Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!
Päivi tässä!
 |
Ja tervetuloa lukemaan blogipäivitystäni aiheesta Nekocon. Nekocon järjestettiin 15.-16.7.2023 Kuopion Musiikkikeskuksessa. Tapahtuma on japanilaiseen populaarikulttuuriin keskittynyt coni ja sillä on pitkä historia. Kuopion ensimmäinen Nekocon järjestettiin jo vuonna 2006! Musiikkikeskuksessa coneja on ollut muitakin, mm. Animecon vuosina 2012–2016, ja 2010-luvun alkupuolella Kuopiossa pystyi käymään yksipäiväisissä Chibiconeissa.
Miksi muistelen menneitä, niin Nekoconin 2023 teema oli nostalgia. Menneiden mehustelusta huolimatta Nekocon oli suunnattu kaikenikäisille ja omasta mielestäni soveltui myös oikein hyvin aloitteleville harrastajille. Tapahtumapaikka jakautui kahteen rakennukseen: Musiikkikeskuksessa sijaitsi mm. puhe- ja lavaohjelmat, myyntisali ja artesaanipöydät, karaoke, narikka ja pukuhuoneet. Rakennuksen vierestä löytyi kirpputori, taidekuja ja pelipöydät Taidelukion tiloista.
Meidän syymme lähteä Nekoconiin oli tapahtuman cosplaypukukilpailut. Olimme mukana sunnuntaina järjestettävässä paripukukisassa! Kuten nimestä voi päätellä, kategoriassa kilpaillaan kahden hengen joukkueena ja asujen täytyy olla samasta sarjasta. Kategorian tarkemmat säännöt voi lukea Nekoconin kotisivulta. Kilpailuajatus alkoi kyteä päässämme jo Tampere Kupliissa. Päätimme osallistua uusimmilla cosplayasuillamme, eli Rantaro Kiyama (Satu) ja Sisco Karlisle (Päivi) sarjasta Beyblade Burst. Tämä oli todella jännittävää monestakin syystä. Ensinnäkin viimeksi kilpailimme vuonna 2018. Toiseksi asumme olivat valmiita jo ennen kilpailuun osallistumista (tämä ei siis ole päivänselvä käytäntö cosplayssa). Kolmanneksi koko kilpailu-urani aikana olen vain kerran aikaisemmin kilpaillut sunnuntaina.
Koska kilpailu antoi syyn matkustaa Kuopioon, päätimme järjestää myös ohjelmaa coniin. Pidimme lauantaina Beyblade-miitin, eli fanikokoontumisen! Minun raapustamani ohjelmakuvauksen mukaan “Beyblade-miitti toivottaa tervetulleiksi kaikki hyrräuniversumin fanit! Olit sitten uusi fani tai nostalgian kaipuussa, pelaaja, keräilijä tai cosplayaaja, voit saapua miittiin tapaamaan muita kanssaharrastajia ja keskustella siitä, mitä tämä jo yli 20 vuotta vanha sarjakokonaisuus sinulle merkitsee.” Mainittakoon, ettei Beyblade ole erityisen suosittu sarja, mutta ikänsä puolesta se sopi conin nostalgia teemaan.
 |
Valmistauduimme Nekoconiin noin kaksi viikkoa. Sinä aikana laitoimme esittelykuntoon Rantaron ja Siscon asut. Siscon asussa parantelin puvun värejä mm. ompelemalla uuden paidan ja maalaamalla uudestaan hahmon vyönsoljen ja kengät. Tämän lisäksi lyhensin Siscon puvun liiviä ja sitkeällä pesemisellä onnistuin saamaan pois pienen tahran, jonka sotkin puvun housuihin Kupliissa. Rantarolle valmistimme ison viuhkan. Vaikka animessa viuhka toimii enemmänkin jonkinlaisena tehosteena, on se kuitenkin tunnusomainen esine Rantarolle. Käytimme viuhkan pohjana valtavan suurta seinälle koristeeksi laitettavaa viuhkaa. Purimme viuhkan paloihin, leikkasimme puiset osat pienemmiksi ja maalasimme ruskeiksi. Kaikista vaikeinta oli paperi, koska mistä me nyt saisimme niin ison paperin? Ja kuinka nopeasti se menisi sitten kuitenkin rikki? Näin ollen korvasimme paperin kankaalla. Ompelin kankaaseen pienet kujat viuhkan rimoja varten ja kehikkoon kiinnitimme sen liimaamalla. Lopputulos ajoi asiansa oikein hyvin.
