tiistai 17. kesäkuuta 2025

Comic Con 2025, Helsinki

Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Tämän päivän päivityksessä lähdemme Comic Coniin Helsinkiin!

Valokuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

MITÄ?
Comic Con kertoo kotisivullaan olevansa pohjoismaiden suurin elämyksellinen popkulttuuritapahtuma. Messumuotoinen Comic Con pitää sisällään runsaasti ohjelmaa, mm. sarjakuvista, videopeleistä ja TV-sarjoista tuttuja kansainvälisiä ja kotimaisia kunniavieraita, erilaista lavaohjelmaa tanssista luentoihin, cosplayta, myyntipöytiä ja työpajoja. Comic Coniin täytyy ostaa pääsylippu.

MISSÄ?
Suomen Comic Con 2025 järjestettiin Pasilassa Messukeskuksessa.

MILLOIN?
Tapahtuma kesti perjantaista 9.5. sunnuntaihin 11.5. Perjantaina Comic Con oli avoinna klo 12-20, lauantaina klo 10-19 ja sunnuntaina klo 10-18.


Toistaiseksi Suomen Comic Conia ei voida pitää erityisen perinteisenä tapahtuma, koska se on järjestetty vasta kaksi kertaa. 2024 coneiltiin Tampereella ja nyt 2025 Comic Con rantautui Helsinkiin Messukeskukseen. Sijaintina Messukeskus sopii meille kahdelle oikein hyvin, koska se on huomattavasti lähempänä Kouvolaa kuin Tampere. Tämä tulee varmasti yllätyksenä monelle, mutta: Kouvola ei sijaitse Ahvenanmaalla ja junamatka Pasilaan kestää täältä vain 1 h 15 min.

Meidän syymme matkustaa Comic Coniin oli International Cosplay League 2025 Suomen semifinaalit. Olimme mukana tuomaristossa valitsemassa tämän vuoden edustajia. International Cosplay League on kansainvälinen cosplaykilpailu, missä on kaksi kategoriaa: Solo (yksilö) ja duo (pari). Finaalit kisataan Espanjassa syyskuussa. Miksi meidät valittiin tuomaristoon, niin olimme vuoden 2024 edustajia duo-kategoriassa. Kisamatkastamme löytyy pitkät raapustukset täältä blogista. 

Comic Con oli kyllä muutenkin melkoinen kisalauantai, koska samana päivänä valittiin edustajat myös Nordic Cosplay Championship 2025 -finaaliin (yksilö) ja Europa Cosplay Cup 2025 -finaaliin (yksilö). Selvennyksen vuoksi: Näitä kilpailuja tuomaroi erilliset tuomaristot, eivät me. Koko kilpailukattaus kulki nimellä Cosplayn Suomenmestaruuskilpailut 2025. Kilpailujen järjestäjänä toimii Cosvision. Tiesittekö, että cosplayn SM-kilpailut täyttivät tänä vuonna 10 vuotta? Allekirjoittaneet ovat ensimmäiset cosplayn joukkuesarjan suomenmestarit. Niin se aika lentää.

Kirsikkana proppikakun päällä pääsimme Comic Coniin pitämään ohjelmaa. Sunnuntailta oli valitettavasti peruuntunut peruukkiohjelma ja meiltä kysyttiin pystyisimmekö tekemään korvaavan ohjelman samasta aiheesta. Koska cosplayjoukkueemme peruukkiasiat hoitaa Satu, hän sai päättää. Meille annettiin hieman suuntaviivoja ohjelman sisällön suhteen ja aikansa harkittuaan, Satu suostui.

Vielä kevättalvella oli sellainen olo, että haluaisi pukea Comic Coniin jotakin todella hienoa! Kuitenkin työkiireet veivät voiton. Comic Con sijoittui niin keskelle kaikkea, ettei sinne ehtinyt valmistautua tai sitten valmistautuminen olisi täytynyt aloittaa tooodella paljon aikaisemmin. Toisaalta taas lauantai, the tuomarointi päivä, oli sen verran toimelias, että kannatti ihan tosissaan valita ”Selviydy tuomarointitehtävistäsi hyvin” ja ”Todella hienoa pukeutumista” väliltä.

PERJANTAI

Klo 19:00 Satu saapuu töistä kotiin
Klo ‏‎20:46 Hiusten värjääminen
Klo ‏‎23.05 Hiukset on valmiit

Lauantaina Päivi oli pukeutunut hahmoksi Yugo Nansui sarjasta Beyblade Burst. Yugolla on irokeesi ja Päivi tekee hahmon kampauksen omiin hiuksiinsa. Perjantaina illalla, työpäivän jälkeen, edessä oli vielä hiusten värjääminen ja kampauksen tekeminen ennen kuin pääsi nukkumaan herätäkseen kaksi minuuttia ennen kellonsoittoa.

LAUANTAI

Klo 3:58 Herätys
Klo 4:05 Peseytyminen ja kuppi teetä
Klo 4:21 Meikkaamisen aloitus
Klo 5:10 Meikki on valmis
Klo 5:30 Aamiainen
Klo ‏‎5:57 Lähtö kohti juna-asemaa
Klo 6:14 Laiturilla
Klo 6:19 Juna lähtee
Klo 7:36 Pasilassa

Comic Conissa oli sellainen tilanne, että aukioloaikojen ulkopuolella sisään Messukeskukseen päästettiin vain tiettyinä kellonaikoina. Eli sisälle ei marssittu silloin kun huvittaa - ihan sama olitko tuomari, kilpailija, esiintyjä tai myyjä. Näin ollen olimme valinneet menomatkamme niin, että ehtisimme klo 8 ovenavaukseen + meillä olisi vähän aikaa eksyä oikealle ovelle, koska tietenkään sisään ei päästetty pääovesta. Tämän lisäksi olimme sopineet, että tapaamme ICL-kilpailun yksilösarjan edustajan Iinabanin eli Iin asemalla, ja menemme porukalla Messukeskukselle.

