, että Päivi nakitettiin hommaan paikan päällä. Koska hän ei tiennyt päätyvänsä edustamaan kampusta striimissä, hän oli laittautunut huolettomasti “juuri niin kuin tahtoo” pinkkiin asukokonaisuuteen, piilolinsseihin ja irokeesiin. Jos jollekulle jäi epäselväksi hänen koulutusalansa, niin muoti ja puvustus. Eikä tilaisuutta tai puhetta harjoiteltu yhtään etukäteen. Myös Satu näkyi striimin taustalla piparimekossaan ihan yhtä pinkkinä ja laittautuneena.

Joulunpyhät sujuivat täällä rauhallisesti. Olemme lähinnä valmistautuneet ahkerasti ensi vuoden menoihin. Joululahjoja tulemme saamaan pitkin tammikuuta, koska suurin osa lahjaideoistamme oli loppunut kaupoista mustan perjantain tarjousten jäljiltä.

Vuonna 2022 Helmiä ja ketjuja blogiin kirjoitettiin 33 postausta. Eniten postauksia tehtiin lokakuussa, 6 kpl. Vuoden luetuin postaus on Vinkkejä coniin lähteville ja lähes samoissa luvuissa Yado Oikawa - Japanilainen elämysmajoitus.

Ensi vuoteen!

Terveisin,

Päivi ja Satu

Vuoden viimeiset Lalaloopsy-nuket

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Ennen kuin joulukuu pääsee loppumaan ja siirrymme vuoteen 2023, ihastellaan vielä hetki tämän vuoden nukkehankintoja. Aloitin tämän päivityksen jo kesällä, koska ajattelin koota tähän kaikki nuket kesän, syksyn ja joulun ajalta. Valitettavasti en kuitenkaan tehnyt uusia nukkehankintoja syksyn ja joulun aikana, vaan kaikki päivityksessä nähtävät nuket ovat Lalaloopseja, jotka olen hankkinut second handina kesän aikana. Mutta koska haluan aloittaa uuden vuoden uusilla jutuilla, nyt jos koskaan on aika tälle päivitykselle!

Ensimmäiseksi esittelen vuonna 2010 myyntiin tulleen Mittensin ja hänen pikkusiskonsa Bundlesin. Mittens Fluff 'N' Stuff kuuluu ensimmäisten Lalaloopsy-hahmojen joukkoon ja hänestä on valmistettu runsaasti erilaisia versioita ja muita oheistuotteita. Voisin väittää, että Mittens on sarjan suosituimpia hahmoja ja myös yksi minun suosikeistani. Bundles Snuggle Stuff on ns. pikkusisko-nukke, joiden myynti aloitettiin vuonna 2011. Tytön jääkarhuhaalari on niin söpö vaate! Harmikseni haalarin pinkit korvansisukset olivat menneet huonoiksi, mutta onneksi siskoltani löytyi lähestulkoon samanlaista keinonahkaa kaapistansa ja nopeasti hän ompeli haalarin korvat kuntoon.

Sinisissä tunnelmissa jatkamme Rosyn pariin, kuka on sairaanhoitaja. Tämä Rosy Bumps 'N' Bruises on todennäköisesti vuoden 2011 julkaisu, koska hänen esiliinassansa on valkoinen risti, joka on poistettu uudemman julkaisun nukeilta. Animaatioversiossa Rosylla on sairaanhoitajan päähine, mikä sai minut miettimään, että pitäisikö huvin vuoksi ommella nukelle samanlainen. Hänen värimaailmansa ja asukokonaisuutensa ovat todella kauniit ja pieni päähine sopisi tähän kuin laastari haavan päälle.

Rosyn kanssa samaan aikaan julkaistiin toinenkin hahmo, kenen teemana on auttaminen hädässä ja tämä on palomies...nukke...palonukke Ember Flicker Flame. Ember on ollut minulla nukkena jo vuosien ajan, mutta nyt minulla on myös Emberin pikkusisko, vuonna 2013 julkaistu Red Fiery Flame. Nukessa parasta on sen lemmikki, joka on chili. Monet nukkejen lemmikeistä pyrkivät esittämään jotain eläintä, mutta tuo on vain chili. Mainittakoon myös, ettei chili pysy itsestään pystyssä, vaan kaikissa kuvissani chilillä on apunansa melkoisesti teippiä, sinitarraa ja photoshoppia. Redin asuun kuuluu keltainen palomieskypärä, jonka ilmeisesti pitäisi pysyä nuken päässä kuminauhan avulla. Second handina kun ostin, minulla ei ole hajuakaan, mitä kuminauhalle oli tapahtunut, mutta se oli aivan liian lyhyt. Näin ollen asensimme uuden pidemmän kuminauhan, joka ylettää nuken leuan alta, ja nyt kypärä kestää päässä hyvin.

