sunnuntai 10. marraskuuta 2024

International Cosplay League 2024 Osa 1/4: Valmistautuminen

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä olemme lähdössä International Cosplay League -finaaleihin!


Tämä on neljästä osasta koostuva päivityssarja ja ensimmäisessä osassa puhumme kaikesta siitä, mitä tapahtuu ennen lentokoneeseen nousemista. Kansainväliset cosplaykilpailut harvoin ovat vain itse kilpailupäivän kokoinen kokonaisuus ja siksi haluamme antaa huomiota myös sille, mikä on kaiken edellä: Valmistautuminen.

Yritämme tehdä näistä postauksista sellaisia, että ne tukevat sanallisesti ja kuvallisesti mahdollisimman hyvin muita suomalaisia ICL-kilpailuun lähtijöitä. Ainakin itsellemme tuo mielenrauhaa tietää asioista ennakkoon ja siksi kirjoitamme tarkasti matkan eri vaiheista. Meillä on pohjalla kokemusta muistakin kansainvälisistä cosplaykilpailusta, mikä antaa vertailukohtia ja vahvistaa jo ennalta hyviksi todettuja matkavinkkejä.

Ennen kuin luet tämän, kannattaa perehtyä artikkeleihin Comic Con 2024 osa 1/2 ja Comic Con 2024 osa 2/2. Näissä päivityksissä kerromme Suomessa järjestetyistä semifinaaleista. Jos cosplay on täysin vieras asia, voit lukea esittelyn aiheesta Mitä on cosplay?.

MITÄ?
International Cosplay League on kansainvälinen cosplaykilpailu. Se on järjestetty vuodesta 2017 alkaen. Kilpailussa on kaksi kategoriaa: Solo (yksilö) ja duo (pari). Duo-kategoriassa pisteet jakautuvat 40 % puvuista ja 60 % näytöksestä. Solo-kategoriaan ei kuulu näytöstä ja 100 % pisteistä tulee puvusta. Kilpailuasujen täytyy olla cosplayaajien itsensä valmistamia ja heidän itsensä päällä. Finaaleissa 2024 kilpailijoita oli molemmissa kategorioissa 15 ja osallistujat tulivat 17 maasta. Tämä tekee yhteensä 45 cosplayaajaa.

MISSÄ?
International Cosplay League finaalit 2024 kilpailtiin Espanjassa Madridissa Japan Weekend -tapahtumassa.

MILLOIN?
Tänä vuonna finaalit olivat lauantaina 21.9.2024. Koko kilpailumatka kesti 19.-23.9.2024 (to-ma).

ICL JA SUOMI
Vuonna 2024 Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana ICL:ssä. Semifinaalit kilpailtiin keväällä Comic Con -tapahtumassa Tampereella. Me, Päivi ja Satu, olimme vuoden 2024 duo-kategorian edustajat. Kilpailimme nimellä UruharaFC. Solo-kategoriaa edusti Iinaban.

KILPAILUN SÄÄNNÖT
… voi lukea tästä linkistä. Käymme niitä tarkemmin lävitse myöhemmissä päivityksissä.

PARI SANAA KANSAINVÄLISISTÄ COSPLAYKILPAILUISTA
Kansainvälisiä cosplaykilpailuita on useita. Vaikka aluksi luulisi, että ne ovat jonkinlaisia cosplayn mestaruuskilpailuja, todellisuudessa vain muutamassa kisataan siitä, kuka on ”alueensa paras” (esim. cosplayn maailmanmestaruuskilpailut World Cosplay Summit). Kansainväliset cosplaykilpailut ovat cosplaykisoja kansainvälisellä, yleensä semifinaaleissa tai portfolioiden perusteella valitulla osallistujakaartilla. Kilpailuista voittaa ”tämän kilpailun voittaja” -tittelin, ei ”mestaruus” -nimikettä. Tämä ei kilpailijoiden menoa hidasta, koska hyvin järjestetyt kilpailut ovat mielenkiintoisia kokemuksia. Kuka harrastaja ei haluaisi matkustella, tavata uusia ihmisiä, vierailla ulkomaalaisissa tapahtumissa ja pukeutua cosplayasuunsa?

Kansainvälisen cosplaykilpailun voi järjestää mikä tahansa taho, millä on siihen resursseja. Kilpailijoiden kotimaassa semifinaaleista yms. vastaa osallistujamaan kilpailuorganisaatio.

Yleensä cosplaykilpailija ei joudu kustantamaan itse lentoja, majoitusta, ruokaa, kyytejä ja sisäänpääsyä tapahtumaan, missä kilpailu tapahtuu. Näistä huolehtii järjestäjäorganisaatiot.

MINÄKÖ KANSAINVÄLISEEN KILPAILUUN?
Perustiedot kansainvälisestä cosplaykilpailusta (kuten esim. säännöt) ovat luettavissa jo ennen jokaista semifinaalia. Yleensä nämä tiedot löytyvät semifinaalin järjestävän tapahtuman kotisivulta ja tarkemmat tiedot itse finaalikilpailun kotisivulta. Cosplayaajalle ei pitäisi tulla yllätyksenä, että kun tämän kyseisen kilpailun lavalle nousee, hän on osa finaaleihin pyrkiviä harrastajia.

Tiettyihin kilpailuihin voi olla ennakkokarsinta ja semifinaaleihin mukaan pääsevät cosplayjaajat valitaan hakemusten perusteella.

Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu semifinaaleissa ja siksi täytyy varautua voittamaan. Tee alustava suunnitelma ja henkinen varautuminen myös finaalien varalle.

Yleensä kilpailijoilta vaaditaan, että he ovat täysi-ikäisiä ja osaavat englantia. Englannin kielen taito on jo siinä mielessä ehdoton, että kilpailujen viralliset säännöt ja ohjeet julkaistaan englanniksi.

