Hei ja tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!
Satu tässä!
 |
Ensimmäinen päivä toukokuuta pidimme helmikorupajaa Verlan vapputapahtumassa. Sitä tuntuu, että helmikorupajamme olisi vähän väliä jossakin, mutta oikeasti siitä on jo puoli vuotta, kun viimeksi pajailimme Kotae Expossa. Verlan vappuun päädyimme sitä kautta, että Verlan tapahtumat ry kysyi meiltä haluaisimmeko tulla pitämään helmikorupajaa. Meille ei maksettaisi erillistä palkkiota, vaan saisimme itse rahastaa asiakkailta materiaalimaksun. Mikäs siinä! Helmikorupajan ilmoitus someen, helmipurkit autoon ja torstaina 30.4. ajelimme Verlaan laittamaan työpajatilat valmiiksi jo edeltävänä iltana. Näin itse vappuaamuna ei sitten tarvitsisi herätä niin aikaisin ja kiirehtiä Verlaan pystyttämään kaikkea.
Kouvolasta Verlaan ajaa noin 25 minuuttia. Vappu tai ei, suosittelemme vierailua alueella, koska Verla on upea kesäkohde. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja vapputapahtumaa vietettiin aivan tehdasmuseon kyljessä. Olemme vierailleet Verlassa aikaisemminkin mm. syksyllä ja talvella. Molemmista kerroista olemme kirjoittaneet tänne blogiin.
 |
 |
Heti alkuun minua oli huolestuttanut, että aiotaanko paja laittaa ulos sillä oletuksella, että vappuna on lämmintä ja aurinkoista. On nimittäin todella vaikea vahtia maksavatko kaikki pajalaiset materiaalimaksun, jos pajaa pääsee lähestymään jokaisesta ilmansuunnasta. Ja vappuna sää voi olla mitä tahansa helteestä keskitalveen. Onneksi meille oli kuitenkin varattu sisätila ja jaoimme sen mehiläisvahakynttiläpajan kanssa. Huone oli mukavan viileä ja suojassa auringolta. Sinne oli helppo löytää ja tämän lisäksi siellä oli pöydät ja tuolit valmiina.
 |
 |
Tällä kertaa helmikorupajan aihevalinta oli rajattu rannekoruun tai avaimenperään. Jos halusi tehdä rannekorun, sai sitä varten jo valmiiksi leikatun kuminauhan. Jos halusi tehdä avaimenperän, sai sitä varten jo valmiiksi leikatun narun ja avainrenkaan. Sekä kuminauha että naru olivat samanpituisia, jotta materiaalimaksu suhteessa käytettyjen helmien määrään olisi reilu kumpaakin työtä kohtaan. Saimme kuitenkin huomata, että avaimenperän naru tuotti osalle pajalaisista vaikeuksia. Itse olin pujotellut useamman avaimenperän samalla narulla ilman mitään ongelmia. Tarinan opetus: Vaikka se sujuu sinulta, se ei välttämättä suju pajalaiselta. Jos narun pää alkoi purkua, sitä ei leikattu heti poikki, vaan pahimmassa tapauksessa narua alettiin aktiivisesti purkamaan lisää, mistä ei ole yhtikäs mitään hyötyä. Myös solmujen tarpeellisuus työn koossa pysymisen kannalta tajuttiin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun koko naru oli jo vedetty täyteen helmiä.
Mainittakoon tässä kohdassa, että yleisin homma, mitä minä helmikorupajassa teen, on töiden solmiminen solmuun. Yritän opettaa pajalaisia työskentelemään ranteet kiinni pöydässä, koska etenkin solmimisvaiheessa työ tupataan nostamaan ilmaan. Jos ote työstä lipeää, kaikki helmet karkaavat narusta lattialle. Kun työtä solmii ranteet kiinni pöydästä, otteen livetessä työ vain lösähtää pöydälle purkumatta sen kummemmin.
Muutamat vähän vanhemmat pajalaiset pyysivät saada tehdä lyhyen kaulakorun ja lupa tähän myönnettiin kaikille. Yleensä helmikorupajassamme saa tehdä vapaavalintaisen helmityön, mutta jos odotamme pajaan paljon lapsia kävijöiksi, estämme runsaudenpulaa rajaamalla aiheen valmiiksi (esim. juurikin tähän rannekoruun tai avaimenperään). Helmet sai jokainen valita itse helmipöydästä. Olin onnistunut kirppistelemään pajaan pienen kokoelman hauskasti kuvioituja silikonihelmiä ja nämä olivat tämän pajan suosikkeja. Pajaamme kuului myös koppa, josta sai ottaa yhden isomman koristeen helmikoruansa varten.
 |
Jos jotakin olen oppinut helmikorupajan pitämisestä, niin ennen pajaa pitää syödä, juoda ja käydä vessassa. Kun paja käynnistyy, niin se todellakin on käynnissä! Virallisesti paja oli avoinna 11.00-15.00, mutta oikeasti se meni 10.50-16.00. Auringonpaiste ja lämpö olivat saaneet ihmiset liikkeelle ja etenkin lapsiperheitä tuli paljon Verlaan juhlimaan vappua. Pajojen lisäksi ohjelmassa oli myös kasvomaalausta ja lapsille sopivia esityksiä. Museokierroksille pääsi puoleen hintaan ja kojuista pystyi ostamaan ruokaa ja käsitöitä.
 |
Itse tulimme Verlaan jo kymmeneltä aamulla, jotta saisimme auton parkkiin ehtisimme hieman kierrellä alueella ja ottaa valokuvat päivän puvuista ennen tohinan alkamista. Olin pukeutunut Luhdan neonkeltaiseen takkiin ja Päivin ompelemaan hameeseen. Asu oli runsas ja kirkkaan värinen, ja sopi loistavasti vappuun ja helmikorupajaan. Pyrin siihen, että minulla olisi itse tehdyn näköisiä helmikoruja osana asuani. On nimittäin erittäin uskottavaa olla helmikorupajan pitäjä ja sitten omassa asussa ei ole yhden yhtäkään helmikorua.
 |
 |
 |
Usein kysytään onko Päivi tehnyt housunsa itse. Ei, kyseiset hapsuhousut on ostettu Kouvolan teatterin puvustokirppikseltä vuonna 2020. Niiden seuraksi Päivi oli pukenut väreihin mätsääviä vaatteita ja asusteita, sekä vanhan farkkutakin. Iso Karvinen on pörröinen selkäreppu.
 |
Verlan vappu oli oikein ihana ja lämminhenkinen kevättapahtuma. Kävijöitä oli juuri sopivasti. Nurmialue tuoksui keväältä, vesi välkehti auringossa ja hyväntuulinen ilmapiiri täytti koko tehdas-alueen. Jossain vaiheessa kesää tai viimeistään alkusyksyä tulemme todennäköisesti vielä palaamaan Verlaan. Meitä on jäänyt kiinnostamaan viime vuonna avattu Patruunan pytinki. Mystinen ja kaunis sinivalkoinen rakennus on lähinnä vain tönöttänyt museoalueella ovet lukossa, mutta nyt siellä toimii ravintola. Kohti ravintolaelämyksiä!
 |
Terveisin,
Satu