Klo 7:38 Taapertakaa Iin kanssa kohti Messukeskusta
Klo ‏‎7:46 Sillä ovella, mikä ei ole pääovi
Klo 8:00 Sisäänpääsy
Klo ‏‎8:05 Kulkukortit
Klo 8:06 Marssi läpi messuhallin pukuhuoneille
Klo 8:10 Tuomaristolätkät
Klo 8:17 Vessatauko
Klo ‏‎8:27 Tuomarointihuone. Binderin pukeminen ja itsensä laittaminen edustavaan kuntoon.

Kuten aikatauluista näkee, päivä alkoi aikaisin, koska tuomarointihommat alkoivat aikaisin. Siinä vaiheessa, kun kävelimme tuomarointihuoneeseen valmistautumaan, oli lavalla esiintyvien kilpailijoiden lavaharjoitukset jo täydessä käynnissä. Mietimme kuinka paljon aikaa olisi säästänyt yöpyä Pasilassa, mutta todennäköisesti junamatkat tulivat taloudellisemmaksi kuin yöt hotellissa. Meillä oli jo puvut päällä, koska yritimme selvitä mahdollisimman vähillä matkatavaroilla. Satu oli pukeutunut hahmoksi Rantaro Kiyama sarjasta Beyblade Burst. Rantaro oli Satun puku sekä ICL-semifinaaleissa että finaaleissa. Päivi ei pukeutunut omaksi finaalihahmokseen, koska Silaksen asu on yllättävän työläs pukea ja vähän hankala oleskella. Yugo sen sijaan on todella helppo asu matkustaa ja toimia conissa.

Ii, Satu ja Päivi

Klo ‏‎9:21 Tuomariston kokoustelua
Klo 9:30 Yksilösarjan tuomarointi alkaa

ICL-tuomariston muodostivat me kaksi, yksilösarjan edustaja Ii, kokenut suomalainen cosplayharrastaja majo ja Yugoro, yksi Comic Conin cosplaykunniavieraista. International Cosplay League -kilpailussa yksilökategoriassa kaikki pisteet tulevat, näin karkeasti selitettynä, asun valmistuksen onnistumisesta, menetelmien monipuolisuudesta ja lähdekuvauskollisuudesta. Kategoriaa voikin pitää kädentaitojen kilpailuna, koska niin paljon painoarvoa annetaan asun toteutukselle. Tuomaroimme kuusi pukua. Jos määrä kuulostaa vähältä, niin osallistumisiin tulee aina peruutuksia. Yleensä enemmän kilpailijoita ilmoittautuu mukaan kuin lopulta pääsee paikalle. Peruutuksia tulee esim. sairastumisten vuoksi. Tuomarointi tapahtui erillisessä tilassa. Se oli muuten supernäppärä, paitsi että katto puuttui ja kaikki lavaohjelma kuului selkeästi keskelle tuomarointia. Toisaalta taas tällöin tunnelma vastasi aika hyvin sitä, mikä finaaleissa odottaa. Jos ei kestä meteliä, ICL-finaaleista tulee koettelemus, koska tapahtuma-alueella volyymitaso on hardcore.

Klo 11:00 Yksilösarja tuomaroitu, keskustelua tuloksista
Klo 11:34 Tauko
Klo 12:00 Duo-sarjan tuomarointi alkaa

Duo-kategoriassa tuomaroimme neljä joukkuetta. Duot saavat 40 % pisteistä pukutuomaroinnista ja merkittävän osan, 60 % pisteistä, lavaosuudesta. Duo-kategoria on enemmän esiintymiskilpailu, eli pukutuomaroinnin perusteella ei voi vielä sanoa kuka voittaa, koska lavaosuus vaikuttaa niin paljon! Tuomaroinnit ovat yleensä hyvin tarkasti kellotettuja. Kilpailijoilla on kaikilla saman verran aikaa esitellä asujaan.

Klo 13:39 Duo-sarja tuomaroitu, syömään!
Klo ‏‎13:50 Ruoka ruoka
Klo ‏‎14:40 Peiliselfie


Klo ‏‎‏‎14:43 - 15:27 Messuhallissa kiertelyä

Tässä välissä oli päivän pisin tauko. Kävimme syömässä yhdessä Messukeskuksen ravintoloista ja sen jälkeen kiertelimme tapahtuma-alueella. Messukeskuksen Comic Conin yleisilme oli paljon mukavampi ja selkeämpi kuin vuosi sitten Tampereella. Kävijät jakautuivat tasaisemmin eri tiloihin ja puristavaa ruuhkaa ei ollut missään. Osa myyntipöydistä oli edelleen karamellikauppiasta ja piraattitavaroilta näyttäviä oheistuotteita, mutta joukossa oli myös paljon kunnon tavaraa, kuten käsitöitä ja sarjakuvia. Viikonlopun aikana Päivi löysi jopa yhden G.I.Joe-sarjakuvan kokoelmaansa! Mukavinta oli tavata tuttuja, koska aikataulujen keskellä oli pieni pelko, ettei ketään ehtisi nähdä.




Klo 15:45 Pukuhuoneessa korjaamassa meikkiä ja laittamassa piilolinssit

Tässä vaiheessa päivä on kestänyt jo 12 tuntia. Lavaosuus lähestyi ja siksi oli aika mennä pukuhuoneeseen vaihtamaan silmälasit piilolinsseihin ja muutenkin rapsimaan itsensä esittelykuntoon. Lauantaina emme ottaneet kovinkaan montaa valokuvaa ja kaikista vähiten itsestämme, koska lauantai ei oikein ollut sellainen valokuvailupäivä. Jos joku haluaa nähdä enemmän kuvia cosplaypuvuistamme, niin Yugosta löytyy kuvia tästä artikkelista ja Rantarosta tästä.

