Hei ja tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!
Satu tässä! Tämän päivän päivityksen aihe ei, nimestänsä huolimatta, ole Tykkimäki. Päivityksen aihe on nappimekko, jonka kävimme valokuvaamassa Tykkimäen huvipuistossa elokuussa!
Tarina saa alkunsa viime vuoden marraskuusta. Päivi katseli ylitsepursuavaa kangaskaappiaan ja totesi, että nyt jokin näistä saa luvan muuntua vaatteeksi ja mennä pursuamaan vaatekaappiin. Ostin värikkään nappikuvioisen puuvillakankaan Eurokankaasta silloin kun vielä asuimme Savonlinnassa, eli kangas on noin 10 vuotta vanha. Marraskuussa (vihdoin ja viimein) Päivi päätti ommella kankaasta neljästä kappaleesta koostuvan leveähelmaisen hameen. Koska kangasta jäi leikkuusta ylitse, hame muuntui haalarimekoksi. Olkaimiin hän kiinnitti mahtavat, kierrätyksestä ostetut jättinapit. Helma on käännetty värikkäällä satiinivinonauhalla.
 |
|
Blogimme lukijat ovat saattaneet huomata nappimekon jo parissa aikaisemmassa päivityksessä. Kesän helliessä päätimme käydä kuvaamassa mekon ihan kunnolla itsellensä sopivasta ympäristöstä, eli värikkäästä ja iloisesta
Tykkimäen huvipuistosta!
Tykkimäen huvipuisto sijaitsee
Kouvolassa ja meidän ajomatkamme sinne ei ole kovin pitkä. Puistossa voisi hengailla aina kun kaipaa piristystä arkeensa, koska alueelle ei ole sisäänpääsymaksua. Värikkäitä rakennuksia, mitä oudoimpia laitteita ja hauskoja pelejä välkkyvine valoineen. Nälkäkään ei pääsisi yllättämään, koska syötävää on koko ajan saatavilla. Mutta koska kyseessä on kaikille avoin huvipuisto, niin siellä on muitakin ihmisiä. Kuvat pitäisi ottaa nopeasti ja tehokkaasti ennen kuin innokkaat huvittelijat ryntäävät kamerasi eteen. Tiloja, kulkuväyliä ja laitteita ei missään nimessä saa varata omaa photoshootiaan varten. Toisin sanoen: Vaikka huvipuisto olisi maailman söpöin kuvausympäristö, kannattaa asukuvaukset suunnitella mieluummin johonkin rauhalliseen kohteeseen, missä ei ole muiden ihmisten tiellä.
 |
|
 |
| Popparipehmis lakritsikastikkeella |
Tietoisena julkisella paikalla valokuvaamisen haasteista, laitoimme mekot päälle ja lähdimme Tykkimäkeen. Päivä oli puolipilvinen ja kuvien välissä täytyi odotella, että aurinko menisi takaisin pilveen. Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvaamisesta ei oikein tule mitään, koska vahva valo luo myös vahvoja varjoja. Varjot eivät oikein toimi kasvoissa, joten kirkas mutta pilvinen sää on ihanteellisempi henkilökuvaukseen. Tämä on se syy, miksi blogissamme auringonpaisteisissa kuvissa yleensä näkyy henkilön selkä eikä kasvot.
 |
|
Tässä valokuvauksessa nappimekkoni tukena toimivat seuraavat vaatteet ja asusteet:
Baskerin ostin kirpputorilta ja ompelin sen itse täyteen nappeja. Hatun takana tai päällä ei ole nappeja, koska muuten siitä tulisi liian painava.
Värikäs kuumailmapalloilla kuvioitu paita on myöskin löytö kirppikseltä.
Värikkäät sukat ja
säärystimet ostin vuoden alussa Helsingistä.
Keltaiset glitterkengät olen omistanut jo vuosien ajan.
Helmikengännauhat pujottelin itse.
Talolaukun olen
esitellyt aikaisemmin blogissa ja kyseinen on Lalaloopsy-leikkisetti, jonka sisuspahvin olen vetänyt ulos. Päivi paranteli leikkisettiä sopimaan paremmin laukuksi mm. vuorittamalla sen ja lisäämällä olkahihnan. Minusta laukku sopii asuuni täydellisesti, koska Lalaloopsyt on nappisilmäisiä nukkeja, ja minun mekossani on nappeja.
Korut, sormuksia lukuun ottamatta, olen pujotellut itse.
 |
|
 |
|
Taustalla näkyvän ajelun nimi on Satujuna. Tietenkin pitää ottaa kuva Satusta Satujunan edestä! Aika harva meistä omaa nimikkojunan. Monet etenkin syntyperäiset kouvolalaiset muistavat Satujunan lapsuudestaan lähinnä siitä syystä, että puu puhuu ja se on vähän karmivaa.
Loppujen lopuksi päädyimme viettämään Tykkimäessä noin neljä tuntia – kaksi tuntia suunniteltua pidempään. Odottelimme pilvien lipumista auringon eteen, söimme jäätelöä, kiertelimme alueella, kävimme kaupoissa, söimme lisää jäätelöä, ja ostimme liput yhteen huvipuistolaitteeseen. Tämä laite on varmasti Tykkimäen tunnetuimpia kohteita, ikoninen Väärinpäintalo.
 |
| Kuten näkyy, sohva on katossa |
 |
| Se on jäätelöä, Minimelts |
 |
| Huvipuiston sammakkomaskotit Kusti ja Kerttu |
Pystytukkainen mekkomaakarimme Päivi oli pukeutunut Hell Bunnyn kurpitsahameeseen. Hän osti sen kierrätyksestä pikkurahalla, koska helma oli repeytynyt irti vyötärökaitaleesta. Sehän ei ole ongelma eikä mikään ompelijalle.
Vuosien ajan olemme keskittyneet täällä blogissa yhä vähenevissä määrin pelkästään asukokonaisuuksien kuvaamiseen. Enää emme pukeudu vain sitä varten, että menisimme jonnekin, ottaisimme asukuvia ja tulisimme sitten pois. Nykyään lähes aina lähdemme käymään jossakin ja se, mitä meillä on päällämme, on vain osa kertomusta. Mutta jos oikeasti haluamme ottaa asukuvia, tällöin on parempi unohtaa muut aktiviteetit ja keskittyä puhtaasti vain kuvaamiseen. Toivottavasti pääsemme pian puhumaan yhdestä tällaisesta projektista ja esittelemään mihin valmiit valokuvat pääsivät!
Jos pidit tästä päivityksestä haluat ehkä myös lukea:
Terveisin,
Satu
