torstai 9. toukokuuta 2019

Vappubrunssi ja paluu 80-luvulle

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi ja Satu tässä!


Tämän päivän artikkelissa palaamme toukokuun alkuun ja vapun juhlintaan. Tänä vappuna päätimme jättää välistä kaikki opiskelijariennot... joihin emme ole oikeastaan koskaan erityisellä riemulla osallistuneetkaan. Muistikuvissamme opiskelijavappu on kylmää tuulta, märkä nurmikko ja epämääräistä ohjelmaa. Joten tällä kertaa mukavuudenhaluinen vappumme oli brunssi Kasarmiravintolassa ammattikorkeakoulun alueella. Lämmin sisätila, mukava tunnelma ja ruokaohjelmaa. Tämä sopi meille enemmän kuin hyvin! Istuimme useamman tunnin syömässä seisovan pöydän antimia ja muistelimme vuosiamme Savonlinnassa.


Vappubrunssin jälkeen ruokakoomassa lähdimme ottamaan asukuvia. Ruokakooma kuvaa tilannetta hyvin, sillä vaikka olosuhteet olivat varsin ihanteelliset, oli kummallakin meistä vaikeuksia keskittyä sekä kameran edessä että takana. Mikäli joku nyt miettii, olimmeko sonnustautuneet vappuasuihin, niin emme. Tilaisuuden tullen olemme aina tällaisia, oli kyseessä vappu tai ei.


Satu otti pukeutumiseensa inspiraatiota söpöstä 80-luvun lelusta, jonka hän osti kirpputorilta. Bubble Berry niminen pörröleijona on Li'l Brush-a-Love -lelusarjasta vuodelta 1989. Me kutsumme lelua nimellä Purriainen.



Päivin asukokonaisuudessa hyvin klassiseen 80-luvun naisten paitaan on yhdistetty rock -elementtejä: Keinonahkaa, leopardin täpliä ja hakaneuloja.



Ensi kertaan!

Terveisin,
Päivi ja Satu

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Chiisanacon 27.4.2019, Inkeroinen

Hei ja tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi ja Satu tässä!


Keväinen Chiisanacon tapahtui Kouvolan Inkeroisessa huhtikuun lopussa. Kyseessä oli yksipäiväinen pieni cosplay- ja populaarikulttuuri tapahtuma, jonka järjestämisestä vastasi Kymenlaakson Opisto. Tapahtuma oli pääsymaksuton. Ohjelmassa oli K-pop tanssia ja visailua, muutamia luentoja, Super Smash Bros -peliturnaus, cosplaydeitti ja cosplaykilpailu. 

Me kuulimme Chiisanaconista Facebookin kautta. Otimme saman tien yhteyttä ja kysyimme, kaipaisivatko he apua tapahtumaansa. Meidät nimitettiin cosplaytuomaristoon ja kun meille annettiin valta valita kolmas tuomari, kutsuimme mukaan Siiri cosplayn. Cosplaykilpailun tuomaroinnin lisäksi pidimme esitelmän aiheesta cosplayharrastus. 

Inkeroinen ei ole Kouvolan kuuluvin ja näkyvin paikka, mutta autolla Kymenlaakson Opistolle oli helppo ajella. Aurinko paistoi heti aamusta lämpimästi ja helli conittajia koko päivän. Kymenlaakson Opisto osoittautui hyvin visuaalisiksi rakennuksiksi, joiden seiniä koristivat erilaiset taidetyöt pienistä valokuvanäyttelyistä isoihin seinämaalauksiin. Vaihdoimme cosplaypuvut päällemme pukuhuoneen virkaa toimittavassa yleisövessassa ja olimme valmiita aloittamaan con-päivän.


Ennen conia mietimme, mitä pukisimme päällemme. Päätimme järjestää yleisöäänestyksen Instagramissamme koskien Chiisanaconin cosplayasuja! Laitoimme vastakkain neljä cossiparia, joista voittajiksi selviytyivät Manami ja Kurumi Kasuga sarjasta Kimagure orange road. Emme todellakaan odottaneet tämä kaksikon voittavan. Asut eivät olleet lähtökunnossa, mutta ehkä juuri siksi niiden kuuluikin voittaa: Oli pakko tehdä asialle jotakin eikä vain siirrellä korjausprojektia ympäriinsä. Tytöt saivat koulupukuihinsa uudet kaulukset ja hihansuut. Isompi ongelma oli kuitenkin Kurumin peruukki, jonka hiuskuitu oli vääntynyt ikävän näköisesti Hypeconissa 2017. Koska emme ole vieläkään hankkineet uutta peruukkia, Chiisanaconia varten Satu yritti parhaansa mukaan saada peruukin hiuskuidut taivutettua takaisin asentoonsa ja takut selvitettyä. Tämän seurauksena peruukki menetti paljon ilmavuutta, mutta ajoi asiansa kuitenkin.