Klo 16:00 Tuomariston ryhmäkuva
Klo 16:30 Proppituomarointi

Tänä vuonna cosplayn suomenmestaruuksissa jaettiin uusi palkinto, joka meni kilpailun parhaimmalle propille! Propilla tarkoitetaan jonkinlaista cosplaypuvusta irtonaista, mutta hahmolle tunnusomaista esinettä. Proppi voi olla vaikka miekka, taikasauva, valtikka, viuhka, pehmolelu, kirja jne. Joskus propilla tarkoitetaan myös cosplaynäytöksessä käytettäviä lavasteita. Comic Conissa tuomaristot valitsivat ehdokkaansa tuomaroimistaan kilpailijoista ja lopulta voittajasta neuvoteltiin yhdessä. Mainittakoon, että palkinnon voitti miekka. Sitten olikin aika siirtyä katsomoon odottamaan lavaosuuden alkua.

Klo 16:53 Viimehetken peilaukset
Klo 17:02 Siirtyminen katsomoon istumapaikoilleen
Klo 17:15 Lavashow alkaa

Aivan ensimmäiseksi kaikki päivän kisaajat kävivät esittäytymässä lavalla. Vähän täytyi jännätä kuinka moni lyö hattunsa tms. taustakankaan alareunaan, mutta onneksi kaikki selviytyivät lavalle ilman törmäyksiä. Sitten esiintyivät NCC ja E2C kilpailijat. Tämän jälkeen vuorossa olivat ICL duot. Hyvä järjestys, koska näin pääsimme näkemään kaikki päivän esitykset (jopa ne, joita emme tuomaroineet)! Lavaosuuden jälkeen tuomaristomme vetäytyi pukuhuoneeseen päättämään, ketkä lähtevät edustamaan Suomea ICL-finaaleihin duo-kategoriassa.

Klo 18:22 Kaikki cosplaykilpailijat lavalla palkintoja varten
Klo 18:29 ICL palkintojenjako
Klo 18:38 Cosplaykilpailuiden voittajien yhteiskuva

Kilpailupäivä huipentui näyttävään palkintojenjakoon! Onnea kaikille sijoittuneille! Koko kilpailun pystyy katsomaan tästä linkistä.

Valokuva: Nyymix Kuvan lähde: Linkki

Jos kilpailijakokemus kiinnostaa, niin Minervainen (valokuvassa punaisessa mekossa) on kirjoittanut Comic Conista omaan blogiinsa. Sieltä voi käydä lukemassa miten päivä sujui tuomarointipöydän toisella puolella.

Klo 18:37 Takaisin tuomarointihuoneeseen aloittelemaan palautetilaisuutta
Klo ‏‎19:23 Palautetilaisuus päättyy

Illan viimeinen velvollisuus oli palautteenanto kilpailijoille. Palaute on vapaaehtoinen. Tilaisuudessa on läsnä vain tuomariston jäsenet ja kilpailija/joukkue. Itse koemme palautteen tärkeäksi tilaisuudeksi siksi, koska silloin pystyy mm. kertomaan kaikesta, missä kilpailija/joukkue oli onnistunut todella hyvin, vaikka tällä kertaa suoritus ei olisikaan yltänyt palkinnoille asti.

Klo 20:00 Messukeskus suljetaan

Palautteen jälkeen pesimme meikit pois, pakkasimme tavaramme ja poistuimme Messukeskuksesta vain minuutteja ennen sulkemisaikaa. Hilluimme vielä hetken Pasilassa yhdessä Iin kanssa syömässä ja odottelemassa junaa takaisin Kouvolaan.

Klo 21:25 Juna lähtee
Klo 22:41 Kouvolan asemalla
Klo 23:30 Pese kuulakärkikynää pois paidastasi

Pitkän päivän jälkeen niin surullista kuin se onkin, lauantaina pääsimme nukkumaan vielä myöhemmin kuin mitä perjantaina! Päivi meni jopa pesemään pyykkiä. Hän oli onnistunut sotkemaan kuulakärkikynää Yugon valkoiselle T-paidalle ja tahra piti saada mahdollisimman pian pois. Sellainen 20 tunnin päivä.

Karvinen löysi kaverin!

SUNNUNTAI

Sunnuntai valkeni valmistautumattomassa coniviikonlopussamme kaoottisena. Sunnuntaipuvut osin kainalossa juoksimme 11.19 lähtevään junaan. Alun perin Päivi oli suunnitellut pukevansa Yugo puvun myös sunnuntaille, mutta hetken mielijohteesta hän keksi järjestää Instagramissaan äänestyksen: Kumpi asu sunnuntaille? Yugo vai punainen puku Kabukimono-mallistosta? Yugo hävisi äänin 40 – 0. Tirsk. Kuitenkin Yugo sai viimeiset naurut, koska eihän tätä punaista pukua oltu valmisteltu yhtään. Aamulla kaikki puvun osat ja korut kyllä löytyivät, mutta vyö oli kadoksissa. Nyt kaikki, ketkä ovat lukeneet viime vuoden postauksen Comic Conista, alkavat tajuta mistä on kyse. Viime vuonna, kun kilpailimme ICL-karsinnassa, Päivi unohti Silaksen vyön kotiin. Lavaosuutta varten hän nappasi sunnuntaipuvustaan vyön, leikkasi sen ja neulasi kiinni… Ja tämä puku oli tietenkin Kabukimonon punainen asu. Näin vuotta myöhemmin tarina tuli täydelliseen päätökseen sunnuntaina aamulla Päivin yrittäessä valita korvaavaa vaihtoehtoa puuttuvalle vyölle.

The punainen puku Kabukimono-mallistosta ja improvisoitu vyö

Kaikesta huolimatta noin 12.30 olimme jälleen Pasilan asemalla. Tapasimme Iin asemalla ja kipitimme porukalla Messukeskukselle. Jälleen kerran tapahtuma-alueella oli mukavaa conitunnelmaa, mutta ei tunkua. 11.5. juhlittiin äitienpäivää ja tämän seurauksena osa kävijöistä oli saattanut jättää conisunnuntain välistä tavatakseen perhettään.