Viimeisenä pikkusiskona ja nukkena meillä on vuodelta 2012 Trinket Sparkles, kuka on Jewel Sparklesin pikkusisko. Valokuvaa varten kerätessäni eri versioita Jewelistä ulos kaapistani tajusin, etten ole onnistunut vuosienkaan jälkeen saamaan käsiini hyväkuntoista alkuperäistä Jeweliä. Samalla tavalla kuin Mittens, myös Jewel on todella suosittu hahmo. Toinen asia, jonka huomasin puuttuvan, on pieni rannekoru Trinketin kädestä, mutta tällaisen pystyy kyllä pujottelemaan itsekin.

Mukavaa uutta vuotta Jewelin sanoin: "The perfect princess always knows just what to say and just what to do while wearing just the right shoes."

Terveisin,

Satu

Voyage farkkutakki

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Hyvää joulunodotusta täältä Kouvolasta! Tämän päivän päivitys ei ole erityisen jouluisissa tunnelmissa, koska kohta esiteltävät valokuvat on otettu peräti kaksi kuukautta sitten! Siis silloin, kun ei ollut lunta maassa ja korkokengissä tarkeni ulkona. Päivän päivityksen aihe on Voyage -nimellä kutsumani farkkutakki. Takki on lisätty tänään myyntiin Von Aidainderin verkkokauppaan. Pitkin syksyä on ollut sen verran paljon tekemistä (mm. Kädentaidot ja pukujen korjauksia), että olen ehtinyt vasta nyt keskittymään Voyagen julkaisuun tarkemmin. 

Voyage on kierrätyksestä ostetusta pitkästä farkkutakista valmistettu muunneltu vaate. Takki sai alkunsa siitä, kun siskoni kanssa pohdimme miten hyödyntää kirpputoreilla pyöriviä lukuisia kultaisia rintakoruja. Olin nähnyt kuvia kultakoruilla koristelluista farkkutakeista ja koska minulla oli itselläni ylimääräinen takki varastossa, ryhdyin tuumasta toimeen. Vaihdoin takin hihat kiiltävästä PVC:stä ja mustasta sifonkista valmistettuihin, hillitysti rypytettyihin lampaanlapahihoihin. Kaulukseen laitoin kaikki löytämäni rintakorut ja muutaman ketjun koristeeksi. Tämän lisäksi vaihdoin takin napit kultaisiin ja napit ovat etenkin hihoissa kaikki erilaisia keskenään. Takki on saanut nimekseen Voyage, matka, lentokonetta muistuttavan rintakorun vuoksi.

Takkiin kuuluu leveä, korsettimainen vyö. Vyö on valmistettu PVC:stä ja sifonkista, ja se on vuoritettu farkkukankaalla. Vyössä on kevyet luut ja säätövaraa selän puolella. Takkia pystyy käyttämään ilman vyötä sekä niin, että takki on auki ja vyö on puettu sen alle. Asukuvien stailauksessa olen yhdistänyt takkiin Exorcist -nimellä kutsumani korkokengät. Olen "muotoillut" kengät itse laittamalla korkoihin nuken jalat ja peittämällä kengät kiiltävällä PVC:llä. Kengät ovat saaneet nimensä (exorcist = manaaja) siitä, että niillä tekee mieli kipittää pitkin seiniä ja kattoa!

Terveisin,

Päivi

Suomen Kädentaidot 18.-20.11.2022

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Suomen Kädentaidot -messuille!