Ennen cosplaykilpailun alkua kiertelimme con-alueella ja katselimme ympärillemme. Chiisanacon oli jakautunut kahteen rakennukseen, joista toisessa tapahtui kaikki lavaohjelma ja toisessa oli myyntisali, pelihuone ja luentotila. Rakennuksia ympäröi viheralueet ja taukopaikat, joissa näki istuskelemassa kevätpäivästä nauttivia conittajia koko tapahtuman ajan.


Satu tutkailemassa Urumin myyntipöydän valikoimaa. 
Päivi askarteli kirjaston yhdistyspöydässä itselleen Beyblade-aiheisen pinssin! Myös Karvinen sai pinssin.

Cosplaykilpailu alkoi puolen päivän aikaan. Kyseinen oli pienille coneille tyypillinen kilpailu, johon pystyi ilmoittautumaan ennakkoon tai vasta paikan päällä. Kaikki kilpailijat kävivät lavalla, mutta esiintyminen ei ollut pakollista. Lopulta lavalle nousi peräti yhdeksän kilpailijaa, joista yksi oli kahden hengen joukkue. 


Lavaosuuden jälkeen kävimme pikaisen pukutuomaroinnin kilpailijoiden kanssa. Tarkastelimme asuja lähempää ja esitimme  viimeiset tarkentavat kysymykset ennen lopullisten palkintosijojen päättämistä. Kilpailuun sai ilmoittautua mukaan myös ostetulla cosplayasulla tai valmisvaatteista tehdyllä cosplayasulla, mutta kaikkien pukujen alkuperät ilmoitettiin tuomaristolle. Huomioimme arvioinnissa itse tekemisen määrän ja tämä ratkaisi kilpailun palkintosijat ja kunniamaininnan. Tuomaristo oli yhtä mieltä tuloksista. 

Cosplaykilpailijat. Kuvasta on rajattu pois kaksi Pokemon kouluttajaa heidän nuoren iän vuoksi.

Cosplaykilpailun jälkeen siirryimme luentotilaan. Pidimme Chiisanaconissa esitelmän aiheesta cosplayharrastus. Esitelmä on suunnattu henkilöille, ketkä eivät tiedä mitään cosplaysta tai ovat vasta aloittamassa kyseistä harrastusta. Hyvää kohdeyleisöä ovat mm. vanhemmat, keiden lapset ovat kiinnostuneita cosplaysta. Esitelmässä selitetään erilaisia cosplaytermejä, käydään läpi cosplaypukuja kokonaisuutena, annetaan syitä sille, miksi cosplayta harrastetaan ja esitellään myös conien ja cosplaykilpailuiden perusideaa. Luentotila sijaitsi paikassa, jonka kyllä etsimällä löysi heti, mutta vahingossa esitelmää tuskin kukaan päätyi seuraamaan. Kiitos kaikille kuulijoille! Teidän kanssanne oli mukava keskustella!


Esitelmän jälkeen kiertelimme vielä muutamia tunteja con-alueella, otimme valokuvia, seurasimme Super Smash Bros -turnausta ja söimme eväitä. Kohti kotia lähdimme siinä 17 maissa, kun conin aukioloaikaa oli jäljellä enää tunti. Chiisanacon oli pienen kokoluokan coni eivätkä kaikki järjestelyt olleet sujuvimmasta päästä, mutta mitään ongelmia ei ilmennyt. Henkilökunta oli todella mukavaa ^_^. Toivomme Chiisanaconin tuoneen mukavaa vaihtelua kaikkien osallistujien arkeen ja innostavan jatkossakin osallistumaan sekä coneihin että niiden tekemiseen.

Terveisin,
Päivi ja Satu

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Lehmän kallo takki

Tervetuloa lukemaan blogia
HELMIÄ JA KETJUJA!

Päivi tässä!