Nekoconia varten viimeistelin uuden cosplayasun. Tämä kyseinen hahmo on Yugo Nansui sarjasta (yllätys yllätys!) Beyblade Burst. Yugon asua ja hahmoa avaan tarkemmin ihan omassa päivityksessään. Olin valmistanut pukua pikkuhiljaa maaliskuusta alkaen ja Nekoconia varten tein sen loppuun. Asuun kuuluu kengät, T-paita ja lämmittelyasu. Yugolla on irokeesi aivan kuten minulla. Näin ollen en tehnyt peruukkia, vaan yli vuoden tauon jälkeen värjäsin omat hiukseni muistuttamaan Yugon kampausta.
 |
Lauantaina aamulla pääsimme 7:31 lähtevään junaan ongelmitta. Juna oli täynnä muitakin selvästi coniin menossa olevia matkustajia. Halusin selvitä reissusta mahdollisimman vähillä matkatavaroilla ja siksi olin pukenut Yugon asun päälleni jo kotona. Toisin kuin moni muu cosplayasuni, Yugo on todella käytännöllinen ja helppo puku. Sitä voi käyttää myös siviiliasuna. Muutenkin kannatti olla mahdollisimman valmiina, koska miittimme alkaisi jo 11:30. Kuopiossa meillä oli aikaa noin tunti kävellä conipaikalle, päästä sisään, vaihtaa cosplayasut päälle, jättää tavarat narikkaan ja etsiytyä miittipaikalle. Tehokas ajankäyttömme tössäsi välittömästi jonon päähän: Musiikkikeskuksella rannekkeiden vaihtoon jonotti kymmeniä kävijöitä. Ovien auetessa Nekoconin rannekkeita oli vielä saatavilla, mutta lauantain aikana tapahtuma myi loppuun.
 |
Onneksi rannekkeidenvaihtojono liikkui sujuvasti. Toisaalta minä kyllä mietin paljonkohan kävijöitä pääsi katsomaan 10:30 alkaneita avajaisia? Tuntui siltä, että suurin osa oli vielä ulkona jonossa. Miksi emme menneet ohjelmanpitäjinä jonon ohitse sisään? Vastaus: Koska minä olin ilmoittanut vain itseni ohjelmanpitäjäksi. Ja koska en ollut älynnyt ajatella asiaa aikaisemmin, päätin jonottaa Satun kanssa. Tapahtumapaikan sisällä kiireesti pukuhuoneeseen korjaamaan meikkiä, Satu vaihtoi itselleen Rantaron asun, tavarat narikkaan ja... miittitilan ovi oli lukossa. Kokoontumiseen oli aikaa 2 minuuttia ja emme päässeet sisälle meille varattuun tilaan! Lopulta tilanteen selvittelyn jälkeen saimme paikalle vahtimestarin ja miitti alkoi noin 5 minuuttia myöhässä.
 |
Tahmeasta alusta huolimatta kokoontumisemme kesti kaksi tuntia ja juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin. Aluksi miittiin saapui kaksi henkilöä ja lopulta meitä oli paikalla seitsemän + me kaksi + kaksi henkistä kannatusjäsentä. Puhuimme kiekoista, suosikki hahmoistamme, miten olemme päätyneet Beybladen pariin... Itse puhuin myös vähän Beybladen cossaamisesta. Haluamme kiittää kaikkia miittiin saapuneita henkilöitä. Beybladen monet eri generaatiot olivat keskusteluissa edustettuina ja kokemuksenne ja tarinanne aiheen parista olivat ihania. Yritetään tavata uudestaan jossakin toisessa conissa! Ja järjestetään se kiekkoturnauskin joskus.
