Lumiukkoja ja villapaitoja - Talvihame

Hei ja tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!

Vuosien aikana jos jotakin olen oppinut Kouvolan second handista, niin melkeinpä kaiken muun pukeutumiseen tarvittavan voi sieltä saada, mutta hameiden valikoima ei ole kovin kummoinen. Tästä syystä Päivi on ommellut minulle monet hameistani. Melkein kaikki hameeni ovat myös samanpituisia keskenään, koska käytän niiden alla yhtä ja samaa tyllihametta. 

Hamekankaat valikoin värin ja kuvioinnin perusteella. Etenkin kuvioitujen kankaiden kohdalla se samanpituinen 63 cm pitkä, leveähelmainen hame on toimiva malli, koska näin painokuviota saa näkyviin mahdollisimman paljon!

Tämä tarina saa alkunsa Kouvolan Eurokankaan palalaarista. Ennen joulua sieltä löytyi ohut puuvilla, jonka väriin ihastuin. Turkoosi on lempivärini ja yhdistän sen mielelläni joko pinkin tai punaisen kanssa. Kuvioinnissa on talvisia vaatekappaleita ja lumiukkoja, mutta kyseinen ei ole mielestäni joulukangas. Jouluisia vaatteita käytän lähinnä joulukuussa, mutta tämän talvisen hameen voin pukea päälleni milloin tahansa, kun talvelta tuntuu.

Talvihame pääsi ensimmäisen kerran käyttöön pukeutumisharrastajien joulumiitissä 14.12.2024 Taideruukissa. Tammikuussa palasimme ruukkiin ottamaan parempia kuvia hameesta. Olen yhdistänyt hameeseen second handista ostamani punaisen neuleen ja turkooseja asusteita. Rusetti, lumiukkopinssi ja korvakorut ovat minun itseni tekemiä. Koska hameessa on kuvia piparminttukarkeista, otin valokuviin mukaan Lalaloopsy-nukkeni nimeltänsä Mint.

Ensi kertaan!

Terveisin,

Satu

International Cosplay League Osa 4/4: Sunnuntain viihteet

Tervetuloa blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämä on International Cosplay League -päivityssarjan viimeinen osa. Tässä osassa vietämme sunnuntain Japan Weekendissä. Tutustumme tapahtumaan, hoidamme viimeisetkin ICL-velvollisuudet ja matkustamme takaisin Suomeen. Lopussa teemme pienen yhteenvedon kokemastamme. Päivityssarjan aikaisemmat osat kannattaa lukea ennen tätä tekstiä. Ne löytyvät näistä linkeistä: Osa 1, osa 2 ja osa 3.

Sunnuntaina kilpailijoilla oli runsaasti vapaa-aikaa tutustua Japan Weekend -tapahtumaan. Ainoa ICL-velvollisuus oli pyörähtäminen lavalla kello 16. Viimeistään lavalla täytyi olla pukeutunut cosplayasuun, eli halutessaan tapahtumassa pystyi kiertelemään myös ihan vain siviilivaatteissa. Sunnuntaille olisi saanut tuoda jonkin toisen cosplaypuvun, mutta me pukeuduimme samoihin asuihin kuin finaalissa – eli Silakseksi ja Rantaroksi. Tämä johtui siitä, ettei matkatavaroihimme mahtunut yhtään enempään cosplaypukuja!

Aamupäivä hotellilla sujui asuja siistiessä. Mitään ei ollut ehtinyt laittamaan valmiiksi edeltävänä iltana. Meillä oli mukana pieni matkasilitysrauta, mutta sen pohja oli hiukan sotkeutunut kisavalmisteluissa. Onneksi Suomen solo-kategorian edustaja Ii lainasi meille omaa silitysrautaansa. Hätätapauksessa myös hotellin vastaanotosta olisi voinut kysellä silitystarvikkeita. Kaiken lauantaina tapahtumapaikalla sattuneen jälkeen oli vaikea uskoa, että puvut olivat vielä niin siistit ja ehjät. Ainoa miestappio oli Rantaron piilolinssit, joista toinen linssi meni rikki. Ratkaisuksi ongelmaan päätimme ostaa tapahtumapaikalta uudet ruskeat linssit. Siis Japan Weekendhän on myös jonkinlainen cosplaytapahtuma ja siellä myydään cosplaytarvikkeita? Kuitenkin kaikista eniten odotimme myyntipöydistä Kinnikuman tavaraa. Suomen kaltaisesta pikkumaasta saa vain rajoitetusti oheistuotteita, mutta Japan Weekend on paaljon isompi tapahtuma laajemmalla valikoimalla? Mainittakoon, että Beyblade tavaraa emme odota koskaan mistään. Hyrräpeli on nykyään sen verran marginaalissa, että kiekkoja tuskin myydään edes lelukaupoissa.

Jahka tavarat ja ihmiset oli pakattu kyytiin, linja-autot lähtivät viimeistä kertaa kohti IFEMA Madridia klo 10.30. Sää oli pilvinen ja hiukan sateinen. Tapahtumapaikalla ICL-backstage oli kisaajien käytössä vielä sunnuntainakin koko päivän ajan. Siellä pystyy pukemaan, meikkaamaan ja säilyttämään tavaroitaan. Etenkin tavaroiden säilyttäminen on tärkeää, koska suurin osa kisaajista lentää sunnuntaina takaisin kotimaahansa. Matkatavarat otetaan hotellilta mukaan tapahtuma-alueelle ja lentokentälle lähdetään suoraan sieltä. Meillä suomalaisilla (me kaksi, Ii ja Tonttuhamsteri) oli sellainen tilanne, että sunnuntaina Madridista ei lähtenyt lentoja Suomeen järkevillä aikatauluilla. Jos tällaista tapahtuu, niin kilpailijat saavat yöpyä hotellissa ylimääräisen yön ja lentää vasta maanantaina.

Mitä tulee sunnuntain pukeutumiseen, niin havaintojemme mukaan ICL-ohjelmanumerossa lavalle saa mennä cosplaypuvussa, joka on jonkinlainen versiointi. Toisin sanoen sunnuntaipukuja ei koske tiukat kilpailupukujen vaatimukset. Cosplaypukukilpailuissa asujen täytyy perustua ns. sarjojen viralliseen kuvitukseen. Versioinnit voivat olla vaikka cosplayaajien itsensä suunnittelemia näkemyksiä hahmoista. Espanjalainen avustaja ei ole enää tukenanne sunnuntaina. Jos valitsette asun, joka vaatii apua pukemiseen ja saattajaa liikkumiseen, teillä täytyy olla avustaja Suomesta mukana.

Sunnuntaina ensitöikseen Satu lähti tapahtuma-alueelle yhdessä Iin ja Tonttuhamsterin kanssa etsimään piilolinssejä. Päivi jäi ruutuun meikkaamaan. Eräs kilpailija korjasi cosplaypukuaan sivummalla. Verrattuna lauantain tohinaa, nyt ICL-backstagella oli rauhallista - jos ei oteta huomioon sitä, että lavan ohjelmanumerot raikasivat sinne ihan yhtä suurella volyymillä kuin eilenkin. Olimme päättäneet ottaa rennosti eikä Päivi maalannut hampaitaan hammaslakalla. Se, että lakkaus pysyy siistinä, vaatii huomiota. Hampaat täytyy korjata jokaisen syömäsi suupalan jälkeen. Valitettavasti myöskin Satun täytyi ottaa rennosti, koska hän ei löytänyt yhden ainoaa piilolinssikauppiasta. Nyt Rantaron täytyi esiintyä sinisillä silmillä. Ajattelimme, että Japan Weekend on Pariisin Japan Expon kaltainen tapahtuma ja siellä myydään kaikenlaista, mutta väärässä olimme. Tämä ei tarkoita, että Japan Weekend on huono tapahtuma. Se on omanlaisensa, ja yleensäkin odotuksiaan ei kannattaisi luoda muiden tapahtumien perusteella.

JAPAN WEEKEND MADRID

Mainittakoon heti alkuun, että tapahtuman kotisivu on espanjaksi. Vain muutamat asiat, kuten ICL-ohjeet, on kirjoitettu myös englanniksi. Näin ollen Japan Weekendistä voi olla vähän vaikea saada tietoa etukäteen ja meidän tietojamme tapahtumasta voi pitää hatarina. Kuitenkin ICL-kilpailijoiden kannattaa muistaa, että Espanjan kilpailuorganisaatio huolehtii kaikesta olennaisesta. Seuraa ohjeita ja näin kuljet aina oikeasta ovesta sisään. Ja ota kulkulupasi mukaan kun poistut backstagelta. Jos alueella liikkuminen itsenäisesti ja viikonlopun ohjelmanumerot kiinnostavat, kannattaa hyödyntää kääntäjää ja kyselemistä. Tapahtuma-alueella meidän silmiimme ei osunut ohjelmalehtisiä, joten selvittäkää mahdollisimman paljon aikatauluja yms. kotisivun kautta. Suomalaisia kävijöitä saattaa hämmentää espanjalainen aikakäsitys, eli ohjelmanumerot alkavat silloin kun ne alkavat, eivät tasan sovittua ajankohtana.