Hauskaa pääsiäistä! Yleensä en pyhistä välitä, mutta nyt olen lähes riemusta kiljuen heittäytynyt parin päivän lomalle. Koulutyöt ja viime lauantaina järjestetty muotinäytös ottivat sen verta koville, että pitkästä aikaa olen tuntenut olevani loman tarpeessa - tai vähintäänkin vapaa-ajan tarpeessa. Heti jahka muotinäytöksestä selvittiin, tein jotakin mitä en ole ehtinyt tekemään kahteen viikkoon: Pukeuduin, meikkasin ja asukuvatin.


Tämän päivityksen tähti on lehmän kallo takki. Takki sai alkunsa siitä, kun siskoni mustan keinonahkaisen takin hihoista meni pinta pilalle. Leikkasin hihat pois ja ajattelin korvata ne punaisesta organzasta valmistetuilla hihoilla. Sitten aloin sovitella pientä huivia, jossa on lehmän kallon kuva, takin selkään. Lumipallo lähti vyörymään ja uusien hihojen lisäksi keinonahkatakki sai uuden vuorituksen, runsaasti paljettinauhaa, näyttävän kauluksen rusetilla ja selän koristelun. Lopputulos on näyttävä ja erikoisista yhdistelmistä huolimatta harmoninen. Ja ennen kaikkea kehittämiskelpoinen! Voisin tehdä tästä paremman version, jossa miehusta on aitoa nahkaa, lehmän kallo ja nauhat kirjailtu yms. mutta toistaiseksi se kelpaa minulle näin. En ostanut takkia varten mitään lisää vaan kaikki tarvikkeet löytyivät varastostani. 


Lehmän kallo takki valmistui reilusti yli kuukausi sitten, mutta valokuvia siitä pääsimme ottamaan vasta maanantaina. Ulkona alkaa olla hyvät kuvausolosuhteet. Valoa ja lämpöä riittää vaikka vielä muutama lumikinos sinnittelee ja kaikkea soraa ei ole lakaistu pois.




Terveisin,
Päivi

torstai 18. huhtikuuta 2019

Paita kuin Amppari mehujäätelö

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä pörisee!


Kevät on täällä, mikä tarkoittaa auringon paistetta ja lämpenevää säätä. Tämä vuorostaan tarkoittaa väistämätöntä tarvetta keventää vaatetusta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että nyt jos koskaan kannattaa kuvata viimeiset villapaitansa ennen kuin aletaan siirtyä kohti kevät ja kesä asukokonaisuuksien kuvaamista! Tämän päivityksen päätähti on keltapinkkiraidallinen neulepaita, joka tuo minulle mieleen legendaarisen Amppari mehujäätelön. Käytin kuvissa nähtävää asukokonaisuutta talvilomalla (miinus baskeri) käydessämme Heurekassa.


Koska vaatteeni eivät ole tummasävyisiä, ajattelin vuosien ajan pukeutuvani pastellinväreihin. Sitten tajusin vaatteideni olevan enemmän värikkäitä kuin pastellinvärisiä! Pidän valtavan paljon pastellinväreistä ja niihin liittyvästä estetiikasta etenkin retrosta näkökulmasta katsottuna, mutta en yksinkertaisesti pysty pukeutumaan pelkästään tämän estetiikan mukaisiin vaatteisiin. Heti kun näen kivan värisen vaatteen, mietin jo kaikkia tapoja, miten tämän voisi pukea päälleen, oli vaate pastellinvärinen tai ei.

Keltapinkkiraidallinen neulepaita on ostettu kirpputorilta. Paita melkein jäi saamatta, koska se laitettiin erään myyntipöydän rekkiin kun olin jo kävellyt pöydästä ohitse. Onneksi perässä tullut siskoni tiesi, ettei näin kivaa paitaa saa ohittaa, ja otti sen mukaan. Paita on 100 prosenttista akryylia ja itse asiassa hieman iso minulle, mutta tämä haittaa lähinnä liian isoina/virahtaneina hihansuina. Keltainen ja pinkki (ei siis vaaleanpunainen, vaan nimenomaan pinkki) on yksi suosikki väriyhdistelmistäni, mutta koska joka toisessa päivityksessä tunnun kehuvan jotain väriä suosikikseni, niin painotan nyt keltaisen ja pinkin olevan oikeasti lempivärejäni turkoosin lisäksi. Joten voi sanoa näissä asukuvissa näkyvän kaikkia lempivärejäni!



