Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!
Tämä päivitys on elokuun matkailuseikkailumme kolmas ja viimeinen osa. Kuukauden viimeisinä päivinä ajoimme Raumalle ja vietimme kaupungissa pari päivää. Keskiviikkona lähdimme jatkamaan matkaa. Raumalta pystyy helposti ajamaan mm. Turkuun tai Poriin, mutta meidän kohteenamme oli Hämeenlinna. Matka linnakaupunkiin sujui ankeassa vesisateessa. Valopilkku ajoreitin varrella on Humppilassa sijaitseva Kenkämaailma, mihin pysähdyimme tsekkaamaan löytyisikö valikoimasta mitään itseään miellyttävää. Myymälä sijaitsee maantien varrella ryhmittymässä erilaisia yrityksiä. Olemme monesti puhuneet siitä, miten reissujen aikana pitäisi useammin pysähtyä tällaisiin tienvarsikohteisiin ihan vain vaikka uteliaisuudesta.
Illasta olimme perillä Hämeenlinnassa. Majoituimme Emiliassa, hotellissa kaupungin ydinkeskustassa. Jahka olimme saaneet itsemme ja tavaramme huoneeseen, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Pörräsimme keskustassa ja jouduimme toteamaan, että ruuan löytäminen oli odotettua paljon vaikeampaa. Meillä on tapana sanoa, että "kaupungissa ei nälkään kuole", mutta nyt silmiin ei osunut edes markettia! Lopulta löysimme itsemme istumasta Lukiokadun Kotipizzasta. Isot plussat paikalle, koska henkilökunta osasi mm. neuvoa mihin auto kannattaa pysäköidä. Aina kun on autolla liikenteessä, pysäköintipaikka tuottaa päänvaivaa. Yön ajan auto oli Emilian parkkihallissa (joka on matala, tiivis ja pelottavalla rampilla varustettu), mutta seuraavana päivänä se pitäisi saada jonnekin muualle siksi aikaa, kun olemme kaupungissa.
Seuraavasta päivästä puheenollen torstai valkeni, yllätys yllätys, vesisateisena. Onneksi aamu lähti hyvin käyntiin hotellin aamiaisella. Päivän ohjelmaan kuului Hämeen linnaan ja sen ympäristössä oleviin kohteisiin tutustuminen, sekä kirppareilla ja vintage-kaupoilla kiertely. Ja vesisade.
Hämeen linna on keskiaikainen linna noin 700 vuoden historialla. Punatiilinen rakennus on vaikuttava näky vallihautojen keskellä. Samalla alueella sijaitsee myös mm. museokauppa ja -ravintola, sekä Vankila ja Museo Militaria. Linnan läheisyydessä järjestetään mm. Hämeen Keskiaikafestivaalit ja itse linnassa Tuomaan markkinat. Linnaa voi helposti pitää kaupungin sydämenä <3.
Hämeen linna on ympäri vuoden avoinna. Pääsymaksua vastaan siellä voi kierrellä itsenäisesti tai osallistua opastetulle kierrokselle. Sateisessa säässä alueella liikkuminen oli suorastaan kauhuesteettistä. Muutenkin ylellisiä salonkeja on turha odottaa, koska kyse ei ole satukirjojen prinsessalinnasta. Kaikkea muuta jännää linnasta kyllä löytyy, mm. haarniskoja, kapeita käytäviä ja portaikkoja, sekä maisemia linnantornien ikkunoista.
Hämeen linnassa on nähtävillä erilaisia näyttelyitä, mm. Metsien kuninkaalliset, jonka pääroolissa ovat pohjoisten metsien karhu, susi, hirvi ja ilves. Meidän mielestämme tämä oli sen hetkisistä näyttelyistä kiinnostavin. Näyttelytilassa pitää jättää reput ja/tai isot laukut pois tai laittaa ne etupuolelle rintaa vasten niin, ettei selässä olevalla laukku vahingossa töni näyttelyesineitä. Näyttäviä olivat Jenni Tieahon veistokset ja niitä näkyy useampi tässäkin postauksessa.
Ja tässä kuvassa näkyvät allekirjoittaneet, eli Päivi ja Satu + blogin maskotti Karvinen.
Hämeen linnasta menimme Museo Militariaan ja sieltä Vankilaan. Tästä saa hyvän klikkiotsikon blogiin: Miten päädyimme Vankilaan? / Hämeenlinnassa ja suoraan Vankilaan! / Päivä Vankilassa jne. Päivä Vankilassa olisi kyllä liioittelua, koska pysäköintiaikamme oli menossa umpeen ja jouduimme käymään museon valitettavan nopeasti lävitse. Sota- ja sotilashistoriallinen Museo Militaria on huolellisesti toteutettu laaja näyttely, jotka jatkuu pihamaalle asti. Tällä kertaa emme julkaise yhtään valokuvaa museosta, mutta tämä ei tarkoita, etteikö kohde olisi ollut näkemisen arvoinen. Vankila on Hämeenlinnan lääninvankilan entinen rakennus joka toimii nykyään museona. Kohde on synkkä ja vaikka se tarjoaa mahdollisuuden valokuviin ja museokauppaan, seinien sisällä ei paljoa naurata. Samanlaisia ajatuksia heräsi Militariassa. Aiheet ovat raskaita ja siksi täytyy aina miettiä millaisella asenteella kohteeseen menee. Vankila on avoinna vain kesäaikana ja me olimme siellä sopivasti juuri elokuun viimeisenä päivänä.
Museokierroksen jälkeen lähdimme Hämeenlinnan keskustaan shoppailemaan. Kävelimme koko matkan ja vettä satoi kaatamalla. Tarinan sankari on Päivi hiukset, jotka kestivät koossa koko päivän ajan, ja todellinen sankari on Satun kengät, jotka eivät kastuneet. Olisimme ottaneet paljon enemmän valokuvia keskustasta ja kaupoista, mutta vesisade tekee kaikesta niin paljon hankalampaa. Joten saatte valokuvan graffitista, joka esitti RoboCopia. Alex Murphyä ei voi ohittaa.
Kirpputoreista ja second handeista ei ollut Hämeenlinnassa pulaa ja internetistä löytyvien tietojen avulla sitkeästi kelluimme paikasta toiseen. Kolusimme läpi myös ostoskeskuksia ja keräsimme voimia kuplavohvelin ja kuplateen äärellä kahvila & teehuone BOBOssa.
Päivän viimeisenä kohteena ajoimme Kantolaan pöytäkirpputoreille. Jos etsii Guido van Heltenin Hämeenlinnaan tekemää muraalia, niin se sijaitsee juurikin Kantolan alueella. Hämeenlinna on kiinnostava kaupunki ja olemme jo suunnitelleet sinne palaamista joulun aikoihin. Moni paikka jäi vielä näkemättä ja ehkä joulukuussa ei sataisi niin paljon vettä. Sateesta puheenollen, tietenkin sää muuttui heti paremmaksi ja aurinko tuli esiin pilven takaa kun aloimme suunnitella lähtöä takaisin Kouvolaan.
Terveisin,
Päivi ja Satu