Suomen Kädentaidot 2022 järjestettiin 18.-20.11 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Kädentaidot on käsityö- ja design-tapahtuma, joka vetää puoleensa tuhansia kävijöitä ja satoja näytteilleasettajia. Myyntipöytien ja messuosastojen lisäksi tapahtumassa jaetaan käsityöalaan liittyviä palkintoja, kuten Vuoden Uutuustuote, sekä järjestetään työ- ja muotinäytöksiä. Tapahtuma-alueella on myös erilaisia näyttelyitä. Pääpaino on suomalaisessa käsityössä, miksi suurin osa messuilla esiteltävistä ja myytävistä tavaroista on valmistettu tai vähintäänkin suunniteltu Suomessa. Käsitöitä löytyy laidasta laitaan, villasukista ovikransseihin, kynttilöistä puukkoihin. Esillä on myös käsityötarvikkeita, kuten lankoja, helmiä ja ompelukoneita, sekä elintarvikkeita ja erikoisuuksia, kuten nukkekotialue ja joulukylä.

E-halli, muoti ja design

Tämä päivitys seuraa yritykseni Von Aidainder matkaa tapahtumaan ja pois sieltä, sekä tekee havaintoja messupäivistä. Lähdin messuille, koska kaipasin näkyvyyttä ja olin hiukan hukassa sen suhteen, mitä minun kannattaisi valmistaa seuraavaksi myyntiin. Kesä meni liiketoiminnan kehittämisen kannalta laiskasti ja suunta oli hakusessa. Kädentaidot toimivat hyvänä motivaationa viedä asioita eteenpäin, ja messuvalmisteluina avasin mm. verkkokauppani 4.11.2022. Kaupan löytää TÄSTÄ linkistä ja blogin otsikon alapuolelta.

Koska olin messuilla lähinnä hakemassa näkyvyyttä ja suuntaa, en valmistanut uusia tuotteita kovinkaan paljon. Sen sijaan pakkasin kaikki mallistoni ja esiintymisasut mukaan sekä varmistin sellaisia perusasioita, kuten että yrityksen nimi näkyy jossakin (tilasin julisteen), minulla on käyntikortteja ja tuleva osastoni näyttää kivalta ja valoisalta. Vaatteita valmistan mieluitenkin suoraan asiakkaille tilaustöinä, miksi harvemmin näette niitä rekissä myynnissä. Vaaterekeissä on mallikappaleita, joiden perusteella voi tilata omansa juuri oikeassa koossa ja värissä. Vaateasioissa minuun voi olla suoraan yhteydessä sähköpostini paivi.asikainen89@gmail.com kautta.

Torstaina lähdimme kohti Tamperetta. Von Aidainderin Kädentaidot-tiimi muodostui minusta ja siskostani Satusta. Päivän taikatemppu oli saada kaikki tavarat mahtumaan autoon. Olemme kyllä olleet myyntitapahtumissa, mutta emme koskaan messuilla, joten monet asiat olivat uutta ja ihmeellistä. Koska näytteilleasettajia oli peräti 687, olin vähän huolissani siitä, millainen auto-, ihmis- ja tavarakaaos messuosastojen kokoaminen on. Kaikki oli kuitenkin hyvin selkeää ja tilaa riitti kaikille. Messuja varten kannattaa varata mukaansa lakana tai kangas, jonka laittaa pyykkipoikapuristimilla kiinni osaston ympärille/myyntipöydän jalkoihin silloin, kun messuosasto on suljettuna. Myös useat S-koukut ja ketjut tekevät osaston seinille ripustamisesta vaivatonta.

Illalla suunnistimme majoitukseemme. Yövyimme Mango Hotelissa, näppärässä itsepalveluhotellissa lyhyen ajomatkan päässä Messu- ja Urheilukeskuksesta. Mikä sisustus <3!

Joka hotellihuoneessa pitäisi olla peilipöytä

Perjantai

Laita meikkiä, syö aamiaista ja pakkaa tavarat. Olimme miettineet mahdollisuutta meikata messupaikalla, mutta lopulta vain pukeminen kannatti jättää tapahtumapaikalle ja kaikki muu tehdä hotellissa. Perjantaina messut kestivät 10:00 - 18:00.