Syy päättää miitti ajoissa oli tarve ehtiä Kuopion keskustaan shoppailemaan. Kuopion keskustassa on monia erikoisliikkeitä, joiden valikoimasta voi vain haaveilla Kouvolassa. Tilaisuus oli pakko käyttää hyväkseen ja juosta kangaskauppaan ennen kuin se suljetaan. Hyvä reissu, löysin sieltä täydellisen kankaan tilaustyöhön. Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin. Ihmisillä oli varmasti paljon hämmästeltävää kaupungilla liikkuvissa conikävijöissä. Kangaskaupan jälkeen kävimme kahvilassa, koska viimeksi olimme syöneet junassa. Ja tämän jälkeen nopeasti lelukaupassa. Ja karkkikaupassa. Ja kenkäkaupassa. Ja kierrätysmyymälässä. Kuopio on niin kiva kaupunki.
 |
 |
Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme takaisin conipaikalle katsomaan päivän cosplaykilpailut. Lauantaina kilpailtiin cosplaypukukilpailu kategorioissa aloittelijat ja kokeneet, sekä valokuvauskilpailu kategoriassa “classic”. Ennen kilpailun alkua yleisöä viihdytti videonäytös eri vuosina tehdyistä animeteoksista. Katsomosta pystyi varaamaan paikan itselleen paikkalipulla. Silti kun ympärilleen tähyili, tyhjiä paikkoja oli siellä sun täällä. Palkintojenjakoa edelsi väliaika ohjelmanumero, joka oli tanssiryhmän esiintyminen. Nostalgiamielessä muistelin, että milloin viimeksi kilpailimme tuolla samalla lavalla. 2012? Ja 2014 tuomaroimme Musiikkikeskuksessa cosplaykilpailuja. Me olemme olleet tässä skenessä pitkään.
 |
Ennen majoitukseen lähtemistä kävimme ottamassa muutaman valokuvan Yugon puvusta. Ihan virallisen kuvauksen järjestäisimme myöhemmin kotipuolessa. Rantaroa emme valokuvanneet, koska hänen tähtihetkensä olisi vasta huomenna. Tämän lisäksi lauantaina Satulla ei ollut Rantaron viralliset kengät jalassa. Niitä piti säästää kilpailua varten. Jos haluat nähdä kuvia Rantaron puvusta ja lukea asun valmistuksesta, voit vierailla tässä postauksessa.
 |
 |
 |
| Valokuva: Riikka Savela Kuvan lähde: Conikuvat.fi |
Kuvauksen jälkeen conipaikka alkoi sulkea oviaan siltä päivältä. Nopeasti lajittelimme tavarat niin, että narikkaan jäivät kaikki sunnuntaina tarvittavat jutut, ja mukaan otimme vain meikit ja majoitusvälineet. Hieman kuumotti ajatus kilpailupukujen ja peruukkien jättämisestä yöksi Musiikkikeskukseen, mutta toisaalta mihin ne olisivat lukitusta narikasta kadonneet. Päivän päätteeksi olimme rättiväsyneitä! Pelkkä ajatuskin iltabileistä tuntui ylivoimaiselta. Rahjustimme pitkin kaupunkia syömään, ostamaan aamupalaa ja sitten piti aloittaa marssi kohti lattiamajoitusta. Majoitusta varatessani en ollut katsonut majoituskoulun osoitetta sen tarkemmin. Vasta muutama päivä ennen conia meille selvisi, että sinne on parin kilometrin matka, eli vähän alle puoli tuntia kävellen. Alueelle kulki myös linja-autoja, mutta me kävelimme. Onneksi ei satanut vettä.