Kävelykatu

Japan Weekend Madrid sijoittuu kahteen messuhalliin ja näiden hallien välissä on pitkä kävelykatu. Kävelykatu sopii hyvin hengailuun ja rauhoittumiseen hallien hälinästä. Hallissa 4 sijaitsee päälava ja siellä tapahtuu kaikki ICL-ohjelma. Tietenkin hallissa on myös myyntipöytiä, esillelaittoja (mm. autoja), retropelikoneita, taidekuja ja valokuvauspiste. Lähellä lavaa on näytteillä cosplaypukuja ja seinämä, mistä näkee kuvat kaikista sen vuoden ICL-kilpailijoista. Hallissa 3 on lisää myyntipöytiä ja taidekujaa. Valikoimasta löytyi vähän kaikenlaista, mm. myyntipöytä viherkasveille. Japan Weekend onnistuu hyvin pitämään kiinni siitä, että tapahtuma on ”Japan”. Myynnissä on oheistuotteita animesta ja mangasta, monet esiintyjistä ovat japanilaisia (mm. laulajia), hallissa 3 esiteltiin japanilaisia kamppailulajeja, japanilaista ruokaa, taiko rumpuja…

Kuten normaalia, suurin osa kävijöistä on siviilivaatteissa. Cosplayasuja näkee jonkin verran ja parhaiten viikonlopun cosplaykilpailuissa. Lauantaina kilpaillaan ICL ja sunnuntaina Espanjan omia cosplaykilpailuita. Aina kun kävelimme backstagen lävitse, siellä tuntui olevan cosplayaajia lavasteineen odottamassa pääsyä lavalle. Kävijöiden joukosta kiinnitimme huomiota yhteen cosplayasuun. Tämä henkilö oli melko varmasti pukeutunut Käärijäksi. Ei havaintoja muista Beyblade cossaajista.

Viikonlopun aikana ICL-kilpailijoilla on mahdollisuus myydä omia printtejään tapahtuma-alueella. Jokaiselle halukkaalle kauppiaalle oli varattu kahden tunnin mittainen myyntiaika printtikojusta. Aikataulut kojulle ilmoitettiin jo ennen lentoja. Jos kauppaa halusi pitää auki lauantaina, täytyi huolehtia siitä, että kuka hoitaa myymisen jos itse on kilpailuvelvollisuuksissa. Tällainen myytävä printti on yleensä valokuva, joka esittää cosplayaajaa itseään cosplaypuvussa. Fanit ostavat suosikki cosplayaajiensa printtejä mielellään. Joskus hieno valokuva tai pukuaihe puhuttelevat niin paljon, että printti ostetaan vaikka cosplayaajaa ei niin hyvin tunnettaisikaan. Kuinka hyvin kauppa kävi, siitä emme tiedä.

Meidän harmiksemme emme löytäneet mitään Kinnikumanista. Uutta animea ja mangaa tulee joka vuosi, mutta silti myyntipöytien perusteella olemassa on noin viisi sarjaa. Ei sillä, että olisimme oikein kunnolla nuohonneet osastoja tai kyselleet myyjiltä. Olimme väsyneitä ja passiivisia. Tavaraa oli todella paljon ja myyntipisteet kohosivat kohti taivasta täynnä figuuripaketteja, julisteita, pinssejä, pehmoja ja T-paitoja. Dragon Ball ei näkyisi koskaan menevän muodista. Muodista puheenollen, katumuoti oli melko heikosti edustettuna Japan Weekendin myyntipöydissä. Olikohan tapahtumassa minkäänlaisia muotinäytöksiä? Olettaisimme, että katumuodin perässä ei Japan Weekendiin kannata matkustaa. Minkä perässä Japan Weekendiin matkustettiin, niin siellä esiintyi suosittu japanilainen idoliryhmä Aqours. Ainoat suomalaiset, ketkä tapasimme tapahtumassa, olivat tulleet katsomaan heidän esitystään.

RUOKAILU

Ruokaa ICL-kilpailijat saavat backstagen lähellä sijaitsevasta kojusta ruokalipuilla. Lauantaina ja sunnuntaina ruokaliput jaetaan sekä kilpailijoille että heidän avustajilleen. Varsinaista lounasravintolaa ei näkynyt tapahtuma-alueella. Koju tarjoili annoksia japanilaista ruokaa, ja jos jotakuta nyt kiinnostaa, niin sitä ruokaa ei sitten valmistettu siinä kojussa vaan lähinnä vain lämmitettiin. Kojulle oli usein jonoa, koska se palveli myös tapahtuman kävijöitä, mutta ruokalippulaiset pääsivät omalle palvelutiskilleen ja saivat tilauksensa nopeammin. Annoksesta riippuen sapuska kävi välipalasta tai ateriasta. Miten kojulla huomioitiin ruoka-allergiat tai -valiot, siitä emme voi olla varmoja. Jos on suuriruokainen ja allergioidensa/ruokavalionsa kanssa todella tarkka, omat eväät kannattaa ottaa mukaan. Ruokakojuun ei kuulunut pöytiä ja annoksen saatuaan, moni kilpailija kipitti takaisin ICL-backstagelle syömään. Ruokaan liittyen huomasimme myös, että usein messuhallien sisäpuolella oleville ruokakojuille oli pitkä jono. Kävelykadulla palveleviin  ravintoloihin pääsi paljon nopeammin syömään.

ODOTTAMATON YLLÄTYS LAVALLA

ICL-kilpailijoiden lavaohjelman ”ICL exhibition catwalk” kuului alkaa klo 16, mutta se alkoi silloin kun alkoi. Meillä ei ole varmaa tietoa kellonajasta. Ohjelmanumerossa maakohtaisesti kilpailijat nousevat lavalle. He kävelevät oikealta takalaidasta lavan etuosaan, vilkuttavat yleisölle ja poistuvat lavan vasemmasta takalaidasta. Lavalle mentiin samassa järjestyksessä kuin eilisessä kilpailussa, eli Suomi oli yhdeksäntenä Espanjan takana ja meidän takana oli Italia. Siinä kun seisoimme jonossa backstagella, Päivi oli katsellut henkilöitä alueella. ICL-kilpailijat olivat selvästi tässä jonossa, joten keitä nämä muut tyypit lavan takana ovat? Espanjalaisia cosplaykilpailijoita? Suomen vuoro nousta lavalle lähestyi ja juuri sillä hetkellä, kun Espanja lähti liikkeelle, tyyppi cosplaypuvussa ilmestyi viereemme. Hän kysyi englanniksi ”On tuo Espanja?” ja seuraavaksi ampaisi joukkueen perään lavalle. Meni vain pari sekuntia tajuta, että nyt lavalla on ylimääräinen cosplayaaja, ja miespuolinen juontaja lähti hakemaan henkilöä pois. Kohta häirikkö oli nurin lavalla ja vartija syöksyi lavan lävitse, nappasi tyypin kiinni ja raahasi ohitsemme takaisin backstagelle. Me seisoimme siinä hiljaa silmät levällään.

Mainittakoon heti alkuun, että lavalle juossut tyyppi tuskin oli vaarallinen. Miksi hän teki niin, siitä emme koskaan saa varmuutta. Aina toisinaan kävijät tekevät kaikenlaista outoa ja harkitsematonta coneissa. Miksi henkilö oli backstagella, sitäkään emme tiedä. Kuitenkin niin liioiteltua kuin tämä onkin, vuoden 2015 Pariisin terrori-iskuista lähtien olemme miettineet, että mitä jos joku hyökkäisi coniin? Torstaina, kun olimme autossa matkalla lentokentältä hotellille, Päivi oli puhunut tästä ja nauroi, että ei pitäisi pelotella itseään. Ja sitten tapahtuu jotakin tuollaista ja et voi estää vaimeaa ääntä kuiskuttamasta pääsi sisällä, että mitä jos henkilöllä olisi ollut ase?