Siihen, että kisamatkat saattavat olla henkisesti ja fyysisesti raskaita, kannattaa varautua.

MITÄ ICL SINULTA ODOTTAA?
Yleensä ottaen toivotaan, että kilpailijat ovat yhteistyökykyisiä, sitoutuvat noudattamaan aikatauluja, ohjeita ja sääntöjä, sekä osallistuvat aktiviteetteihin.

Espanjaan tarvitaan kaksi cosplayasua: Kilpailupuku ja ns. paraatipuku. Nämä voivat olla sama asu. Ajatus on se, että lavalle noustaan vähintään kaksi kertaa (kilpailussa ja paraatissa) ja molemmilla kerroilla on oltava cosplayasu päällä.

Sinulla kannattaa olla Facebook. Paljon tietoa ja kuvia jaetaan siellä. Kilpailijoista muodostuu myös omia someryhmiä ja niissä voi tutustua muihin cosplayaajiin.

Tämän lisäksi olisi mukavaa, että kilpailijat tuovat toisilleen tuliaisia kotimaastaan. Tuliaiseksi riittää karamelli tai pipari, joiden yhteyteen laittaa käyntikorttinsa. Tuliaisia valitessa voi huomioida allergiat, eli jos löytyy maidoton, gluteiiniton ja vegaaninen vaihtoehto, niin sen pitäisi sopia suurimmalle osalle. 

Meiän tuliaisia

AVUSTAJA
Kilpailijat saavat ottaa mukaansa avustajan. Avustajat eivät osallistu esiintymisiin, vaan heidän tehtävänsä on auttaa esimerkiksi asun pukemisessa ja liikkumisessa kilpailuympäristössä. Avustajien ei tarvitse pukeutua cosplayasuihin.

Avustajan lennoista Suomen kisaorganisaatio maksaa puolet. Majoitus on ilmainen jos avustaja yöpyy samassa hotellihuoneessa kilpailijan kanssa. Miten käy jos duoilla on avustaja, laitetaanko kaikki kolme samaan huoneeseen, siitä emme tiedä. Avustajan täytyy maksaa ruuat itse, paitsi lauantaina ja sunnuntaina tapahtumapaikalla kisaorganisaatio kustantaa kaikille aterian (ja tietenkin hotelliaamiainen kuuluu huoneen hintaan). Kuljetukset ovat ilmaisia, mutta ns. huvittelumatkoille avustajat pääsevät mukaan vain jos linja-autoon mahtuu. Kilpailijat ovat etusijalla ja he pääsevät ilmaiseksi kohteisiin, avustajat eivät. Miten tämä toteutuu sitten käytännössä, se on eri asia.

Aluksi olimme kriittisiä sitä kohtaan, että kuinka tarpeellisia avustajat oikeasti ovat, mutta nyt reissun jälkeen kehotamme harkitsemaan aina oman avustajan tuomista. Kilpailutilanteet ovat vaikeita, joten yksi fyysinen ja henkinen tukipilari lisää tulee tarpeeseen.

ESPANJA
Espanjaan voi matkustaa henkilökortilla tai passilla. Tarkista hyvissä ajoin, että asiakirjasi ovat voimassa! Kisamatkaa varten riittää, että perus rokotukset ovat kunnossa. Syyskuussa sää Espanjassa on suomalaiselle miellyttävä kesäpäivä. Ulkona ei oleilla paljon, joten aurinkorasva tuskin tulee tarpeeseen, mutta hyvät kävelykengät, pieni sateenvarjo ja ohut takki kannattaa pakata mukaan. Espanjan rahayksikkö on euro ja matka-adapteria ei tarvita. Sen sijaan maitohappobakteereita voi napsia jos on huolissaan vatsan toiminnasta reissun aikana. 

Espanja ei ole ihan niin turvallinen maa kuin Suomi. Omaisuudestaan täytyy huolehtia. Madridin keskustassa meitä varoitettiin (keskipäivällä), ettei puhelimia kannata pitää näkyvillä, koska röyhkeimmät varkaat repivät tavarat vaikka käsistä. Turvallisuudesta puheenollen, Madridissa voi juoda hanavettä.


PUVUT
International Cosplay League -finaaleissa 2024 kilpailimme samoilla asuilla kuin semifinaaleissa, eli Rantaro Kiyama (Satu) ja Silas Karlisle (Päivi) sarjasta Beyblade Burst Evolution. Suunnittelimme kaikenlaisia pukuja finaaleja varten, mutta lopulta totesimme, että kesä tulee menemään nopeasti ja parempi vain lähteä samalla suorituksella Espanjaan.

Ehkä olette pystyneet lukemaan rivien välistä, että emme olleet liikenteessä tarkasti räätälöidyllä kisasuorituksella. Semifinaaleihin lähdimme mukaan täydennyshaun kautta viimeisimmillä valmiilla cosplayasuillamme, jotka olivat Rantaro ja Silas. Tämä ei tarkoita, ettemmekö olisi panostaneet pukuihin ja näytökseen, mutta realiteetit olivat olemassa. Parempi vain tehdä parhaansa tällä mitä on ja kerätä mahdollisimman paljon tietoa finaaleista.

Kesän aikana pesimme, korjasimme, parantelimme ja teimme kokonaan uudestaan Rantaron ja Silaksen pukuja. Arvioimme jokaisen vaatekappaleen, asusteen ja propin kohdalla erikseen millaisia toimenpiteitä se vaatii. Silaksen housuille riitti, että ne silitti ja harjasi. Rantaron takkiin ommeltiin uusi, tukevampi kaulus ja vaihdettiin siistit napit. Silaksen saappaat täytyi tehdä aivan kokonaan uudestaan. Peruukki sai uuden takaraivon, liivi purettiin ja koottiin paremmin, paidan helma ommeltiin siistimmällä tikillä, housuissa oleva reikä paikattiin jne. Tekemistä kyllä riitti useammaksi päiväksi. Perehdymme tarkemmin asuihin ja niiden paranteluihin erillisessä päivityksessä. Vaikka duo-kategoriassa 60 % pisteistä tulee näytöksestä, niin silti halusimme, että kaikki osa-alueet näyttävät huolitelluilta.