Heti ensimmäiseksi menimme kuuntelemaan cosplaykilpailuiden voittajien haastattelut. Olimme vähän myöhässä ja koska pieneen katsomoon ei enää mahtunut, istuimme lattialla katsomon vieressä. Näytimme bändiltä, missä jokainen jäsen on valinnut vaatteensa eri musiikkigenren mukaan.


Sunnuntaina oli enemmän aikaa kierrellä messuhallissa ja tutustua myyntipöytien valikoimaan. Koska pidämme japanilaisista daruma-nukeista, ostimme erilaisia pieniä kissamaskotteja, jotka esittävät darumoja. Puhelinkoruissa oli kulkunen ja jos eksyimme toisistamme, jostakin etäältä kuuluva kulkusen helähdys auttoi löytämään oikean suunnan.


Sunnuntain tärkein juttu oli peruukkidemo. Onneksi Messukeskukselle ei tarvinnut rynniä heti aamusta, koska kyseessä oli yksi tapahtuman viimeisistä ohjelmanumeroista. Aamupäivällä kotona Satu harjoitteli esityksen vielä kerran ja viimeisteli diashowta junassa. Sunnuntaina meillä oli enemmän matkatavaroita mukana, koska peruukkidemoa varten toimme mm. välineitä ja peruukkeja, sekä kannettavan tietokoneen. Kaikki nämä Satu pakkasi vetolaukkuun, jonka kävi sitten noutamassa narikasta ennen esityksen alkua. Peruukkidemo tapahtui pienessä luentosalissa ja ajankohdasta huolimatta, paikalle onneksi jaksoi vielä saapua conittajia kuuntelemaan. 


Demon sisältöä suunnitellessaan Satu mietti näkemiään peruukkiohjeita ja päätti puhua niistä menetelmistä, joita esitellään harvemmin. Näin ollen Comic Conin peruukkidemon painotus oli peruukkien kihartamisessa kotikonstein ja pystynostoissa. Satu kertoi, miten erilaisia kiharoita tehdään mm. lettien, keppien ja teippilieriöiden avulla niin, että peruukin päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Jos ei tunne tarvitsevansa mitään erityisiä välineitä peruukin laittamista varten, on tällaisista hyvä aloittaa, ja mahdollisesti myöhemmin satsata sitten ammattimaisempaan kalustoon. Kuuma vesi -tekniikka toimii myös silloin, jos peruukin latvat täytyy saada taittumaan voimakkaasti ulospäin tai sisäänpäin. Yksinkertaista ja tehokasta. Toinen peruukkidemon tekniikoista oli tuettu pystynosto. Koska Satua oli pyydetty nimenomaan demonstroimaan peruukkien laittamista, hän yritti havainnollistaa superlon-palasien avulla, miten niitä voi käyttää tukena ja muotona silloin, kun kampaus uhkaa painovoimaa. 


Noin puoli tuntia ennen tapahtuman sulkemista kävelimme messuhallin lävitse kohti ulko-ovia. Eräs myyjä antoi meille ilmaiseksi kaksi pakkausta mochia, koska sen päiväys menisi umpeen ennen seuraavaa myyntitapahtumaa. Kiitos! Junassa päädyimme extra-luokkaan istumaan, koska lippuja ei ollut enää saatavilla muille paikoille. Meidän osaltamme Comic Con oli nyt tällaista "et ole valmistautunut yhtään liikaa mihinkään" -henkistä menoa. Seuraavan kerran coneilemme Animeconissa Jyväskylässä heinäkuun alussa ja sinne aiomme valmistautua kunnolla!

Jos pidit tästä postauksesta, haluat ehkä myös lukea

Terveisin,
Päivi ja Satu

torstai 29. toukokuuta 2025

Taideruukin pääsiäinen ja helmikorupaja

Hei ja tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Huhtikuussa Kuusankoskella tapahtui jälleen, kun Taideruukissa järjestettiin koko perheen pääsiäistapahtuma pitkäperjantaina 18.4.2025. Osallistuimme samaiseen tapahtumaan myös viime vuonna, jolloin avustin virpomavitsapajassa. Kuitenkin pitkäperjantai oli siinä vaiheessa pääsiäistä, että virpomiset oli jo ehditty virpoa. Näin ollen meitä pyydettiin Taideruukkiin pitämään (ajatonta) helmikorupajaa. Olin maaliskuussa järjestänyt onnistuneesti samanlaisen pajan Chibiconissa ja kaikki tarvikkeet oli valmiina, joten Taideruukki kutsuu!


Helpottaaksemme pajapäiväämme, torstai-iltana kävimme jo etukäteen  jättämässä kaikki pajatarvikkeet Taideruukille. Perjantaina ei sitten olisi niin kova kiire päästä Taideruukille pajaa kokoamaan. Huolimatta siitä, että Pääsiäistapahtuman ovet aukesivat kävijöille vasta 12:00, olimme paikalla hyvissä ajoin ottamassa valokuvia ja viimeistelemässä pajaa. Olimme molemmat pukeutuneet teemaan sopivasti:



Minulla oli, juhlapyhän mukaisesti, pääsiäismunien kuvilla koristeltu liivi. Talvella olimme löytäneet Eurokankaasta pupukuvioisen kankaan, josta Päivi ompeli liivin kaveriksi hameen ja puhelinpussin. Koska olin pitämässä helmipajaa, tein itselleni asukokonaisuuteen sopivia koruja. Monissa niistä lukee joko "easter egg" (pääsiäismuna) tai "easter bunny" (pääsiäispupu). Koska aakkoshelmissä ei ollut Ä-kirjainta, niin en voinut kirjoittaa "pääsiäinen".



Omien sanojensa mukaan Päivi oli pääsiäisnoita. Hän oli pukeutunut Lahden Pelastusarmeijan kirppikseltä ostamaansa violettiin vintagepukuun. Siihen kuuluu pitkä hame ja paita. Näiden päälle Päivi valitsi värikkään ja kiiltävän liivin sekä samaa sarjaa olevan takin. Kokonaisuuden viimeistelee kultaiset yksityiskohdat, helmikorut ja violetti meikkaus. Kasvojen sivussa hänellä on käärmettä esittävä siirtotatuointi.