 |
Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja kesäisenä. Yö oli sujunut rauhallisesti (olimme nukahtaneet jo 21:00) ja aamulla aikaisin nousimme meikkaamaan. Puhelimeni mukaan 2014 olimme juuri näihin aikoihin olleet Animeconissa Kuopiossa, ja minulla oli ollut siellä samat kengät jalassa kuin nytkin. Ja silloin olimme jaksaneet mennä iltabileisiin. Olimme suunnitelleet aamun aikataulun niin, että meikkaamme majoituksessa, kävelemme Kuopion keskustaan, syömme ja ostamme ruokaa, ja 9:45 astumme Musiikkikeskuksen ovista sisään. Sen jälkeen loppupäivä on kisajuttuja, eli enää ei juostaisi kaupungilla. Seuraava valokuva on viimeinen kuva, jonka otin omalla kamerallani. Se esittää lihalörtsyä, jonka söin ruuaksi Kuopion torilla.
 |
Se mitä tapahtui aikavälillä 10:00 – 12:45 on minulle hiukan epäselvää. Pääsimme sisään coniin, saimme tavaramme narikasta, menimme pukuhuoneeseen ja sitten aika vain katosi. Selvisi, että symmetrisen ympyrän maalaaminen käsivarteen on todella hankalaa. Ja että Siscon asun pukemiseen menee odotettua kauemmin aikaa. Ja että olen todella huono ajankäyttöni kanssa. Mielikuvissani olimme valmiita reilusti ennen tuomarointia ja ehtisimme viimeistellä kokonaisuuksiamme, mutta todellisuudessa aikataulu venyi tiukalle ja hakkasimme asut päälle pienessä kiireessä suurin piirtein juosten tuomarointiin. Mitä ihmettä tapahtui käytössä oleville 165 minuutille?! Tuomarointia varten olimme harjoitelleet 10 minuutin mittaisen asujen esittelyn, mutta kolmihenkisen tuomariston edessä se ei enää tuntunutkaan niin harjoitellulta. Taisimme myös puhua todella nopeasti, koska aikaa jäi vielä jäljelle kaiken sanomamme jälkeen. Pukutuomaroinnista siirryimme valokuvaukseen, ja sieltä takaisin pukuhuoneeseen. Emme tienneet yhtään millaisia muut kilpailijat ovat. Ajattelimme, että näemme kaikki osallistujat kun he käyttävät pukuhuonetta, mutta lopulta ainoa joukkue siellä taisimme olla me kaksi. Go team nro 31.
Siellä minä sitten istuin tavarasotkumme keskellä. Miksi tämä on taas näin kaoottista? Tuli mieleen eräs nettimeemi: “Luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu?”
“Never stop the madness ja kohta vedetään taas.“
Ja kun mietin viimeisintä kilpailuamme (European Cosplay Gathering finaalit 2018), kaaos alkoi tuntua enemmänkin tavalta. Jopa repussani roikkuva mustekalamaskotti katsoi minua vihaisesti, vaikka yleensä se hymyilee.
 |
| Valokuva: Aadagraphy Kuvausassistentti: Jansutti Lähde: Conikuvat.fi |
Tässä on valokuva sunnuntain kilpailukokonaisuudestamme. Mitä valokuvassa ei näy, niin Rantaron asuun kuuluu kolme sarjakuvakokoelmaa, jotka hahmo laittaa housujensa kaulukseen aina pelatessaan. Sarjikset olivat mukana tuomaroinnissa, mutta valokuvissa ne näyttävät hiukan pöhköltä, miksi jätimme ne pois. Kuitenkin valokuvaaja piti housuihin tungettuja pokkareita sen verran hauskana juttuna, että hän rohkaisi pukemaan ne myös lavalle.