Paraatipuvuiksi valitsimme Julia ja Raul Fernandezin sarjasta Beyblade G-Revolution. Tietenkin Espanjaan otetaan mukaan espanjalaiset sirkuskaksoset! Kilpailimme puvuilla European Cosplay Gathering -finaaleissa vuonna 2018.

AIKATAULUT ENNEN KILPAILUA
Harvoin kansainväliset cosplaykilpailut ovat sellaisia, että riittää kun saavut paikalle ja kerrot siellä mitä cossaat. Hell no, erilaisia deadlinejä on useita! International Cosplay League sisälsi seuraavat:

Mahdollisimman pian: Matkustustiedot, valokuvia semifinaaleista ja lähdekuvat finaalipuvuista. Valokuvia semifinaaleista käytetään kilpailijoiden julkistamisessa ja haastattelun yhteydessä. Tuli huomattua sellainen tapa, että valokuvaajien nimiä harvoin mainitaan kotisivulla. Jos haluat kunnian menevän oikealle kuvaajalle, kaikki ICL:lle luovutettavat valokuvat kannattaa vesileimata.
Heinäkuu: Esittelyvideo ja haastattelu
Elokuu: Kaikki näytösdata ja viimeistään nyt lähdekuvat kilpailupuvuista
Syyskuu: WIP Booklet ja viimeistään nyt matkustustiedot. Näiden lisäksi syyskuussa saimme tietää esiintymisjärjestyksen finaaleissa. Muutenkin kisamatkan aikataulut ja aktiviteetit julkaistaan hyvissä ajoin (viimeistään heinäkuussa) ja näin olleen mitä tapahtuu milloinkin Espanjassa ei pitäisi koskaan tulla yllätyksenä.

HEINÄKUU: ESITTELYVIDEO JA HAASTATTELU
19. heinäkuuta mennessä piti toimittaa esittelyvideo. Esittelyvideot ovat kansainvälisistä kilpailuista tuttuja. Yleensä ne näytetään videokankaalla ennen kilpailijan suoritusta. Videoiden tarkoitus on esitellä yleisölle kohta lavalle nousevaa cosplayaajaa, hänen pukuansa tai yleisiä kisafiiliksiä. Kuitenkin viime vuosina somessa julkaistavat esittelyvideot ovat yleistyneet ja myös Espanjaan täytyi toimittaa tällaiset. Videoiden ohella cosplayaajista julkaistiin haastattelut, missä oli mahdollisuus kertoa oman kotimaansa cosplaykulttuurista.

ICL esittelyvideon sai suunnitella ja kuvata itse. Tämä on siinä mielessä hyvä, että nyt jokainen kisaaja pystyy panostamaan projektiin juuri sen verran kuin itse haluaa. Mainittakoon, että me emme ole tällaisten etukäteisesittelyjen suuria ystäviä. Rehellisesti sanottuna uskomme, että esimerkiksi pitkiä haastatteluita luetaan aika vähän verrattuna siihen vaivaan, mitä ei sujuvaa englantia osaava käyttää vastaustensa kirjoittamiseen. Kielitaidosta puheenollen, videossa piti puhua omaa äidinkieltänsä - tosin mukaan täytyi kyllä liittää englanniksi kirjallinen käännös siitä, mitä oli sanonut (jos ei puhunut englantia tai espanjaa). Mutta lähtökohtaisesti on paljon luontevampaa saada kertoa itsestään ja kotimaastaan äidinkielellään. Videota varten sai pukeutua miten itseään huvittaa, cosplayasuun tai siviilivaatteisiin.

Joten, kesäkuussa me kaksi ja Iinaban kuvasimme Suomen edustajina yhteisen videon. Kokoonnuimme Kuusankoskelle Taideruukkiin (tietenkin) ja pistimme purkkiin lyhyen ja ytimekkään pätkän, missä lähinnä vain esittelimme itsemme. Olemme tyytyväisiä tuotokseemme! Valmiit videot pystyy katsomaan mm. Instagramista. Kuten näkyy, ne ovat kaikki omanlaisiaan, joten esittelyvideota ei voi tehdä väärin. Haastattelut voi lukea tästä linkistä (ne ovat englanniksi).

ELOKUU: NÄYTÖS


Elokuu oli se kuukausia, kun kaikki näytösdata piti lähettää Espanjaan. Tämä on se suurin aikataulutuksen huomiokohta: Sinulla ei ole 117 päivää aikaa tehdä kokonaan uutta suoritusta, koska kaikki duokilpailijoiden näytösdata piti toimittaa jo 1.8. Noin seitsemän viikkoa ennen finaaleja. Toisin sanoen jos suunnittelee täysin uutta suoritusta Espanjaan, kannattaa aloittaa heti semifinaalien jälkeen näytöksen kokoaminen ja sitten vasta pukujen ompelu. Äänet, puhe/laulu, musiikki, koreografia, videokuva ja/tai taustakuva. Kilpailijat saavat ohjeet, joista löytää selkeät vaatimukset mm. taustanauhan kokoa ja tallennusmuotoa koskien. Jos lavasteet eivät ole vielä täysin koossa, niistä täytyy esittää jonkinlainen suunnitelma vaikka piirroksena. Tämän lisäksi kilpailijoiden kuuluu tehdä SRT-tiedosto, jossa on englanniksi näytöksen tekstitys (jos näytöksessä siis on puhetta tai laulua). Tiedoston avulla Espanjassa vuorosanat käännetään espanjaksi ja kilpailijoiden näytökset tekstitetään isäntämaan kielelle. Tekstitys olikin sellaisen homma mitä Satu ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt eikä kyseistä vaadittu Suomen semifinaaleissa. Itse asiassa SRT-tiedosto oli Satulle niin vaikea homma, että hänen täytyi mennä Kouvolan kirjaston Mediamajaan pyytämään apua. Tämä tuskin tuli yllätyksensä Mediamajan väelle, koska Satu oli jo koko kevään ja kesän ajan rampannut kirjaston alakerrassa tekemässä näytöksemme ääninauhaa ja taustavideota.