Tasan puolilta päivin ensimmäiset kävijät saapuivat innokkaina sisään - ei tosin helmikorupajan takia, vaan koska Taideruukissa oli käynnissä pääsiäismunajahti. Tässä ohjelmanumerossa piti etsiä mustavalkoinen kuva pääsiäismunasta. Niitä oli jemmattu Taideruukin yleisiin tiloihin. Jos kuvan löysi, se piti värittää. Kun väritetyn kuvan palautti, palkkioksi annettiin oikea suklaamuna! Hyvää mieltä, aarteenetsintää ja taloon tutustumista. 


Kun suklaannälkä oli tyydytetty, saapuivat kävijät helmikorupajaan. Pajamme sijaitsi 1. kerroksen aulassa ja oli kävijöille ilmainen. Jokainen kävijä sai tehdä yhden helmityön. Välttääksemme valinnan vaikeutta, olimme jo ennalta päättäneet, että tämä yksi helmityö olisi joko rannekoru tai avaimenperä. Koimme tämän helpottavan etenkin pienien lapsien työskentelyä, koska esimerkiksi avaimenperä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vain lukko ja pätkä kuminauhaa, mihin saattoi pujotella mieleisiään helmiä pötköksi.


Ensimmäiseksi saapuessaan pajaan kaikkien lukutaitoisten kuului lukea yksinkertaiset pajaohjeet ja desinfioida kätensä. Tämän jälkeen he saivat päättää tekevätkö rannekorun vai avaimenperän. Tasapuolisuuden nimeen kuminauha oli saman pituinen molemmissa töissä ja tämä oli leikattu jo valmiiksi kaikille. Kävijöille annettiin pieni muovikippo, johon kerätä helmet, sekä pääsiäismunaa esittävä tarra. Tarrojen avulla laskin kävijöitä ja pidin huolta siitä, ettei pajassa käyty kahta kertaa. Tämän jälkeen pääsi helmipöydän äärelle keräämään helmiä muovikippoonsa. Vieressä oli työpajapöydät, joihin istuttiin pujottelemaan helmityö.

Mainoskuvassa näkyi esimerkit avaimenperästä ja rannekorusta

Kun helmikorupaja lähti käyntiin, niin se todellakin oli käynnissä! Pajaan oli usein enemmän tulijoita kuin mitä pöytiä ja tuoleja riitti. Tästä syystä välillä kävijöitä täytyi pyytää odottamaan, että työtilaa vapautuu. Onneksi Taideruukki on iso paikka täynnä nähtävää ja koettavaa. Kävijät saattoivat piipahtaa puodeissa ja näyttelyissä odotellessaan pajapaikkojen vapautumista. Tämän lisäksi aulassa tehtiin ilmapalloeläimiä, ja monesti pajaan tuli tilaa sillä aikaa kun kävi hakemassa pallokaverin. Kun kävijöitä on paljon, minä en ehdi tehdä muuta kuin olla pajaohjaajana. Hyvä, että Päivi oli apunani, sillä yksinään pajan ohjaaminen... ei olisi ollut mahdotonta, mutta hyvin vaikeaa. Päivi ohjasi kävijät pajaan ja minä ohjasin työskentelyä. Pahimman alkuruuhkan jälkeen ehti pitämään pienen kahvitauonkin.

Tauko työn lomassa parantaa työturvallisuutta

Yleisesti ottaen pajatyöskentely oli, ruuhkasta huolimatta,  hyvin rauhallista. Helmikipot eivät olleet kertaakaan lattialla, kukaan ei saanut itkupotkuraivaria ja pajatarvikkeita ei yritetty varastaa. Tarjosimme aikuisillekin mahdollisuuden pujotella helmityön, ja ilahduttavan moni tarttui tähän tilaisuuteen! Kaikista suosituimmat helmet oli aakkoshelmiä ja kaikenlaisia hauskoja tekstejä näki kirjoitettavan päivän aikana. Tarjolla oli myös sellaisia helmiä, joista en itse niin tykkää, mutta lapset rakastivat laittaa niitä töihinsä! Yleisesti ottaen helmikorupajani sai paljon kiitosta sen monipuolisesta helmivalikoimasta.


Paja oli merkitty päättymään 15, mutta virallisesti tämä tarkoittaa sitä, ettei uusia pajalaisia oteta enää 15 jälkeen. Kello 15 - 16 välissä kävi enää vain muutama henkilö tekemässä helmikorun. Kaikessa rauhassa pakkailin helmet takaisin purkkeihinsa. Mikäli joku miettii, että miten minä kuljetan kaikki pajatarvikkeet, niin vetolaukussa. Pakkauksen lomassa huomasin, että joku oli unohtanut vaaleanpunaisen ilmapallokoiransa aulaan. Koska kävijöitä ei enää ollut Taideruukissa, päätin adoptoida koiran meille ja sen nimeksi tuli Pipi.

Vuh

Kiitos kaikille helmikorupajan kävijöille ja Taideruukille!
Seuraavan kerran helmitöitä tehdään Animeconissa Jyväskylässä!

Terveisin,
Satu

perjantai 16. toukokuuta 2025

Keväinen Tampere ja kaikenlaista sattuu

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!


Hyvää toukokuuta! Blogin vauhdikkaasti alkanut päivitystahti on päässyt hidastumaan vuoden 2025 edetessä. Kuten edellisessä postauksessa kerrottiin, maaliskuun alussa siskoni Satu kaatui polkupyörällä ja sai kaksi hiusmurtumaa jalkateräänsä. Liikkuminen rajoittui eikä silloin matkustella tai oteta asukuvia. Kuitenkin, maaliskuun lähestyessä loppua oli jälleen aika perinteiselle Tampere Kuplii -tapahtumalle. Satun jalka oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että sillä pystyi kävelemään tukevapohjaisella kengällä. Siispä lauantaina 29.3. matkustimme ”Manseen” käydäksemme Kupliissa ja kiertääksemme pari suosikki kauppaamme Tampereella.