Ensi kertaan! 

Terveisin,
Satu

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Marimekko, Luhta ja lämpimät sävyt

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä!


Tämän päivityksen päätähti on Marimekkon keltaoranssi Lilja -neuletunika. Vaanin kyseistä vaatetta useamman kuukauden ajan kierrätysmyymälän merkkivaaterekistä odottaen sen hinnan laskevan. En siksi, että tunika on Marimekkon vaan siksi, että se on keltaoranssi. Marimekko toimii korkeintaan lupauksena siitä, että vaate voisi kestää laadullisesti pidempään kuin pari käyttökertaa. Viimeinkin koitti kaikki puoleen hintaan -päivä ja minusta tuli vaatteen uusi onnellinen omistaja. Minulla on tällä hetkellä kaksi Marimekkon vaatetta, joista molemmat olen ostanut kierrätysmyymälöistä.


Oranssi ei ole yleisin väri vaatekaapissani, mutta ajattelin tunikan olevan hyvä mahdollisuus tuoda enemmän tätä väriä pukeutumiseeni. Tunika istuu päälle hyvin ja helman pituus soveltuu käyttöön sekä ilman pitkiä housuja että pitkien housujen kanssa. Keltaiset kuviot jatkuvat puvun selkäpuolella ja puolipitkissä hihoissa. Tunikan ainoa heikkous on virahtanut kaulus, mikä kyllä heikentää vaatteen jälleenmyyntiarvoa paljon.


Nyt kun pääsimme suomalaisiin vaatemerkkeihin, niin tunikan kanssa olen tullut käyttäneeksi Luhdan neonkeltaista talvitakkia. Nykyään hieman erikoinen värimaailma selittyy sillä, että kyseinen takki on 80-luvulta, jolloin neonvärit olivat muotia. Meiltä löytyy myös saman sarjan toppahaalari.

Seuraavaksi kuvia Lilja-tunikasta käytössä. Huomaattehan kaikkien asukokonaisuuksien olevan tarkoituksella toisiaan muistuttavia. Seuraavan kerran, kun kuvaan tunikaa blogiin, näemme toivottavasti erilaisempia tarjoiluehdotuksia!







Terveisin,
Satu

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Vapaapäivän teehetki

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!


Torstaina meillä oli vapaapäivä. Päätimme lähteä käymään Kouvolan keskustassa ja hoitaa muutamia asioita. Hoidettavista asioista epävirallisin oli vierailu Papulaarissa.

Papulaari on pieni kahvilaputiikki Kauppamiehen kadulla. Asemalle mentäessä olimme monta kertaa pistäneet kahvilan merkille, mutta emme koskaan vierailleet siellä. Torstaina asiaan tuli muutos ja ihan lähtemällä lähdimme katsomaan, millaisesta paikasta on kyse!


2015 otimme kahvilat osaksi vapaa-aikaamme. Tällöin asuimme vielä Savonlinnassa. Kaipasimme kauppojen kiertelyn lisäksi jotakin hyvää syytä laittautua ja lähteä ulos, joten aloimme vierailla paikallisissa kahviloissa. Se on kauniin rakkaustarinan alku! Rakastamme kunnon kahviloita, mutta koska emme asu Kouvolan keskustassa, on tämän alueen tarjontaan tutustuminen jäänyt vähän heikoksi. 


Papulaari on persoonallinen, kodikas ja tyylikäs kahviputiikki. Siellä myydään kotimaisten pienpaahtimoiden kahveja, korkealuokkaista teetä ja Papulaarin omassa keittiössä valmistettuja leivonnaisia. Paikalla nautittavien elintarvikkeiden lisäksi Papulaarista voi ostaa kahvin- ja teenvalmistusvälineitä ja lähituotettuja herkkuja, kuten hilloa, suklaata ja lakritsia.


Me tykkäsimme Papulaarista välittömästi! Ilmapiiri toivotti tervetulleeksi ja palvelu oli ammattitaitoista. Erityisen mukavaa oli, että tilaus toimitettiin pöytään. Vierailu oli elämyksellinen. Kahvilassa on pöytiä, mutta heti kun olohuoneen näköiseltä alueelta vapautui paikka, syöksyimme sohvalle istumaan.