Lavasteita saa olla kolme isoa ja kolme pientä. Tarkemmat mitat ja painorajat lukevat säännöissä. Päättelisimme, että pieniksi lavasteiksi ei lasketa sellaisia osia, mitkä ovat kiinni isommassa lavasteessa. Esimerkiksi jos tavarat on ruuvattu pöytään kiinni, ne ovat osa pöytää. Pukuun kuuluvat propit ovat puvun osia, eivät lavasteita. Kaikki omat lavasteet kannattaa merkitä kirjoittamalla teipinpalaan vähintään kilpailun nimi, kilpailijan nimi ja kotimaa.

Meidän lavasteemme olivat samat kuin semifinaaleissa: Kaksi taittotuolia (jotka painavat 2 kg kappale) ja beyblade areena (joka painaa 7 kg, tulipahan sekin nyt selvitettyä) + pikkusälää, kuten sarjakuva ja areenaan sijoitetut varakiekot ja laukaisija. Areenan rakensimme kokonaan uudestaan, koska tällä kertaa halusimme sen mahtuvan matkalaukkuun. Tämän seurauksena areenasta tuli koottava malli. Ja piti etsiä kierrätyksestä todella iso matkalaukku. Aikataulujen mukaan Espanjassa meillä olisi perjantaina neljä ja puoli tuntia aikaa koota lavasteemme ja harjoitella näytöstä kilpailulavalla. Kun Päivi kokosi areenan kotona, siihen meni aikaa noin 50 minuuttia. Areenassa on auki taittuva pohjalevy, mihin laitetaan pöydänjalat kiinni. Pohjalevyn päälle ruuvataan runko, ja rungon ympärille liimataan kylki yhtenä pitkänä levynä. Sitten sisäpuolelle laittaan areenan kaareva pohja ja päälle yläreunat. Koko systeemi on rakennettu vanerista, muoviputkista, retkipatjasta ja muovisesta lattiamatosta.

Millaisessa tilassa lavasteet kootaan kiinnosti meitä, koska areena ei mahdu oviaukosta. Oli todella huolestuttavaa kuulla, ettei lavasteiden kokoamista varten saada sähköä – areenan reunathan siis kiinnitetään kuumaliimalla! Tällaisista yksityiskohdista olisi todella kiva tietää mahdollisimman aikaisin eikä vasta hetkiä ennen lähtöä. Sähkönpuutteesta huolimatta pakkasimme areenan kappaleet matkalaukkuun luottaen siihen, että kyllä jostakin löytyy pistokepaikka kuumaliimalle. Jostakin muualta kuin hotellihuoneesta, koska edelleenkin: Koottu areena ei mahdu oviaukosta.

Cosplaykilpailuissa lavasteita ei arvostella, mutta selvää on se, että ne vaikuttavat näytöksen yleisilmeeseen. Onneksi nykyään videokuvan ja/tai taustakuvan käyttäminen helpottavan lavan tunnelman rakentamista.


SYYSKUU: WIP BOOKLET
Work In Process booklet eli työskentely kirjanen eli esituomarointiportfolio oli monia tunteita herättävä prosessi. Olemme tehneet portfolioita aikaisemminkin, mm. European Cosplay Gatheringin finaaleihin 2018. Suomen ICL semifinaaleja varten saimme lähettää muutamia valokuvia ja kertoa lomakkeessa mm. näytöksestämme ja pukujen materiaalivalinnoista. Koimme nämä molemmat aika rennoiksi verrattuna ICL:n portfolioon.


ICL portfoliosta kerrotaan jo kilpailun säännöissä, eli se ei voi tulla yllätyksenä kenellekään. Portfolion tarkoitus on valottaa kuvin ja tekstein puvun valmistusta. Toteutus ei ole vapaamuotoinen, vaan kuvat ja tekstit lisätään valmiiseen, kaikille kilpailijoille samanlaiseen lomakepohjaan. Ihan ensimmäiseksi näytetään kokonainen asu ja tällä sivulla sitten kerrotaan peruukeista. Tähän lokeroon kuvat ja tähän tekstit, eikä mitään ylimääräistä. Tämän lisäksi bookletissa sopisi esitellä kaikkia puvun osia eikä vain niitä, mitkä ovat sinusta onnistuneet erityisen hyvin. Duo-kisaajat laittavat yhteen lomakkeeseen molempien tiedot. Portfoliota on aikaa tehdä useampi päivä ja jos asiaa on paljon, kirjoittaminen kannattaa aloittaa heti kun lomakkeeseen pääsee. Kirjoituskieli on englanti.

Valmis portfolio palautettiin noin yhdeksän päivää ennen Espanjaan lähtemistä. Alun perin palautus oli päälle kaksi viikkoa ennen kilpailua, mutta tätä päivämäärää siirrettiin, koska myös finaalipäivä siirtyi viikolla. Tieto finaalien siirtymisestä tuli jo kesän alussa, mutta portfolioiden palautuksesta keskusteltiin lähempänä syyskuuta. Pointti oli se, että pukujen haluttiin olevan valmiita portfoliossa, mutta osassa cosplayaajia tämä aiheutti sekavia tunteita – allekirjoittaneet mukaan lukien. Jos asut tuomaroidaan vasta Espanjassa, onko niiden tarpeen olla täysin valmiita yli kaksi viikkoa etukäteen? Lopulta sovittiin, että asut saavat olla portfoliossa vähän kesken.

