Teetä, pupuja ja Hypecon

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Hyvinkäälle!

Lauantaina 8.6 löysimme itsemme jälleen ajamasta kohti kaupunkia. Mitä tarkoitamme kirjoittamalla “jälleen”, niin olemme käyneet Hyvinkäällä Hypeconissa useamman kerran. Muun muassa viime vuonna olimme tapahtumassa pitämässä Von Aidainderin myyntipöytää ja sitä edeltävänä vuonna työpajaa. Molemmista reissuista löytyy postaus täältä blogista. Tämän lisäksi kaupungissa on Kangastukku, mistä Päivi hankkii vähän väliä ompelutarvikkeita ja kankaita.

Hyvinkäälle lähteminen ei ollut etukäteen suunniteltu juttu. Päivi vaihtoi työvuoroja kaupalla ja sattumoisin tämä jätti lauantain vapaaksi. Meillä ei ollut varsinaista syytä mennä pelkästään Hypeconiin, joten päätimme suunnitella reissusta sellaisen, että kävisimme myös muissa kaupungin kohteissa. Näin ollen hyppäsimme autoon ja keula kohti Hyvinkäätä!

Lauantai sujui vaihtelevassa säässä. Vain viikkoja aikaisemmin oli ollut helteistä, mutta nyt ulkona oli jopa vähän kylmä! Takki ei ollut yhtään liioittelua. Aivan ensimmäiseksi menimme Hypeconiin.

Hypecon on herttainen vuosittain järjestettävä anime- ja pelitapahtuma Hyvinkäällä. Ikärajaton ja pääsymaksuton tapahtuma sijoittuu kaupungintalon, Takomon sekä Hyvinkääsalin tiloihin. Kävimme katsomassa conin myyntipöytäsalin ja kirpputorin. Kirpputorilla eräs pöytä myi perinteisiä japanilaisia vaatteita, asusteita ja astioita, ja tällaiset kiinnostavat etenkin Päiviä. Valikoimassa oli myös Kinnikuman-sarjakuvaa 80-luvulta.

Mikä sattuma, koska puhuimme sarjasta juurikin ajomatkalla kohti Hyvinkäätä! Vaikka “muskelimiehellä” on asema genressään, sarjaan törmää harvoin Suomessa. Kuitenkin tänä vuonna pitäisi ilmestyä uusi Kinnikuman anime ja ehkä se muuttaa tilannetta. Meidän molempien suosikkihahmo on englantilainen Robin Mask.

Satu osti kirpputorilta myös pupuja. Jänöt ovat hollantilaisesta tuoteperheestä ja valkoinen pupu tunnetaan mm. nimillä Miffy ja Milla. Ruskeaa pupua kutsutaan nimellä Melanie.

Englantilaisista asioista puheenollen, seuraavaksi Hyvinkääpäivän ohjelmassa oli Kello Viiden Tee. Teesalonki Sylvia sijaitsee vain kivenheiton päässä Hypeconista. Teehuone tarjoaa asiantuntevaa palvelua oli sitten kyseessä teetauko salongin tiloissa tai teen valmistuksen välineet. Sylviasta pystyy varaamaan mm. Tea Tastingin ja erilaisia tarjoiluja, kuten Kello Viiden Teen. Mainittakoon, ettei sitä ole pakko nauttia juuri klo 17:00. Itse saavuimme kauniille puutalolle vähän ennen puolta päivää ja etuajassa sovitusta, koska olimme varautuneet eksymään kaupunkiin. Sylvian Kello Viiden Tee täytyy varata etukäteen kotisivun kautta.

Teesalonki Sylvia on viides paikka, missä olemme nauttineet kello viiden teen. Karkeasti selitettynä tarjoiluun kuuluu pieniä leipiä (yleensä vähintään yhdessä niistä on kurkkua), skonsseja ja pikkumakeita + tietenkin pannullinen vapaavalintaista teetä. Kokemuksesta tekee mielenkiintoisen se, että vaikka pääpiirteet ovat samanlaisia, jokainen tarjoilu on erilainen. Sylviassa pääsimme ensimmäistä kertaa maistamaan suolaista skonssia! Tarjoilu oli muutenkin runsas ja esteettisesti kaunis. Teenä joimme paikkakunnalle omistettua Hyvinkää teetä.

Teetuokio sujui kiireettömässä tunnelmassa. Ulkona ehti jopa sataa pieni vesikuuro ennen kuin lähdimme palaamaan kohti Villatehdasta. Sylvian Kello Viiden Tee on tähän mennessä paras kokemuksemme iltapäiväteestä. Jos haluat lukea seikkailuistamme teen parissa, blogin tunnisteisiin on lisätty “Tee”. Älypuhelimella tunnisteet saa näkyviin valitsemalla "Internetversio" etusivun alalaidasta.