Ja tietenkin, tee ja leivonnaiset olivat hyviä!


Tällä hetkellä elämässämme tapahtuu paljon. Tehdään suunnitelmia kesää varten, lukukausi pitäisi saada pakettiin, iso muotinäytös on tulossa, palautuspäiviä... Päivästä jäi hyvä mieli ja se on tärkeää kaiken kiireen keskellä. Vielä pystyy hymyilemään ja nauttimaan elämyksistä. Siinä vaiheessa kun ei enää hymyilytä niin paljon, positiiviset kokemukset muistuttaa, ettei mikään stressi ole ikuista. Uudet positiiviset kokemukset odottavat haasteiden tuolla puolen. 


Kengät: Too Fast
Tassulapaset: Itse tehty
Käsilaukku: Kreepsville 666
Takki: Burton (kirpputorilta)
Lippis ja farkkutakki: Jeans.fi (pinssit lisätty jälkikäteen)




Kengät: Buffalo
Keltaiset sukat: Wannabe.fi
Hame: Itse tehty
Paita: Marimekko
Ulkotakki: Luhta (80-luvulta)


Terveisin,
Päivi ja Satu

torstai 21. maaliskuuta 2019

Jessicake - The Cupcake Cutie osa 2

Hei tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä jatkaa kuppikakkuisella teemalla!

Edellisessä lelupäivityksessä esittelin kaksi Shoppies-nukkesarjan Jessicakea. Tässä päivityksessä jatkamme tutustumalla vielä kahteen eri versioon Jessicakesta.


Pidän vuoden 2018 Lil`Secrets -sarjasta kovasti ja kiitos tämän sarjan, myös minä kiinnostuin Shoppies-nukeista. Sen jälkeen, kun markkinavoimat länsimaissa huomasivat japanilaisen söpöyden "kawaiin" voiman ja valjastivat tämän osaksi leluteollisuutta, on Suomen lelukauppojen hyllyillä vähän väliä näkynyt lelubrändien erilaisia käsityksiä siitä, minkälainen nukke voisi olla kawaii (esim. Shibajuku Girls). Minusta Lil`Secrets on toistaiseksi osunut lähimmäs luomalla hahmoistansa taikatyttömäiset versiot, jotka oikeasti näyttävät söpöiltä ilman, että koko Shoppies-nukkejen alkuperäinen hahmokaarti tai nukkejen mittasuhteet olisi pitänyt laittaa uusiksi.


Ideana Lil´Secrets ei ole omaperäisin, koska pikkunuket omissa lokeroissaan toistavat Polly Pocket -lelusarjan ajatusta. Minulla ei ole ikinä ollut Polly Pocket -leluja (kuuluin Lego-tiimiin) ja ollakseni rehellinen, en ole tässä Lil´Secrets -sarjassakaan järin kiinnostunut noista lokerikoista. Paitsi Peppan lokerikosta, koska Peppa. En ole myöskään järin kiinnostunut Shopkinseista, mutta Lil´Secretsin ollessa ensimmäinen nukkesarja, jonka mukana ei tullutkaan Shopkinseja, jäin hieman kaipaamaan näitä. Olisiko lokerikko voitu tehdä muistuttamaan isoa Shopkinsia, jolloin lelusarjan alkuperäinen teema olisi saatu kulkemaan nukkejen mukana?

Lil´Secretsin Jessicake on kuppikakku-enkeli! Siivet tuovat nukkeen jotain uutta pelkän kuppikakkuteeman muuntelun sijaan. Blogin nukke-esittelyjä seuranneet ovat varmasti huomanneet nuo pienet vihkot ja kortit, mitä nukkejen mukana tulee. Niissä on koodeja Shopkins-sovelluksiin. Jokainen saa oman henkilökohtaisen koodinsa nukkepakkauksen mukana, miksi koodia ei kannata näyttää julkisesti. Joku toinen voi viedä koodisi ja käyttää sovelluksessa. Minulla ei ole mitään Shopkins-sovelluksia, joten en tiedä, miten koodit toimivat.