Alun perin meitä oli lähdössä kolme henkilöä täältä Kouvolasta. Kuitenkin lauantaina aamulla kolmas henkilö joutui perumaan tulonsa. Näin ollen minä ja Satu nousimme junaan kahdestaan. Mitä lähemmäs Tamperetta pääsimme, sitä enemmän junan vaunuissa istui selvästi Kupliiseen menossa olevaa porukkaa. Tietoisesti olimme itse jättäneet cosplay yms. rooliasut matkasta ja pukeutuneet niin, että päivän vaatetuksessa olisi helppo matkustaa ja liikkua kaupungilla. Myöhemmin tulette huomaamaan, että tämä oli todella fiksu valinta.

Olimme Tampereella noin kello 10 ja heti ensimmäiseksi menimme kauppakeskus Tullintoriin. Viime vuoden elokuussa sinne avattiin myymälä Vanity Case, joka kuvailee valikoimaansa sanoilla ”retrohenkisiä vaatteita kaikenkokoisille naisille sekä asuihin sopivia kenkiä”. Meille Vanity Case on tuttu myös nimellä Wannabe ja blogin todella pitkäaikaiset seuraajat saattavat muistaa Wannaben Savonlinnasta! Joten vierailu Vanity Casessa ei ollut pelkästään ihania vaatteita, vaan ennen kaikkea vanhojen tuttujen moikkaamista. Ja ostin sieltä parin kenkiä ja Satu osti kaksi paitaa.




Vanity Casesta menimme kerrosta alemmas East Asia Martiin syömään. Lounaaksi currya, riisipalloja ja melonisoodaa.


Kello oli noin 11.30 kun lähestyimme Tampere-taloa. Sitten tapahtui jotakin: Maihinnousukenkäni solki hajosi – taas. Pahaenteistä… Tampere-talon ulkopuolella kiemurteli ainakin 100 metrin jono. Näpäytin somen auki ja Tampere Kupliin Instagramissa luki ”Pahoittelemme ruuhkaa! Festarialue on ruuhkautunut suuren kävijämäärän vuoksi, varauduttehan jonottamaan. Ilmoitamme tilanteen muutoksista.”


Tampere Kuplii kuvailee itseään ”hyvän mielen sarjakuvafestivaaliksi, joka on tarkoitettu kaikille sarjakuvista kiinnostuneille.” Tapahtuma kestää useamman päivän ajan, eli Tampere-talo viikonlopun lisäksi myös arkipäivinä on erilaista ohjelmaa, mm. perjantaina Sampolan kirjastossa jaettiin vuoden 2025 Sarjakuva-Finlandia-palkinto. Tampere Kuplii on pääsymaksuton tapahtuma ja tämä on varmasti osasyy sille, miksi tulijoita on niin paljon. Tapahtuman tiedotuksen mukaan 2025 kävijöitä oli huikeat 24 782 kpl. Tämä on noin 1580 kpl enemmän kuin vuonna 2023, kun viimeksi vierailimme Kupliissa. Mainittakoon nyt kuitenkin, ettei Tampere Kuplii 2025 ole Suomen ensimmäinen Jonocon. Esimerkiksi vuonna 2019 Kouvolan Kumakumaconiin täytyi jonottaa, koska pääsymaksuttomaan ja -liputtomaan tapahtumaan tuli enemmän kävijöitä kuin mitä pienelle tapahtumapaikalle pystyttiin ottamaan sisään.

Tampereella on parempaakin tekemistä kuin jonottaminen, joten lähdimme valokuvaamaan ja kiertelemään kauppoja. Jos te henkilöt, ketkä tapasimme junassa matkalla Tampereelle, luette tätä postausta, niin näin siinä kävi. Emme päässeet tekemään mitään niistä asioista, joita kerroimme teille aikovamme Kupliissa tehdä. Mainittakoon, että yleensä nämä asiat on "Täydennän Action Force / G.I.Joe -sarjakuvakokoelmaani". 




Tampereella olin pukeutunut Kouvolan iCaresta ostamiini tummansinisiin nahkahousuihin ja ”the union jack” -slipoveriin. Slipoveri oli lasten neule. Ostin sen kierrätyksestä ja leikkasin minulle liian pienet hihat pois. Lipputeema jatkui sujuvasti laukkuuni. Valitsin tarkoituksella ison laukun, jotta kaikki uudet Action Force sarjakuvani ostokseni mahtuisivat sinne. Sen jälkeen, kun olin koko päivän ajan raahannut olkalaukkua mukanani, toivoin hartaasti, että olisin sittenkin valinnut minkä tahansa repun!





Tietoisena maaliskuun viileästä säästä, Satu halusi panostaa ulkovaatteisiin ja näin ollen hänen asukokonaisuutensa rakentui Von Aidainderin Baby Dinosaur -takin ympärille. Kyseinen takki oli ollut myynnissä vuosien ajan ja koska kukaan ei sitä ostanut, Satu päätti lunastaa takin itsellensä. Itse asiassa niin paita, hame kuin jopa laukutkin ovat kaikki minun ompelemiani! Tämä kertoo jotakin siitä, kuinka ”helppoa” Suomesta on saada pastellinvärisiä vaatteita.




Kävimme Ratinan ostoskeskuksessa ostamassa teetä ja askartelutarvikkeita, sekä katselemassa lelukaupan valikoimaa. Viereisessä Koskikeskuksessa oli iCaren second hand -myymälä. Noin kello 14.30 palasimme Tampere-talolle toiveikkaina lyhyemmästä jonosta. Ähäkutti, se oli entistäkin pidempi! Hylkäsimme haaveet Kupliista ja jatkoimme seikkailuamme Tampereella. Onneksi sää oli aurinkoinen ja tuulesta huolimatta lämmin. Muuten jonosta olisi saattanut kuulua äänekkäämpää kiukkuista mutinaa. Kuinkakohan ahdasta oli sisätiloissa. Täytyiköhän sielläkin jonottaa kaikkialle? Jalkansa takia Satu käveli ontuen ja hitaasti, miksi tunnit täytyi käyttää tehokkaasti. Siirtymisiin meni puolet enemmän aikaa. Mitäköhän jalkapöytä olisi tykännyt jonossa seisomisesta? Seuraavaksi suuntana oli Hämeenkadun ja Kuninkaankadun second hand -myymälät. Tampereen keskustassa oli tunnelmaa, koska alue- ja kuntavaalien äänestyspäivä lähestyi ja ehdokkaat markkinoivat aktiivisesti itseään Keskustorilla.