Tämä kaikki tallentui videolle. Koko lavashown välikohtauksineen pystyy katsomaan tästä linkistä. Espanjan joukkue ei edes huomannut mitä heidän takanaan riehuttiin! Me sen sijaan huomasimme ja siksi tulemme lavalle vähän myöhässä ja hämmentyneinä. Ja sitten palasimme backstagelle kuhisemaan tapahtuneesta. Häirikön läsnäolosta hermostuneena Satun täytyi käydä ICL-backstagella tarkistamassa, että olihan laukuissamme vielä kaikki arvokas tallessa. Kaikesta huolimatta show vedettiin loppuun asti ja onneksi ilman muita välikohtauksia. Kilpailijat kokoontuivat takaisin lavalle ja siellä meille kaikille annettiin pieni lahja: Kunniakirja, ompelulankaa sievässä rasiassa, kaksi pientä purkkia foam clay -massaa ja pieni pehmonukke. Tarkemmin katsottuna nukke näytti tutulta ja selvisi, että ne kaikki ovat suositun Genshin Impact -pelin hahmoja! Koska itse emme pelaa kyseistä peliä, annoimme pehmomme Iille. Muistutuksena: Hänen kilpailuasunsa oli Genshin Impactista. Lavashown jälkeen suurin osa kilpailijoista vaihtoi vaatteet, otti tavaransa, viimeiset heipat heitettiin ja sitten lähdettiin kohti lentokenttää. Sen sijaan häirikköä säilytettiin huolella lavan takana ensin vartijoiden ympäröimänä, ja kohta paikalle tuli myös poliisit. Älkää tehkö mitään typeriä temppuja coneissa, tulee vain ongelmia.

Suomi on tuolla perällä mihin varjo lankeaa. Valokuva: Phoenix Orange

LOPPUPÄIVÄ

Lavashown jälkeen söimme ja lähdimme kävelykadulle ottamaan muutaman valokuvan cosplayasuistamme. Ehdimme kävellä jonkin matkaa ennen kuin Päivi huomasi, että Silaksen hanskat unohtuivat ICL-backstagen penkille. Kun hän palasi hakemaan niitä, penkillä oli jotakin muutakin: Rantaron takki. Kuinka paljon väsyttää kun kaikki on jäämässä matkasta? Koska Silas ja Rantaro opiskelevat Espanjassa, halusimme muistoksi muutaman valokuvan, missä hahmot ovat ”Espanjan näköisessä” maisemassa. Tapahtuma-alueella ”Espanjan näköiseksi” totesimme puut ja tässä muutama valokuva meistä puiden alla. Koska Satulla ei ollut piilolinssejä, hänen silmänsä on tehty ruskeiksi kuvankäsittelyllä.

Rantaro

Silas

Ruuturamenit

Jossakin vaiheessa iltaa tapahtumapaikka hiljeni. Ohjeissa meitä oli kehotettu varautumaan haastatteluun, mutta ainakaan Suomen joukkueelta ei kysytty mitään koko päivän aikana. Jos ymmärsimme oikein, haastattelut olisivat olleet "ICL 2024" -dokumenttia varten. Tätä dokumenttia oli kuvattu torstaina ja perjantaina, mutta missä kamerat seikkailivat lauantaina ja sunnuntaina, siitä emme tiedä. Valmista luomusta odotellessa. Otimme puvut ja piilolinssit pois, ja ajankuluksi järjestelimme tyhjää backstagea. Että jos joku ihmettelee kuka pinosi tuolit ja keräsi roskat, niin me kaksi. Meitä oli kehotettu varautumaan siihen, että kuljetus takaisin hotellille saattaa venyä myöhään iltaan. Onneksi näin ei tapahtunut ja pääsimme hotellille hyvissä ajoin. Vietimme viimeisen illan Madridissa pakaten huolellisesti tavaroita. Pääsimme nukkumaan (taas) vasta puolen yön jälkeen.

KOTIINPALUU

Maanantaina heräsimme aikaisin aamusta. Menimme aamiaissaliin heti ovien auetessa ja samalla jätimme matkatavaramme aulaan odottamaan lähtöä. Hotellin aulassa on maksullinen vaaka tavaroiden punnitsemista varten. Se auttoi matkalaukkujen painon tasapainottamisessa. Menomatkalla meillä oli ylipainoa, emmekä halunneet taas joutua maksamaan sakkoja siitä. Ainakaan ostokset eivät painaneet laukuissa, koska loppujen lopuksi ostimme Espanjasta ainoastaan kaksi pussia teetä. Päivi sai kotiinviemisiksi myös mojovan mustelman jalkaansa, koska kompastui linja-autossa. Aamiaisen jälkeen taksi kyyditsi meidät lentokentälle. Matkatavaroiden luovutuksessa joutui jonottamaan ja kun lopulta pääsimme lähtöporteille, niiden avaamiseen oli noin 10 minuuttia. Kello 10.15 lento lähti kohti Suomea. Näkemiin kalmarivoileipien kaupunki!

Nyt kirjoitamme näitä postauksia kotimaamme kamaralta. Olemme palanneet arkeen, mutta cosplayta emme ole miettineet vähään aikaan. Silas ja Rantaro tulivat ehjinä ja siisteinä perille. Suunnittelimme asujen kuvaamista täällä Suomessa, mutta syksyn säät kylmenivät nopeasti ja kuvaukset täytyi siirtää keväälle. Ensimmäiseksi pesimme tavaramme, koska backstagen lattia oli tomuinen, ja laukut ja kengät sen näköiset. Jos joku miettii miten Päivi korjasi lentokentällä särkyneen kengänsolkensa, niin hän teippasi sen.

Asuissamme kaikista eniten positiivista huomiota herätti Silaksen peruukki. Nähtävästi kanssakilpailijat pitivät sitä siistinä, tasapainoisena ja kauniin muotoisena. Myönnettävästi Satu näki peruukkiin paljon vaivaa. Ehkä peruukista tai Beybladesta johtuen, eräs henkilö muisti meidät European Cosplay Gathering -kilpailusta vuodelta 2018. Miksi peruukista, niin Satu voitti kilpailussa kunniamaininnan juurikin joukkueemme peruukeista.

Viekö ICL cosplaytähtiin? Kansainväliset kilpailut ovat kokemuksia, mutta upealla suorituksella ja karismaattisella olemuksella voi varmasti saavuttaa jotakin myös kilpailun ulkopuolella. Tänään kun kävimme YouTubessa katsomassa näytöstämme, niin sillä oli katselukertoja... 74. Me emme taida saavuttaa mitään kilpailun ulkopuolella, mutta toisaalta ei meillä ollutkaan tulostavoitteita. Kohti uusia kokemuksia!

INTERNATIONAL COSPLAY LEAGUE 2024: SUMMA SUMMARUM

Heti alkuun haluamme muistuttaa, että seuraava pohdinta perustuu omiin mielipiteisiimme.

Miinukset

- Kilpailujärjestelyistä ei pyydetty palautetta

- Mahdollisuutta tuomaristopalautteeseen ei ollut

- Tiedon ja valokuvien jakaminen oli kömpelöä. Esimerkiksi tälläkin hetkellä paljon kilpailun valokuvista on vain Facebookissa.

- Lavaharjoitukset olisi pitänyt hoitaa paremmin

Lisäksi: Olisimme halunneet selkeän mahdollisuuden kertoa näytöksestämme tuomaristolle. Emme ole sitä vastaan, että näytöksen arviointi tehdään ennen kaikkea lavalla tapahtuneen perusteella. Kuitenkin jos saat kertoa puvustasi WIP bookletissa jo ennen kilpailupäivää, myös näytöstä pitäisi saada pohjustaa viimeistään tuomaroinnissa paikan päällä.

Plussat

+ Aamut eivät olleet aikaisia

+ Kilpailussa tuomarointi oli ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen valokuvaus

+ Tiedotus (jos se tavoitti sinut) oli kattavaa

+ Kilpailijoille tehtiin selväksi, että jos joku sinua uhkaava henkilö liittyy kilpailuun tai tapahtumaan, tästä kannattaa ilmoittaa. Organisaatio pitää huolen, että saat olla rauhassa, eikä kukaan estä tai hidasta velvollisuuksiasi.

Neutraali

Siihen, että päivät on pitkiä, emme puutu. Ymmärtääksemme kyseinen liittyy Espanjan tapakulttuuriin ja on selvää, että kun kilpaillaan ulkomailla, paikallinen tapakulttuuri ei muutu sinulle mieleiseksi. Sama koskee myös sitä, että aikataulut olivat myöhässä. Meitä ei haittaa aikataulujen siirtyminen vaan se, ettei sinulle kerrota uutta alkamisaikaa. Kansainvälisissä cosplaykilpailuissa on pakko oppia mukautumaan tilanteisiin ja sietää epätietoisuutta. 

Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne. Ottakaa hotellilta vettä ja syötävää mukaan. Jos tiedätte jo nyt, että taukoamaton musiikki tulee tekemään teidät hulluiksi, pakatkaa backstagelle mukaan vastamelukuulokkeet tai korvatulpat. 

Espanjassa täytyy varautua siihen, että vapettamisen suhteen ei olla niin tiukkoja kuin Suomessa. Henkilöt vapettivat vähän kaikkialla, mm. backstagella ja tuomarointihuoneen ulkopuolella.

Mitä tekisimme nyt toisin? ja Mitä kannattaa huomioida jatkossa?