Mitä kaikkea portfolioon laitetaan, myös se mietitytti kilpailijoita. Täytyykö asun valmistuksesta kertoa kaavoituksesta alkaen? Itse koemme, että aivan jokaista saumaa ei tarvitse näyttää, koska oletettavasti saumat on aika perusjuttu tehdä, ja kyllä hyvästä yleiskuvastakin näkee kuinka jees saumat ovat. Liian paljon kuvia, tekstiä ja työvaiheita tekee lopputuloksesta raskaan lukea. Mieluummin vastaa kysymyksiin "Mikä tässä puvun osassa (esim. siinä peruukissa) on erityisen hienoa?" ja "Miten juuri se hienous on valmistettu?". 2024 oli sallittua kuvata kilpailuasu niin, että se on sovitusnuken päällä.

Oman portfoliomme kokosimme kahdessa päivässä. Valokuvasimme asut päällämme, edestä ja takaa, ja sitten jokaista vaatekappaletta erikseen. Kuvia pukujen valmistuksesta oli kiusallisen vähän, koska 1. Asut olivat jo valmiit ja vanhoja valokuvia valmistuksesta ei ollut koska 2. On tuntunut aina vähän hassulta kuvata perusompelua. Tai kirjoittaa mitään syvällistä perusompelusta. Käsinpistoilla käännetty housunlahje tai siisti taskunsuu eivät vain säväytä, mutta nyt portfoliomme oli täynnä kuvia niistä. Näin ollen paras neuvo jonka voimme antaa portfoliota varten on se, että ota paljon valokuvia asusi valmistusprosessista.

Pitkin kesää olimme korjanneet ja parannelleet asujamme ahkerasti, mutta vielä vähän oli kesken. Portfoliosta jäi puuttumaan uusien beyblade laukaisijoiden maalaus ja Silaksen saappaiden kengänpäälliset olivat irti. Tämän lisäksi mietimme yhtä tulostusprojektia, jonka päädyimme sitten kuitenkin lopulta toteuttamaan.


Pari huomiota koskien WIP booklettia:
+ Lomakepohja on samanlainen kaikille
+ Portfoliossa on helppo alleviivata asun yhdennäköisyyttä lähdekuvan kanssa
+ Portfolio on loistava keino esitellä asun niitä kerroksia, joita ei pysty tai ehdi näyttämään tuomaroinnin aikana (esim. historiallisesti oikeaoppisesti tehdyt alusvaatteet)
+ Jos ei puhu englantia hyvin, portfolioon voi kirjoittaa kaikkea mitä haluaa puvun valmistuksesta sanoa sanakirja tai kääntäjä apunaan

- Lomaketta oli kömpelö kirjoittaa koska rivinvaihto ei tapahdu automaattisesti
- Portfoliossa ei ollut ollenkaan erillistä osiota meikille/maskeeraukselle
- Portfoliossa ei ollut minkäänlaista osiota näytökselle! Tämä on meistä tyrmistyttävää kilpailussa, missä yli puolet pisteistä tulee näytöksestä. Jos portfolion tarkoitus on esitellä sitä kaikkea hienoa työtä, mitä olet itse tehnyt pukusi eteen (uskollisuus lähdekuvalle, aikakauteen sopivat materiaalivalinnat, todellisuutta jäljittelevät valmistusmenetelmät jne.), esiintyvälle cosplayaajalle pitäisi löytyä ihan yhtä paljon palstatilaa kertoa mitä kaikkea hienoa työtä on tehty näytöksen eteen.

PAKKAAMINEN

Möhkäle ja muut kapsäkit

Pakkaaminen alkaa siitä, että valitsee lentoyhtiön kokorajoihin sopivat laukut. Lensimme Espanjaan eri yhtiöllä kuin palasimme, ja molemmilla oli omat mitat koskien ruumaan menevää tavaraa. Espanjaan olisi saanut lentää 158 cm x 158 cm x 158 kokoisen laukun kanssa. Takaisin tullessa saman laukun täytyi sitten kutistua 90 cm x 75 cm x 45 cm kokoiseksi. Kannattaa siis valita se pienempi matkalaukku alusta alkaen.

Laukkujen koko- ja painorajat lukevat lentolipuissa. Mitä laukuissa saa kuljettaa, sen tiedon löytää lentoyhtiön kotisivulta. Nämä kannattaa ihan oikeasti lukea kunnolla, koska esim. mitä kaikkea luokitellaan nesteeksi saattaa yllättää matkustajan. Tämän lisäksi jos käsimatkatavaroissa kuljettaa cosplaypuvun osia, sinusta harmiton proppi voidaan turvatarkatuksessa tulkita kielletyksi esineeksi.

Isot ja/tai erikoisen muotoiset propit, puvun osat ja lavasteet täytyy lennättää erikoismatkatavarana. Olettaisimme, että nämä menevät ruumaan, ja siksi pakkaaminen kannattaa tehdä tukevasti ettei tavarat pääse litistymään tai purkumaan ulos pakkauksistaan.

Suositeltavaa on laittaa kaikkiin laukkuihin tiedoillasi varustettu tägi ja teipata myös laukkujen sisäpuolelle osoitetietosi. Jos pelkää matkalaukun pamahtavan auki, sen ympärille voi kietoa hihnan tai kelmua, ja vetoketjut kannattaa lukita pienellä lukolla.

Matkalaukkuja ei voi valita yhtään liian aikaisin, koska Espanjan päässä järjestäjäorganisaatio haluaa tietää mahdollisimman pian kuinka paljon, minkä kokoisia ja kuinka painavia matkatavaroita kilpailijat tuovat. Tieto helpottaa kuljetusten suunnittelemista.