Viimeisenä esittelyyn saapuu alkuperäinen vuoden 2015 versio Jessicakesta. Miksi ensimmäinen nukeista tulee viimeisenä johtuu siitä, etten aluksi ajatellut sanoa nukesta paljoa. Jessicake vaan päätyi minulle osana kaupantekoa, joka koski Peppaa. Koska nukeista tuli kirjoitettua tavallista enemmän, päätin halkaista päivityksen kahteen osaan, jolloin tätä viimeistä päivitystä täyttääkseni kirjoitan nyt vanhimmastakin Jessicakesta. Halusin myös aloittaa esittelyt heikkotasoisimmasta nukesta, jotta ikävimmät asiat saataisiin pois alta heti.


Vanhinta Jessicakea katsoessa huomaa Shoppies-hahmojen teeman muuttuneen vuosien aikana. Tämä Jessicake näyttää olevan menossa kaupungille ostoksille. Ei sen kummempaa, josko Shopkinsien teemaan sopivaa. Vuoden 2015 Jessicakesta ja Peppa-Mintistä on vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa, koska yksinkertainen lopputulos on hyvin toteutettu. Ainoastaan laukun maalauksessa on pihistelty jättämällä tämä kokonaan vaaleanpunaiseksi. Myös Jessicaken piirrosversiossa nähtävä pörröinen otsatukka on nukella aika vaatimaton.

Mikäli olet kiinnostunut lukemaan muistakin Shoppies-nukeista, niin tässä on linkit kaikkiin aikaisempiin päivityksiin:

Terveisin,
Satu

torstai 14. maaliskuuta 2019

Jessicake - The Cupcake Cutie osa 1

Hei ja tervetuloa blogiimme
HELMIÄ JA KETJUJA!

Satu tässä kuppikakkuilee!


Tänään tapaamme yhden vanhimmista Shoppies-hahmoista: Jessicake kuuluu kolmen alkuperäisen nuken joukkoon, ketkä tulivat ensimmäisinä lelumarkkinoille vuonna 2015. Hänen teemana toimii kuppikakut. Jessicaken värimaailma ei tuo minulle mieleen perinteistä kuppikakkua (ruskea leivos, vaalea kuorrute), mutta uskon tämän päätöksen olleen tarkoituksella tehty. Katsoessani alkuperäistä Jessicakea, en voi olla ajattelematta sinistä kuppikakkua vaaleanpunaisessa kipossa ja tämä kuulostaa päässäni ihan normaalilta kuppikakun värimaailmalta. Kirkkaan siniset hiukset ovat hyvin piristävän näköiset nukella.

Tässä päivityksessä nähtävät nuket olen tilannut suomalaisista lelukaupoista, tai lelukaupoista, jotka palvelevat asiakkaitansa myös suomeksi. Jokaisessa kaupassa asiointi sujui hyvin ja nuket saapuivat perille nopeimmillaan seuraavana päivänä (jos tilauksen tekee heti aamusta).


Minulla on vuoden 2016 Chef Club -versio Peppasta ja tämä nukke kuuluu ylivoimaisiin suosikkeihini, miksi saman sarjan versio Jessicakesta oli pienoinen pettymys. Koska nukkesarjan teema on chef club (kokkikerho), pakkauksen mukaan olisi voinut lisätä muutaman kokkausvälineen, kuten Jessicakelle pursottimen, jonka saa ihan oikeasti käteen kiinni (ks. kuva pakkauksen takana).

Nuken hattu ja esiliina olivat heikosti maalattuja ja näissä oli pieniä mustia tahroja. Maalin alta kuultaa pohjamaali, kaikki kohdat eivät ole edes maalautuneet tai sitten maalia on roiskunut vääriin kohtiin nukessa mm. hatussa on vaaleanpunaista maalia pitkin hatun lippaa. Tiedän, etteivät lapsille suunnatut lelut ole aina huippulaatua maalauksen suhteen, mutta verrattuna muihin nukkeihin tämä maalausjälki oli jo rimanalitus.

Olisin myös toivonut, että jos hahmolle suunnitellaan asuun hattu, niin tämä olisi oikeasti päähän laitettava hattu. Iso koriste hiuspannassa saa hiuspannan putoamaan helposti pois. Kaikkien nukkejen hiuspanta on kuitenkin kiinnitetty nukkejen päähän kuminauhoilla, eli jos ei halua pannan putoavan pois, kuminauhaa ei kannata leikata poikki poistaessaan nukkea pakkauksesta.