- Perjantaina areenan kokoaminen oli hankalaa ja vei aikaa. Areena olisi ehkä sittenkin kannattanut mieluummin kuljettaa kokonaisena laatikossa eikä tehdä siitä koottavaa mallia. Espanjassa olisi vain laittanut jalat kiinni. Kuitenkin olisiko tämä muuttanut mitään merkittävästi (paitsi säästänyt hermojasi), sitä voi vain spekuloida.

- Perjantaina tapahtumapaikalla (areenakiireestä huolimatta) olisi pitänyt käydä katsomassa kaikki tilat, kuten pukuhuoneet ja greenroom, etukäteen. 

- Jos haluaa räätälöidä näytöstään, niin ICL:ssä arvostetaan sitä, että näytös on omaperäinen ja hyvin esitetty. Kaikkiin osa-alueisiin täytyy panostaa ja lavashowsta tehdä viihdyttävä.

- Opetelkaa mahdollisimman paljon asioita etukäteen: Mitä kerrotte tuomaroinnissa, mutta myös miten poseeraatte valokuvissa. Tilanteet on välillä intensiivisiä ja niitä helpottaa ja nopeuttaa se, että tietää mitä tekee.

- Ottakaa mukaan salmiakkia. Sitä tullaan pyytämään.

International Cosplay League 2025 Suomen esikarsinta järjestetään jälleen Comic Conissa toukokuussa! Tänä vuonna Comic Con tapahtuu Helsingissä Messukeskuksessa. Haku kilpailuun on avoinna ja pääset lukemaan lisää tästä linkistä. Toivottavasti tapaamme Comic Conissa!

Terveisin,

Päivi ja Satu

International Cosplay League 2024 Osa 3/4: Finaalit

Tervetuloa lukemaan blogia

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä kilpailemme Espanjassa

International Cosplay League finaaleissa!

Valokuva: Phoenix Orange

Tämä on neljästä osasta koostuva päivityssarja ja kolmannessa osassa pääsemme itse asiaan, eli finaalikilpailuun! Ennen tätä postausta sinun kannattaa lukea kaksi aikaisempaa osaa. Osa yksi löytyy tästä linkistä ja osa kaksi tästä linkistä.

KOHTI FINAALEJA

Lauantai 21.9.2024 oli the day, finaalipäivä! Tähän oli valmistauduttu se noin 130 päivää. Ylikierroksilla hereille, aamiaiselle ja kulmakarvat naamaan. Kello 10 linja-autot lähtivät hotellilta kohti IFEMA Madridia ja Japan Weekend -tapahtumaa. Osa kisaajista oli jo täysissä cosplaypukeissa, osalla oli vasta meikkiä ja peruukki. Me säästimme asujen pukemisen ja osan meikkaamisesta tapahtumapaikalle, koska tuomarointimme oli vasta iltapäivällä. Se, kuinka valmiina on lähtiessään hotellilta, on jokaisen cosplayaajan henkilökohtainen valinta. Organisaatio ei vaadi muuta kuin, että kilpailijat ovat täysissä pukeissa 15 minuuttia ennen omaa tuomarointivuoroaan.

Olimme saaneet tietää tuomarointien aikataulut ja esiintymisjärjestyksen etukäteen. Suomi oli joukkue numero seitsemän, mutta lavalle nousimme numerolla yhdeksän. Lauantaina ensimmäiseksi tuomaroitiin solo-kilpailijat klo 11.30 alkaen, numerojärjestyksessä. Tuomaroinnit alkoi aika nopeasti, joten ei yhtään ihme, että osa cosplayaajista oli valmiina jo hotellilla. Tämän jälkeen klo 14 alkaisi duo-kilpailijoiden tuomarointi. Meidän kahden tuomarointi oli klo 15. Tuomarointijärjestykseen vaikutti kilpailijoiden omat arviot siitä, kuinka kauan aikaa menee saada itsensä valmiiksi. Oli mukavaa, että cosplayaajat pystyivät itse vaikuttamaan tuomarointijärjestykseen. Miksi lavalle mentiin eri järjestyksessä, niin ensimmäinen esiintyjä arvottiin ja loput laitettiin sellaiseen järjestykseen, että kaksi samankaltaista näytöstä (esim. komediaa sisältävät näytökset) ei olisi peräkkäin. Millainen tyylilaji meidän näytöksellemme annettiin, sitä emme tiedä.

Lauantaina ajelimme ylimääräisen kierroksen tapahtuma-alueen ympäri. Linja-autoja ei jostakin syystä päästetty backstagen oville, ja ne ajoivat… IFEMAn pääportille? Emme ole varmoja, mutta se ei varmasti ollut paras ovi ICL-kisaajille. Pihalla käveli satoja Japan Weekendin kävijöitä ja sisäänpääsyllä oli varmasti ruuhkaa. Toisesta linja-autosta ehtivät matkustajat purkua ulos asti ihmettelemään ennen kuin heidät hätistettiin takaisin. Autot ajoivat uudestaan backstagen porteille, ja onneksi tällä kertaa ne päästettiin alueelle ja kisaajat saatiin oikeista ovista sisään aloittelemaan päiväänsä. Koska tällaista tapahtuu, niin ei kannata tehdä itselleen luotettavaa minuuttiaikataulua. Hotellilta tapahtuma-alueelle on noin 15 minuutin ajomatka. Linja-autokyyteihin ei ole pakko osallistua, mutta jos aikoo matkustaa omilla aikatauluilla, täytyy varautua maksamaan taksimatkat itse.

VALMISTAUTUMINEN

ICL-backstage on tila tavaroiden ja itsensä säilyttämistä varten. Se ei ole ihanteellinen meikkaamiseen tai pukemiseen, mutta silti suurin osa kilpailijoista meikkaa ja pukee siellä omissa ruuduissaan. Tapahtuma-alueella on pukuhuoneet, mutta me emme käyneet niissä. Tästä syystä emme osaa sanoa millaisia ne ovat. Perjantaina kaikille pakollinen tutustuminen pukuhuoneisiin, greenroomiin, vessoihin, lavaan, tuomarointitilaan ja ruokapaikkaan yms. olisi hyvä lisä ohjelmaan.

Koska backstagella ei ollut vaaterekkejä, ripustimme pukumme kangasseiniin. Siellä ei ollut myöskään henkilökohtaisia pöytiä tai peilejä. Ainoat pari pöytää olivat elintarvikkeita varten ja pukeutumispeilit kaikkien kilpailijoiden yhteiseen käyttöön. Kuitenkin jokaiseen ruutuun tuotiin muutama tuoli ja saimme pullollisen vettä per kilpailija. Virvokkeita ja naposteltavaa oli saatavilla ainakin vielä aamulla. Nekolii, espanjalainen avustajamme, oli paikalla koko ajan. Jos tämä on epäselvää, niin Espanjan nimittämät avustajat toimivat vain tapahtumapaikalla, eivät hotellissa tai kuljetuksissa.

Backstagen valaistus menettelee, mutta meteli on kova. Lava on vain kymmenien metrien päässä ja sillä on koko ajan ohjelmaa. Jos kaipaa rauhaa, kunnon valaistusta ja isoa peiliä pukeutumista ja meikkaamista varten, kannattaa tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi jo hotellilla. Valo-ongelmaan auttaisi pienet, rautakaupasta saatavat akkukäyttöiset valot.

Valokuvassa näkyy, että meidän kosmetiikat oli messuhallin lattialla. Tätä on ihmetelty jälkikäteen täällä Suomessa. Pöytien puutteessa levitimme maahan pukupusseja (niitähän oli meillä miljoona mukana), pyyhimme ne desinfiointiliinoilla, ja laitoimme tavarat siihen päälle. Ainoa pöytämme oli iso matkalaukku. Myös beyblade areenan päälle pystyi pinoamaan pukujen osia. Kun oli omat meikkipeilit mukana, siinä pärjäsi ihan hyvin ja rauhassa teimme meikin loppuun. Ainoastaan silloin, kun Päivin piti saada hampaat maalattua mustalla hammaslakalla (hänen hahmollansa on sahalaitaiset hampaat), hän meni läheiseen vessaan paremman valon ja peilin äärelle. Naisten vessa oli heti kulman takana. Sinne oli harvoin pitkä jono ja tila oli todella siisti. Kuitenkin käsipapereita vessasta ei saa ja siksi pari pientä pyyhettä meikkien joukkoon on näppärä lisä.

Näin myöhemmin olemme valokuvista huomanneet, että kun asetuimme kangasseinän viereen, itse asiassa olimme ruutumme ulkopuolella.

PUKUJEN ESITTELY

Yleensä coniraporteissa emme avaa aihevalintamme juonta tai hahmoja, mutta teemme nyt poikkeuksen. International Cosplay League finaaleissa kilpailimme hahmoilla Silas Karlisle (Päivi) ja Rantaro Kiyama (Satu) sarjasta Beyblade Burst Evolution.