Teetunnisteesta löytyy juttu siitä, kun kävimme Kouvolassa teemaistelussa tämän vuoden alussa. Päivi oli pukeutunut sinne samalla tavalla kuin Hyvinkäälle: Siniseen farkkuasuun aasialaisilla kuvioilla.

Asukokonaisuuden tähti on hänen kenkänsä, Asics-merkkiset Onitsuka Tiger tabi-kengät. “Tabi” sanalla viitataan siihen, että kenkien kärki on halkaistu kuin japanilaisessa tabi-sukassa ja näin isovarvas asettuu erilleen muista varpaista. Tästä erikoisuudesta huolimatta kengät ovat mukavat ja niiden mukana tulee tyyliin sopivat tabi-sukat. Luonnollisesti normaaleja sukkia ei kenkien kanssa oikein pysty käyttämään. Päivi on ostanut kengät kierrätyksestä.

Satu ei ole helteiden ystävä ja hänelle ihanteellisin lämpötila pukeutua on sellainen, missä ulkona pärjää pitkällä paidalla, mutta ilman ulkotakkia. Tänä keväänä Satua on ärsyttänyt se, miten todella kylmästä siirryttiin nopeasti todella lämpimään säähän. Onneksemme helle hellitti Hypeconiin ja Satu saattoi pukea päällensä keväisen värisen “pupuasunsa”, joka saa nimensä pupun kuvilla varustetusta neuleesta.

Teesalongista siirryimme kiertelemään lähialueen kirpputoreja. Etenkin Villatehtaan Kellari on iso kirppis ja lauantaina siellä oli paljon asiakkaita normaaleista siviileistä Hypeconin rooliasuisiin kävijöihin. Kassajonossa rouva kysyi meiltä mitä ja missä tapahtuu, ja tässä Hypeconin hyvät puolet korostuvat: Jos sinä tai perheenjäsenesi olette kiinnostuneita populaarikulttuurista (kuten vaikka videopeleistä), mutta ette ole niin faneja että conittaisitte ympäri Suomea, niin Hypeconissa voi vierailla ilmaiseksi vaikka ihan vain pari tuntia. Tapahtumassa on paljon nähtävää ja koettavaa myyntipöydistä lukuisiin cosplayaajiin, ruokakojuista pihan ohjelmanumeroihin. Hypecon sopii hyvin myös lapsille.

Tällä kertaa kirppareilta ei tarttunut mukaan mitään mainittavaa. Lähempänä iltaa palasimme Hypeconin alueelle. Tapasimme tuttuja ja ostimme tuliaisia. Kunnon vesisade iski Hyvinkään ylle ja näihin aikoihin aloimme suunnitella paluuta Kouvolaan. Kävimme vielä katsomassa kaupungintalon ohjelmaa ja itse asiassa, pelipisteellä pelattiin beybladea! Kuitenkin tämä oli enemmänkin hyrräpelin kokeilua kuin turnauspelaamista. Ja jos kyseessä olisi ollut turnauspelaaminen, olisimme halunneet pelata omilla kiekoillamme.

Hyvinkäämaskotteina toimivat hannari tofut Matcha (vihreä) ja Yaki (valkoinen). Tofupehmot ovat olleet meillä vähän yli 10 vuotta ja etenkin Satun hartialla istunut Matcha sopi teemallisesti teentäyteiseen reissuumme.

Paluumatka Kouvolaan sujui kaatosadetta karkuun ajaen ja “retro anime robo song karaoke medley” soi. Kohti pilven reunaa!

Terveisin,

Päivi ja Satu

Arboretum Mustila 2024

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä! Tämän päivän päivityksessä lähdemme Arboretum Mustilaan!

Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin puulajipuisto. Se sijaitsee Elimäellä ja alue on juuri sellainen ihana kesäkohde, mihin tekee mieli matkustaa auringon paistaessa ja luonnon kukkiessa. Kohde on herkkua etenkin luonnosta ja puutarhanhoidosta pitäville henkilöille. Mustilasta löytyy mm. puutarhamyymälä, puisto ja Viinipuoti. Näiden lisäksi lähietäisyydellä on mm. Soiniityn kartano ja taidekahvila Piika ja Renki. Ja sitten on tietenkin se tuulimylly, jota katselen auton ikkunasta aina, kun ajan valtatiellä 6 kohti Kouvolaa. 

Auto on näppärä kulkuneuvo Mustilaan matkustaessa ja myös linja-autot kulkevat Elimäelle. Alueen metsään ei kuitenkaan voi lähteä harhailemaan noin vain, koska arboretumiin on pääsymaksu ja aukioloajat. Muut kohteet, kuten myymälät, niissä vierailu ei maksa mitään. Pääsymaksua vastaan  metsässä saa kierrellä koko päivän. Reittejä on kolme: 1,5 km, 2,5 km ja 3 km. Meille suositeltiin lyhyintä, eli ns. punaista reittiä, koska vierailumme aikana sen reitin varrella oli parhaimmat kukinnot.

Julkaisen tämän kuvan ihan vain siitä ilosta, että puu kasvaa suoraan päästäni.