Jessicaken hiukset jäivät myös ärsyttämään, koska ne on liimalla käsitelty pysymään kuvan mukaisessa muodossa. Monien Shoppies-nukkejen etuhiukset pysyvät loistavasti kampauksella tällä tavalla, mutta Jessicaken hiuksissa tämä ei minusta toiminut. Etuhiukset on yksinkertaisesti liian pitkät, että ne olisi kannattanut liimata. Hiukset oli jäykät ja näyttivät sekä tuntuivat käsissä inhottavilta. Onneksi ongelmaan oli helppo ratkaisu: Pesin nuken etuhiukset hyvin, jotta liima lähti irti, ja jätin hiukset kuivumaan rullattuna lieriöiden ympärille. Kuivuttuaan hiukset jäivät tismalleen samaan asentoon kuin liimattuna. Paitsi että nyt hiukset olivat pehmeät ja ilmavan tuntuiset.

Miksi tästä nukesta tuli niin paljon valitettua johtuu siitä, että nuken parhaat osat olivat ne, mitkä oli toteutettu heikosti. Vakosamettihattu (joka voi myös olla train engineer hat) ja kuppikakun muotoinen esiliina ovat ne vaatteet, jotka tekevät nukesta persoonallisen. Kampaus on todella söpö niin malliltansa kuin väriltänsäkin. Minä pystyn vielä taputtelemaan hieman maalia mustien tahrojen päälle ja pesemään hiuksista liiman pois, mutta jos näin ei ole aikeissa tehdä, kakkoslaatua jää käteen.


Sitten positiivisempiin tunnelmiin: Vuoden 2017 World Vacation -versio Jessicakesta on aina kuulunut suosikkeihini värimaailmansa puolesta. Siniset hiukset kirkkaan punaisella raidalla kaappaavat huomion hetkessä!


Nuken määränpää on Iso-Britannia ja tämä käy heti selväksi katsomalla pakkausta. Shopkinsit ovat kuppikakku ja kuppikakun näköinen käsilaukku, miksi brittiläiset perinneherkut jäävät uupumaan tästä pakkauksesta. Iso-Britannian lipun värien lisäksi myös kuningaskunta näkyy teemana. Jessicaken päässä on kruunun ja kuppikakun yhdistelmä (jonka maalauksessa oli valitettavasti pihistelty, vaikka kyseessä on hauska yksityiskohta). Lippukuosi on myös hauska idea, mutta selvästi maalauksessa vaikea toteuttaa. English Rosen maalaus on heikkotasoisin, minkä olen ikinä nähnyt Shopkinseilla!

Aikaisemmin natisin siitä, miten nukkejen pakkauksissa ei aina tule mukana sellaisia tavaroita, jotka tukisivat pakkauksen teemaa. World Vacation -sarjassa pidän nukkejen tavaroista. Jokaisen nuken mukana tuleva vetolaukku on eri tavalla koristeltu ja niissä on oikeasti pyörivät pyörät ja eri korkeudelle nouseva kahva, jonka saa työnnettyä nuken käteen. Vetolaukku aukeaa, jolloin sinne voi säilöä nuken tavaroita, kuten passin, jos pelkää sen joutuvan hukkaan tai vahingoittuvan.

Kuvassa Jessicaken pään vieressä näkyvä, hahmon kuvalla varustettu lappu on laukkuun laitettava laukku-tagi. Jos löytää kadonneen laukun, voi sen omistajan yrittää etsiä tagin avulla. Laukku-tagi tai nimikyltti on lelupakkauksen mukana tulevaksi osaksi yllättävän vahvaa tekoa ja sen takaa löytyy kohta, johon voi kirjoittaa yhteystietonsa. Sellaisessa käytössä, jossa esimerkiksi vetolaukku laitetaan lentokoneen ruumaan, en uskoisi tagin selviävän läpi kaikista liukuhihnoista ja ahtaasta ruumasta. Vähintään heppoisen näköinen kiinnitysnaru kannattaa vaihtaa ennen tätä. Avaimenperänä tai laukun koristeena muoviläpyskä varmasti toimii hyvin.


Esittelemättä jäi vielä kaksi Jessicakea, miksi jatkan aiheesta seuraavassa päivityksessä. Näistä kahdesta nukesta on tullut kirjoitettua jo riittävästi tekstiä tähän yhteen päivitykseen. Mikäli Shoppies-nuket kiinnostavat ja haluat lukea niistä lisää, suosittelen tutustumaan seuraaviin päivityksiin:

Terveisin,
Satu