Beiburēdo on Japanista lähtöisin oleva hyrräpeli. Aiheesta on julkaistu leluja ja pelejä, sekä sarjakuvia ja piirrosanimaatioita vuodesta 1999 lähtien (1999 ensimmäinen sarjakuva, 2001 ensimmäinen anime). Suomessa aihe tunnetaan nimellä Beyblade.

Beyblade Burst (2016) on kiekkouniversumin kolmas sukupolvi. Aikaisempien edeltäjiensä tavoin se perustuu beyblade-kiekoilla pelattavaan peliin. Hyrriä muistuttavat kiekot laukaistaan pyörimään areenalle ja voittaja on hän, kenen hyrrä pyörii viimeisenä. Vastustajan kiekko pyritään tönimään pois areenalta tai saamaan se pysähtymään. Näkyvin kolmannen sukupolven erikoisuuksista on kiekkojen hajoaminen kolmeen osaan kovan iskun voimasta, burst.

Olemme pyörineet hyrräuniversumissa vuodesta 2004 lähtien ja siksi on tyypillistä nähdä meidät cosplayaamassa Beybladen eri tuotantokausia. Cosplayaamme Rantaroa ja Silasta, koska hahmot ovat miellyttäviä, tarinan kannalta hyvin toimivia henkilöitä, ja fyysisten piirteidensä puolesta he sopivat meille ihan hyvin.

Valokuva: Axel Clergeau

Satu oli pukeutunut hahmoksi Rantaro Kiyama (hahmo vaaleilla hiuksilla). Rantaro on kotoisin Japanista ja tarinassa häntä kutsutaan lempinimellä Head Honcho/Honcho. Rantaro on eräänlainen isovelihahmo: hän näyttää muita kypsemmältä ja jossain kohdissa tarinaa käyttäytyy muita kypsemmin. Rantaro on hyvä pelaaja, mutta välillä liian itsevarma omista kyvyistänsä ja tämä ajaa Rantaron erilaisiin tiukkoihin tilanteisiin. Hahmo on hyvin oikeudentajuinen ja hieno ystävä tarinan päähenkilölle. Tarinan toisessa tuotantokaudessa Evolution, päähenkilö ja Rantaro pääsevät opiskelemaan beybladen pelaamista Espanjaan BC Solin akatemiaan.

Päivi oli pukeutunut hahmoksi Silas Karlisle (hahmo vihreillä hiuksilla). Itsevarmassa Silaksessa on kestämistä, koska hahmo todellakin tietää olevansa hyvä, ja siksi ylenkatsoo muita. Espanjassa ensiesiintymisensä tekevä Silas päätyy parin juonikuvion kautta opiskelemaan samaan kouluun Rantaron kanssa. Koulussa koetut haasteet saavat Silaksen arvioimaan taitojaan uudestaan ja kehittymään sekä pelaamisessa että sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Jos tätä postausta lukee joku, kuka ei vielä tiedä cosplaysta mitään, niin cosplaykilpailuissa asujen täytyy olla kilpailijoiden itsensä valmistamia. Meidän tapauksessamme puvut ovat Päivin kaavoittamia ja ompelemia, ja Satu on tehnyt ”kovat osat” eli propit (Silaksen vyönsolki, aurinkolasit, laukaisijat...) ja peruukkien muotoilun. Myös näytös on Satun kokoama. International Cosplay League -kilpailun säännöt voi lukea tästä linkistä. 

Rantaron pukuun kuuluu poikien koulupukua muistuttava musta asu, punainen hihaton paita ja kengät. Rantaro pitää asun takkia harteillaan ja se pysyy kiinni paidassa neppareilla. Hahmolla on, toistaiseksi selittämätön tapa, laittaa kolme sarjakuvapokkaria housujensa kaulukseen pelaamisen ajaksi. Finaaleja varten piirsimme Adobe Illustratorilla sarjakuviin samanlaiset kannet kuin animessa ja tulostimme ne painotalossa sarjakuvien kantta vastaavalle paperille. Lopputuloksesta tuli aika hieno! Sarjakuvat on kiinnitetty koneruuveilla vyöhön, joka puetaan housujen alle. Puvussa on myös animesta tarkkaan kerättyjä yksityiskohtia, kuten se, että Rantarolla on valkoiset sukat.

Silaksen asuun kuuluu lyhythelmainen paita, liivi turkisreunuksella, housut, hansikkaat, aurinkolasit, vyö ja pitkävartiset saappaat. Saappaissa (ja myös Rantaron kengissä) on ”shoecoverit”, eli kengät on päällystetty keinonahalla ja näin niiden väriä ja muotoilua on onnistuttu muuttamaan samanlaiseksi lähdekuvan kanssa. Silaksen käsivarressa olevaa kuviota varten tilasimme leikkitatuointeja. Sellainen on paljon nopeampi ja helpompi kiinnittää kuin kuvion maalaaminen.

Sitten kysymys, mikä meiltä aina kysytään kun cosplayaamme Beybladea: Mikä on tuo juttu kädessänne? Se on laukaisija, eli se vimpain, millä kiekko saadaan pyörimään. Rantarolla ja Silaksella on molemmilla yksilölliset laukaisijat. Ne on Satun muotoilemat. Koska emme osaa rakentaa sitä varsinaista mekanismia, millä kiekko saadaan pyörimään (tai toimivia kiekkoja), laukaisijoiden pohjassa on kiinni leluosa. Narusta vetämällä tämä pyöräyttää kiekon liikkeelle. Laukaisijan ja kiekon lisäksi Rantaron pukuun kuuluu iso viuhka ja tikkari. Viuhkan kehikko on puuta, mutta paperin korvasimme kestävämmällä materiaalilla, eli kankaalla.

Tarinallisesti kilpailunäytöstämme voi pitää kahden jakson yhdistelmänä. Esitys kuvastaa Rantaron ja Silaksen koulussa tapahtuvaa välienselvittelyä. Näytöksemme puhe on sarjan yhdysvaltalaisesta versiosta. Vaikka kommenttiraita kuulostaa tasaiselta, todellisuudessa hahmojen vuoropuhelu on leikattu 13 eri jaksosta ja yhdistelty loogiseksi kokonaisuudeksi. Myös näytöksen musiikki ja taustavideo ovat suoraan piirrosanimaatiosta.

LÄHTEMINEN TUOMAROINTIIN

Vaikka tuomarointimme kellonaika oli selvä, sinne lähtemisen aika oli vähän epäselvä. Säännöissä sanotaan, että täysin valmiina täytyy olla puoli tuntia ennen tuomarointia, mutta viime hetken sähköposteissa sama aika oli 15 minuuttia. Onko tämä 15 minuuttia silloin kun lähdetään backstagelta vai 15 minuuttia tuomarointihuoneen oven takana? Jos aikatauluista ei voi olla 100 % varma, kannattaa olla valmiina vähintään se puoli tuntia aikaisemmin. Siinä vaiheessa, kun Nekolii ilmoitti, että tuomarointiaikamme lähestyy, Satu oli vielä vessassa laittamassa piilolinssejä. Vaikka varsinaista kiirettä ei ollut, kiireessä laitoimme asut päälle. Cosplaykilpailuissa jos jostakin et halua myöhästyä, niin se on tuomarointi! Ja pari minuuttia enemmän aikaa pukea ei enää muuta asusi yleisilmettä merkittävästi.

Kävelykatu ja sen molemmilla puolilla messuhallit. Kauempana näkyy aurinkosilta.

Tuomarointi ei tapahtunut backstagen vieressä, vaan kävelymatka päässä. Messuhallin lävitse, kävelykadun poikki, ihmismassojen läpi, portaat ylös 2. kerrokseen ja siellä jonottamista varjoisalla ulkoparvella. Jos kapeaan porraskäytävään ei mahtunut puvussaan, ylös pääsi myös hissillä. Hissi oli siinä mielessä ihana, että se oli ainoa paikka, missä on peili. Jatkossa kannattaa antaa avustajalle mukaan korissa tai kassissa kaikki, mitä kuvittelisi tarvitsevansa: Vesipullo, kampa, peili, ripsiliima, puhelin, viuhka... Semifinaaleissa Satu pudotti laukaisijansa lattialle, koska hänellä oli niin paljon tavaroita käsissään. Virheestä viisaampana finaaleissa annoimme Rantaron viuhkan Nekoliille ja laitoimme kaikki muut propit laatikkoon. Laatikosta niitä oli helppo esitellä myös sitten tuomaroinnissa.

Mitä tulee täysin valmiina olemiseen, niin kilpailun säännöissä vaaditaan, että kilpailuasujen (ja näytöslavasteiden) täytyy olla täysin valmiita viimeistään Espanjaan saavuttaessa. Jos kilpailuasu/-asut on kesken, kilpailija/kilpailijat menettää käsityöpisteet. Tietenkin jos asut/propit/lavasteet ovat vaurioituneet matkan aikana, niitä saa korjata. Olettaisimme myös, että kokoaminen ei ole keskeneräisyyttä. Esimerkiksi proppi tai lavaste voi olla paloissa kuljettamista varten.