Kello viiden aikaan iltapäivästä Satu mateli eteenpäin etanan vauhdilla. Vietettyänsä monta viikkoa kävelyä vältellen, molemmat koivet väsyivät ennätysnopeasti ja särkyä tuntui jopa sellaisissa kohdissa, mitkä olivat säilyneet kaatumisen jälkeen vammoitta. Näin toukokuussa, kun viimeistelen tätä artikkelia julkaisua varten, voin kertoa Satun jalan olevan kunnossa. Tampereella liikkuminen ei vahingoittanut jalkaa millään tavalla. Päästyämme juna-asemalla saimme tietää Tampere Kupliin jonotustilanteen helpottaneen, mutta Satun terveyden huomioiden ei ollut enää mitään toivoa pääsystä Tampere-talolle. Istuimme asemalla syömässä ja odottamassa junaa, joka veisi meidät takaisin Kouvolaan.

Yleensä kun jotakin poikkeuksellista tapahtuu, minulla on tapana sanoa ”Ainakin tästä saa hauskan jutun blogiin”. En tiedä onko hauska juttu matkustaa 300 km tapahtumaan, johon ei sitten kuitenkaan osallistu. En voi kirjoittaa ”johon ei pääse”, koska Kupliiseen olisi kyllä päässyt jos olisi jonottanut. Paluumatkaa helpotti hyvä matkaseura. Junassa vaihdoimme kuulumisia kavereiden kanssa, ketkä meidän piti tavata Kupliissa. He olivat olleet sitkeämpiä jonottajia kuin me kaksi ja päässeet sisälle tapahtumaan.

Kaikesta huolimatta huonomminkin olisi voinut käydä. Päivä oli kaunis, tapasimme tuttuja ja teimme ostoksia Tampereen keskustassa aina kotiinpaluuseen asti. Seuraava conireissu onkin sitten Pasilassa Comic Con, sitä postausta odotellessa!

Jos pidit tästä postauksesta, haluat ehkä myös lukea:

Terveisin,
Päivi

sunnuntai 23. maaliskuuta 2025

Tarroja ja tyyliä - Decora Girlz!

Hei ja tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Tämä tarina alkaa siitä, kun kaaduin polkupyörällä kotipihassa ja teloin vasemman jalkani niin pahasti, että jouduin sairaslomalle. Kun vasenta jalkaa ei pystynyt edes laskemaan maahan, piti yrittää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä neljän seinän sisällä. Ulos ei huvittanut lähteä, vaikka minulla oli käytössäni kainalosauvat. Sitten huomasin, että Prismassa myytävät Decora Girlz -nuket olivat tulleet tuntuvaan alennukseen. Kuluneet neljä kuukautta olen kytännyt kyseistä nukkesarjaa odottaen hinnan laskevan ja nyt tilaisuuteni koitti. Siskoni ajoi minut Prismaan ja kainalosauvojen kanssa köpöttelimme leluosastolle.

Viimeisin nukkekeräilyä koskeva päivitykseni on parin vuoden takaa. Mikäli kävijätilastoja on uskominen, lukijoitamme ei kiinnosta nuket. Kun nukkejen kuvaamiseen ja esittelemiseen blogissa on käyttänyt aikaa, lannistaa nähdä vain pari lukukertaa. Mutta nyt, kun kyseessä on uusi nukkesarja ja minulla sairaslomaa, voin yhtä hyvin kirjoitella aiheesta ja olla murehtimatta lukukerroista.

Decora Girlz -nukkesarja perustuu japanilaiseen decora alakulttuuriin. Nimestänsä huolimatta, kyseessä on yhdysvaltalaisen leluvalmistajan Cepia LLC:n tuote. Suomessa nukkejen ensimmäinen julkaisu on loppusuoralla ja kuvia toisen julkaisun nukeista on jo nähtävillä. Nukkeja on saatavilla kahta eri kokoa: Isoja nukkeja on myynnissä neljä erilaista ja pieniä nukkeja yhdeksän erilaista. Tämän lisäksi Decora Girlzin virallisella kotisivulla esitellään leikkisetti, jonka mukana tulee pieni nukke. Muistutan tässä kohdassa, ettei Suomeen välttämättä tule myyntiin kokonaisia julkaisuja lelusarjoista ja ainakaan toistaiseksi en ole nähnyt kyseistä leikkisettiä Suomessa myynnissä. En ole myöskään varma, saako Suomesta kaikkia noita yhdeksää pikkunukkea. Oman ostosreissuni aikana keräsin sillä hetkellä Primasta saatavilla olevat nuket ostoskoriini ja nyt minulla on kuusi pientä nukkea.


Pienet nuket myydään pahvipakkauksissa. Kannessa on kuvituskuva siitä nukesta, jonka pakkauksesta saa. Pakkauksen takana on sitten kuva varsinaisesta nukesta. Silmiini pisti teksti, jossa lukee, että 19 nukkea olisi kerättävissä (19 dolls to collect!) Pitäisikö siinä lukea yhdeksän nukkea? Laskin koko julkaisussa olevan vain 14 nukkea ja hahmot ovat samat, eli yhdeksän hahmoa.


Pakkauksen sisältä löytyy nukke muovikotelossa ja yllätyspusseja. Keräilymielessä tykkään pakkauksesta, koska se on kaunis pieni laatikko ja sen voi laittaa hyllyyn sellaisenaan nuken seuraksi. Jos nukkea täytyy siirtää, voi sen sulkea takaisin muovikoteloon ja laittaa laatikkoon. Pakkaus ei mene pilalle esimerkiksi siksi, että kansimuovi pitäisi repiä irti saadakseen nukke ulos.