Arboretum on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Näin ollen alueen luontoon pystyy tutustumaan kaikkina vuodenaikoina. Kotisivun mukaan Mustila tunnetaan eksoottisista havupuumetsiköistä sekä alppiruusuista ja atsaleoista. Itse asiassa alppiruusut ovat parhaillaan kukassa! Meidän visiittimme aikana pääsimme ihailemaan atsalearinnettä.

Jos joku nyt kauhistelee, että millaiset vaatteet meillä oli metsässä liikkumista varten, niin puulajipuiston polut ja tiet ovat hyvin tasaisia. Alueella on helppo liikkua eikä metsässä tarvitse kalliokiipeilyyn ryhtyä. Kuitenkin oli mekko millainen tahansa, kannattaa pukea tasapohjaiset kengät. Luonnossa täytyy myös varautua hyttysiin ja mahdollisiin punkkeihin. Siitepölyä oli ilmassa paljon ja lopulta minun mustat kenkäni olivat enemmän keltaiset. Vesipullo kannattaa ottaa mukaan.

Tämän reissun maskottina toimi Omppu. Omppu on vesisika ja japanilaisesta Kapibara-san tuoteperheestä. Ostimme hänet yhdeksän vuotta sitten Ruotsista. Pieni vesisika sopi hyvin osaksi luontoseikkailuamme.

Mitä valokuvaamiseen tulee, niin luontokuvia Arboretum Mustilasta saa paljon. Erikoisia puita, kauniita kukkasia… Osa maisemista on kuin saduista, sellaisia paikkoja missä yksisarviset elävät! Tämän postauksen valokuvat eivät pysty taltioimaan koko puiston kauneutta. Se kannattaa kokea ihan itse menemällä paikan päälle. Jos haluaa poseerata kuvissa, kannattaa pysyä polulla tai sellaisessa kohdassa, mikä on selkeästi tarkoitettu oleskelua varten. Toisin sanoen istu penkille, älä kasvien päälle. Jos puistoon haluaa mennä tekemään ihan kunnon photoshootin vaikka cosplayasussa, kannattaa tällaisesta sopia kohteen kanssa etukäteen.

Satu päätti pukeutua teemaan sopivasti ja yritti etsiä vaatekaapista kukkakuvioista asua. Selvisi, ettei hänellä ole selkeästi kukkakuvioisia vaatteita yhtä ainoaa mekkoa enempää. Siispä hän pukeutui tähän.

Siellä se yksisarvinen nyt on!
Veistos: August Eskelinen

Lopulta meille kävi niin, että eksyimme reitiltä. Halusimme kulkea alppiruusulaakson läpi ja siellä hukkasimme punaisen reitin suunnan. Puistossa on lukemattomia polkuja ja jos haluaa selvittää mihin ne kaikki vievät, saa varautua kävelemään tuntitolkulla. Kuitenkin pääreitit on merkitty hyvin ja vähän väliä opasteet osoittavat oikeaa suuntaa. Toisin sanoen täydellinen eksyminen on vaikeaa. Mekin löysimme ulos metsästä - mitä nyt saavuimme takaisin kahvilalle samasta suunnasta kuin mihin olimme lähteneet, vaikka reitin piti kiertää ympäri.

Teetauon jälkeen menimme tutustumaan puiston taiteelliseen puoleen. Kävelimme läpi reitin, jonka varrella on useita puisia veistoksia. Peikkoja, sieniä, karhuja, “velosiraptor”... Matkan varrelta löytyi myös maalattuja kiviä, isoja ja pieniä. Pysähdyimme tarkastelemaan ötökkähotellia. Näkyykö siellä ketään? Ja äkkiä hattuni kulmasta laskeutui seitin varassa pieni toukka. Pyydystimme matosen kiinni ja päästimme takaisin luontoon.

August Eskelinen, Velosiraptor

Veistokset: August Eskelinen

Olemme shoppailuturisteja ja pidämme kaupunkimatkailusta, mutta silti nautimme olostamme puistossa kovasti. Siellä oli kaunista ja rauhallista. Oli mukavaa ihastella erilaisia kasveja ja puita, ja kävellä rauhassa hyvin merkittyjä reittejä pitkin (vaikka päädyimme hukkaan, mutta sekin johtui vain siitä, että poistuimme reitiltä). Arboretum on todella kävijäystävällinen paikka. Alueen kiinnostavuuteen ja opettavaisuuteen on panostettu paljon! Extraplussa siitä, että kahvilasta saa teetä ja kakkua. Puistokahvilasta pystyy ostamaan myös taimia ja siemeniä.

Mustilaa varten olin pukenut kaksiosaisen vintagepuvun, puuhelmet ja mustan aurinkohatun. Puvun niskalappu sanoo “Harsi OY Kouvola” ja “Made in Finland”. Kukkakuvioisen kankaan värimaailma on niin nostalginen! 

Terveisin,

Päivi