Koska jonottaminen tuomarointiin tapahtui ulkoparvella, siellä oli lämmintä. Päivi riisui Silaksen liivin heti, kun tunsi hikilänttien alkavan muodostua kainaloihinsa. Ajattelimme, että pääsemme tuomarointiin saman tien, mutta meidän edellämme olikin vielä yksi joukkue. Että jos jotakin ei ehtinyt rapsia kuntoon backstagella, tuomarointiin jonottaessa oli hyvin aikaa suoristaa paidankaulukset. Myös aikaa sille, että jotakin olisi unohtunut matkasta ja avustajan olisi täytynyt juosta hakemaan se, oli hyvin.

TUOMAROINTI

Tuomarointi on samanlainen kuin Suomen cosplaykilpailuissa. Pääset rauhalliseen tilaan ja läsnä ovat tuomarit ja muutama henkilö organisaatiosta siltä varalta, että apua tarvitaan. Tuomariston jäseniä oli kolme ja he arvioivat kaikki kilpailijat molemmista kategorioista. ICL:ssä soloja tuomaroidaan 6 minuuttia ja duoja 8 minuuttia. Ensimmäiset pari minuuttia kilpailijat saavat kertoa puvustaan itse. Jos pelkää unohtavansa mitä piti sanoa tai ei puhu englantia sujuvasti, saa kirjoittaa itselleen vuorosanat ja lukea ne. Me olimme opetelleet etukäteen mitä aiomme sanoa, ja aluksi Päivi kertoi projektistamme ytimekkäästi: Millainen työnjako meillä on, miksi tämä aihe, milloin puvut on tehty jne. Sitten kun Satu oli avaamassa suutaan, tuomaristo alkoi jo kysellä puvuistamme ja tarkastella niitä. Yritimme olla mahdollisimman avoimia ja rehellisiä. Puvuista ei paljoa juttua irronnut (ne on myönnettävästi aika koruttomat), joten esittelimme laukaisijoita, viuhkaa, Rantaron sarjakuvapokkareita... Vakiotemppu on pyöräyttää laukaisijalla kiekko pyörimään, vaikka ei se mitenkään erityisen ihmeelliseltä näytä – paitsi meistä! Tietenkin jos sinulla on pelivälineet, olisi todella hienoa tietää niiden toimivan + cosplayaajalla on juuri hänen hahmonsa pelivälineet eikä mikä tahansa kiekko. Yllättävän paljon jouduimme selittämään asioita, mitkä oli kerrottu jo portfoliossamme, kuten miten Silaksen aurinkolasit ja peruukki on tehty. Tähän täytyy varautua, koska on absurdia olettaa, että tuomaristo muistaa tarkasti 30 portfoliota. Sitten aika loppui ja meidät ohjattiin ulos. Valitettavasti jälleen kerran meiltä ei kysytty näytöksestämme mitään ja emme ehtineet sanoa siitä sanaakaan. Tuomaroinnista jäi neutraali tunne.

VIDEO- JA VALOKUVAUS

Sen jälkeen, kun sinusta on rutistettu mehut ulos tuomaroinnissa, onkin hyvä hetki päätyä saman tien video- ja valokuvaukseen. Kuvaukset oli kirjaimellisesti katsoen tuomarointihuoneen oven ulkopuolella. Kuvauspaikka oli valoisa ja rauhallinen aurinkosilta ja parvi kävelykadun yläpuolella. Auringonpaisteesta huolimatta siellä ei ollut erityisen kuuma. Jälleen kerran peili olisi ollut todella jees, joten painotamme: Kannattaa antaa avustajalle mukaan kaikki, mitä kuvittelisi tarvitsevansa. Aiheesta tietämättömille, niin kilpailijoiden valokuvia ja videoita ei arvostella.

Aluksi meitä valokuvasi yksi kuvaaja. Sitten toinen kuvaaja otti meistä videoita. Tämän jälkeen vielä lisää valokuvia kolmannen kuvaajan toimesta. Perus potrettien lisäksi asujen yksityiskohdista otettiin kuvia. Kuvauksissa kuulimme, että aikataulusta ollaan jäljessä. Kiire varmasti vaikutti mm. siihen, ettei mallinohjausta juurikaan ollut, mutta aivan varmasti kaikki kilpailijat saivat itsestään yhtä paljon valmiita kuvia. Tykkäsimme kolmannesta kuvaajasta Axel Clergeausta eniten. Hän kysyi minkä värisen taustan haluamme valmiisiin kuviin ja näytti kuvia kamerastaan niin, että pystyimme valitsemaan suosikkimme. Myöhemmin kun näimme valmiit kuvat, kiitimme häntä kärsivällisyydestä kanssamme. Kilpailutilanteet eivät ole helppoja cosplayaajille ja kun tunnemyrsky seisoo hermostuneesti kamerasi edessä, kuvaajalta vaaditaan myös sosiaalisia taitoja.

Valokuva: Phoenix Orange 

Valokuva: Phoenix Orange 

VALMISTAUTUMINEN NÄYTÖKSEEN

Kuvauksien jälkeen Nekolii saattoi meidät takaisin ruutuumme ICL-backstagelle. Nyt pitäisi syödä jotakin… ja täällä on sotku. Iso matkalaukku oli kaatunut maahan ja sen päällä olleet tavarat levinneet pitkin lattiaa. Meikit oli virvoitusjuoman peitossa ja päällimmäisenä kellui Päivin puhelin. Kaikista ikävintä oli nähdä täysi iholiimapullo lähes tyhjänä. Ja me olimme olleet poissa vain noin tunnin X_X!

Laukun kaatumisen oletettava syy oli se, että Japan Weekendin kävijät nojasivat ICL-backstagen kangasseiniin. Tietenkin kangas antoi periksi ja pukkasi toisella puolella olevan laukun nurin. Emmepähän osanneet varautua tällaiseen. Onneksi olimme jo käyneet pukutuomaroinnissa, koska seuraavaksi piti riisua cosplayasut, alkaa siivota lattiaa ja pelastaa mitä pelastettavissa oli. Tietenkin asut piti ottaa pois, koska muuten ne olisivat saattaneet sotkeutua. Nyt jos koskaan oli hyvä hetki saada sydänkohtaus. Lavalla oli käynnissä suosittu konsertti. Musiikki ja yleisö huutavat tuhatta ja sataa korvasi vieressä, ja sinä nypit lattialta märkiä ja sotkussa olevia tavaroitasi samalla, kun Nekolii kiikuttaa paikalle paloja vessapaperia. Jos kysytään mikä oli kurjin hetki ICL:ssä, niin se oli tämä. Sillä hetkellä tunsit itsesi niin pieneksi. Pitäisi tsempata itseään lavaosuuteen ja sen sijaan siivoat lattiaa.

Jahka roskat ja hermosi riekaleet olivat raivattu pahvilaatikkoon, vilkaisu kelloon: Kas, lavaosuuden alkuun (16.30) on alle puoli tuntia aikaa! Ruokailu sikseen, pukuja täytyi alkaa laittamaan takaisin päälle. Aivan varmasti ihan kohta meidät järjestetään lavan taakse jonoon ja…

Pari sanaa espanjalaisesta aikakäsityksestä: Siellä ei olla yhtä täsmällisiä kuin Suomessa. Jos Suomessa cosplaykilpailu alkaa 10 minuuttia myöhässä, se on paha. Jos kilpailu on tunnin myöhässä, se on katastrofi! Japan Weekendissä klo 16.30 meni ohitse eikä kukaan panikoinut yhtään. Aivan kuten kuvauksissa oli sanottu. Aikataulusta oltiin jäljessä. Eikä se ollut katastrofi. Mikä on uusi aikataulu? Sitä emme koskaan saaneet tietää. Lavaosuus alkaa sitten kun se alkaa. Joten vielä kello 17.25 pyörimme backstagella kaikessa rauhassa. Jossakin vaiheessa kilpailijat järjestettiin jonoon lavasteidensa kanssa merkiksi siitä, että kohta mennään. Koko systeemi toimi niin rennosti.

Jo ennen finaalimatkaa meille muistutettiin Espanjan päädystä, että ICL ”ei ole stressaava, pitäkää hauskaa ja tavatkaa uusia ihmisiä”. Suomessa cosplaykilpailut ovat hyvin aikataulutettuja ja järjestelmällisesti hoidettuja, joten mietimme mitä mieltä olemme tällaisesta ”rentoilusta”. Tulimme seuraavanlaiseen lopputulokseen: Kokeneet cosplaykilpailijat osaavat ohjata itse itseään kaikenlaisissa ympäristöissä. Kuitenkin aivan varmasti jokainen kilpailija haluaa, uusien ihmisten tapaamisen lisäksi, tehdä myös hyvän suorituksen. Kilpailu saa olla rento jos se pystyy samalla tarjoamaan kilpailijoille huolenpitoa, tasa-arvoiset olosuhteet ja pitämään kiinni säännöistä ja ohjeista. ICL suoriutui tästä ihan hyvin. Pitää muistaa myös, että cosplaykilpailut ovat osa tapahtumia. Vaikka kilpailuorganisaatio tekisi kaikkensa, itse tapahtuman sattumukset voivat vaikuttaa kilpailun sujuvuuteen.