Yksi pakkaus sisältää nuken ja muovijalustan, jolla nukke pysyy pystyssä. Tämän lisäksi pakkaukseen kuuluu kolme tarra-arkkia, joilla koristella nukke. Mukana tulee myös kampa ja laukku, sekä mekko ja kengät. Jälkimmäiset eivät olleet mitenkään erityisen helppoja ähätä nuken päälle. Kannattaa ensin pukea nukke ja sitten vasta koristella, koska kaikki tarrat irtoavat, kun mekkoa yrittää muljuttaa nuken päälle. Onneksi nuken sormet ovat vahvaa tekoa, koska pelkäsin niiden venyvän poikki, kun kiskoin hihaa kämmenestä läpi.


Huomioita, joita tein nukkea koristellessani:

Jos nukke on ostettu leikittäväksi, en tiedä, kannattaako tarroja laittaa. Osa tarroista tarttuu lujasti kiinni, mutta osassa tarroja reunat repsottavat heti. Vähänkin kaareva pinta ja tarra putoaa pois. Esimerkiksi nuken kasvoihin saa laastarin nätisti kiinni, mutta käsivarsissa ja jaloissa laastarit ei ota pysyäkseen. Tähdet pysyvät kenkien ja mekon edessä kiinni, mutta kenkien sivut ja mekon hihat ovat liian kaarevia. Tarrat saa hiuksiin kiinni, mutta heilautus vain ja tarrat lentävät pois - varsinkin, jos tarra menee vinoon ja se täytyy irrottaa ja laittaa uudelleen. Tosin ostin nämä nuket alennuksesta, joten tarrapinta on tuskin enää se kaikista tuorein.

Tästä pääsemme toiseen ajatukseeni, eli ketkä ovat nukkejen ensisijainen kohdeyleisö. Minun mielestäni Decora Girlz on heikompi versio Shoppie-nukeista (Moose Toys). Niin ikään värikkäiden ja suurin piirtein saman kokoisten Shoppie-nukkejen raajat taipuvat enemmän ja yhtä hyvin niihin voisi liimata kaupasta ostettuja tarroja. Minusta Decora Girlz on heille, ketkä ovat kiinnostuneet tai harrastavat japanilaista katumuotia, ja haluavat teemaan sopivan nuken hyllyynsä koristeeksi. Decora Girlz ei yritä peitellä sitä, että sen inspiraationa toimii decora alakulttuuri. Suhteessa moniin muihin Japania lainaileviin nukkeihin, Decora Girlzin toteutus on todella nätti. Nuken mittasuhteet toimivat ja värivalinnat ovat kauniita. Kaikkien nukkejen hiukset ovat laadussaan hyvät. Yhdeksästä erilaisesta hahmosta voi valita oman suosikkinsa. Henkilökohtaisesti tykkään myös nukeista, jotka näyttävät enemmän söpöiltä kuin kauniilta, ja hymyilevät oikein innoissaan.

Mikäli nukkekeräily ei ole sinulle tuttu juttu ja pidät nukkeja lähinnä lasten leluina, niin viimeisen vuosikymmenen aikana lelunukkejen keräily on yleistynyt. Näen paljon nukkeja, jotka valmistetaan ainakin osittain myös keräilijöille, eikä Decora Girlz ole minusta poikkeus. Nykynukkejen tyyli pyrkii puhuttelemaan myös vanhempaa kuluttajaa ja nukkejen päällä näkee selkeämmin teinien ja nuorten aikuisten mielenkiinnon kohteita. Esimerkiksi juuri japanilainen kawaii ja söpöys yleensä ovat vahvasti läsnä monien nukkejen väri- ja asuvalinnoissa. Huomioimalla lasten lisäksi myös muut potentiaaliset kohderyhmät, saadaan lisää ostajia.

Jos nukke on parhaimmillaan silloin, kun se vain tönöttää jalustalla, niin miten sillä voi leikkiä? Jos siis on vielä leikki-ikäinen. Koska nukke on decora, niin minusta sitä voi koristella. Decora Girlzissä ei tarvitse todellakaan tyytyä kolmeen tarra-arkkiin. Nukelle voi tehdä koruja ja vaatteita, ostaa lisää pieniä tarroja, koristella hiukset ja rakentaa sille oman huoneen vaikka pahvilaatikkoon. Koristeleminen ja askartelu ovat mukavaa puuhaa vanhemmallekin nukkeharrastajalle.

Seuraavaksi esittelen kaikki kuusi omistamaani nukkea. Kuvassa näkyy vain ja ainoastaan pakkauksen mukana tulleita asioita. Decoralla ja Celestialla on minun laittamat ponihännät tukassa, jotta tarrat näkyisivät paremmin.

Sateenkaaria ja sydämiä - Decora

Tähtiä ja planeettoja – Celestia
Nukke on oma suosikkini. Hiukset ovat aivan ihanat!

Mansikoita ja kukkia - Blossom

Kapinaa ja pääkalloja – Luna

Kukkia ja perhosia - Heather

Karkkia ja jäätelöä – Sweetie

Kun nukkeja katsoo, ne eivät ole erityisen erilaisia keskenään. Tosin välistä puuttuu vielä kolme nukkea, jotka voisivat tuoda lisää vaihtelua nyt aika pastellin väriseen kokoelmaan. Tykkään nukkejen selkeistä teemoista ja ainoat asiat, mitä jään kaipaamaan, ovat 1. Enemmän tummempia värejä (kuten punaista) ja 2. Enemmän asusteita. Jokaisella nukella voisi olla esimerkiksi muovinen hiuspanta, johon tarrat saisi kiinni.

Tässä nämä nukkekuulumiset tällä kertaa. Ensi kerralla tutustumme muihin nukkesarjoihin, joita olen täydentänyt kuluneiden vuosien aikana.

Terveisin,
Satu