Sunnuntaina cosplaykilpailujen lavaosuus alkoi 14:30. Kilpailuun ei kuulunut esiintymistä, ja lavalla kävelyä tai valokuvia ei arvosteltu. Päivän aikana kisattiin paripukukilpailu, kokeneet ensikertalaiset kategoria ja valokuvauksessa tekninen kategoria. Cosplayvastaavan ohjaamana kaikki kilpailijat kävivät yhdessä tutustumassa lavaan. Minä ja Satu päätimme harjoitella pienen näytöksen ja poseeraukset etukäteen. Tämä lievittää lavajännitystä ja esimerkiksi viuhkan avaamisen kanssa täytyi olla tarkkana. Jos viuhkan yrittää avata väärään suuntaan, se vain vääntyy. Jännittäminen on minulle tapa, mutta ei este. Toisin sanoen voin jännittää todella paljon, mutta suoriudun tilanteista luontevasti. Jännittäminen on kuitenkin se syy, miksi en halua istua kilpailun aikana katsomossa. Myös peruukkisukka painoi päätäni todella paljon ja minun täytyi saada se pois heti lavalta päästyäni. Toivottavasti tämän lavaseikkailun jälkeen ihmiset eivät enää luule Satun pukua hahmoksi Tokyo Revengers –sarjasta.
 |
| Valokuva: Riikka Savela Kuvan lähde: Conikuvat.fi |
Tanssiryhmän esiintymisen jälkeen alkoi palkintojenjako. Paripukukilpailussa oli mukana kahdeksan osallistujaa ja kisassa palkittiin kolme parasta ja jaettiin yksi kunniamaininta. Me voitimme ensimmäisen sijan. Menestykseemme tietenkin vaikuttaa ammattitaito ja kokemus, mutta myös kilpailukokonaisuudessamme oli vahvoja puolia. Asut olivat hyvin kaavoitettu ja huolellisesti valmistettu. Ne olivat kaikilta osa-alueitaan tasavahvoja. Puvuissa oli erilaisten vaatekappaleiden ja materiaalien ompelua, kovien osien muotoilua (vaikka osat olisivat niinkin pieniä kuin aurinkolasit tai vyönsolki), vaativaa peruukkityöskentelyä, shoecover kengät ja ripaus maskeeraustaitoa. Tämän lisäksi puvut olivat erilaisia keskenään. Etenkin Rantaron asussa oli tärkeää, että pukuun kuului kaikki hahmolle tunnusomaiset esineet, kuten viuhka, tikkari ja sarjakuvakokoelmat.
 |
Saimme kilpailusta palkinnoksi pokaalit, Manga Cafen tuotepaketin ja kaksi lahjakorttia Eurokankaaseen.
Sunnuntaina kevyttä kuumotusta herätti päivän juna-aikataulut. Junamme takaisin Kouvolaan lähtisi 17:00, ja siihen mennessä piti koota tavarat, vaihtaa cosplayasut pois ja kävellä asemalle. Minun täytyi ehtiä pesemään hampaat, koska en halunnut istua junassa hampaat sahalaitaisiksi maalattuina! Sunnuntaina conia ei tullut paljoa koettua, mutta rehellisesti sanottuna en kyllä ollut sillä tuulellakaan. Kun pääsimme asemalle, jostakin syystä yksi vetolaukkuni pyöristä jumittui aivan täysin. Myöhemmin kotona isäni sai sen taas liikkumaan ja selvisi, että renkaan ympärille oli kiertynyt tiukasti mustaa hiusta. Siis sellaista, jota oli pyörinyt pukuhuoneen lattialla. Älkää pliis leikatko peruukkia lattialle tai lavuaariin, älkääkä myöskään käsitelkö kuumaliimaa silityslaudan päällä. Ja omat roskat roskiin.
En tiedä mihin coniin olemme menossa seuraavaksi ja milloin seuraavan kerran kilpailemme. Kilpailuasut olemme kuitenkin jo päättäneet, mutta kisaan osallistumme sitten vasta kun ne ovat valmiit. Never stop the madness ja kohta vedetään taas.
Valokuvia conista, kilpailijoista ja lavalta voi katsoa Conikuvat.fi
Terveisin,
Päivi ja Satu