NÄYTÖS

Toisin kuin Suomen cosplaykilpailuissa, International Cosplay League näytösosuus tapahtuu messuhallissa, ei erillisessä salissa. Kaikki tapahtumahälinä kuuluu lavalle selvästi. Katsomossa on vain muutamia istumapaikkoja ja suurin osa yleisöstä seisoo. Lava on iso, siihen kuuluu lyhyt catwalk ja perällä on laaja taustakangas videoita ja kuvia varten.

Ensimmäiseksi lavalle nousee solo-kilpailijat. Vuonna 2024 solo-sarjassa Suomea edusti Iinaban aka Ii. Hän oli pukeutunut hahmoksi Yunjin pelistä Genshin Impact. Tämän linkin kautta pystyy katsomaan videon kaikista vuoden 2024 solo-kilpailijoista lavalla. Jahka kaikki on esitelty, solot palaavat yksitellen takaisin haastateltaviksi lavan (yleisöstä päin katsottuna) vasempaan laitaan. Samalla kun heitä haastatellaan englanniksi, duot valmistautuvat esiintymään. Solojen haastattelu on aika ytimekäs ja mitä siellä kysytään, niin Iiltä kysyttiin miksi hän valitsi juuri tämän hahmon cosplaypukunsa aiheeksi. Duo-kategorian kilpailijoita ei haastatella.

Kokemuksemme perusteella ICL:ssä ei ole lavavänkäreitä. Lavasteesi vie lavalle espanjalainen avustajasi (eli meidän tapauksessa Nekolii) ja kuka tahansa, kuka ehtii auttamaan – eli meidän tapauksessamme Ruotsin joukkueen espanjalainen avustaja. Samaan aikaan, kun Iitä haastateltiin lavan etuosassa, me kipitimme oikealta takareunasta lavalle lavasteiden kanssa. Areena oli avustajilla ja tuolit meillä kahdella. Lavasteidemme paikat eivät olleet täysin selvät ja jouduimme vähän säätämään areenan etäisyyttä lavan etureunasta. Miksi mikään olisi täysin selvää, olimme saaneet harjoitella lavalla vain kerran. Päivän aikana osa kilpailijoista yritti harjoitella näytöksiään backstagella, mutta olosuhteet siellä eivät ole otolliset. Sitten avustajat poistuivat ja me vain jäimme lavalle odottamaan näytöksemme alkua. Olisiko pitänyt mennä takaisin lavan reunalle ja saapua paikalle vasta sitten, kun meidät kuulutetaan? Miksi et tiedä miten toimitaan? Miksi finaalishowta ei harjoiteltu kokonaisuudessaan? Säännöissä sanotaan, että lavan valmistelu ei saa kestää pidempään kuin 40 sekuntia. Onko 40 sekuntia jo kulunut? Päivi vilkutti yleisöön, koska oli niin outoa vain seistä siinä. Lavataika vähän kärsii tällaisesta. Sitten lava pimeni ja näytös lähti pyörimään. Ensimmäinen ajatus oli ”Miksi äänet ovat niin hiljaisella?” Myöhemmin meille selvisi, että nähtävästi kaiuttimet olivat yleisöön päin (?). Ääninauha kuului selvästi yleisöön, mutta hiljaisella lavalle. Kuitenkin koreografia oli lihasmuistissa ja vaikka hiljainen ääni vaikeutti kommenteissa ja äänitehosteissa mukana pysymistä, tarinan pystyi esittämään kokonaisuudessaan. Mitä tulee lavavaloihin, niin ne eivät ole kummoiset. Näytöksen huippuhetkiä ei kannata suunnitella valojen varaan. Sen sijaan taustakangas on iso ja sitä voi hyödyntää tehokkaasti tunnelman luomiseen.

Valokuva: Phoenix Orange

"Behold! Berserk Roktavor flying in!"
Valokuva: Phoenix Orange

Valokuva: Phoenix Orange

"You feel the burn?!"
Valokuva: Phoenix Orange

"I never lose to amateurs like him!"
Valokuva: Phoenix Orange

Koska Beyblade on aihe, jonka tunnemme itse aika hyvin, meidän oli helppo muotoilla näytös sarjan näköiseksi. Valitettavasti tämä ei tarkoita, että näytöksemme olisi myös vallan viihdyttävä, mutta ainakin se kertoi rehellisesti Beybladesta. Näytöksessämme on kaikenlaista pientä kivaa. Alussa Rantaro lukee ensimmäisen sukupolven sarjakuvaa, ns. sitä sarjakuvaa, mistä beyblade on saanut alkunsa. Päivi vetää virittäjästä vasemmalla kädellä aivan kuten Silas. Kun seisomme areenan ympärillä, Rantaro on matalalla lähellä areenaa ja Silas enemmän pystyasennossa. Näytös päättyy kohtaukseen, missä Rantaro ojentaa Silakselle tikkarin, aivan kuten hän tekee myös animessa. Kaikille propeille on käyttöä olivat ne sitten pukuun kuuluvia osia tai lavasteita. Näytöksemme pystyy katsomaan tästä linkistä.

PALKINTOJENJAKO

Näytöksen jälkeen kieritimme itsemme ja lavasteet takaisin backstagelle. Satun jalka kramppasi niin pahasti, että hyvä kun pystyi kävelemään. ICL-kilpailijoita oli kehotettu purkamaan lavasteet jo lauantaina. Sunnuntaina lavalla olisi lisää cosplaykilpailuita yms. ohjelmaa, ja siksi kaikki ylimääräinen tavara backstagelta piti toimittaa pois. Ensitöiksemme paloittelimme areenan takaisin matkalaukkuun. Tavaroita järjestellessä Satu huomasi jotakin puuttuvan: Missä on hänen silmälasinsa? Hetken asiaa mietittyämme totesimme, että ne oli melko varmasti unohtuneet naisten vessaan piilolinssien laiton aikana. Monta tuntia sitten... Nekoliille oli jälleen käyttöä kun meidän piti saada yhteys tapahtuman löytötavaroihin. Käytännössä hätä ei ollut niin suuri, mutta lasit oli uudet ja täysin hukassa, ja mielialaa painoi tunne siitä, ettei näytöksemme ollut sujunut erityisen hyvin. Onneksi kuitenkin silmälasit oli toimitettu löytötavaroihin ja saimme ne takaisin!

Palkintojenjakoa sai odotella tovin. Tilaisuuden alkamisen kellonajasta ei ollut mitään tietoa. Pyörimme backstagen lähiympäristössä cosplaypuvut puoliksi päällä. Pikku hiljaa koko ajan raikuva musiikki alkoi käydä hermoille. Ohjeistuksen mukaan greenroomissa olisi rauhallisempaa, mutta me emme tienneet missä greenroom sijaitsee. Tämän lisäksi palkintojenjako saattoi alkaa minä hetkenä hyvänsä, joten parempi pysytellä maisemissa. Ajankuluksi pystyi napostelemaan pipareita ja karkkeja ICL-backstagen pöydältä. Ainakin osa herkuista oli kilpailijoiden tuomia tuliaisia. Paras tapa saada varmasti kaikki ylimääräiseksi jääneet tuliaiskarkit jaettua oli laittaa ne tarjoiluun backstagelle.

Palkintojenjakoa varten laitoimme asut takaisin päälle. Kaikki kilpailijat kokoontuivat lavalle juhlalliseen tilaisuuteen ja haluaisimme laittaa tähän hienon valokuvan meistä kaikista yhdessä, mutta vielä toistaiseksi sellaista kuvaa ei ole jaettu kilpailijoiden käyttöön. Ensimmäiseksi palkittiin solo-kilpailijat ja sitten duo-kategorian voittajat. Molemmissa kategorioissa kolme parasta saivat palkinnon. Voittajamaat olivat

SOLO                   DUO

1. Tanska              1. Espanja

2. Espanja             2. Saksa

3. Puola                 3. Meksiko

Palkintoja olisi voinut helposti jakaa enemmän ja olemme vähän pahoillamme siitä, ettei ICL:ssä annettu kunniamainintoja. Puvut olivat upeita ja näytöksiin nähty paljon vaivaa. Valitettavasti muita sijoituksia ei mainittu, joten emme tiedä millä sijalla Suomi oli kummassakaan kategoriassa. Kilpailun ensimmäinen palkinto oli uusi ompelukone ja 1000 euroa rahaa. Omat ennakkosuosikkimme (ennen näytösosuutta) duo-kategoriassa olivat Puola, Tanska ja Ukraina. Kaikkien kilpailijoiden näytökset pystyy katsomaan tästä soittolistasta. Kilpailussa meillä ei ollut tulostavoitteita. 

PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI

Palkintojenjaon jälkeen cosplayaajat kuoriutuivat asuistaan ja meidän vietiin kahdella bussilla takaisin hotellille. Jos hotellilta lähtee cosplaypuvussa eikä ota minkäänlaisia siviilivaatteita mukaan, täytyy varautua olemaan koko pitkä päivä siinä puvussa. Pakkasimme Rantaron ja Silaksen asut varovasti takaisin pukupusseihin. Huomenna asuille olisi jälleen käyttöä ja yritimme pitää ne mahdollisimman siisteinä ja ehjinä. Jättäydyimme jälkimmäiseen kuljetukseen. Nähtävästi kyydissä oli vain ei-sijoittuneita kilpailijoita, koska matka sujui niin hiljaisesti. Omista ylikierroksista ei ollut enää mitään jäljellä. Päivä oli pitkä ja kaikenlaista ehtinyt sattua.

Perjantain fiaskoruokailu tuoreena mielessä, päätimme mieluummin hakea ruokaa omalla ajallamme kuin lyöttäytyä ICL-seurueen matkaan. Saapahan valita ruokapaikan itse, ja mennä ja tulla miten itseään huvittaa. Ja Päivi ei ollut lähdössä minnekään ennen kuin saa pestä hammaslakat pois.

Kello oli noin 23 kun Suomen seurue (me kaksi, Ii ja Tonttuhamsteri) taapersimme yöhön etsimään ruokapaikkaa. Hotellin edessä katulampun valossa liihotti pieni lepakko ja kulkukissa vaelsi pihalla. Messuhallin metelin jälkeen hiljainen yö tuntui taivaalliselta kuin myös se, että ympärilläsi oli vain pari ihmistä. Menimme ostoskeskus Plaza Nortessa sijaitsevaan pikaruokaravintolaan Burger Kingiin ja toisin kuin perjantaina, lauantaina paikka oli ihan hiljainen. Yllättävää ja ehkä Japan Weekendiin liittyvää oli se, että Burger Kingistä pystyi ostamaan One Piece -aiheisen aterian! Emme ole sarjan faneja, mutta uteliaisuudesta Päivi tilasi annoksen. Ruuan lisäksi hän sai T-paidan! Sitten takaisin hotellille syömään. Ei sokeritoukkahavaintoja. Kello 00.24 nukkumaan.

Tämän jälkeen jäljellä on enää vain yksi osa Espanjan seikkailuitamme. Siinä kerromme mitä tapahtui sunnuntaina ja pohdimme kilpailua vähän tarkemmin.

Terveisin,

Päivi ja Satu

Kuumat kuplat, kasarit ja kissut

Tervetuloa blogeilemaan blogiin

HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä pidämme tauon Espanjasta ja seikkailemme kotikulmilla Kouvolassa.

Tämä tarina saa alkunsa kaikista niistä henkilöistä, ketkä taistelivat sen puolesta, että Kouvolan sairaala ja sote-keskuksessa Ratamossa saada säilytettyä yöpäivystys. Lyhyesti selitettynä: Säästösyistä hallitus suunnitteli yöpäivystyksen lakkauttamista useilla paikkakunnilla. Kuitenkin mm. kansalaisaktiivisuudella päätös saatiin kumottua Kouvolassa ja Ratamo sai pitää päivystyksensä. Jos haluat tutustua aiheen yksityiskohtiin tarkemmin, voit lukea siitä lisää Yleltä.

Kiittääkseen kuntalaisiaan, Kouvolan kaupunki järjesti Poikilo-museoihin kaikille kävijöille ilmaisen sisäänpääsyn viikon ajaksi! Meitä kiinnosti etenkin näyttely Kuumat kuplat - nykysarjakuvan monet muodot (26.9.2024–5.1.2025, vielä ehtii katsomaan sen), joten 30.10. keskiviikkona kaahasimme Kouvola-talon pysäköintialueelle. Miksi ”kaahasimme”, niin olimme varmoja, että vapaa pääsy houkuttelee koko Kymenlaakson väestön paikalle. Ei saa autoa parkkiin eikä mahdu näyttelyihin jos ei ole ajoissa paikalla! Valitettavasti yliarvioimme taiteen voiman, koska Kouvola-talolla ei ollut juuri ketään. Jos ilmaisen sisäänpääsyn missaaminen harmittaa, niin Taidemuseoon ja kaupunginmuseoon pääsee maksutta myös joka perjantai kello 16–18 välisenä aikana.

Kotisivun mukaan ”Kuumat kuplat tutkii sarjakuvaa tilan taiteena, sen mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia tilassa. Näyttelyn teoksissa tilallisuus ilmenee paitsi kuvien ja käsikirjoituksien sisäisissä tiloissa, myös kolmiulotteisuutena, liikkeenä ja ajallisuutena. Museotilassa sarjakuvat voivat herätä eloon ja niiden maailmoihin saattaa kirjaimellisesti kävellä sisälle. Näyttely nostaa esiin myös erilaisia sarjakuvan julkaisumuotoja ja sarjakuvan lukemisen tiloja.”

Sarjakuvanäyttelyyn otimme mukaan kuuluisan sarjakuvakissan, Karvisen. Tämän istuvan karvisen nimi on Lasagne. Kun ostimme sen kirpputorilta, hintalapussa luki ”Lasagnekissa”. Nimitys oli niin huvittava, että pehmo sai nimekseen Lasagne.

Näyttely esittelee kiinnostavasti mm. sarjakuvallisen kerronnan monimuotoisuutta. Hyvä esimerkki on Kaisa ja Christoffer Lekan Out there. Teos koostuu vuosien aikana lähetetyistä postikorteista. Kortteihin piirretyt kuvat ja tekstinpätkät muodostavat yhdessä tarinan koko matkasta. Meidän molempien mielestä riemastuttavin teos oli Tommi Musturin videoinstallaatio Talo. Sitä katsellessaan voi miettiä kuka talon asukkaista itse on. Myös sarjakuvaoriginaaleista koostuva teos Ettei tuu ruumiita, tehnyt Amanda Vähämäki, oli miellyttävää luettavaa.

Kaisa ja Christoffer Leka, Out There

Tommi Musturi, Talo

Seinällä Heikki Rönkön teoksia

Etualalla osa installaatiota Tienlaidalla avaruusromua, Reijo Kärkkäinen

Tuomas Tiainen, Yöllinen myrkytys

Jarno Latva-Nikkola, osa installaatiota Toiseksi viimeiset olympialaiset

Kuumien kuplien lisäksi kävimme tutustumassa Mistä Kouvola on tehty? -näyttelyyn. Poikilosta ajoimme Taideruukissa sijaitsevaan kahvilaan Cafe Ruukitareen jatkamaan kulttuuripäiväämme.

Kulttuuripäivä oli loistava tilaisuus ulkoiluttaa uutta pukua! Kesällä Päivi osti kierrätyksestä punaisen keinonahkaisen asun. Siihen kuuluu jonkun itse ompelemat takki ja hame, ja puvun malli muistuttaa 80-lukua tai aikaisintaan 90-luvun alkua. Valitettavasti huono säilytys oli aiheuttanut mm. värivaurioita hameeseen, mutta kun Päivi pienensi pukua, hän onnistui leikkaamaan suurimman osan värjäytyneistä kohdista pois.

Osa Päivin asukokonaisuuden vaatekappaleista on siltä aikakaudelta, kun Suomessa oli enemmän vaateteollisuutta. Punaisissa nahkasaappaissa lukee ”Made in Finland”. Röyhelöpaidan niskalappu sanoo Pallo-Paita Oy Kausala-Lappeenranta (ja made in Finland). Sen sijaan nykyaikaisempi tiikerilaukku on Ivana Helsinki ja hauskaksi yksityiskohdaksi siihen Päivi laittoi pienen kiinalaisen tiikerimaskotin.  Kaikki paitsi aurinkolasit ovat kierrätyksestä. 

Satu rakensi asukokonaisuutensa hiljattain kierrätyksestä hankkimansa vaaleanpunaisen neuletakin ympärille. Todennäköisesti jonkun omin käsin tekemässä neuletakissa on veikeä kolmiulotteinen kuviointi oikealla puolella miehustaa. Kissamekko on Hell Bunnyn Amelia vuodelta 2016.

Tiikerin pussissa lukee "onnea"

Jos pidit tästä postauksesta, haluat ehkä lukea

Koiria ja teatterin historiaa: Poikilo

Terveisin,

Päivi ja Satu