Tutustu minun päivän asuuni postauksen We come in peace – mekko avaruudesta kautta

Olimme pukeutuneet kätteni luomuksiin, koska niitähän me myymme. Tarkoitus oli myös esitellä asujen stailausta ja käytettävyyttä, koska esim. Kuplapuvun kohdalla kyseenalaistettiin voiko sitä edes pukea vai onko asu enemmänkin patsas. Siinä missä coneissa on luonnollista, että puvut ovat tekijöidensä päällä, messuilla tämä ei ollutkaan itsestäänselvää. Osa kävijöistä yllättyi, kun kuuli minun valmistaneen asut itse. Me olemme täysi paketti, meiltä sujuu sekä pukujen teko että esittely!

Tutustu Satun päivän asuun postauksen Oh-la-laa! -korsetti ja puudelikengät kautta

Perjantaina suurin osa kävijöistä näkyisi olleen eläkeiässä olevia naisia. Poseerasimme ties kuinka monessa valokuvassa. Yleensä meitä ei saa valokuvata, mutta Tampereella halusin nähdä millainen vaikutus sillä on Von Aidainderin näkyvyyteen. Toistaiseksi vaikutusta ei ole näkynyt, joten seuraavilla messuilla valokuvaus on todennäköisesti jälleen kiellettyä. Jatkuva valokuvien kysely vaikeuttaa liiketoimintaa osaston sisäpuolella, koska jos olet palvelemassa asiakasta, et irtoa siitä valokuvaan. Tämän lisäksi aika ajoin röyhkeä kameran kanssa kyttääminen selvästi hermostutti tiettyjä asiakkaita. Onneksi kuitenkin suurin osa kävijöistä oli todella herttaisia ja heidän kanssaan oli kiva jutella.

Perjantai oli päivistä rauhallisin, mutta tuntui todella pitkältä. Jos ehtii vielä paljonkin messupäivän jälkeen, on tehty teräksestä. Itse jaksoin nippanappa pestä meikit pois, raahautua kuppinuudelien äärelle, raahautua kauppaan ja raahautua nukkumaan.

Asujemme herättämää huomiota ei voinut olla näkemättä ja siksi kehotan miettimään asiaa liiketoiminnan kannalta: Jos sinun yrityksesi logo lukee vastaavan puvun rinnassa ja kaikki katsovat ja valokuvaavat pukua, logolla ei ole muuta kuin näkyvyyttä. Tai jos osastolla liikkuu kiinnostava asu, uteliaat ihmiset saapuvat automaattisesti myyntipuhe-etäisyydelle puvun perässä.

Lauantai

Pakkaa meikkiä, laita aamiaista ja syö tavaroita. Lauantaina messut olivat avoinna 9:00 - 17:00. Aamu täytyi aloittaa aikaisin, jotta ehti saada kaiken valmiiksi ennen lähtöä. Yö oli ollut levoton. Kello 3:00 olin herännyt savun hajuun ja kauhuissani etsinyt hajun lähdettä pitkin huonetta ja käytäviä. Lopulta ulkona kävellessäni olin todennut, että haju tulee sieltä vaikka liekkejä ei näkynyt missään. Aamulla selvisi, että yön aikana Hipposkylässä pienkerrostalo oli palanut ja savun haju leijunut sieltä hotellihuoneisiin asti.

Lauantai oli selvästi vilkkaampi päivä. Meillä oli jälleen uudet asut, mutta tällä kertaa olimme enemmän osaston sisäpuolella välttääksemme jatkuvaa valokuvaamista. Kohdeyleisöämme oli enemmän paikalla ja tuotteemme herättivät positiivista kiinnostusta. Etenkin muunneltuja vaatteita katsottiin paljon ja tämän seurauksena olen päättänyt lisätä niiden määrää valikoimassa. Muunnellut vaatteet valmistetaan kierrätyksestä ostetuista vaatteista, jotka käsitellään esimerkiksi yhdistelemällä niitä tai muuttamalla vaatekappaleen teemaa. Muunnellut vaatteet ovat edullisempia kuin mittatilatut, koska niitä ei tarvitse valmistaa alusta alkaen itse.