Koska yksi matkalaukuista menisi lähinnä lavasteiden kuljettamiseen, meidän täytyi pakata kaikki loput tavarat yhteen matkalaukkuun + kaksi käsimatkatavaraa + kaksi käsilaukkua. Katsoimme laukkuja ja ne näyttivät super pieniltä! Kaiken täytyisi mahtua vain näihin!? Cosplayaajan kun täytyy tunkea mukaan sellaisia tarpeellisia juttuja kuin peruukkipää ja tuliaiskarkkeja. Meidän oli pakko tehdä päätös jättää Julia ja Raul matkasta. Tietenkin tämä särki sydänmen, mutta täytyy muistaa tärkeysjärjestys:

Ensimmäiseksi tulevat kilpailupuvut
Peruukit kuljetettiin laatikossa ja jokaiselle propille oli oma tupperware/perunasalaatti kippo. Kyllä, laatikko vie laukusta paljon tilaa, mutta tilanpuute on pienempi vaiva kuin korjata pahasti vaurioitunutta peruukkia Espanjassa. Sukat, binderit yms. pikkuvaatteet pystyy rullamaan kenkien sisälle. Kengät suojattiin muovipusseihin – itse asiassa kaikki oli muovipusseissa, koska jos laukussa hajoaa kosmetiikkaa tai korjausvälineitä, muovipussi suojaa pukua pahimmilta roiskeilta.

Roiskeista puheenollen, mukaan täytyy mahtua kosmetiikat, pukujen korjausvälineet ja hygieniavälineet. Valitettavasti emme ehtineet tutustua hotellin lähellä olevien kauppojen tarjontaan. Ravintoloita kyllä riittää, mutta saako mistään Got2b-hiuslakkaa, pumpulipuikkoja tai alushousuja, sitä emme tiedä. Suosittelemme ottamaan kaiken tarpeellisen Suomesta mukaan eikä jättämään tärkeiden ostosten tekemistä Madridiin. Suosittelemme tätä myös siksi, että aikaa kaupoissa kiertelylle ei välttämättä ole.

Puvut menivät laukkuun henkareissa ja pukupusseissa, ja ne laskostettiin tavarapinon päällimmäiseksi. Kengät, vyöt, alusvaatteet ja sukat yms. neutraalit vaatekappaleet, jotka varmasti menevät turvatarkastuksesta lävitse, laitoimme käsimatkatavaroihin.

Lavasteiden kanssa pakkasimme kaikkea sellaista, mikä kestää kovempaa kyytiä. Matkasilityslauta ja -rauta ovat todella tarpeellisia korjausvälineitä. Kyllä, ne vievät tilaa ja painavatkin jonkin verran, mutta hotellihuoneessa ei ole silitysvälineitä.

Matkarauta, -lauta, teippiharja ja vaateharja

Seuraavassa päivityksessä pääsemmekin sitten jo Espanjaan:
Lentäminen, hotelli ja tervetuliaisjuhlat.

Terveisin,
Päivi ja Satu

maanantai 28. lokakuuta 2024

Vedenalainen seikkailu Kotkassa

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Kotkaan!


Tai oikeastaan palaamme Kotkaan. Parin viime vuoden aikana kaupungissa on tultu vierailtua useammin, koska vähän väliä siellä on kaikenlaista nastaa ja Kotkansaari sijaitsee vain noin 50 minuutin ajomatkan päässä Kouvolasta. Kouvolasta pääsee Kotkaan myös junalla, eli auton puuttuessa kohde on silti helposti tavoitettavissa julkisilla kulkuneuvoilla.

Tällä kertaa tarina saa alkunsa siitä, kun viime vuonna vierailimme Raumalla. Tapasimme siellä Freaky Angel -blogista tutun Laran. Itse asiassa täällä blogissa on yllättävän paljon juttua kohtaamisistamme, eli jos ette vielä tiedä kuka Lara on, ette lue näitä postauksia kunnolla. Raumalla kävimme yhdessä mm. paikallisessa Merimuseossa. Tällöin tuli puhe Kotkassa sijaitsevasta Merikeskuksesta.

Matkailumielessä Kotka on Kymenlaakson parhaimmistoa. Kaupungissa yhdistyy luonto, city-elämä ja kulttuuri, ja ajomatkan päästä löytyy historiaa Kyminlinnan muodossa. Meidän suosikkimme Kotkasta ovat Merikeskus Vellamo ja Maretarium. Ei siis yhtään ihme, että Raumalla nämä paikat nousivat puheenaiheeksi ja sovimme, että jonain päivä menemme yhdessä Kotkaan. Elokuussa sitten se päivä koitti ja saimme Laran ja Atten jälleen vieraaksemme tänne Kymenlaaksoon!


Jälleen muistutamme, että miksi nämä päivitykset tulevat julkaisuun vasta kesän jälkeen: Syyskuussa matkustimme Espanjaan International Cosplay League -kilpailuun ja kesällä kaikki vapaa-aika meni kilpailuun valmistautuessa. Aikaa blogin päivittämiselle ei silloin löytynyt. Kuitenkin tämä on viimeinen kesän menoja koskeva postaus ja seuraavassa tekstissä pääsemme vihdoin ja viimein sinne Espanjaan!


Joten kauniina elokuisena päivänä ajelimme Kotkaan. Ensimmäiseksi kävimme kaupungin keskustassa kahvilassa ja kiersimme pari kirpputoria. Sibeliuksenpuisto näytti upealta täynnä kukkaistutuksia ja korkea suihkulähde kohosi aukion keskeltä! Matkalla Vellamolle kapusimme Palskin vuorelle katselemaan maisemia. Siellä Päivi onnistui vääntämään korvarenkaansa soikioksi. Hän heilautti kättään ja hopeinen rengas jäi ranteessa olevan niittikorun piikkiin kiinni. Onneksi korvanlehti ei revennyt, mutta korun muotoilu meni uusiksi.

