sunnuntai 22. lokakuuta 2023

Rauma 2023 osa 2/2

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!


Ja tervetuloa lukemaan Raumaa koskevan päivityssarjamme toista osaa! Ensimmäisen osan voi lukea tästä linkistä. Matkustimme Raumalle elokuun lopussa ja vietimme noin kaksi päivää kaupungissa. Ensimmäisenä päivänä hengailimme vanhassa kaupungissa ja katselimme nähtävyyksiä. Toinen päivä valkeni synkkänä ja sateisena, mutta onneksi olimme suunnitelleet sisätiloihin sopivaa ohjelmaa. Siitä huolimatta sateenvarjo oli pakollinen asuste. Aamulla laittauduimme valmiiksi ja heti ensimmäiseksi kelluimme majoituksemme lähellä sijaitsevaan kangas- ja ompelutarvikeliikkeeseen Jätti-Rätti. Todella virkistävää, että kaupungissa on muitakin kangaskauppoja kuin vain perinteinen Eurokangas.

Jätti-Rätti


Raumalla on hyvät oltavat käsityöharrastajille. On laaja kangaskauppa täynnä erikoisempiakin ompelutarvikkeita ja vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Mantin Maailmassa on lisää välineitä ja materiaaleja. Jätti-Rätistä Päivi osti mm. leopardikuvioista kangasta tilaustyöhön. Ompeluostoksilta huuhtouduimme parille kirpputorille, ja sieltä päivän pääkohteeseen: Rauman Merimuseoon.


Alun perin merikouluna toiminut Rauman Merimuseo on huomiota herättävä rakennus: Siihen kuuluu torni. Kotisivun mukaan "laaja perusnäyttely sekä vaihtuvat näyttelyt esittelevät raumalaista purjemerenkulkua, merenkulun opetusta, merimiehen elämää sekä merillä että maissa ja laivanrakennusta." Merimuseoon meidän kanssamme purjehti myös Lara, Freaky Angel -blogin kirjoittaja ja Rauman matkaoppaamme. Tuskin olisimme edes osanneet harkita kohdetta ilman hänen matkavinkkiään.








Olemme aikaisemmin vierailleet Kotkassa Vellamossa ja siihen verrattuna Rauman Merimuseo on pieni, mutta todella kauniisti toteutettu näyttely. Modernin Vellamon rinnalla hyvällä tavalla vanhanaikainen rakennus ja sen salit ovat esteettisiä ja huikean valokuvauksellisia. Etenkin lapsiperheille kohde sopii hyvin. Näyttelyiden katselemisen lisäksi museossa pääsi kokeilemaan JENNY II navigointisimulaattoria. Laitoimme Päivin asialle, koska omien sanojensa mukaan hänellä on kokemusta laivan ohjaamisesta: Olihan hän ajanut auton Raumalle maanantain kaatosateessa. Se lasketaan valtamerialuksen ohjaamiseksi. Toisaalta jos oli aikaisemmin päivällä nähnyt miten hän yritti pysäköidä auton tienlaitaan, Päiville ei kannattaisi uskoa edes soutuvenettä. Olemme myös pahoillamme siitä hyvästä, että yritimme näytellä lokkien ääntä ja kiljuimme toisillemme tajuamatta, miten pieni rakennus museo on.  


Valtamerialuksemme kapteeni oli pukeutunut keinonahkahousuihin ja Canis Infernalis -paitaan + useisiin niittikoruihin ja -vöihin. Valokuva on museon tornista, mihin pääsi kierreportaita pitkin. Tornissa pystyi tutustumaan keramiikkataiteilija Kirsi Backmanin näyttelyyn Aalloilla.


Rauman matkaa varten Satu oli valinnut yhdeksi asukokonaisuudeksi merimiesteemaisen setin tietämättä etukäteen, miten hyvin vaatteet tulisivat sopimaan museoon.


Museosta seilasimme syömään. Netistä yritimme katsella sellaista kahvilaa Raumalta, missä emme olisi vielä vierailleet, mutta valitettavasti osalla paikoista oli antaa pihin vähän tietoa itsestänsä. Lopulta löysimme itsemme jälleen kahvila Pranssenista. Olimme vierailleet siellä jo tiistaina ja koska kaatosade ei ollut vienyt paikkaa mennessään, mihin sitä hyvästä luopuisi. Lisää teetä ja jälkiruokaa siis.



Kahvilan jälkeen kello näytti jo sen verran paljon, että oli meidän aikamme jatkaa matkaa. Jätimme Laralle ja Raumalle heipat ja käänsimme auton keulan kohti Hämeenlinnaa. Seuraava päivityksemme tuleekin sitten käsittelemään vierailuamme siellä.

Laran postauksen päivästä voi lukea hänen blogistaan The Freaky Angel.
 
Terveisin,
Päivi ja Satu