Perjantaina meille kerrottiin monta kertaa, miten paljon näytämme nukeilta. Itse asiassa olen kuullut tätä 2010 alkaen. En tiedä mistä se johtuu, mutta kyllähän sitä peruukilla, piilolinsseillä ja irtoripsillä saa itsestään vähän luonnottoman näköisen. Olen pahoillani kävijöiden puolesta, ketkä koskivat asuihimme ja seuraavaksi säikähtivät, että pukuhan on elävän ihmisen päällä! Olen myös pahoillani kuivaa naurahdusta, jonka päästimme aina kun joku sanoi meitä nukeiksi. Joka toinen kävijä sanoi samaa ja vitsi kuoli jo perjantaina. Toinen paljon mielenkiintoa herättänyt asia oli minun jalastani kahtena päivänä löytyneet Demonian Zack 301 platform -kengät, eli nuo mustat, paksupohjaiset saappaat. Ihmiset kysyivät, onko niillä vaikea pysyä pystyssä. Kohtuullisen kokoiset platformit ovat tasaisella maalla erittäin mukavat käyttää.

Tutustu Satun päivän asuun postauksen Rauhaa, rakkautta, yhteisöllisyyttä ja kunnioitusta kautta

Vietimme suurimman osan ajasta osastollamme emmekä oikeastaan käyneet katsomassa muita messuhalleja. Hyvän läpileikkauksen A-hallin sisällöstä sai aina kun marssi taukotilaan syömään. Messuilla oli taukotila näytteilleasettajille, mutta pettymykseksi siellä ei ollut mitään tuoleja ja pöytiä enempään. Vedenkeittimellä olisi voinut valmistaa kuppinuudeleita tai pikapuuroa, mutta nyt oli tyytyminen voileipiin. Meitä selvästi ohjattiin syömään messualueen ravintoloihin.

A-halli aikaisin aamulla

Koska emme nähneet kaikkia näytteilleasettajia, en pysty sanomaan oliko messuilla muita yrityksiä samalla erikoistumisella kuin Von Aidainder (vaihtoehtoinen muoti, alakulttuurit, esiintymisasut, roolipuvut ja cosplay). Jos suunnittelee messuille osallistumista ja haluaa esitellä jotakin mitä muut eivät vielä myy, niin älä tee korvakoruja. Korvakoruja myydään todella paljon. Myös puuvillatrikoosta valmistettuja vaatteita oli useita, mutta miesten vaatetusta vähän. Minusta messuilla erikoisinta oli tuftaus. Tuftaus on suosittua mm. sosiaalisessa mediassa, mutta messuilla sitä näkyi yllättävän vähän.

Sunnuntai

Syö meikkiä, pakkaa aamiainen ja laita tavaroita. Viimeinen messupäivä valkeni rauhallisena ja kesti 10:00 - 17:00. Vaihdoimme päivän asut ja nostimme osaston lamput paikoilleen. Osastomme valot olivat ladattavat työvalot, jotka kestivät juuri ja juuri kahdeksan tuntia. Kaiken muun järjestelyn pyrimme tekemään edeltävänä päivänä, mm. vaihdoimme mallinukkejen vaatteet. Näin asut kiersivät kehää ollen joko meidän päällä, nukeilla tai seinällä näytillä. Vaikka monet puvuistamme näyttävät esittävän jotakin selkeää teemaa, kaikkien asujen taustalla on syvempiä merkityksiä. Näihin merkityksiin voi tutustua lukemalla asuista kirjoitettuja postauksia.

Tutustu minun päivän asuuni postauksen Primus Apollon kautta

Sunnuntai oli rauhallisempi kuin lauantai, mutta kohdeyleisöä oli silti paikan päällä. Sain myytyä lähes kaikki kyynelehtiviä silmiä muistuttavat rintakoruni ja tästä eteenpäin valmistan niitä ainoastaan tilauksesta. Messujen lähestyessä loppua ehti käydä kuljeskelemassa enemmän E-hallissa. Paikan päällä oli yllättävän paljon tuttuja, mutta koska kaikki olivat kiireisiä omilla osastoillaan, kuulumisia pystyi vaihtamaan vasta messujen päätyttyä. Kaikkien omien vaikeuksien keskellä oli lohdullista kuulla, ettei yrittäjyys ole aina helppoa muillekaan ja pitää vain painaa eteenpäin. Itse koen, että sain messuilta kaivattuja suuntaviivoja, näkyvyyttä ja kontakteja. Nämä ja syntyneet uudet ideat motivoivat jatkamaan.