Fida

Sibeliuksenpuisto



Merikeskus Vellamo sijaitsee Kotkan Kantasatamassa ja pitää sisällään Suomen merimuseon, Kymenlaakson museon, Merivartiomuseon ja Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut.

Kesällä museoaluslaiturissa pääsee tutustumaan myös erilaisiin laivoihin. Jos saavut Kotkaan junalla ja Vellamo on kohteenasi, osta junalippu ”Kotkan satamaan”, jolloin pääset merikeskuksen lähietäisyydelle.

Täällä blogissa on ollut aikaisemmin postaus Vellamosta ja muutama sana Maretariumista, mutta nyt ne kirjoitukset on poistettu ja korvattu tällä uudemmalla tekstillä. Uusi postaus sisältää paljon enemmän valokuvia ja itse asiassa, kuvia tuli otettua niin paljon, että piti ihan tosissaan karsia mitkä kaikki niistä pääsevät blogiin!

Vellamossa meitä kiinnosti erityisesti kevään+kesän 2024 uutuusnäyttely Oceanista – muoti ja meri. Kotisivun mukaan ”Oceanista näyttää, kuinka huippumuoti on lainannut merenkulkijoiden tyyliä ja kulttuuria vuosikymmenten ajan. Näyttely esittelee kansainvälisesti tunnettujen muotitalojen ja suomalaisten suunnittelijoiden merestä inspiroitunutta muotia”. Vaatteista ja pukeutumisesta kiinnostuneina henkilöinä tietenkin tällainen oli herkkua meille! Toki kävimme katsomassa myös muutkin näyttelyt, kuten ”Puun vuoro” ja Venehallin alukset.





Oceanista – muoti ja meri esitteli merimuotia monipuolisesti. Valaistus ja somisteet loivat näyttelytilaan sellaisen tunnelman, kuin kulkisi meren syvyyksissä! Vaatteet ja asusteet olivat tyylikkäitä ja hyvällä maulla valittuja. Kaikista yllättävintä oli nähdä, kaikkien pukujen joukossa, myös yksi katumuotia edustava seilorimekko! Jos tämän postauksen perusteella kiinnostuit aiheesta, niin valitettavasti Oceanista päättyi 29.9 ja muoti on jo jättänyt Vellamon.







Meren Muodin syvyyksistä uimme rannalle katsomaan museolaivoja.



Kotkaa varten Päivi oli pukeutunut teemalla ”kotka”. Hänellä oli ruskeat nahkahousut, nahkatakki ja väljä t-paita, missä lentää kotka. Itse asiassa paidan selässä on vielä isompi kuva kotkasta. Tämän lisäksi Päivi oli laittanut kasvoihinsa siirtotatuoinnin – tietenkin kotkaa esittävän! Valokuvia varten onnistuimme vääntämään hänen korvarenkaansa takaisin ympyräksi.


Satu halusi asukokonaisuutensa liittyvän jollain tavalla veteen. Hän valitsi vaaterekistänsä Hell Bunnyn merenneitojen kuvilla koristellun pastellinvärisen hameen, jonka ympärille loput asukokonaisuudesta rakentuu.


Vellamosta lähdimme Maretariumiin. Sinne ei ole pitkä tai vaikea matka, mutta jalkaisin täytyy varautua parinkymmenen minuutin kävelyyn. Maretarium on suomalaiseen vesiluontoon erikoistunut akvaariotalo. Se on veikeä kurkistus pinnan alle ja ehdoton kohde kaikille, ketkä tykkäävät katsella eläimiä. Kotisivun mukaan ”Maretariumissa on eri kalalajeja noin 60” ja tämän lisäksi mm. sammakoita ja äyriäisiä.


Kotkan reissun maskottina uiskenteli Pearlina (suom. Helmiliina), pieni Shopkins-nukke. Hän sopi teemallisesti hyvin merelliseen seikkailuumme. Erityisen nukesta reissumaskottina teki se, että viimeksi, kun Lara ja Atte vierailivat Kouvolassa, Lara toi kyseisen nuken Satulle lahjaksi.



Maretariumissa erityisen vaikuttava on suuri Itämeri-allas. Sen rauhallista menoa katsellessa tuntuu, kuin aika hidastuisi. Itse asiassa ruuhka-ajan ulkopuolella koko akvaariotalo tuntuu rauhoittavalta. Ja mielenkiintoiselta! Kaikki altaat ja eläimet olivat jännittäviä pikkuisista sammakoista pitkiin ankeriaisiin. Jos lähempää kosketusta luontoon kaipaa, niin aulasta pystyy ostamaan naposteltavaa kaloille ja ruokkimaan karppialtaan asukkaita. Satun suosikkeja olivat pienet, läpikuultavat hietakatkaravut. Päivin suosikki oli piikkikampela. Miten niin litteällä kalalla voi olla sisäelimet?




Vellamo ja Maretarium ovat ympäri vuoden avoinna, joten vaikka tämä päivitys tulee julkaisuun vasta pari kuukautta vierailumme jälkeen, molemmissa kohteissa voi silti käydä vaikka näin syksylläkin.

Terveisin,
Päivi ja Satu

sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Strömforsin Ruukki 2024

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukkiin!


Tarina saa alkunsa Taideruukin joulumarkkinoilta. Eräs asiakas tiedusteli puodistamme elintarviketta, jota meillä ei valitettavasti ollut, mutta kuulemma jossakin toisessa ruukissa on. Tällöin myyjätoveri kertoi Strömforsin ruukista ja kohde siirtyi samantien matkalistallemme. Näin jälkikäteen ajateltuna on vähän surullista, ettemme tienneet Strömforsista jo aikaisemmin. Paikka on hurmaava ja sinne on vain noin tunnin ajomatka Kouvolasta! Etenkin lomasesonkina ruukin alue on historiaa ja käsitöitä haviseva kohde, jonka useat palvelut kokoavat ihmisiä yhteen aktiiviseen kesänviettoon.


