Tervetuloa blogiin
HELMIÄ JA KETJUJA!
Tämän päivän päivityksessä lähdemme Itä-Suomeen! Tämä on päivityssarjan osa 1/3.
Tarina saa alkunsa huhtikuussa julkaistusta Ylen artikkelista: ”
Savonlinnassa taideluola Retretti avataan yleisölle vuosien kiinniolon jälkeen”. Silloin kun vielä asuimme Savonlinnassa, vierailimme Retretissä kesäisin 2010-luvun alkupuolella. Taideluola oli vaikuttava ja siksi mahdollisuus päästä sinne vielä kerran herätti mielenkiintomme. Meitä kiinnosti pari muutakin kohdetta Itä-Suomessa, joten aloimme välittömästi suunnitella tutkimusmatkaa sinne päin.
Elokuun alussa lähdimme matkaan. Ensimmäinen kohteemme sijaitsi 1,5 tunnin ajomatkan päässä Mikkelissä: Visulahden Vahakabinetti. Tämä tarina saa alkunsa Päivin entisen opiskelijatoverin somepostauksesta. Hänen valokuvissaan Vahakabinetti näyttäytyi yllättävän karmivana paikkana ja kauhun ystävinä tämä herätti mielenkiintomme. Tuollainen kuriositeetti täytyy nähdä omin silmin!
Visulahti on vuonna 1980 avattu pieni matkailukeskus. Siellä on mm. vesipuisto, sisäseikkailupuisto, leirintäalue, ravintoloita ja kaikenlaista puuhaa kesäpäiviin. Aktiviteetit sopivat erityisen hyvin etenkin pienille lapsille. Kun kävelimme läpi Visulahden, Päivi laski kuinka monta pudonnutta tuttia näki maassa. Vastaus: Kaksi. Yksi Visulahden teemoista on jo pitkään ollut dinosaurukset. Vuosia sitten, kun ajettiin Kuopiontietä pitkin, pihamaalla seisovan tyrannosauruspatsaan näki helposti. Nykyinen valtatie 5 ei enää kulje Visulahden vierestä.
 |
|
Visulahden Vahakabinetti on Suomen ainoa vahakabinetti. Se on avattu vuonna 1983 ja sanoisimme, että paikan viehätys on pysähtyneisyys. Presidenttejä tulee uusia, mutta urheilijat, muusikot, viihdepersoonat ja taiteilijat eivät enää vaihdu. Toisin sanoen turha odottaa näkevänsä Käärijää esittävän vahanuken tms. Saleissa soi vanhalta kuulostavat äänitteet kertoen hahmoista lapsuudestasi. Ilmapiiri säilyy läpi koko näyttelyn. Vahakabinetin ehdoton vahvuus onkin nostalgia ja se, että iästään huolimatta kohde on hyvin pidetty, siisti ja ehjä.
Työnjako oli selkeä: Päivi valokuvasi blogia varten ja Satu googletti. Naamalta tunnistimme muutamia henkilöitä ja monet nimet olivat tuttuja. Vaikeampaa oli muistaa mitä merkittävää nämä tietyt henkilöt olivat tehneet. Näin ollen Vahakabinettia voi pitää hyvin opettavaisena kokemuksena tai vähintäänkin yleissivistyksen testauksena.
Onko Vahakabinetti karmiva? Ei oikeastaan, jos paikkaa ei ala tietoisesti vääntämään pelottavaksi. Mietimme kuinkakohan moni lapsi on pelotellut sisaruksiaan väittämällä, että öisin vahanuket heräävät eloon. Ja tekevät mitä? Joel Hallikainen laulaa
kuurankukista? Vahakabinetti on hauska kokemus ilman kummitusjuttujakin ja jos ajelee Mikkelin seudulla kesäaikana, kabinetissa kannattaa pistäytyä sivistämässä itseään.
Vahakabinetin jälkeen olikin jo ruoka-aika ja lähdimme ajamaan kohti Ramin konditoriaa. Rami Visulahti sijaitsee vain kivenheiton päässä ja on suosittu lounaspaikka. Näköjään niinkin suosittu, että Ramin pihalla oli autoja autojen päällä parkissa. Jokainen pysäköintiruutu, nurmialue ja tienlaita täynnä autoja. Pysähtymättä jatkoimme matkaa Juvan ABC:lle ja sieltä Savonlinnaan. Seuraavassa päivityksessä kerromme enemmän linnakaupungista ja lähdemme kallion sisään seikkailemaan. Tähän loppuun vielä muutama asukuva:
Satu oli pukeutunut pastellinväriseen retroasuun, jonka päätähtenä toimii hänen hiljattain kierrätyksestä ostamansa paita. Koska lähdimme heti aamusta liikkeelle, Satu jätti hiuksensa rennosti auki ja puki päähänsä violetin baskerin. Satun hiusten laittaminen ottaa joskus paljonkin aikaa, miksi kampausta pitää miettiä erityisen tarkasti silloin, kun aikataulu on jo valmiiksi tiukka.
 |
|
 |
|
Päivi oli pukeutunut kierrätyksestä ostamaansa Billebeinon neuleeseen ja ompelemaansa hameeseen. Väriensä puolesta vaatekappaleet sopivat hyvin yhteen, mutta teemoina muodostavat hauskan kontrastin. Kaulassa hänellä on itse valmistettu kärpässieni kaulakoru. Pääkallolaukku on Killstar. Siinä roikkuu pieni tuoteväärennös sarjakuvakissa Karvisesta. Kutsumme sitä nimellä Karviainen. Melkein sama kuin Karvinen, mutta ei kuitenkaan. Päivin irokeesi herätti riemua ihmisissä - ja kiinnostusta hyönteisissä. Savonlinnassa hänen hiuksiinsa lensi koivulude. Keltainen on todella houkutteleva väri ja irokeesin joukkoon nähtävästi hyvä kaivautua saalistajia suojaan.
Terveisin,
Päivi ja Satu