Jos siis säilyy hengissä. Juuri messujen päättyessä ulkona alkoi satamaan vettä, joka jäätyi maahan, ja tähän päälle tihutti lunta. Päivän taikatemppu ei ollut tavaroiden ahtaminen autoon, vaan tiellä pysyminen koko paluumatkan ajan. Minulla oli ainakin 700 erilaista pelkoa koskien messuja alkaen siitä, että joku haukkuu pukujani "rumimmiksi asuiksi mitä on koskaan nähnyt". Onneksi suurin osa peloista ei toteutunut, mutta pitipä huonon ajokelin kuitenkin sattua kohdalle.

Von Aidainder myy seuraavan kerran Taideruukin joulumarkkinoilla Kuusankoskella 3.12.2022. Huomaathan, että olemme paikalla VAIN lauantaina, koska sunnuntaina uudet puvustushommat kutsuvat toisaalla!

Terveisin,

Päivi

Syksyinen liivi ja siilineule

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Mukavaa loppusyksyä! Ehdin jo ajatella, että kerrankin olen jotakuinkin ajoissa vuodenaikaan sopivan teemavaatetukseni kanssa. Yleensä se menee niin, että jouluvaatteet kuvataan pääsiäisenä ja pääsiäisvaatteet keskellä kesää. Sitten muistin, että nythän monet juhlivat halloweenia ja tämä päivitys ei itse asiassa liity siihen.

Päivityksen aihe on Satun vaatekaapin sisältö teemalla syksy. Syksyisin vaate, jonka omistan, on Boreuksen siilineule. Kyseinen vaate ei ole pelkästään syksyisen näköinen kaikkine ruskan väreineen ja kuvioineen, vaan myös erittäin lämmin, villaa kun on. Tarkemman kertomuksen neuleesta voi lukea TÄÄLTÄ. Tänä vuonna neule sai seuraksensa aivan ihastuttavan Päivin ompeleman vaatekappaleen, jota kutsumme yksinkertaisella nimellä syksyliivi.

Syksyliivin valmistuksessa on käytetty kierrätyksestä ostettuja materiaaleja ja muista projekteista ylimääräiseksi jääneitä kankaita. Hyvin leikattu ruutukangas tuli hyödynnettyä aivan kokonaan, koska pienimmistä paloista sai tehtyä kaikenlaisia yksityiskohtia, kuten rusetin ja epoletin liivin selkään. Liivi on vuoritettu.

Lokakuun alussa, lämpimänä ja kirkkaana päivänä, seikkailimme ottamaan asukuvia uudesta liivistä siilineuleen kanssa ruskan levittäytyessä rauhallisesti osaksi maisemaa.

Ensi kertaan!

Terveisin,

Satu

Yado Oikawa - Japanilainen elämysmajoitus

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!

Tämän päivän päivitys sai alkunsa jo puolitoista vuotta sitten. Instagramissa silmiini osui henkilön kuva Japanista ja mietin, että miten hän on tässä maailmantilanteessa päässyt Japaniin - mutta kuva olikin Suomesta! Tällöin luin ensimmäistä kertaa Yado Oikawasta, japanilaisesta elämysmajoituksesta Pukkilassa. Matkailuelämysten ja Japanin ystävänä aloin tarkastella Oikawan varauskalenteria vain todetakseni, että se oli täpötäynnä. Koska majoitus tapahtuu huoneistossa eikä hotellihuoneissa, Oikawa palvelee yhtä asiakasta tai asiakasryhmää kerrallaan. Tämä tekee elämyksestä asiakkaalle omistautuneen ja siksi varaukset täytyy tehdä kuukausia etukäteen. 

Näin ollen heti kun seuraava erä varauksia otettiin vastaan, lähetin omani. Yado Oikawasta on saatavilla erilaisia majoituspaketteja ja palveluita (mm. ikebanaa), ja itse valitsin minulle ja siskolleni “Elämysten vuorokauden”, johon kuuluu yhden yön majoitus, ruokaa, kylpy ja oleskelukimonot. Ajoitin varauksen puolen vuoden päähän toukokuulle, koska halusin vierailla Oikawassa mahdollisimman kauniina vuodenaikana.