Vierailimme Strömforsin ruukissa heinäkuussa, eli tämä päivitys tulee julkaisuun kuukausia ”myöhässä”. Kävimme pari viikkoa sitten Espanjassa International Cosplay League -kilpailussa ja tähän kilpailuun valmistautumiseen kului paljon aikaa kesästä – niin paljon, ettei edes blogia ehtinyt päivittämään! Nyt vasta kilpailun jälkeen on ollut aikaa istahtaa tietokoneen ääreen työstämään kesän seikkailuita julkaistavaan muotoon. Toivottavasti pääsemme mahdollisimman pian lukemaan myös Espanjan tapahtumista, mutta sitä ennen kiertelemme vielä Suomen kamaralla.


Heinäkuussa hyppäsimme autoon ja ajelimme Ruotsinpyhtäälle. Päivä oli helteinen ja heti kun astuimme ulos autosta, silmiin osui useita auringon lämmössä köllötteleviä paarmoja. Houkuttelevaa. Verenimijöistä huolimatta lähdimme rohkeasti kohti ensimmäistä kiinnostavan näköistä rakennusta. Ruukissa oli yllättävän paljon muitakin kävijöitä ja jos maisemien valokuvaaminen kiinnostaa, niin kannattaa tulla paikalle aamusta. Iltapäivällä väkimäärä oli jo moninkertaistunut!

Strömforsin ruukki ei ole yksittäinen rakennus, vaan alue. Siellä on ravintoloita, majoituspalveluita, käsityöpuoteja, näyttelyitä, kahviloita, pari saunaa sekä pieni kirkko mäennyppylällä. Iso plussa siitä, miten kauniisti ympäristöä oli koristeltu kukkasilla. Luonto tuntuukin olevan vahva osa ruukkia ja siellä pystyy melomaan, pyöräilemään, vaeltamaan, pelaamaan minigolfia ja ihan vain nauttimaan ympäröivästä vehreydestä ja vesistöistä. Ja tietenkin tutustumaan museoihin tai osallistumaan opastetuille kierroksille. Kohteessa liikkuminen ei maksa mitään, mutta opastetuille kierroksille täytyy ostaa pääsylippu. Kotisivun mukaan ”Strömforsin ruukki on yksi vanhimmista rautaruukeista maassamme.”




Aivan ensimmäiseksi kiersimme alueen puodit ja kaupat. Niitä oli useita ja valikoima vaihteli lämminhenkisistä käsitöistä suomalaiseen designiin. Koriste-esineitä, käyttötavaroita, kenkiä, koruja ja kylmälaukkuja. Joukkoon mahtui myös pieni kirpputori.

Verstas Butik

Paloni & Vietto


Kisällin puoti

Kahviloiden kohdalla pystyi valitsemaan ihan oman makunsa mukaan, ja tietenkin me päädyimme sinne, missä kakkua ja teetä saa syödä kauniissa salongissa. Strömfors Bed & Bistro toimii myös majatalona ja kesäaikana lounasravintolana.



Strömforsin ruukkiin Päivi oli pukenut kierrätysmyymälästä ostamansa Zaran hameen. Se on keinonahkaa ja käärmeennahka kuvioinen. Hameeseen hän oli yhdistänyt pitkät mustat saappaat, leveän vyön, hartioista avonaisen kauluspaidan ja ison kaulakorun.


Satu oli sovittanut vaatteensa yhteen vintageneuleen värien kanssa. Reissun maskottina toimi niin ikään paidan väreihin mätsäävä Gilda, leluvalmistaja Ty:n flamingo. Satulla on niitä kaksi: Isompi on pieni reppu ja pienempi laukkumaskotti.


Teetauon jälkeen kierros jatkuu! Tämän reissun aikana emme käyneet opastetuilla museokierroksilla, mutta vierailimme kankivasarapajasta (siellä oli hauskoja pehmolelurottia) ja Ruotsinpyhtään kirkossa, sekä katsoimme Strömfors Art taidegallerian näyttelyt.


Tiina Harjolan maalauksia




Ruotsinpyhtään kirkko

Satun mielestä Strömforsin ruukin kivoin juttu oli yhden katoksen kulman alla oleva linnunpesä täynnä pikkulintuja. Päivin mielestä riemastuttavin juttu oli jäätelö. Tietenkin alueella on kerrassaan hurmaavaa luontoa yms., mutta yleensä sitä lähtee hakemaan jotakin sellaista, mitä ei ole vielä muualla kokenut. Tällä kertaa se oli Piian herkut -jäätelö. Satu valitsi tyrnimarjan makuisen ja Päivi kuusenkerkkäjäätelön. Jäätelöä sai kädentaito- ja herkkupuodista A’la Talli.




Kokemus on sellainen asia, mitä täällä blogissa ei voi alleviivata liikaa. Netissä nähty kuva tai video harvoin kykenee jäljittelemään aidosti koko elämystä ja siksi haluamme painottaa, että kiinnostavissa kohteissa kannattaa vierailla ihan itsekin. Vuosi 2024 on nyt jo loppupuolella, mutta kyllä se kesä koittaa Strömforsin Ruukissa ensi vuonnakin! Tämän lisäksi tapahtumakalenterin mukaan alueella tapahtuu kaikenlaista jännittävää syksyllä ja jouluna, eli ruukki kannattaa pitää mielessä myös loppuvuoden matkakohteita miettiessä. 

Seuraavassa postauksessa matkustamme Kotkaan!


Terveisin,
Satu ja Päivi