Puoli vuotta myöhemmin olimme molemmat kamalassa flunssassa. Kaikki mahdollinen oli samalla viikolla ja sitten tulimme vielä kipeiksi. Vaikka vuodenaika olisi ollut kaunis, elämä ei. Onneksi saimme siirrettyä reissua ja uudeksi ajankohdaksi valikoitui lokakuu. Odotin matkaa kuin kuuta nousevaa ja pelkäsin kuollakseni, että tulen taas kipeäksi.

Lopulta noin kaksi viikkoa takaperin pääsimme, vihdoin ja viimein, matkaan kohti Pukkilaa! Vettä satoi ja syksy näytti ankeammalta kuin koskaan ennen. Se siitä kauniista vuodenajasta… Matka kulki läpi peltojen ja pikkukaupunkien Porvoonjoen rantaan, missä majoitushuoneisto sijaitsi. Tervetuliaisiksi saimme vihreää teetä ja okonomiyaki-paistoksen.

Jahka meille oli kerrottu mistä kaikki löytyy ja miten pärjäämme seuraavaan päivään asti, jäimme kahden ja asetuimme taloksi. Taloksi on hyvä sana, koska huoneisto oli todella tilava. Vuorokauden elämyspaketti alkaa kello 15:00 iltapäivällä ja uloskirjautuminen tapahtuu kello 12:00 seuraavana päivänä.

Nukkuminen tapahtui erillisessä huoneessa futon-patjoilla tatamimattojen päällä. Samasta huoneesta pystyi valitsemaan puuvillaisen oleskelukimonon itselleen. Tuli etäisesti mieleen vierailumme Hananomarussa Minamichitassa vuosia sitten.

Huoneistosta löytyi paljon ajanvietettä. Siellä pystyi kuuntelemaan musiikkia, katsomaan elokuvia, lukemaan lehtiä ja kirjoja, sekä pelaamaan lautapelejä. En voinut olla pohtimatta miten täydellinen ympäristö Oikawa olisi cosplayasujen valokuvaukseen. Sopiiko hahmoosi japanilainen koti ja ruoka-annokset? Ei tarvitse lähteä yli 7000 kilometrin päähän etsimään tatamimattoja ja liukuovia. Pari kuvausvaloa ja Oikawasta saisi upean photoshootin!

Valokuvista puheenollen, aurinko päätti vihdoinkin näyttäytyä ja kävimme ulkona katselemassa maisemia ja ottamassa muutaman asukuvan. Pukkila näytti hyvin viihtyisältä pieneltä kaupungilta ja alueella on varmasti mukava ulkoilla. Jokimaisema Oikawan edessä avautui kauniina ja rauhallisena.

Reissun aikana olin pukeutunut leveälahkeisiin housuihin ja suihkun hanoilla kuvioituun kauluspaitaan.

Satu oli rakentanut asukokonaisuutensa Marimekkon tunikan ympärille.

Ulkoilun jälkeen kääriydyimme yukatoihin ja vietimme rauhallista iltaa elokuvia katsoen, kirjoja lukien ja teetä hörppien. Illalliseksi söimme meille varatun sukiyaki-aterian keittiössä. Oikawaan voi tuoda myös omaa naposteltavaa ja juomia. Keittiöstä löytyy mm. jääkaappi, vedenkeitin ja kahvinkeitin. 

Sukiyaki on japanilainen ruoka, jossa lihaa ja kasviksia valmistetaan soijakastikkeessa. Söimme niiden seurana myös riisiä. Homman juju oli se, että ateria valmistettiin itse kaasuliedellä! Illallisen jälkeen oli luvassa kylpy hinokipuisessa ammeessa ja sitten nukkumaan.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena. Yö oli suurimmaksi osaksi rauhallinen, mutta kello 4:00 jälkeen viereisistä huoneistoista alkoi kuulua heräävien ihmisten askeleita. Aamiaiseksi söimme mm. riisiä, hedelmiä ja kalaa.

Yado Oikawassa vierailu merkitsee varmasti eri asioita eri ihmisille. Omassa tapauksessani Oikawa oli rauhallinen irtiotto. Arjen murheet oli helppo unohtaa hetkeksi niin vieraassa mutta kuitenkin itselleen tutussa ympäristössä.

Terveisin,

Päivi ja Satu